tiistai 30. marraskuuta 2021

DIY Itsenäisyyspäivän kynttilät

 


En tiedä olenko kokemukseni kanssa yksin, mutta korona-ajan myötä on monista perinteistä tullut jotenkin merkityksellisempiä ainakin meillä. Ehkä kyse on halusta pitää kiinni edes rippeistä `vanhoja hyviä aikoja`.  Yksi sellainen uuteen arvoon noussut perinne on itsenäisyyspäivän viettotavat.

 

… joka ikkunalla kaksi kynttilää….

 

Lapsuudessani itsenäisyyspäivän tärkeä perinne oli kynttilöiden sytyttäminen ikkunalaudoille tasan klo 18; juhlallisesti kello kädessä, minuutilleen. Kynttilöiden sytyttämisen jälkeen tiirailtiin sitten ikkunasta naapureille päin, että palavathan kynttilät joka paikassa. Se oli sitä yhtenäiskulttuurin aikaa.

 


Kaksi kynttilää ikkunalaudoilla palamassa on pitkä perinne. Tarkalleen ottaen perinteessä ei aina ole ollut kyse Suomen itsenäisyyden juhlistamisesta vaan tapa on peräisin jo 1700-luvulta.  Kynttilöitä polttamalla on eri aikoina juhlistettu niin Ruotsin kuningasperhettä kuin jääkäriliikettä tai vastustettu venäläistämistoimia.  Suomen itsenäisyyden kunniaksi kynttilät ovat palaneet vuodesta 1927 lähtien. Tuolloin Itsenäisyyden liitto kehotti kansalaisia sytyttämään kaksi sinivalkoista kynttilää.  Kynttilöiden lukumäärä symboloi tietysti kotia ja isänmaata.

 


 

Sittemmin ajat muuttuivat. Erilaiset tunnelmavalot lisääntyivät. Tuli laiskuus; kun kerran jouluvalot tai kyntteliköt oli jo viritetty ikkunoihin niin juhlistakoot sitten samantein itsenäisyyttäkin. Itsenäisyyspäivästä tuli ylimääräinen vapaapäivä ilman sen kummempia `velvoitteita` tai sisältöä. Useimmille itsenäisyyspäivän perinteeksi on vallan mainiosti riittänyt  linnanjuhlien pukujen arvostelu. Jos aika on antanut periksi vielä Tuntemattoman sotilaan katsomisen, on siinä sitten itsenäisyyspäivän perinnettä ollutkin jo ihan yllin kyllin. Päivän on kukin käyttänyt juuri siten miten mieli tekee, luonut omat perinteensä päivän vietolle. Tai ollut viettämättä kokonaan.  Ja niinkin on ihan yhtä hyvä!

 

Tänä vuonna itselläni on ollut ajatus juhlallistaa uudelleen omaa itsenäisyyspäivämme viettoa. Ehkä vähän parempaa ruokaa? Lapsiperhearjen vuosina itsenäisyyspäivän ruoka kun saattoi hyvinkin hoitua noutopitsalla tai mäkkärillä. Tai ehkä sittenkin nuotiokahvit ja grillimakkara ulkoilmassa; siinä jos missä on suomalaisuuden parhaat jutut samassa paketissa.  Ajattelin myös palauttaa itsenäisyyspäivän kynttiläperinteen käyttöön vuosien tauon jälkeen.

 

DIY; sinivalkoiset kynttilät

 

Itsenäisyyspäivän sinivalkoisia kynttilöitä voi toki ostaa mistä tahansa kynttilöitä myyvästä kaupasta. Minulle tarkoitukseen kävisi vallan mainiosti ihan tavalliset valkoiset kruunukynttilät. Satuin kuitenkin lukemaan  Kaikki Paketissa -blogista näppärän uuden tavan värjätä kynttilöitä kaksiväriseksi.

 


Itsenäisyyspäivän kaksiväristen kynttilöiden tekemiseen tarvitaan vain valkoisia peruskynttilöitä, hieman vanhoja valkoisten kynttilöiden jämiä sekä pätkä sopivan väristä vahaliitua.

Kynttilänjämät ja murskattu pala sinistä vahaliitua sulatetaan metallipurkissa vesihauteessa. Sinne sitten dipataan valkoiset kynttilät. Helppoa ja nopeaa. Kaikki Paketissa -blogin pojat ovat tehneet vahaliiduilla kynttilöiden värjäämisestä selkeän videon, kannattaa käydä katsomassa.

 


PS. On sitä ennenkin Vintagentissa kynttilöitä värjätty. Polkkakarkkikynttilät syntyivät kalkkimaalilla spreijaamalla

 

torstai 18. marraskuuta 2021

Meidän metsä -kirjoneulesukat





Tiedätkö mitä tarkoittaa kirjainyhdistelmä KAL tai astetta vielä jännittävämpi MKAL? Vinkkinä kerron, että lyhenteet liittyvät yhteen tämän ajan muodikkaimmista harrastuksista, eli neulomiseen.

Käsitöiden ja kaikenlaisen käsillä tekemisen trendi on ollut tasaisessa nousussa jo vuosien ajan, mutta viimeistään korona-ajan myötä on neulominen saanut vielä aimo annoksen lisäbuustia kaikenlaisen kotoilun ja slow livingin myötä. Ihan erityisen hyvin nämä kaikki isot trendit yhdistyvät villasukkien tekemisessä. 



Kotoilun vastapainona neulomiseen on kehittymässä koko ajan myös uusia yhteisöllisen neulomisen muotoja. Tätä tarkoittaa kirjainyhdistelmä KAL; knit along eli neulotaan yhdessä. Yhteisöllistä neulomista voi harrastaa fyysisesti yhdessä erilaisissa kässäkokoontumisissa, mutta yhä enemmän myös virtuaalisesti verkossa. Mukaan voi liittyä kuka vaan ja tekemistä rytmitetään julkaisemalla jollain alustalla ohjetta pienissä pätkissä. Porukassa neulomalla pysyy tekemisen rytmi päällä ja aloitettu työ ehkä valmistuukin suuremmalla todennäköisyydellä kuin yksin puurtaessaan. 

Sitten kun tähän yhteisölliseen neulomiseen lisätään vielä hippu yllätyksellisyyttä saadaan kirjainyhdistelmä MKAL eli mystery knit along. Mysteerineulontatapahtumassa osallistujat eivät saa etukäteen tietää millainen käsityö on valmistumassa, vaan neuloksen ulkoasu paljastuu osa kerrallaan ja on tekijälleen yllätys. 



Neulotaanko vai kudotaanko ? 


Apua, tässä vaiheessa tarvitaan pieni termitauko. Oikeaoppisesti käsityöalalla puhutaan neulomisesta, kun tehdään esimerkiksi villasukkia tai neulepaitaa. Kutomisesta on kyse vain kangaspuilla tai koneella neulosta valmistettaessa. Länsimurteissa sukkia ja villapaitoja kuitenkin kudotaan. Meillä päin siis neulalla ja langalla neulotaan, mutta sukkapuikoilla kudotaan. Eli siirrynpä tästä eteenpäin puhumaan kotoisasti kutomisesta. 

Vaikka pidänkin itseäni ihan kohtuullisen näppäränä tekijänä erilaisissa käden taitoja vaativissa toimissa, mitenkään helpolla eivät käsityötaidot ole minuun tarttuneet. Peruskoulun käsityötunneilta ei jäänyt muistoksi kuin kasa traumoja. Yläasteen käsityömaikkani sanoi minun olleen hänen opettajauransa ainoa oppilas, jolle hän ei onnistunut opettamaan sitten yhtään mitään. Kiitos vaan, taisi homma sakata molemmin puolin opettajanpöytää. 



Sittemmin olen hiljalleen opetellut kutomaan, neulomaan, virkkaamaan, ompelemaankin. Sukkia en kuitenkaan muista kouluaikojen jälkeen kutoneeni. Mutta nyt olen! Vastaan tuli niin kaunis kirjoneulesukkien malli, että ajattelin yrittää selättää tämänkin käsityötaidon. Eikä jäänyt pelkäksi yrittämiseksi, vaan sain reilussa viikossa kudottua ihan kelpo sukat. Syystäkin siis ylpeä itsestäni

Alun perin juuri mysteerineulontaprojektina toteutettu Meidän metsä -sukkamalli kertoo tarinaa suomalaisesta metsästä. Kunkin ohjeosion yhteyteen on liitetty metsän tunnelmaa ja suomalaisuutta kuvastava runo. Itse sukkaohje on tällaiselle aloittelevallekin kutojalle sopiva. Kuvioissa ei ole koskaan kuin kaksi eri väristä lankaa samalla kerralla puikoilla. Pitkiä langanjuoksujakin on  vain vähän.



Meidän metsä -sukkien ohje löytyy kokonaisuudessaan Lankamaailman sivuilta. Sukat on suunnitellut taideteollinen suunnittelija Merja Palin. Sosiaalisesta mediasta löytyy myös paljon toteutuksia #meidänmetsäMKAL tunnisteella. 


Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen! 
Ylt’ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden, 
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa, 
– en mitään maailmassa voi siten rakastaa. 
Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen, 
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen. 
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston 
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on. 
Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa. 

 -Saima Harmaja-




torstai 7. lokakuuta 2021

Salo Suomen kurpitsapääkaupungiksi !

 

Kuva pixabay

Asun kaupungissa, joka oli muinoin tunnettu ainoastaan Nokian kännyköistä ja sittemmin vielä tunnetumpi Nokian lähdöstä.  Mutta nyt viimein Salolla on mahdollisuus tulla tunnistetuksi jostain aivan muusta; nimittäin kurpitsoistaan. Jo neljännen kerran järjestettävän kurpitsatapahtuman myötä Salosta on hyvää vauhtia kehittymässä siis Suomen epävirallinen kurpitsapääkaupunki.  Vaikka kurpitsa ei (vielä) ole Suomessa likikään yhtä suosittu kuin Yhdysvalloissa, niin kyllä täälläkin aletaan jo enenevässä määrin rakentaa tapahtumakulttuuria kurpitsakauden ympärille.   Ja tokihan kaikki valoa, iloa ja tunnelmaa tuovat tapahtumat otetaan mielihyvin vastaan aikaan, jolloin kesä on enää muisto eikä joululle vielä haluaisi suoda ajatustakaan.

 

Kuva Pixabay

Salossa alun perin paikallisten iloksi ja valoksi tarkoitetusta tempauksesta on tänä vuonna kasvamassa tapahtumakokonaisuus, joka niittää myös valtakunnallista näkyvyyttä.   Rannikon puutarhan pienimuotoisesta kurpitsalyhtyjuhlasta kasvaa tänä vuonna alueen yrittäjien yhteistyössä rakentamat kurpitsaviikot. Tapahtuman keskiössä ovat edelleen tuttuun tapaan sadat Halikon museosillan viereisellä kurpitsapellolla tienoota valaisevat lyhdyt.   Vierailuun kurpitsapellolla kannattaa kuitenkin yhdistää paljon muutakin mukavaa tekemistä Halikon alueella.  Ensin vaikkapa ostoksille Design Hilliin, ehkä golfaamaan tai kävelylle Wiurilan kartanolle,  sitten museovierailulle Halikon museoon ja viimein vielä syömään Rikalanmäellä sijaitsevaan Rikalan Krouviin.  Halikon kirkon konserttikalenterikin kannattaa tarkistaa. Tarjonnasta on helppo rakentaa juuri itselleen sopiva kombo tekemistä syksyisessä Salossa!  

 

Kuva Flickr

Pumpkin season
 

Yhdysvalloissa `pumpkin seasonia` vietetään lokakuussa ja kurpitsalla on Halloweenin lisäksi suuri rooli myös amerikkalaisten kiitospäivän vietossa. Amerikkalaisillehan Halloween on se juhla, jossa kierretään naapurien ovilla karkkia keräten tai kepposia tehden. Juhlan viettoon kuuluvat naamiaisasut, joiden tarkoitus on pelotella aaveet ja henget kauas pois. Olennainen osa juhlaa ovat erilaiset kurpitsalyhdyt ja valot, osuuhan Halloweenin vietto keskelle syksyn pimeyttä.  Syys-lokakuussa järjestetään ympäri Yhdysvaltoja myös runsaasti erilaisia kurpitsafestivaaleja.  Tuohon ajankohtaan osuu juuri kurpitsojen syyskorjuu, jolloin juhlissa voi olla tuoreita kurpitsoja ja kurpitsatuotteita esillä ja myytävänä.  Suomessakin on moni seurannut Pienten perhe -ohjelman myötä Roloffin perheen maatilan kurpitsasesonkeja. Maailman kurpitsapääkaupunki on Morton, Illinoisissa Yhdysvalloissa.

Kuva Flickr


Suuri Kurpitsa ja Tenavat

Kurpitsoista ei kerta kaikkiaan voi puhua mainitsematta Tenavat-sarjakuvan Suurta Kurpitsaa. Tenavissahan Eppu odottaa kurpitsamaalla joka vuosi Suuren Kurpitsan ilmestymistä.  Tarinan mukaan Suuri Kurpitsa nousee kaikkein vilpittömimmästä ja epäteennäisimmästä kurpitsapellosta jakamaan lahjoja niille, jotka ovat uskossaan vankkumattomia.  Epun vankkumatonta uskoa Suuren Kurpitsan ilmestymiseen ei muiden epäusko horjuta. Kaikkea mahdollista puhki-analysoivat aikuiset ovat päätelleet kyseessä olevan Charles M. Shulzin teologiaan ja raamatun tutkimukseen kohdistuvaa sarkasmia ja metafora lapsenuskosta ja uskonnosta. 

It´s the Great Pumpkin, Charlie Brown –piirroselokuvan esittäminen kuuluu Yhdysvalloissa Halloweenin perinteeseen yhtä kiinteästi kuin Lumiukko-animaatio meillä jouluun. Toivottavasti jonain vuonna Suuri Kurpitsa viimein ilmestyy juuri Tenavien kurpitsapellolle, jos ei sitten eräälle halikkolaiselle pellolle ..

Kurpitsaviikkoja vietetään ajalla 11.10 – 24.10. Lisätietoa ja linkkejä osoitteessa www.kurpitsaviikot.fi




PS Kurpitsa on vuoden vihannes 2021.

#kurpitsaviikot #rannikonpuutarha #suosittelensaloa

 

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

DIY : kevyt yöpöytä puulaatikoista

 


Se nyt on tässä taloudessa ihan selvää, että sängyn vieressä pitää olla paljon tilaa kirjoille, latureille, laitteille, silmälaseille, lukuvalolle, muistiinpanovälineille ynnä muulle sälälle. Ja tietysti; mitä enemmän yöpöydällä on tilaa, sitä enemmän sälää sille myös kerääntyy.

Vanha painava yöpöydän rumilus

Yöpöydän virkaa sängyn vieressä on tähän asti tehnyt vanha monilokeroinen myymäläkaluste.  Tälle yöpöydälle olisi ehkä voinut vielä antaa jatkoaikaa poistamalla ruman valkoisen maalipinnan, (täällä kuvat toisen samanlaisen pikkupöydän kunnostuksesta), mutta kun mokoma on lisäksi todella painava. Koska kaluste on ahtaassa välissä ja hankalasti siirrettävissä, on sen taakse kertynyt uskomattomat määrät pölyä ja pöydältä tippuneita pikkuesineitä.  Yöpöydän takaa on tullut tehtyä kunnon siivousinventaario yleensä vasta sitten kun hiuslenksut ja nappikuulokkeet ovat kaikkialta muualta talossa kadonneet.

Uusi kevyempi ja siirreltävä ratkaisu


Oli siis tarvetta kevyelle, siirrettävälle ja olemassa olevista aineksista koottavalle yöpöydälle tai tasolle. Kaluste saisi mielellään olla irti lattiasta tai muuten helposti siirrettävissä. Harkitsin ensin parin vanhan puulaatikon ruuvaamista kiinni seinään, mutta ratkaisun `kestokyky`  epäilytti. En halua herätä keskellä yötä siihen, että olisi pitänyt valita iltalukemiseksi joku kevyempi kirja.   Myöskään taloudesta valmiiksi löytyvien kalustepyörien kiinnittäminen suoraan vanhoihin laatikoihin ei houkutellut . Toteutus vaati siis kuitenkin kauppakäynnin.  



Ratkaisuksi tuli  pinota puulaatikoita kyljelleen siirtoalustan päälle. Edullisia siirtoalustoja myydään ainakin Puuilossa ja Tokmannilla. Tälle yöpöytäratkaisulle tuli nyt hintaa kympin verran.



Laatikoiden pohjiin, siis valmiin kalusteen takaseiniin, leikkasin sopivaan kokoon ja tapetoin rikkimenneen taulunkehyksen taustat. Tapettina toimii Pihlgren ja Ritolan klassikko Kiurujen yö. Olen ostanut kolmen metrin tapetinpalan kirppikseltä kahdella eurolla joskus vuosia sitten  ja nyt viimein sille löytyi juuri sopiva käyttötarkoitus.   Harmi muuten, että metreittäin tapetteja myyviä verkkokauppoja on edelleen harvassa. Yksi sellainen on Colore, mutta sielläkin metrivalikoimassa on ainoastaan Pip Studion tapetteja.


Hyviä unia!  Ja kyllä. Makuuhuoneen tapetit lähtevät vaihtoon (tai siis  vaihtuvat maalipinnaksi) heti vaan kun sopiva innostus iskee..

sunnuntai 8. elokuuta 2021

Joanne Harris - Mansikkavaras

 

Kesäisessä kirjassa on myös kesäisen herkullinen kansi

”Ihmiset jatkavat elämässä eteenpäin. He saavat uusia ystäviä. He varttuvat. He muuttuvat. He lähtevät. Mutta en minä, ajattelin.”

Mansikkavaras on jatkoa Pienen suklaapuodin aloittamalle kirjasarjalle, jossa seurataan Vianne Rocherin ja hänen tytärtensä elämää pienessä kuvitteellisessa ranskalaiskylässä nimeltään Lansquenet-sous-Tannes.   Sarjan edeltävät osat ovat Karamellikengät ja Persikoiden aikaan.

”Ajatus yhteen paikkaan juurtumisesta niin, ettei mikään lennättäisi minua pois, on unelma jota olen koko elämäni ajan vaalinut. Minulla ei ole koskaan ollut muita kuin pieniä unelmia; en muuta ole halunnut kuin pieniä unelmia. Olen toivonut paikkaa, jossa kylvämäni siemenet kasvavat joksikin tunnistettavaksi. Vaatekaappia vaatteilleni. Pöydän jonka pinta on naarmuuntunut tutuista jäljistä. Nojatuolin, joka on muotoutunut minulle sopivaksi. Ehkä jopa kissan ovensuuhun. Kuten näette, en paljon pyydä. Tällaisten pienten unelmien on pakko olla saavutettavissa.”

Ranskalaiskylästä on viimein tullut Viannen koti. Hän tekee edelleen pieniä taikojaan suklaalla ja ikävöi tytärtään Anoukia, joka on lähtenyt etsimään seikkailuja maailmalta. Viannella on kuitenkin kuusitoistavuotias Rosette, jota pidetään kylän kummajaisena, koska hän ei puhu, ainakaan samalla tavalla kuin muut.  Vianne on kasvattanut itselleen juuret, ja hän pelkää että tuuli tempaisee ne taas ylös.

”Mutta, kuitenkin aina kun alan ajatella, että olen ehkä saanut vaimennetuksi tuulen alituiset vaatimukset, se alkaa taas puhaltaa. Sää muuttuu. Ystäviä kuolee. Lapset kasvavat ja muuttavat omaan kotiin.”

Uinuva ja kaavoihin kangistunut kylä saa taas uusia tuulia arkeensa, kun kylään saapuu uusi tulokas, jossa on jotain tuttua, jotain kaltaista. Tulija on kuin seitsemäntoista vuoden takainen Vianne. Se Vianne olisi mennyt nopeasti toivottamaan tulokkaat tervetulleiksi, kuka tahansa tämä olikaan. Se Vianne olisi pyytänyt tulokkaan kaakaolle. Se Vianne olisi halunnut tutustua tulokkaaseen. Nykyinen Vianne on kuitenkin varovaisempi. Entiselle itselleen tunnistamaton, uudeksi ihmiseksi oppinut.  

Morgane ja minä olemme vaarallisia taivaankappaleita, jotka on asetettu kiertoradalle törmäyskursille. Toinen meistä halaa ratsastaa tuulella, toinen haluaa vaientaa sen. Toinen meistä haluaa olla syväjuurinen tammi, toinen haluaa olla voikukan haituva, Joten tyttäreni tähden ja itseni vuoksi; toisen meistä on lähdettävä”

Aukion toisella puolella oleva kauppa kuitenkin kutsuu ja houkuttelee luokseen sekä Viannea että Rosettea. Viannen katsellessa varjoista Morgane alkaa soittaa muutoksen säveliä.  Vianne tunnistaa tulijassa samankaltaisuutta itsensä kanssa. Kummallakin on taito tuoda ihmisestä esille se, mitä heidän tulee nähdä itsessään – rohkeutta, voimaa, kykyä antaa anteeksi.

”Ja pahinta tässä on, että olisin voinut olla niin kuin hän, jos tyttäreni eivät olisi ankkuroineet minua paikalleni. Olisin voinut olla epäinhimillinen olento, joka elää ihmisistä ympärillään. Senkö vuoksi pelkään Morganea? Koska hän muistuttaa minua liiaksi ihmisestä, joka olisin voinut olla.”

Minä-muotoon kirjoitetussa tarinassa kertojina vaihtelevat Vianne, Rosette ja kylän pappi Francis Reynaud.  Kirja on ehkä luettavissa ihan itsenäisenäkin teoksena, mutta antaa varmasti enemmän kirjasarjan edelliset osat lukeneelle.  Pieni Suklaapuoti -elokuvan menestys on varmasti ollut koko kirjasarjalla sekä rikkaus että rasite. Minua ei lukiessa haitannut lainkaan elokuvan tarjoama vahva visuaalinen kuvasto, johon uusi tarina kuin itsestään mielessä solahti.

Löydä minut.Tunne minut. Kohtaa minut.”  

Mansikkavaras on pienillä magian hippusilla maustettu tarina syyllisyydestä, siipien kantavuudesta, äidinrakkaudesta ja vaikeudesta päästää irti kun on sen aika. Se kertoo ajasta, jolloin ilmassa puhaltavat muutoksen merkit, halusipa sitä tai ei. Mansikkavaras on siis aivan täydellinen loppukesän lukukirja.


Joanne Harris - Mansikkavaras 381 s.

Alkuperäisteos The Strawberry Thief (Orion 2019)

Suomentaja Satu Leveelahti

Otava 2020

 

lauantai 19. kesäkuuta 2021

BANKSY. A VISUAL PROTEST


Kuvalähde

”Väittävät graffiteja rumiksi, vastuuttomiksi ja lapsellisiksi … sitähän ne ovat, mutta vain jos ne on tehty kunnolla” (Banksy)

 

Banksy on anonyymi englantilainen nykytaiteilija, joka tekee graffiteja, maalauksia, installaatioita ja piirustuksia sekä yhdistää töitään erilaisiin provosoiviin tempauksiin. Hän ei ehkä enää ole se katutaiteen kaikkein provosoivin, ristiriitaisin ja kuumin nimi, mutta suurin nimi hän kiistatta on. 

Banksyn merkitys katutaiteen kaupallistumiseen ja brändittymiseen on ollut huikean suuri. Banksy itse onkin ensisijaisesti brändi tai tuotemerkki. Tämä siitäkin huolimatta, että henkilö nimen takana on etsintäkuulutettu laittomista seinämaalauksista eikä hänen todellista henkilöllisyyttään voida varmaksi sanoa.

Kuvalähde


Banksyn myötävaikutuksella katutaide siirtyi perinteisistä junan kylkiin kiireessä spreijatuista maalisotkuista poliittiseksi ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavaksi taidemuodoksi.  Banksy on tunnettu siitä, miten hän hyödyntää olemassa olevaa ympäristöä graffiteissaan. Pääasiallisena työtapana nopea ja pitkälle etukäteen suunniteltu sabluunoiden käyttö mahdollistaa visuaalisesti näyttävien ja sisällöltään puhuttelevien teosten julkeat ilmestymiset mitä odottamattomampiin paikkoihin ja asiayhteyksiin.

Kuvalähde


Katutaide on Banksyn mukaan aloittanut vallankumouksia, lopettanut sotia ja toiminut niiden ihmisten äänenä, joita ei muuten kuunnella.  Banksyn työt irvailevat kaupallisuudelle ja kritisoivat kulutusyhteiskuntaa.  Teosten vakioteemoja ovat  ihmisarvon loukkaamattomuus , inhimillisyys, sodanvastaisuus, eläinten oikeudet, ilmastonmuutos, valta ja tehopyhyys.  Hänen teostensa toteutuksiin sisältyy usein jokin näennäisesti irrallinen ja hämmentävä elementti. Näin hän vangitsee katsojan huomion ja pakottaa heidät tarkastelemaan näkemäänsä useammalta eri suunnalta. Lopulta tärkeintä ei ole ilmaisun väline, vaan teoksen viesti. ”Taide saa merkityksensä ja arvonsa  vasta herättämiensä reaktioiden myötä”.

 

Kuvalähde

Katutaiteen ikonin asemaan ja suurten ihmisjoukkojen kiinnostuksen kohteeksi päätyminen ei ole varmasti ollut Banksylle ihan yksiselitteisen herkkua. Kuuluisuuden mukanaan tuoma valta on tuonut myös vastuuta ja Banksyn julkikuva onkin vakavoitunut.  Minne Banksy töillään haluaa huomiota ohjata, sinne kohdistuu välittömästi isojen ihmisjoukkojen kiinnostus ja samalla myös paljon erilaisia lieveilmiöitä.  Teoksilla on iso painoarvo eikä taloudelliset vaikutuksetkaan ole mitenkään pieniä.  Mutta vaikka hassutteleva Banksy onkin viime aikoina jäänyt vähän taka-alalle, sisältää Banksyn taide katutaiteen luonteen mukaisesti edelleen paljon hauskuutta ja huumoria.

 

”Olkoot kadut taiteen juhlaa kaikille”  (Vladimir Majakovski)

 

Banksylle taide on tottelemattomuuden muoto ja tapa protestoida järjestelmää vastaan.  Jos valtaa pitävät käyttävät kulttuurista hegemoniaansa elokuvissa, mainoksissa, kirkoissa, kouluissa ja museoissa, olkoon katu ihanteellinen hegemonisen vastarinnan näyttämö taiteelle.

Kuva Sampo Linkoneva. Serlachius- museot


Banksy. A visual protest -näyttely sisältää Banksyn taideteosten lisäksi hänen uraansa dokumentoivia julisteita, lehtiä, kirjoja, tarroja, postikortteja, valokuvia, levynkansia ja esitteitä. Taiteilijan kadulle toteuttamia muraaleja esitellään vain valokuvina ja videoinstallaationa. Näyttely ei ole Banksyn auktorisoima.

 

Banksy suhtautuu taidemuseoihin ja taiteen instituutioihin kriittisesti eikä suhtaudu hänen taiteestaan taloudellisesti hyötymään pyrkiviin hyvällä.  Tästä syystä Serlachius-museot ei peri lainkaan pääsymaksua Banksyn näyttelyn ajalta eikä myy näyttelyyn liittyviä oheistuotteita.  

 

Banksy. A Visual Protest -näyttely  taidemuseo Göstassa 15.5.2021—10.10.2021 Museo suosittelee tulemaan näyttelyyn ajanvarauksella, koska koronarajoitusten vuoksi vieraiden määrää joudutaan rajoittamaan. Näyttelyn ajanvarauksen avauduttua kaikki tarjolla olevat ajat varattiin hetkessä mutta  kokoontumisrajoitusten vähittäisen purun myötä on vierailuaikoja nyt tarjolla lisää. Näyttelyyn pääsee myös ilman ajanvarausta, mutta lippuja on vain rajoitetusti tarjolla ovelta.  


maanantai 10. toukokuuta 2021

♥ kierrätyspalstat

 


Toisen riesa on toisen aarre.

Ei taida olla kovinkaan epäselvää, että Vintagentissa rakastetaan romua ja löytöjä, erityisesti ilmaisia löytöjä.  Ilmaiseksi saatujen esineiden tuunauksessa ja kunnostuksessa kun voi huoletta revitellä erilaisilla kokeiluilla. Se juuri on ehkä se jutun ydin, mikä tekee muiden romujen bongauksesta erityisen palkitsevaa. Painolastina ei ole muistikuvaa esineen muinaisesta kauppa-arvosta eikä tunnesidettä omaan menneisyyteen, on vain mielenkiintoinen esine.



Vaikka kierrätysinto ja persoonallisten vanhojen esineiden arvostus on kasvussa, siitä huolimatta kaatopaikalle päätyy edelleen runsaasti omistajalleen tarpeettomaksi tullutta tavaraa. Sitä kun helposti sokeutuu omille roinilleen, eikä näe niille mitään arvoa tai tulevaisuutta. On ehkä vaikea uskoa, että joku muu voi olla hakemassa juuri sitä juttua mitä itse on surutta heittämässä pois. Mutta; onneksi on kierrätyspalstat. Ei tarvita kuin rehellinen ja riittävä kuvaus esineestä palstalle niin hetkessä saattaa välttyä kuljettamisen vaivalta ja kaatopaikkamaksuilta. Samalla tekee ehkä jonkun ikionnelliseksi.



Vintagentti tuli ikionnelliseksi bongatessaan tori.fin annetaan palstalta kuvien kaapin. Kaappi näyttää siltä, että se on kuulunut lääkärin vastaanotolle tai ehkä kokoelmakaapiksi biologian luokkaan. En edes tiedä kaapin alkuperää ja hyvä niin. Voin itse rakentaa sille mielessäni juuri sellaisen historian kuin haluan. Löydön ihanuutta lisää se, että paikka josta kaappi käytiin noutamassa, huokui wanhanajan ruukkiromantiikkaa.



Kaappi sai osakseen äärimmäisen hellän freesauksen. Tälle kaunokaiselle olisi riittänyt pelkkä pintojen puhdistus. Sen verran halusin kuitenkin kaapille `omaa kädenjälkeä` että tapetoin sisäpuolen takaseinän.  Tapetti on kiinnitetty niittipyssyllä.   Tapetti on omista varastoista ja aikaakin `tapetointiin` kului korkeintaan vartti. Pyörät lisäsin kaapin alle käyttömukavuuden tähden.



Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että on niitä hutejakin kierrätyspalstoilta aarteita etsiessä aina välillä käynyt. Muistelematta tulee mieleen eräs keinonahkainen sohvakalusto, joka markkinoitiin kierrätyspalstalla aitona nahkana. Totuus selvisi paikan päällä kerrostalon kolmannessa kerroksessa, mutta jokin aivokupru esti sanomasta, että en sohvaa matkaani ota.  En osannut enkä motivoitunut tekemään  viittä-vaille rikkinäisille istuintyynyille mitään. Yritin antaa sohvaa eteenpäin (rehellisesti keinonahkaisena siis), mutta kukaan muu ei mennyt samaan lankaan kuin minä. Päädyin purkamaan sohvan ja maksamaan suosiolla kaatopaikkamaksun ei-kierrätettävistä sohvan osista.

 


PS. Hyllyllä näkyvä Harriet Tycen psykologiseksi trilleriksi luokiteltu kirja Kaikki valheesi ei saa Vintagentilta lukusuositusta. Kirjailija on skotti ja tapahtumat on sijoitettu Lontooseen. Talot kuvaillaan kosteiksi, sokkeloisiksi ja muratin peittämiksi. Muuten kaikenlainen Lontoo tai englantilaisuus loistaa poissaolollaan.   Henkilöhahmot ovat yksiulotteisia ja epäuskottavia ja sopisivat paremmin vaikka Orange Countyn kotirouviksi. Kirjallisuuslaji yrittää olla jotain psykologisen jännärin ja perinteisen dekkarin välimaastoa, yhtä kaikki juoni on epäuskottava ja ohut. Kirjailija ei myöskään selvästi ole perehtynyt kovin syvällisesti asianajajan työhön.

maanantai 5. huhtikuuta 2021

DIY; sormipaneeliseinä – sormipaneelin uusi tuleminen


Sodanjälkeisessä Suomessa käytettiin asuntojen sisätilojen verhoiluissa usein erilaisia paneeleja. Paneeleilla verhoiltiin tyypillisesti varsinkin portaikkojen seiniä, saunojen pukeutumistiloja, kuistien sisäseiniä ja ovien pintoja. Erityisesti 1940-1950 -luvun rintamamiestaloissa suosituin yksittäinen paneelimalli oli sormipaneeli.


 

Sormipaneeli koostuu sormenpaksuisista sauvoista. Rintamamiestalojen rakentajat ja sisustajat joko lakkasivat paneelit kiiltäviksi tai sitten peittomaalasivat ne vahvalla maalikerroksella.  




Viimeistään viime kesän asuntomessujen myötä sormipaneeli on tehnyt näyttävästi uutta tulemista. Sormipaneelilla sisustamisesta tuli trendikästä.  Vaikka sormipaneeli on tuotteena periaatteessa säilynyt vuosikymmenet  ihan muuttumattomana, on ladonta- ja pintakäsittelytavoissa tapahtunut muutoksia. Tämän takia sormipanelointi ei enää automaattisesti vie muistoissa rintamamiestalojen aikaan, vaan viestii  nykyään ennemminkin skandinaavisuudesta.



Meillä takan vaihdon myötä tuli tarve peittää vanha tiiliseinä jollain tavoin.  Levyttäminen ja sen jälkeen maalaaminen tai tapetoiminen ei houkutellut, vaan kaipasin jotain muuta.  Haaveilin rimaseinästä, jossa puunväristen rimojen taakse olisi tullut musta maisemointikangas antamaan kontrastia. En kuitenkaan saanut remontin teknistä toteuttajaa innostumaan tästä,  joten päädyimme kompromissina sormipaneeliin. Kyseessä on edullisin mahdollinen Bauhausissa myytävä pontattu mäntypaneeli. 



Omissa mielikuvissa mänty kalskahtaa ikääntyessään ikävästi keltaiselle,  joten selvää oli, että pinta pitää jotenkin käsitellä. Netistä löytämissäni toteutuksissa pinta oli lähes poikkeuksetta käsitelty puuvahalla. Puuvahalla ei pintaa pysty maalaamaan peittoon, vaan puun pinta jää esille. Käsillä sattui kuitenkin olemaan purkillinen valkoista saunasuojaa, joten sillä mentiin. Valinta ei ollut paras mahdollinen; paneelien käsittelyssä sai olla tosi tarkkana, ettei saunasuojalla käsittely tehnyt paneeleista `liian` valkoisia. Paneelit olivat sen verran epätasalaatuisia, että oli melkoinen haaste saada lopputulos edes jotenkuten yhtenäisenä.