Missä on mun sukat?

Parsitaanko teillä villasukkia? Meillä ei parsita! Meillä niistä tehdään kransseja.

Mieheni tykkää villasukista yli kaiken. En osaa edes sanoa kumpi ärsyttää minua enemmän; sekö kun hän kesällä yhdistää villikset sandaaleihin vaiko se kun hän talvella käyttää sandaaleja villasukkien kanssa.  Yhtä kaikki, kun muissa perheissä tarkastetaan kylille lähdettäessä, että jälkipolvella on siistit vaatteet ja miehellä kraka suorassa, meillä tsekataan jaloissa oleva yhdistelmä..

Jostain syystä aviomiehen jalat ovat myös kuin raastinraudalla hiotut; sellaiset missä mitkään sukat eivät selviä rei´ittymättä kovin montaa käyttökertaa. Taloudesta löytyy siis lukuisia puhki pidettyjä villasukkia.

-`Missä mun raidalliset villasukat on?`  -`Siellähän ne on ovessa, etkö nähnyt?

Facebookin askarteluryhmissä on esitelty toinen toistaan kauniimpia lankakeräkransseja. Koska kokoaminen tapahtuu kuumaliimalla, en halunnut uhrata `oikeita` lankoja vaan pihistin ainekset purkamalla miehen lempisukat. Muut ainekset ovat villasukkaparista, lisäsin vain pari keltaista ja valkoista pikkukerää väriyhdistelmää raikastamaan. Pohjana on sanomalehtipaperista jesarilla pyöräytetty ympyrä. 

Ei haittaa vaikka langat ovat hauraita ja katkeilevia. Langanmenekkiä vähentää (ja kranssia keventää) kun pyörittää langan rypistetyn sanomalehtipallon ympärille. Sitten vaan sommittelua väreillä ja eri kokoisilla lankakerillä ja valmista tuli! Saatan tehdä vielä pari kranssia lisää pienemmillä kerillä, jolloin sommittelukin helpottuu. Siis jos loppuja rikkinäisiä villasukkia ei piiloteta minulta..

Samppanjaa vai sumppia, Lontoo?

Lontoo on lempikaupunkini, kiistattomasti ja aina. Aikanaan kaupunki hurmasi nuoren tytön ja ihastutti ihan kaikella mitä oli ja mitä teki. Vuosien myötä suhde lempikaupunkiini on säilynyt ja syventynyt, muuttunut siis elämänpituiseksi rakkaudeksi.

Mutta ihan niin kuin ihmissuhteissakin, viisikymppinen odottaa jo eri asioita kuin parikymppinen. Enää kaupunki ei joka kerta hurmaa välittömästi ja varauksettomasti, vaan viime käynneillä on tarvittu päivän tai parin sopeutuminen ennen kuin tuttu ihastuksen tunne on muistunut mieleen.  

Jouluinen Lontoo säihkyy ja välkkyy. Glamouria ja luksusta tulee yliannoksina vastaan kaikkialla minne katseensa kääntää. Jopa niin paljon, että pohjoisen pikkukaupungin asukkia alkaa vähän ärsyttää.

Yhä suurempaa, korkeampaa, kiiltävämpää ja lasisempaa bisnestornia nousee keskustaan uudisrakennus kerrallaan.  Erityisesti itäisissä ja eteläisissä kaupunginosissa on käynnissä melkoinen demografinen muutos. Nostokurjet hallitsevat maisemaa erityisesti uusilla trendialueilla kuten Shoreditch tai Elephant & Castle. Raha puhuu ja `tavallisten` työtätekevien ihmisten elämä valuu keskustasta kaiken aikaa kauemmas. Jäljelle jää bisnesmaailma ja turistit.

Lontoo yritti siis hurmata kävijänsä kimalluksella ja kristalleilla. Mutta ihan niin kuin missä tahansa muussakin pitkässä suhteessa, satunnaista samppanjaa tärkeämpää on arkiset asiat, kuten aamukahvi. Ja löytyihän sieltä kaiken kimalluksen ja glitterin alta tälläkin kertaa se arkinen, tuttu ja kotoisa Lontoo.  Siinä Lontoossa katsotaan yhdessä jalkapalloa kantapubissa ja ruokaillaan kadulla. Kadulla eksyneen näköiselle tullaan tarjoamaan apua ja lounaskonsertissa pistäydytään kesken päivän, ostoskassien ja ulkovaatteiden kanssa. 

Budjettimatkailijan Lontoossa voi sadetta paeta ilmaisiin museoihin tai istumaan tuntikausiksi kahvilaan 99 pencen kahvin kanssa. Halpaa huvia on myös kadulla tai julkisissa liikennevälineissä kaikenlaisten `kummallisuuksien` bongailu. Oikeaan talvipukeutumiseen tottuneena ei sitten millään meinaa tajuta esimerkiksi turkispipon ja paljaiden säärien yhdistelmää.

Yritykset pyrkivät osoittamaan yhteiskuntavastuutaan ja sosiaalista omatuntoa monin eri tavoin. Useammallakin isolla ketjulla näkyi olevan käynnissä asunnottomuuteen liittyviä hyväntekeväisyysohjelmia. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että asunnottomuus on prinssi Williamin myötä noussut äärimmäisen trendikkääksi sosiaalisen toiminnan alueeksi.   Suurkaupunkia arkisimmillaan oli kun näin Big Issue –myyjän kurkistavan kadulla kerjäävän miehen paperimukiin ja tipauttavan sinne kolikoita omasta taskustaan. Köyhä antaa vähästään, paha ei paljostaan.

PS. Kaupungin trendikkäin koirarotu näytti muuten olevan englanninbulldoggi. Niitä riitti katukuvassa vaikka miten. Pyöriiköhän brittitelevisiossa uusintana Koira haudattuna? Niin ja pipossa pitää ehdottomasti olla turkistupsu!

PS 2. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin `kimallus` makrotex-haasteeseen. Käy linkistä katsomassa muiden toteutuksia teemasta.

Petipaikkaa vailla?

Lapsistani se kaikkein kriittisin tuli opiskelupaikkakunnaltaan kotona käymään ja heti sisälle päästyään kysyi, että `Äiti! MIKSI meidän rappusissa on sänky seinällä?`. Kysymyksen sävy oli sellainen, että se taisi jo sisältää sekä vastauksen että vahvan toimenpide-ehdotuksen.  

Eihän se nyt mikään sänky ole kun seinälle on nostettu. Myönnetään, metallikehikko on peräisin vanhasta joustinpatjasta. Mutta enemmän se kuitenkin on kiva tapa laittaa asioita esille. Se on kaunis kollaasien ja koristeiden pohja ja täydellinen ripustuspaikka jouluvaloille. On se käytännöllinenkin; siihen voi vaikka tuikata päivän postit tai tärkeät muistilaput. Jahka joulu tulee lähemmäs saa kehikko toimia myös joulukalenterina. Jos ja kun sänky seinällä alkaa nyppiä, niin kevään tullen sen voi pilkkoa vaikka viiniköynnöksen tukirakenteeksi.

Rohkeaa jälkikasvua minulla, itse en samassa tilanteessa paljon uskaltautuisi kyseenalaistamaan äitini sisustusratkaisuja. Lapsukainen nimittäin on loppuvuoden ajan asunnonvaihdon tähden ilman vakituista residenssiä ja muuttaa kaikkine tavaroineen ja tapoineen takaisin kotiin muutamaksi viikoksi.  Onnea vaan meille kaikille..

 

(Ihan höpö-höpö teksti, mutta sattui nyt tarttumaan tuohon..)

Ennen suurta muuttorutistusta käymme kuitenkin miehen kanssa nauttimassa jouluisista tunnelmista täällä:

 

Kuva Flickr.com

Paitsi, että Trafalgar Squarella eivät kuusen valot vielä ensi viikolla loista.  Kiitoksenosoituksena siitä tuesta, mitä britit osoittivat norjalaisille II maailmansodan aikana on Oslon kaupunki jo vuodesta 1947 lähtien lahjoittanut lontoolaisille joulukuusen.  Valot Lontoon suurimpaan, kauneimpaan ja tunnetuimpaan  joulukuuseen sytytetään kuitenkin vasta joulukuun alussa.  

Kyllä Lontoossa silti jouluvaloja riittää jo marraskuun puolellakin. Winter Wonderland Hyde Parkissa ja Southbank Centre ovat jo täydessä jouluvaloloistossaan, kuten myös keskustan suuret ostoskadut.

Kuva Flickr.com

Siivouskaapista puut talvimaisemaan

Huurteisen pinnan lasiastiaan kasvattamiseksi tarvitset:

lasiastian

karkeaa merisuolaa

tilkan vettä  ja

lämpöä, esimerkiksi kynttilä (tai sauna)

 

Lumihuurre hiipii hiljalleen ylöspäin.....

Astian pohjalle laitetaan kerros merisuolaa, joka pidetään kosteana. Kostunut suola alkaa lämmön vaikutuksesta kasvaa ylöspäin lasipurkin reunoja pitkin.

Viime vuonna lisäsin purkkiin pari puufiguuria, poroja ja puita:

 

Lisää viimevuotisesta suolan kasvatuksesta täällä

Tänä vuonna halusin rakentaa lasipurkkiin talvisen metsämaiseman. Vaan mistä metsään puut?  Silmiin osui sopivasti valmiiksi valkoiset pulloharjat.  

Leikkelin pulloharjat kuusen muotoon. Katkaisin varret ja työnsin harjaosan seisomaan oasissienen palaan.

Kierrätyshenkisesti mietin, että tämähän se on kierrätystä parhaimmillaan; harjat voi aikanaan palauttaa takaisin oikeaan käyttötarkoitukseensa. Hah! Hyvä esimerkki siitä mitä stressi ja kiire tekee ihmisen kognitiivisille kyvyille. Varrettomia pulloharjoja? Mitä niillä enää tekee? 

Mihin seepra raidoistaan pääsisi....

Ja taas pääsi käymään niin, että yksi DIY-juttu jäi toistamaan itseään. Tein adventtikynttelikön (täällä) sähkömiehen teipeillä ja kun yllättäen teippirullat jäivät siihen esille pyörimään, niin eihän se teippailu siihen sitten taaskaan jäänyt…

Viime vuonna sähkökynttelikkö sai koristeeksi suodatinpapereista tehdyt ruusukkeet (täällä), mitkä alkoivat näyttää kovasti nähdyille. Perinteinen kynttelikkö muuttui ilmeeltään vähän modernimmaksi mustalla sähkömiehen teipillä toteutetuilla raidoilla. Saman tein raidottuivat pari muutakin purkkia ja purnukkaa.

Joulu2016 alkaa näyttää kovasti raidalliselle.

DIY; Adventtikynttilät kaapista löytyneistä aineista

Tuunaajan työkalupakkiin kuuluu ehdottomasti kasa eri värisiä sähkömiehen teippejä. 

Metallinkeräykseen lähdössä olleet tomaattisosepurkit saivat uuden ulkokuoren parilla kiepillisellä teippiä.  Yksi purkillinen piti käydä ostamassa lisää, jotta koossa oli sopiva adventti-määrä. Samalla tuli katseltua uusin silmin säilykepurkkiruokia. Hyllystä löytyi mitä kaunein pieni kultainen säilykepurkki, mutta kun sisältö oli simpukoita, himputti. Ei ole ruokana omalla mukavuusalueella, ei ainakaan neljän purkillisen verran. Eli tomaattisoseella siis mennään..

Koristehiekalla täytettynä ovat ne juuri sopivan kokoiset kruunukynttilöiden alustaksi.  

Kynttiläsarja näytti kivalle jo sellaisenaankin, mutta liimamalla Ikean männävuotiset pakettikortit kylkeen, muuttuivat ne adventtikynttilöiksi.

Kruunukynttilä on muuten saanut nimensä  joko kynttilän käyttämisestä kirkkojen kattokruunuissa tai jalan kruununmuotoisesta mallista. Niin tai näin, suosikkikynttiläni! Tähän aikaan vuodesta näitä kuluu..