BANKSY. A VISUAL PROTEST

Kuvalähde

”Väittävät graffiteja rumiksi, vastuuttomiksi ja lapsellisiksi … sitähän ne ovat, mutta vain jos ne on tehty kunnolla” (Banksy)

 

Banksy on anonyymi englantilainen nykytaiteilija, joka tekee graffiteja, maalauksia, installaatioita ja piirustuksia sekä yhdistää töitään erilaisiin provosoiviin tempauksiin. Hän ei ehkä enää ole se katutaiteen kaikkein provosoivin, ristiriitaisin ja kuumin nimi, mutta suurin nimi hän kiistatta on. 

Banksyn merkitys katutaiteen kaupallistumiseen ja brändittymiseen on ollut huikean suuri. Banksy itse onkin ensisijaisesti brändi tai tuotemerkki. Tämä siitäkin huolimatta, että henkilö nimen takana on etsintäkuulutettu laittomista seinämaalauksista eikä hänen todellista henkilöllisyyttään voida varmaksi sanoa.

Kuvalähde

Banksyn myötävaikutuksella katutaide siirtyi perinteisistä junan kylkiin kiireessä spreijatuista maalisotkuista poliittiseksi ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavaksi taidemuodoksi.  Banksy on tunnettu siitä, miten hän hyödyntää olemassa olevaa ympäristöä graffiteissaan. Pääasiallisena työtapana nopea ja pitkälle etukäteen suunniteltu sabluunoiden käyttö mahdollistaa visuaalisesti näyttävien ja sisällöltään puhuttelevien teosten julkeat ilmestymiset mitä odottamattomampiin paikkoihin ja asiayhteyksiin.

Kuvalähde

Katutaide on Banksyn mukaan aloittanut vallankumouksia, lopettanut sotia ja toiminut niiden ihmisten äänenä, joita ei muuten kuunnella.  Banksyn työt irvailevat kaupallisuudelle ja kritisoivat kulutusyhteiskuntaa.  Teosten vakioteemoja ovat  ihmisarvon loukkaamattomuus , inhimillisyys, sodanvastaisuus, eläinten oikeudet, ilmastonmuutos, valta ja tehopyhyys.  Hänen teostensa toteutuksiin sisältyy usein jokin näennäisesti irrallinen ja hämmentävä elementti. Näin hän vangitsee katsojan huomion ja pakottaa heidät tarkastelemaan näkemäänsä useammalta eri suunnalta. Lopulta tärkeintä ei ole ilmaisun väline, vaan teoksen viesti. ”Taide saa merkityksensä ja arvonsa  vasta herättämiensä reaktioiden myötä”.

 

Kuvalähde

Katutaiteen ikonin asemaan ja suurten ihmisjoukkojen kiinnostuksen kohteeksi päätyminen ei ole varmasti ollut Banksylle ihan yksiselitteisen herkkua. Kuuluisuuden mukanaan tuoma valta on tuonut myös vastuuta ja Banksyn julkikuva onkin vakavoitunut.  Minne Banksy töillään haluaa huomiota ohjata, sinne kohdistuu välittömästi isojen ihmisjoukkojen kiinnostus ja samalla myös paljon erilaisia lieveilmiöitä.  Teoksilla on iso painoarvo eikä taloudelliset vaikutuksetkaan ole mitenkään pieniä.  Mutta vaikka hassutteleva Banksy onkin viime aikoina jäänyt vähän taka-alalle, sisältää Banksyn taide katutaiteen luonteen mukaisesti edelleen paljon hauskuutta ja huumoria.

 

”Olkoot kadut taiteen juhlaa kaikille”  (Vladimir Majakovski)

 

Banksylle taide on tottelemattomuuden muoto ja tapa protestoida järjestelmää vastaan.  Jos valtaa pitävät käyttävät kulttuurista hegemoniaansa elokuvissa, mainoksissa, kirkoissa, kouluissa ja museoissa, olkoon katu ihanteellinen hegemonisen vastarinnan näyttämö taiteelle.

Kuva Sampo Linkoneva. Serlachius- museot

Banksy. A visual protest -näyttely sisältää Banksyn taideteosten lisäksi hänen uraansa dokumentoivia julisteita, lehtiä, kirjoja, tarroja, postikortteja, valokuvia, levynkansia ja esitteitä. Taiteilijan kadulle toteuttamia muraaleja esitellään vain valokuvina ja videoinstallaationa. Näyttely ei ole Banksyn auktorisoima.

 

Banksy suhtautuu taidemuseoihin ja taiteen instituutioihin kriittisesti eikä suhtaudu hänen taiteestaan taloudellisesti hyötymään pyrkiviin hyvällä.  Tästä syystä Serlachius-museot ei peri lainkaan pääsymaksua Banksyn näyttelyn ajalta eikä myy näyttelyyn liittyviä oheistuotteita.  

 

Banksy. A Visual Protest -näyttely  taidemuseo Göstassa 15.5.2021—10.10.2021 Museo suosittelee tulemaan näyttelyyn ajanvarauksella, koska koronarajoitusten vuoksi vieraiden määrää joudutaan rajoittamaan. Näyttelyn ajanvarauksen avauduttua kaikki tarjolla olevat ajat varattiin hetkessä mutta  kokoontumisrajoitusten vähittäisen purun myötä on vierailuaikoja nyt tarjolla lisää. Näyttelyyn pääsee myös ilman ajanvarausta, mutta lippuja on vain rajoitetusti tarjolla ovelta.  

Mitä Minna twiittaisi - Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta

Minna Maijalan Punaiset kengät – Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta on esseekokoelma Minna Canthista ja nykyajasta. Se on sarja pohdintoja Minna Canthille tärkeistä teemoista; luovuuden oikeutuksesta, mielenterveydestä ja vallasta, rakkauskäsityksistä, sukupuolitetuista tarinoista ja ihmisarvosta.  Ovatko Canthin aikanaan tärkeiksi kokemat asiat  ja esille nostamat epäkohdat nykysuomessa vanhentuneita teemoja vai vieläkö  samoista asioista käydään (tai pitäisi käydä) yhteistä keskustelua?

Minna Canth oli omalla aikakaudellaan radikaali yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka ei pelännyt kyseenalaistaa vanhoja arvoja ja normeja. Hän myös pyrki tuomaan yhteiskunnalliseen keskusteluun (kyllä, Minnan aikaan sellaista ihan oikeasti vielä käytiin…) monia vaiettuja perheeseen, parisuhteeseen ja naiseuteen liittyviä teemoja.  Hän kirjoitti mm. tyttöjen koulutuksesta, alkoholista, prostituutiosta, vanhusten hoidosta, vankiloiden olosuhteista ja monista muista `aroista` asioista.  

Kuva Victor Barsokevitsch finna.fi

Sukupuoli ei ollut Canthin ajattelussa niin merkityksellistä kuin mitä jälkipolvet nyt tuntuvat ajattelevan. Minna Canth uskoi, että ihminen, olipa hän mies tai nainen, on vapaa kehittymään ja muuttumaan kunhan kehitystä tuetaan toimivalla taloudella ja koulutuksella.    Olisi melkoinen vääryys Minnaa kohtaan ajatella hänet vaikuttaneen   `vain` sukupuolten välisen tasa-arvon kehitykseen. Hyvästä syystä siis Minna Canthin syntymäpäivänä nostetaan Suomen liput salkoon muistuttamaan tasa-arvosta. Toki nykysuomessa riittää edelleen työtä lasikattojen rikkojille, mutta ehkä vielä enemmän Minnaa tarvittaisiin muistuttamaan, että ihmisoikeudet eivät ole neuvottelukysymys.

Mitä annettavaa Minna Canthilla siis on  nykyajan ihmiselle? Siihen kysymykseen haetaan vastauksia Punaiset kengät -kirjassa.

”Aatteet vanhettuvat, yhteiskunnallinen olotila vaihtuu, mutta ihminen pysyy ihmisenä”. Me painamme edelleen katse maassa kohti kehitystä, joka saa meidät voimaan pahoin ja kohtelemme huonosti kaikkia toisenlaisia, erityisesti heitä, joiden kuvittelemme uhkaavan ansiotta saavuttamiamme etuja. "

"Minna Canth kammosi yksiäänistä joukkomieltä, joka yksinkertaisti asioita ja korotti ääntä sen sijaan, että olisi inspiroitunut kaikkia ajattelemaan itse. Mitä hankalammasta ja ajankohtaisemmasta kysymyksestä on kyse, sitä vaikeampi ajatuksia on tiivistää pelkkiin kiteytyksiin ja kannanottoihin."

Tarvitaan siis moniäänistä keskustelua ja ajatustenvaihtoa, jotta ei asian sijaan aleta riidellä pelkistä sanoista.   Pelosta on tullut yhteiskuntamme leimaa-antavin tunne. Nykymaailmassa on välillä kovin vaikeaa uskoa, että suvaitsevaisuus ja sivistys vielä voisivat olla voimissaan.  Me pelkäämme, varaudumme ja varustaudumme erilaisiin uhkakuviin pyrkimällä sulkemaan kaiken vieraan yhteisömme ulkopuolelle. Pelko myös tekee ihmisistä tottelevaisia, sillä pelokas turvautuu etsimällä itselleen johtajan sen sijaan että ajattelisi itse.  Pelon hallitsemiseksi ajattelusta häviää sävyjä ja maailman mustavalkoisuus korostuu; joko olet meidän puolella tai meitä vastaan. Olet suvakki tai rasisti; valitse puolesi ja ota paikkasi jonon jommastakummasta päästä, mahdollisimman kaukaa toisinajattelijoistasi.

Minna Canth jos kuka kykeni näkemään rakkauden yhteiskunnallisena muutosvoimana. Rakkaus on ainoa todellinen vastavoima, jolla voimme käydä pelkoja vastaan. Ei rakkauden ja myötätunnon voimaan uskomisen tarvitse kuitenkaan tarkoittaa sinisilmäisyyttä tai hyväuskoista silmien sulkemista yhteiskunnallisilta ongelmilta. Ei kuitenkaan myöskään riitä, että rakastaa kaltaisiaan.  Minna taitaisi twiitata, että voitaisiinko olla ihmisiksi eli normien ja rajojen sijaan alettaisiin kunnioittaa toisen inhimillisyyttä ja jakaa yhteistä ihmisyyden kokemusta.

Minna Maijala omistaa teoksen kaikille ajatteleville naisille, jotka eivät välitä pysyä ruodussa. Helmet-lukuhaasteessa kirja sijoittuu hyvin ainakin kohtiin 8; kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen ja 11; kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa sekä vuonna 2019 julkaistuksi kirjaksi (kohta 49).  Minna Maijalalta on ilmestynyt myös Minna Canthin elämänkerta Hellä, herkkä, hehkuvainen (2014).

Minna Maijala:

Punaiset kengät - Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta

Otava 2019

Vakuutuskaupoilla ja muita elämän omituisuuksia

Olen joskus ennenkin ihmetellyt ihan ääneen suomalaisen finanssialan yritysten kummallista kaksinaismoraalia,  ohutta omatuntoa ja puuttuvaa yhteiskuntavastuuta.  Pari vuotta sitten törmäsin ilmiöön, jossa muutamat suuret pankit kiemurtelivat avaamasta pankkitiliä (saatikka verkkopankkitunnuksia)  henkilölle, jolla ei ollut vakituista asuntoa (täällä siitä enemmän tarinaa).

Luottolaitoslaki takaa kaikille suomalaisille oikeuden peruspankkipalveluihin, eli pankkitiliin tiskillä asioiden, mutta puuttuvan kotiosoitteen takia ei tämäkään perusoikeus ole itsestään selvä kaikille.  Verkkopankkitunnuksia ei oikeus peruspankkipalveluihin edes kata, mikä on melkoinen epäkohta nykyajassa. Kyllä nyky-yhteiskunnassa aktiivinen toimijuus edellyttää monasti juuri verkkopankkitunnusten käyttöä.  Lainsäätäjät hoi, verkkopankkitunnukset  tulisi mitä pikemmin määritellä osaksi peruspankkipalveluja !

No, eilen tyrmistyin eräästä isojen vakuutusyhtiöiden vakiintuneesta toimintatavasta. Pitkä tarina lyhyesti; alanvaihdon yhteydessä vaihdoin myös ammattiliittoa. Perheemme henki- ja tapaturmavakuutukset oli otettu edellisen ammattiliiton jäsenetuna, joten ne piti neuvotella uusiksi.  

Tarjouksen tehdäkseen tarvitsi IF vakuutusyhtiö minulta luvan luottotietojeni tarkistamiseen. Annoin luvan, mutta jäin miettimään, että miksi luottotiedot tarkistetaan. Minulle vastattiin, että vapaaehtoisia vakuutuksia ei myönnetä henkilölle, jolla on luottotiedoissaan häiriömerkintä . Silloin ainoastaan lakisääteisten vakuutusten ottaminen onnistuu.  IF vakuutusyhtiö tuntui ainakin noudattavan käytäntöä tiukasti, edes tarjousta en olisi saanut, jos luottotiedoissani olisi ollut häiriötä. Eikä minkäänlaisesta tilannekohtaisesta tarkastelusta ollut puhetta. Piste.

Vakuutusyhtiön myyjä kysyi, että onko asia ongelma minulle. Ei ole,  minulle. Olen (joskus ehkä  rimaa hipoen) onnistunut pitämään luottotietoni kunnossa ja olen siis oikeutettu vakuuttamaan henkikultani. Saan maksaa vakuutusyhtiölleni autovakuutusta, kotivakuutusta, henki- ja tapaturmavakuutusta. Olen niin onnekas, että saan myös matkustaessani maksaa  itselleni mielenrauhaa matkavakuutuksen  muodossa. Kiitos vaan tästä kaikesta.

Yhtä onnekkaita eivät ole lähes 400.000 muuta suomalaista. Takuusäätiön tilastojen mukaan lähes 10 prosentilla aktiivisista aikuisista kuluttajista on tälläkin hetkellä maksuhäiriömerkintä.  Heille asia voi olla isokin ongelma. Erityisen kovalta käytäntö tuntuu kotivakuutuksen kohdalla. Useimmat vuokranantajat edellyttävät vuokralaiselta voimassaolevaa kotivakuutusta.  Jos et sellaista maksuhäiriömerkinnän takia saa, jää vuokrasopimuskin mitä suuremmalla todennäköisyydellä tekemättä.  Siinä sitä siis tuupataan syrjäytymiselle lisävauhtia yhteiskunnan suunnalta oikein reilulla kädellä.

Hölmöintä tässä vallitsevassa käytännössä on, että liiketoiminnan kannalta asiahan olisi hoidettavissa ihan yksinkertaisesti. Ymmärtääkseni suurin osa vakuutuksista maksetaan jo nyt etukäteen, eikö?  Mikä siis on se liiketoiminnan riski, jos kerran maksu peritään asiakkaalta ennen  vakuutuskauden alkua? Kun kerran on kyse vapaaehtoisista vakuutuksista, on vakuutuksen katkaiseminenkin mahdollista  per heti, jos vakuutusmaksu jää maksamatta.  

Anteeksi nyt vaan vakuutusyhtiöt, mutta minusta tämänlainen käytäntö on ihan silkkaa kiusaamista. Eikö löydy taitoa ja tahtoa luoda parempia käytäntöjä, vai eikö köyhä asiakas vaan kiinnosta?  Eikö maksuhäiriöisellä ihmisellä ole oletusarvoisesti vakuutettavaa omaisuutta?  Vai onko pessimismi niin erottamaton osa vakuutustoimintaa, että se vaikuttaa tässäkin asiassa; kerran maksuhäiriöinen > aina epätoivottu asiakas.  

 €€€

Kuvituksena tällä kertaa kummasteluja viime viikonloppuiselta kauppakeskuskäynniltä.  En oikein tiedä mitä ajatella yhteisiä kauppakeskuskävelyistä? Ettäkö kävellään yhdessä pitkin ostarin käytäviä 45 minuutin ajan, apua, kuulostaa minun korviini painajaiselta.

Entäpä kansainvälisen hampurilaisketjun  matikka- ja oikeinkirjoitusosaamisen taso?  Kuusi nugettia + yksi  dippikastike  maksaa 4,40. Ostamalla kaksi kertaa neljän  nugetin annoksen,  saat kahdeksan nugettia ja kaksi dippikastiketta 4 eurolla. Ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa, vai miten sanonta menikään….  Niin ja karamelli taipuu karamelli, karamellin, karamellia……  

..terveisin niuho ja ärsyyntynyt kielipoliisi.

Kun bloggaaja ploggaamaan rupes..

Luin viikonloppuna, että liikunnan iso trendi on nyt ploggaaminen eli roskajuoksu. Termi muodostuu ruotsinkielen sanoista jogga  & plocka upp. Ploggausharrastus on lähtenyt liikkeelle Ruotsista pari vuotta sitten ja rantautunut nyt kuntoiluvillitykseksi myös Suomessa.  Tositrendikkään juoksuharrastajan tunnistaa siis mukana kulkevasta roskapussista viimeisistä huutoa olevien tossujen tai juoksuvermeiden  sijaan.

Roskajuoksun yksinkertaisena  ajatuksena on  lenkkeilyn sivutuotteena poimia maasta roskia.  Ensi sijaisesti ploggaamisessa on edelleen  kyse lenkkeilystä tai juoksuharrastuksesta. Roskien poimiminen antaa kuitenkin juoksulenkille lisää monipuolisuutta, kun vauhdissa kyykätään reitin varrelle osuvia roskia mukana kulkevaan roskispussiin. Ploggaamisessa yhdistyy siis itsestä ja ympäristöstä huolehtiminen. Varusteeksi  suositellaan kertakäyttöhansikkaita, eritoten jos aikoo vauhtia hiljentämättä  napata roskia maasta.

Olisihan meillä suomalaisillakin ollut ihan oma kotimaista alkuperää oleva `roska päivässä` -liikkeemme.   Isot hurraahuudot kuitenkin ruotsalaisille, jotka onnistuivat tekemään roskien keräämisestä näkyvää, yhteisöllistä, hauskaa ja iloista puuhaa.

Kekseliäästi ruotsalaiset yhdistävät selfie- ja somemaailman ympäristötietoisuuteen. Ploggaamisen some-näkyvyys onkin ihan omaa luokkaansa, jos epäilyttää niin katso vaikkapa tunnisteella #plogging  somessa jaettuja kuvia. Toki  ploggaaminen on muiden trendiliikkeiden tavoin vähän pinnallistakin, mutta onpahan painopiste ainakin  hetken ajan ongelman sijaan ratkaisussa.

Itsellä on juokseminen jäänyt viime vuosina ihan olemattomiin, joten juoksulenkin sijaan nappasin roskapussin mukaan iltakävelylle. Ehdin kyykätä pussin pohjalle vasta ihan muutaman reitille osuneen roskan, kun osuin puistoon jossa syyshortensiat kukkivat.  Maassa oli myrskytuulen (tai jonkun) katkaisemia kukintoja. Osa katkenneista kukinnoista oli jo ihan ruskean kuivuneita, osa väriltään vielä kohtuullisen tuoreita.   Niin olivat kauniita, että ansaitsivat tulla poimituiksi roskien sekaan.  

Leikkasin suurimmat kukinnot pienempiin paloihin ja kiinnitin ne rautalangalla pölykapselista peräisin olevaan  metallirinkulaan. Lupaan vastaisuudessa toistekin ottaa kassin mukaan kävelylle; roskille ja luontolöydöille.

#plogging #kranssi #hortensia #ploggaus

Iltasatuja kapinallisille tytöille - 100 tarinaa ihmeellisistä naisista

`Kaikille kapinallisille tytöille; 

Unelmoi rohkeammin, Kurota korkeammalle, Taistele kiihkeämmin, 

Ja epäilyn hetkellä muista; sinä olet oikeassa`

Perinteisissä saduissa tytöille on useimmiten varattu pulasta pelastettavan prinsessan rooli. Prinsessan unelmien korkein täyttymys on mies. Onnellisen lopun aikaansaamiseksi tarvitaan siis uljas prinssi. Perinteisessä sadussa tyttö nousee vain harvoin sankariksi.

Maailmalla melkoiseksi ilmiöksi noussut kirja Iltasatuja kapinallisille tytöille (Good Night Stories for Rebel Girls) on sata sadun muotoon kerrottua tarinaa itsenäisistä naisista kautta aikain. Joukkorahoituksella julkaistu Elena Favillin ja Francesca Cavallon kirja kertoo unelmansa saavuttaneista, poikkeuksellisista naisista. Kirjassa esitellyt naiset ovat hallitsijoita, merirosvoja, taiteilijoita, urheilijoita, astronautteja, tieteilijöitä, tai ihan tavallisia ihmisiä, joiden jokin peloton valinta on johtanut suuriin asioihin.  Favilli ja Cavallo haluavat kertoa tarinoita naisista, jotka eivät ole ainoastaan voittaneet sukupuolensa asettamia esteitä omassa elämässään vaan ovat myös raivanneet niitä pois tieltä jälkipolvia varten.  

 

Sylvia Earle. Kuvittanut Geraldine Sy. Kuvalähde Kustantamo S & S.

Teos on luovaa tietokirjallisuutta, iltasadut perustuvat naissankareiden elämään ja seikkailuihin. Satujen ei pyritäkään olevan tyhjentävä selonteko kohteiden saavutuksista ja haasteista vaan kunkin naisen tarina kerrotaan sivun mittaisena maistiaisena. Bibbidi Bobbidi Book -blogin Laura kirjoittaakin osuvasti, että kyseessä on satufiltterillä pehmennetty lainaus wikipediä-artikkelista. Tiukasta formaatista johtuen jää moni mielenkiintoinen henkilökuva kovasti yksiulotteiseksi pintaraapaisuksi. Yhden sivun tekstillä ei vielä syvälle sieluun sukelleta. Alustuksena puolestaan kirja on ihan loistava. Maistiaisia tarjoamalla houkutellaan ottamaan selvää enemmän.  

Amna Al Haddad. Kuvittanut Eline Van Dam. Kuvalähde Kustannus S & S.

Kirjaan valittujen naisten tarinoissa painopiste on aika lailla poikkeuksellisissa kyvyissä ja lahjakkuudessa.  Minun mielestäni kirjaa olisi pitänyt vielä editoida piirun verran siihen suuntaan, että millä lailla kukin naisista kyseenalaisti omassa elämässään sen mitä häneltä odotettiin tai miten hänen odotettiin toimivan. Enemmän siis ylistystä kapinallisuudelle ja vähemmän kunniaa sitkeydelle ja suorittamiselle, se olisi ollut hyvä juttu!

Onko valta naisten käyttämänä aina sitten sankarillista? Kirjailijat muistuttavat, että naisen ei tarvitse olla pyhimys saadakseen paikan historiassa. Kirjassa esiintyy siis myös sellaisia vallankäyttäjiä, joista on monenlaisia mielipiteitä. Yksi sellainen vallankäyttäjä on Nobelin rauhanpalkinnon voittanut Aung San Suu Kyi, joka mitä luultavimmin tulee Myanmarin nykypolitiikan johdosta tippumaan pois kirjan uusintapainoksista. 

Coco Chanel. Kuvittanut Karolin Schnoor. Kuvalähde Kustannus S & S.

Minulle kirjan kyseenalaisin sankari on Coco Chanel. Miksi hitossa tämä pahemman sortin opportunisti, onnenonkija ja narsisti nostetaan aina ja aina vaan jalustalle naisten ihailtavaksi, en voi ymmärtää.   Selviytyjähän Coco oli, sitä en kiistä, motiivit ja keinot vaan eivät olleet aina kaikkein jaloimpia (täällä Cocosta asiaa  enemmän).

Kirjaa on jossain määrin kritisoitu myös siitä, että monen naisen tarina kerrotaan suhteessa hänen elämänsä miehiin, tai että naisen poikkeuksellisuutta mitataan hänen kyvyllään toimia kuin mies.

`Olemme täynnä suurta toivoa ja innostusta, kun ajattelemme sitä maailmaa, jota rakennamme yhdessä. Maailmaa, jossa sukupuoli ei määritä sitä, kuinka suurista asioista on lupa unelmoida ja kuinka pitkälle voi päästä.` (Elena Favilli ja Francesca Cavallo)

No,  vielä ei maailma ole niin valmis etteikö edelleen tarvittaisi erikseen naisrohkeudesta kertovia esimerkkejä.  Journalisti Gloria Steinem puolestaan totesi aikanaan, että vaikka meillä on rohkeutta kasvattaa tyttäriämme enemmän poikiemme tavoin, meillä on harvoin rohkeutta kasvattaa poikiamme kuten kasvatamme tyttäriämme.  Olisiko  aika jo kypsä Iltasatuja kapinallisille pojille -kirjalle tai vielä mieluummin Iltasaduille kapinallisille lapsille ?.

Maailmalla on Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjasta  julkaistu jo toinen osa. Suomessa puolestaan ilmestyy ensi syksynä kaksikin eri Iltasatuja kapinallisille naisille -ilmiön inspiroimaa teosta.  Toinen on Ida ja Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa ja toinen puolestaan joukkorahoituskampanjalla toteutettava Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille).

Helmet-lukuhaasteen sijoitteluja:

48 Haluaisit olla kirjan päähenkilö. Elena Favilli ja Francesca Cavallo – Iltasatuja kapinallisille tytöille.

30 Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan. Enni Mustonen – Ruokarouva

16 kirjassa luetaan kirjaa? John Boyne - Poika vuoren huipulla

26 Kirja kertoo paikasta jossa et ole käynyt. Mari Jungstedt ja Ruben Eliassen - Tummempi taivas (Kanarian saarille sijoittuvan dekkarisarjan aloitus)

`Mää lähren, täälä tulee hulluks`

Tiedättekö sanonnan `Ostin kun niin halvalla sain`?  Taitaa olla tuttu lause monelle. 

Lainaus on peräisin suomalaisen tilannekomedian uraauurtavasta Tankki täyteen -sarjasta.  Halpaan hankintahintaan vetoaminen oli Sulo Vilenin vakioselitys monenlaisille epäonnisille ja omituisille hankinnoilleen.

Sarjan ensimmäinen jakso alkoi yli kuuden minuutin hiljaisuudella. Mykkäkoulun pitäminen ei Emilia Vileniä kuitenkaan auttanut, vaan pariskunnan yhteiselämä jatkui puolison halvalla ostamalla huoltoasemalla.

Taidan olla Sulo Vilenin sukulaissielu tai ainakin jonkinlainen hengenheimolainen. Harkinta monasti unohtuu jos jotain on tarjolla erityisen edullisesti – tai vielä parempaa, ihan ilmaiseksi. Aviomies välillä yrittää vähän toppuutella näitä löytöjä, joita ei vaan voi ohittaa.. Ilman sen suurempaa vaikutusta, ainakin toistaiseksi.

Kaappi kevyen kunnostuksen jälkeen, selfiekin näköjään samassa..

Tällä kertaa ostin (kun halvalla sain eli kahdella kolikolla) järjettömän suuren ja ruman kaapin. Tarkoituksenani oli kunnostaa se osaksi kesäkeittiötä.  Kaapissa mahtuu hyvin säilyttämään sekalaista grillaamisvälineistöä, rengaspoltinta  ja muurikkapannuja; yhtä lettujen paistamiseen  ja toista suolaisten wokkiruokien tekemiseen.

Kaappi ryhdistyi sisältä sekä ulkopuolelta tilkalla mustaa maalia. Kappas, taas mustaa..  Musta tuntuu, että kohta alkaa mustaa väriä olla riittävästi sekä talossa että puutarhassa.

Mittanauha tai ihan vaan pikkaisen pitempi silmäily olisi auttanut tajuamaan, ettei kohjolla kaapilla ole mitään mahdollisuuksia mahtua parin postimerkin kokoiseen kesäkeittiöömme. Siispä kunnostettu kaappi jäi nyt osaksi terassin kalustusta. Syksyn tullen täytyy sitten ratkaista mihin ihmeeseen hankinta talveksi työnnetään.. Vaan syksyhän on vielä kaukana, mietin sitä sitten.

1980-luvun alun molemmin puolin esitetty Tankki täyteen -sarja oli siis suomalaisen tilannekomedian pioneeri ja katsojien kestosuosikki. Sen omalaatuinen huumori on kestänyt aikaa ja uusintakierroksia kohtuullisen hyvin. 

Kuva; Yle.fi / elävä arkisto

Sarjan huumorissa on kuitenkin selvästi alavireinen pohjasävy.  Maaltamuutto, kaupungistuminen ja koko maaseudun perinteisen elämäntavan raju muutos oli vielä tuoreessa muistissa.  Tapahtumapaikkana oli äärimmäisen yksinäinen huoltoasema, jonne ei Suomen uusilta valtaväyliltä ollut pääsyä … tai toisinpäin; sieltä ei ollut pääsyä yhteiskuntaan joka vieressä porskutti vauhdilla eteenpäin. Oltiin tiputtu kehityksen kelkasta ja jääty päätieltä syrjään.

Tankki täyteen kertoo oman aikansa yhteiskunnasta enemmän kuin ehkä yksikään muu sen jälkeen tullut suomalainen viihde- tai sketsisarja.  Sarjan toinen käsikirjoittaja Neil Hardwick sanoo henkilögallerian olleen täysin tietoinen yritys summata kaikkea sitä, mitä hän Suomesta oli siihen mennessä nähnyt ja kokenut.

Vaan kuka se oli joka sanoi, että "Mää lähren, täälä tulee hulluks" . Sehän oli Emilian ja Sulon aikamiespoika Juhana Vilen. Juhanan asiat muistaakseni järjestyivät sarjassa kuitenkin ihan hyvin, ehkä isäänsäkin paremmin..

Onko perustuslakia muutettu ?

Valokuva Harri Ahola. Helsingin Kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Suomen perustuslaki sanoo ihmisten olevan lain edessä yhdenvertaisia (4§).  Se tarkoittaa, että ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Jokaisella Suomen kansalaisella on perustuslain  määrittämänä oikeus elämään ja turvallisuuteen eikä ketään saa kohdella ihmisarvoa loukkaavasti (7§).  Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen turvaaminen on julkisen vallan tehtävä (22§).

.

.

.

.

.

.

Nämä perustuslain pykälät eivät ole voimassa jos olet alkoholisti tai päihderiippuvainen ja yhteiskunnan silmissä tuottamaton yksilö tai suoranainen kuluerä.

??

Onko tämänlainen lisäys tehty perustuslakiin vai miten on perusteltavissa, että ryyppyporukassa tapahtuneet pahoinpitelyt ja henkirikokset jätetään poliisin toimesta kerta toisensa jälkeen tutkimatta? Viittaan tässä Kontiolahden sarjahukuttajana uutisoituun tapaukseen, jossa vuosien ajan syytetyn läheisyydessä sattuneet henkeä ja turvallisuutta uhanneet tapahtumat jätettiin kerta toisensa jälkeen sen suuremmitta tutkimatta. 

Valokuvaaja Simo Rista. Helsingin Kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Oikeustapauksen syyttäjä sanoo syytetyn lähipiirissä alkoholia paljon käyttävien  ihmisten olleen alistuneessa asemassa, joutuneen taloudelliseen riippuvuussuhteeseen vastaajasta ja päätyneen noidankehään pääsemättä halustaan huolimatta pois. Nämä henkilöt yrittivät eri yhteyksissä kertoa tapahtumien oikeasta kulusta viranomaisille, mutta heitä ei kuultu tai haluttu uskoa. Tai ehkä vielä pahempaa, uskottiin ja tajuttiin mutta ei p**n vertaa välitetty . Ei ennen kuin sattumien summa kasvoi liian suureksi, jotta tapahtumia olisi voinut enää jättää tarkemmin tutkimatta. 

Valokuvaaja Eeva Rista. Helsingin Kaupunginmuseon kuva-arkisto

Miten näiden ihmisten kohdalla on toteutunut perustuslain määrittämä julkisen vallan turvaava tehtävä? Onko perustuslaki kaikille sama?

Kuvien käyttöoikeudet; Helsingin Kaupunginmuseon  kuva-arkisto lisenssillä CC BY 4.0