maanantai 10. toukokuuta 2021

♥ kierrätyspalstat

 


Toisen riesa on toisen aarre.

Ei taida olla kovinkaan epäselvää, että Vintagentissa rakastetaan romua ja löytöjä, erityisesti ilmaisia löytöjä.  Ilmaiseksi saatujen esineiden tuunauksessa ja kunnostuksessa kun voi huoletta revitellä erilaisilla kokeiluilla. Se juuri on ehkä se jutun ydin, mikä tekee muiden romujen bongauksesta erityisen palkitsevaa. Painolastina ei ole muistikuvaa esineen muinaisesta kauppa-arvosta eikä tunnesidettä omaan menneisyyteen, on vain mielenkiintoinen esine.



Vaikka kierrätysinto ja persoonallisten vanhojen esineiden arvostus on kasvussa, siitä huolimatta kaatopaikalle päätyy edelleen runsaasti omistajalleen tarpeettomaksi tullutta tavaraa. Sitä kun helposti sokeutuu omille roinilleen, eikä näe niille mitään arvoa tai tulevaisuutta. On ehkä vaikea uskoa, että joku muu voi olla hakemassa juuri sitä juttua mitä itse on surutta heittämässä pois. Mutta; onneksi on kierrätyspalstat. Ei tarvita kuin rehellinen ja riittävä kuvaus esineestä palstalle niin hetkessä saattaa välttyä kuljettamisen vaivalta ja kaatopaikkamaksuilta. Samalla tekee ehkä jonkun ikionnelliseksi.



Vintagentti tuli ikionnelliseksi bongatessaan tori.fin annetaan palstalta kuvien kaapin. Kaappi näyttää siltä, että se on kuulunut lääkärin vastaanotolle tai ehkä kokoelmakaapiksi biologian luokkaan. En edes tiedä kaapin alkuperää ja hyvä niin. Voin itse rakentaa sille mielessäni juuri sellaisen historian kuin haluan. Löydön ihanuutta lisää se, että paikka josta kaappi käytiin noutamassa, huokui wanhanajan ruukkiromantiikkaa.



Kaappi sai osakseen äärimmäisen hellän freesauksen. Tälle kaunokaiselle olisi riittänyt pelkkä pintojen puhdistus. Sen verran halusin kuitenkin kaapille `omaa kädenjälkeä` että tapetoin sisäpuolen takaseinän.  Tapetti on kiinnitetty niittipyssyllä.   Tapetti on omista varastoista ja aikaakin `tapetointiin` kului korkeintaan vartti. Pyörät lisäsin kaapin alle käyttömukavuuden tähden.



Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että on niitä hutejakin kierrätyspalstoilta aarteita etsiessä aina välillä käynyt. Muistelematta tulee mieleen eräs keinonahkainen sohvakalusto, joka markkinoitiin kierrätyspalstalla aitona nahkana. Totuus selvisi paikan päällä kerrostalon kolmannessa kerroksessa, mutta jokin aivokupru esti sanomasta, että en sohvaa matkaani ota.  En osannut enkä motivoitunut tekemään  viittä-vaille rikkinäisille istuintyynyille mitään. Yritin antaa sohvaa eteenpäin (rehellisesti keinonahkaisena siis), mutta kukaan muu ei mennyt samaan lankaan kuin minä. Päädyin purkamaan sohvan ja maksamaan suosiolla kaatopaikkamaksun ei-kierrätettävistä sohvan osista.

 


PS. Hyllyllä näkyvä Harriet Tycen psykologiseksi trilleriksi luokiteltu kirja Kaikki valheesi ei saa Vintagentilta lukusuositusta. Kirjailija on skotti ja tapahtumat on sijoitettu Lontooseen. Talot kuvaillaan kosteiksi, sokkeloisiksi ja muratin peittämiksi. Muuten kaikenlainen Lontoo tai englantilaisuus loistaa poissaolollaan.   Henkilöhahmot ovat yksiulotteisia ja epäuskottavia ja sopisivat paremmin vaikka Orange Countyn kotirouviksi. Kirjallisuuslaji yrittää olla jotain psykologisen jännärin ja perinteisen dekkarin välimaastoa, yhtä kaikki juoni on epäuskottava ja ohut. Kirjailija ei myöskään selvästi ole perehtynyt kovin syvällisesti asianajajan työhön.

maanantai 5. huhtikuuta 2021

DIY; sormipaneeliseinä – sormipaneelin uusi tuleminen


Sodanjälkeisessä Suomessa käytettiin asuntojen sisätilojen verhoiluissa usein erilaisia paneeleja. Paneeleilla verhoiltiin tyypillisesti varsinkin portaikkojen seiniä, saunojen pukeutumistiloja, kuistien sisäseiniä ja ovien pintoja. Erityisesti 1940-1950 -luvun rintamamiestaloissa suosituin yksittäinen paneelimalli oli sormipaneeli.


 

Sormipaneeli koostuu sormenpaksuisista sauvoista. Rintamamiestalojen rakentajat ja sisustajat joko lakkasivat paneelit kiiltäviksi tai sitten peittomaalasivat ne vahvalla maalikerroksella.  




Viimeistään viime kesän asuntomessujen myötä sormipaneeli on tehnyt näyttävästi uutta tulemista. Sormipaneelilla sisustamisesta tuli trendikästä.  Vaikka sormipaneeli on tuotteena periaatteessa säilynyt vuosikymmenet  ihan muuttumattomana, on ladonta- ja pintakäsittelytavoissa tapahtunut muutoksia. Tämän takia sormipanelointi ei enää automaattisesti vie muistoissa rintamamiestalojen aikaan, vaan viestii  nykyään ennemminkin skandinaavisuudesta.



Meillä takan vaihdon myötä tuli tarve peittää vanha tiiliseinä jollain tavoin.  Levyttäminen ja sen jälkeen maalaaminen tai tapetoiminen ei houkutellut, vaan kaipasin jotain muuta.  Haaveilin rimaseinästä, jossa puunväristen rimojen taakse olisi tullut musta maisemointikangas antamaan kontrastia. En kuitenkaan saanut remontin teknistä toteuttajaa innostumaan tästä,  joten päädyimme kompromissina sormipaneeliin. Kyseessä on edullisin mahdollinen Bauhausissa myytävä pontattu mäntypaneeli. 



Omissa mielikuvissa mänty kalskahtaa ikääntyessään ikävästi keltaiselle,  joten selvää oli, että pinta pitää jotenkin käsitellä. Netistä löytämissäni toteutuksissa pinta oli lähes poikkeuksetta käsitelty puuvahalla. Puuvahalla ei pintaa pysty maalaamaan peittoon, vaan puun pinta jää esille. Käsillä sattui kuitenkin olemaan purkillinen valkoista saunasuojaa, joten sillä mentiin. Valinta ei ollut paras mahdollinen; paneelien käsittelyssä sai olla tosi tarkkana, ettei saunasuojalla käsittely tehnyt paneeleista `liian` valkoisia. Paneelit olivat sen verran epätasalaatuisia, että oli melkoinen haaste saada lopputulos edes jotenkuten yhtenäisenä.