”Naiselle petos ei merkitse mitään –
intohimojaan ei voi pettää.”
- Coco
Chanel -
Hal
Vaughanin kirja ` Vihollisen vuoteessa – Coco Chanelin salainen sota` (2011) käsittelee
kaikkien aikojen muotilegenda Coco Chanelin menneisyyttä, toimintaa ja
bisneksiä II maailmansodan aikaisessa Ranskassa. Sotavuosien miehitetyssä
Pariisissa Coco Chanel heitti isänmaallisuuden romukoppaan, alkoi ajaa omia etujaan
ja päätyi näin toimiessaan ja intohimojensa johdattamana myös jonkinlaiseksi Saksan
tiedustelupalvelun agentiksi.
Sodan
päättyessä Ranskassa koittivat kovat ajat kollaboraattoreille, eli saksalaisen
miehittäjän kanssa yhteistoiminnassa olleille kansalaisille. Pelkästään yli
20.000 naista syytettiin veljeilystä miehittäjän kanssa. Syiksi kävivät:
· 1) Poliittinen
yhteistyö eli kuuluminen esimerkiksi johonkin miehitysorganisaatioon 2) Mielipiteet
miehityksen puolesta tai vastarintaliikettä vastaan tai antisemitistiset
mielipiteet
3) Taloudellinen
hyötyminen miehitysajasta tai
4) Henkilökohtainen
suhde miehitysvallan edustajaan (myös prostituutio laskettiin mukaan tähän luokkaan.)
Coco
Chanelin kohdalla syistä olisi täyttynyt useampikin, ellei peräti kaikki.
Vastarintaliikkeen
jäsen Gaston Deferre on sanonut, että rikkaat, nokkelat ja suhdetoiminnan
hallitsevat välttivät rangaistuksen – he vain palasivat kun myrsky oli
laantunut. Coco Chanelia kuulusteltiin useaan otteeseen hänen miehittäjäyhteyksistään
ja suhteestaan natsiupseeri Hans Günter von Dincklageen ,mutta häntä ei koskaan
tuomittu maanpetoksesta. Chanelin onneksi rahalla sai ostettua vaitioloa ja
ystävät korkeissa asemissa olivat hädän hetkellä kullan arvoisia.
Historiantutkijat ovat kiistelleet mikä lopulta oli Winston Churchillin rooli Cocon
kuulustelujen lopettamisessa. Madamella oli yhteyksiä Windsorin herttuapariin,
jonka saksasympatioista Englannin kuningashuone halusi mieluusti vaieta. Yhteinen
etu oli, että Coco Chanelinkaan yhteyksiä ei alettu tonkia. Poliittinen
ilmapiiri oli kuitenkin sen verran herkkä, että suhteidensa avulla pelastuneen
muoti-ikonin piti muuttaa vuosiksi pakoon Sveitsiin. Sieltä käsin Coco odotteli
pölyn laskeutumista kunnes palasi vuonna 1954 Pariisiin. Maanpaossa ollessa oli sopivasti aikaa käydä oikeusjuttua Chanel 5 -hajuveden tuotoista.
Muotitalo Chanel
on miljoonaluokan yritys, joka yli 50 vuoden ajan suojeli perustajansa Coco
Chanelin salaisuutta paljastumasta. Aikanaan perustajansa natsimenneisyys olisi
varmasti tehnyt bisneksille huonoa, nyt kun Coco Chanelin kuolemastakin on jo
yli 40 vuotta, ei asiasta taida brändille olla enää taakkaa.
”En ole koskaan kokenut epäonnistumista”
Chanel ei
myöhemmissäkään elämänvaiheissaan paljon piitannut soveliaisuussäännöistä tai
tuhlannut aikaa kenenkään miellyttämiseen. Hän teki mitä halusi ja sai
useimmiten haluamansa. Hän ei myöskään epäröinyt kaunistella totuutta
itsestään. Jos jokin elämänvaihe ei sopinut hänen imagoonsa, hän muutti sen
mieleisekseen. Hän oli nainen joka `päätti keksiä itsensä`. Mottona oli, että riittävän pitkälle tehty alkaa näyttää
aidolle. Hän taisi itsekin uskoa itsestään rakentamansa mielikuvat ja muutetut
totuudet. Ei kovin eleganttia, Coco? Olikohan narsistinen persoonallisuushäiriö
tunnettu jo noihin aikoihin?
Kuva flickr.com. Lisenssi CC BY 2.0 |
Näen aikamoista
ironiaa ja tahatonta koomisuutta siinä, että Chanelilta on välittynyt jälkipolville seuraavanlainenkin elämänviisaus:
Olitko aina ihan oma itsesi, Coco? |
Että älä
elä niin kuin minä elin vaan elä niin kuin minä opetin, tai jotain sellaista
vai…? Toki on myönnettävä, että Coco Chanel piti johdonmukaisesti oman
omaksumansa tyylin loppuun asti.
Coco
Chanel on siis nostettu jonkinlaiseksi nykynaisen esikuvaksi. Hänen ansiokseen
katsotaan naisten vapautuminen korseteista ja pitkistä hameista ja luksuksen yhdistyminen
mukavuuteen ja nautinnonhaluun. Varsinainen ikoni ja naisesikuva, juu, voisin
listata parempiakin esikuvia samalta aikakaudelta vaikka miten paljon.
Täytyyhän naisella
toki periaatteita olla. Mukavaa tietysti olisi, jos ne eivät ihan kaikki liittyisi asusteisiin tai kengän koron korkeuteen. Jos minulta jää jälkipolvilleni jokin kuolematon sitaatti,
niin olkoon se sitten vaikkapa tämä:
Reiluuden
nimissä annetaan viimeinen puheenvuoro puolustukselle. Mitä sanotte, Madamoiselle
Chanel?
Mitäpä tuohon lisäämään, veit viimeisen sanan, Coco, taas. Lähden nyt kaupungille ja otan neuvoistasi sen verran vaarin, että riisun lähtiessä vielä yhden asusteen pois, suihkautan hajuvettä siihen paikkaan, johon haluan tulla suudelluksi, pidän pääni pystyssä ja odotukseni korkealla.
En ehkä ole ihan mahdottoman glassy, mutta aika fabulous olen. Pidän myös mielessä sanasi siitä, että nainen jolla on hyvät kengät, ei voi olla ruma. Määritelmämme hyvistä kengistä saattaa kyllä erota toisistaan, minulle ne ovat tässä tapauksessa lenkkarit. Hyväksy se Coco, maailma muuttuu, onneksi.
Sitaattikuvat;flickr.com kuvapalvelusta otettuja public domain –kuvia , joihin lisätty sitaatit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti