Superhelppo sitruunamutakakku

 

Jouluna ja talven pimeään aikaan leipominen ja herkuttelu pyörii paljon suklaan ympärillä. Ensimmäisten kevätauringon säteiden myötä alkaa herkutteluunkin kuitenkin kaivata kevyempiä ainesosia.  Alkaa siis tehdä mieli leipoa jotain raikasta, hapokasta, värikästä  ja helppoa.

Näihin spekseihin tippuu täydellisesti Annin Uunissa -blogista löytämäni sitruunamutakakun ohje.  

 

Sitruunamutakakku on kuulemma ollut viime pääsiäisen suuri somehitti. Minä löysin ohjeen vasta nyt, mutta onneksi löysin, koska tämä meni heittämällä omaksi suosikkileivonnaiseksi. Sen tekee maku, helppous ja nopeus. Jos sitruuna vähänkään uppoaa omaan makupalettiin, kannattaa laittaa resepti ylös.

 

Ohjeen haastavin osuus on sitruunan kuoren raastaminen. Siihen kun löytää hyvän välineen, selviää lopusta pelkästään ainesten sekoittamisella.

Ohje:

1)      Sekoita kulhossa:

        2,5 dl sokeria

        1 tl vaniljasokeria

        2 kananmunaa

        1 sitruunan kuori

        1 sitruunan mehu

        n. ½ prk lemon curdia (2-3 rkl)

 

2)     Lisää  150 g sulatettua voita

 

3)     Lisää  n. 2,5 dl vehnäjauhoja. Sekoita vain sen verran, että taikina on tasaista. 

(Jos haluat mutakakkuun vähän enemmän suutuntumaa, voit lisätä joukkoon vielä leivontatarvikehyllystä löytyvää sukaattia tai hedelmäpaloja.  )

Kaada taikina korppujauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 20 -23 minuuttia, kunnes mutakakku tuntuu kypsältä. Varo paistamasta liikaa, mutakakun kuuluukin olla keskeltä aavistuksen tahmeaa.

Koristele jäähtynyt kakku tomusokerilla ja tarjoile kermavaahdon tai marjojen kera.

 

Sitruunamutakakun ohje on siis Annin uunissa-blogista ja olen muokannut sitä aavistuksen verran sitruunaisemmaksi. Alkuperäiseen reseptiin pääset tästä.

 

Lumisesta maisemasta huolimatta valoa kohti mennään ! Hyvää alkavaa kevättä.

Suolaista ja makeaa

 

No kerrankin voi hyvällä syyllä sanoa, että onpa ollut pitkä vuosi! 

Kaikenlainen uusi normaali alkaa olla jo niin arkea, että enää harva jaksaa odottaa ihmettä, joka palauttaisi kaiken kerralla ennalleen. Silti vuoden vaihtumisessa on tällä kertaa erityistä merkityksellisyyttä. Tervemenoa kummallinen, kamala, katala, kasvattava 2020. Toit mukanasi paljon asioita joiden toivoisi jo vihdoin siirtyvän menneisyyteen mutta myös muutoksia, joiden soisi jäävän pysyviksi.

Kuva pixabay

Vaikka miten paljon lataisi toivoa vuoden vaihtumiseen, ei elämä ihan äkkiä entisiin uomiinsa palaa. Eikä ole syytäkään sellaisenaan palata. Korona pakottaa meidät toimimaan monissa asioissa toisin ja kehittämään uusia toimintatapoja. Olisi hölmöä vain kärsiä koronan haitoista ilman yritystäkään samalla sopeutua, oppia uutta ja tehdä muutoksia elämäntavoissa ja arvoajattelussa. Siis yhtä lailla globaalisti kuin henkilökohtaisesti.

Ilolla olen pannut merkille mm.  muutoksen siinä, että moni kunta ja organisaatio on päättänyt jättää (ainakin tänä vuonna) väliin ilotulitukset. Toivottavasti tämän vuoden poikkeustila jää pysyväksi kehitykseksi  ja roskan ja materian äänekäs ampuminen taivaalle vähenee pysyvästi. Itse ainakaan en jää yhtään kaipaamaan rakettien ampumista.  

Kuva Pixabay

Vaikka ihmeitä taitaa olla turha odottaa alkavaltakaan vuodelta 2021, ehkä on silti syytä hyvästellä käänteentekevä 2020 pienin juhlallisuuksin. Meillä vuoden vaihtumista juhlitaan työviikon päätteeksi maltillisesti. Sauna, kynttilänvalo, pieni iltaherkuttelu ja pitkät yöunet; niistä taitaa koostua meidän juhlinta.

Viikunahillon ja vuohenjuuston makupari

Perinteiset joulutortut eivät ole meillä oikein koskaan kuuluneet loppuvuoden kausiherkkujen terävimpään kärkeen. Ehkä eniten joulutortuissa tökkii se perinteinen tähtimuoto, jolla tortusta saadaan takuuvarmasti kuiva lopputulos.

Monille on varmaan myös tuttua vaikeus pitää herkuttelu balanssissa.  Jos syö makeaa herkkua, niin hetken kuluttua tekee mieli suolaista ja sitten taas toisin päin. Kinkkua-suklaata-kinkkua-suklaata-kinkkua… Parasta siis yhdistää suolainen ja makea samaan suupalaan ja välttyä jojoilemasta molempien välillä. Täydellinen suolaisen ja makean yhdistelmä syntyy, kun lehtitaikinan sisälle kierittää viikunahilloa ja viipaleen vuohenjuustoa. Tarvitaan vain kolme kaupasta valmiina ostettavaa ainesosaa, pari minuuttia valmisteluja, hetki uunissa ja valmista tuli!  Irtsarikarkkipussin kokoamiseenkin menee enemmän aikaa.

Entä mitä juomaksi?

Uusi Vuosi on talven juhlaa. Talvijuhlissa juodaan lämpimiä juhlajuomia. Mutta mitä jos glögi tulee jo korvistakin ulos ja kaakao tuntuu juhlaan liian arkiselle vaihtoehdolle? Sitten lämmitetään siideriä.

On lukemattomia tapoja tehdä kuumaa siideriä. Meillä keitellään omenamehua hunajalla, inkiväärinpalasilla, kanelitangolla, mustapippurilla ja appelsiininviipaleilla maustettuna. Mehun kiehuttua tovin tai kaksi, lisätään joukkoon toinen mokoma omenasiideriä. Lämmön saakin sitten vääntää samantien pois, siideriä ei parane keitellä.  Itse pidän mahdollisimman kuivasta omenasiideristä, mutta ihan mikä vaan käy. Paitsi light. Light-tuotteiden aika on vasta ensi vuoden puolella. On on.

#suomenpienimmätjuhlat

Mehunkeittoon osa II

Viime kuussa valmistin ensimmäistä kertaa elämässäni raparperista mehua. Lopputulos innosti jatkamaan kokeiluja kausimehujen kanssa.  Satuinkin sopivasti näkemään Kototeko-blogista parin vuoden takaisen prinsessamehun ohjeen, jossa kehuttiin maitohorsmamehun muistuttavan hieman punaherukkamehua. Väri ainakin on kauniin kesäinen ja raikas.

Maitohorsma, se rentun ruusu siis, kukkii parhaillaan ainakin eteläisessä Suomessa ihan kaikkialla. Kukinto on kaunis, mutta maljakkoon poimittuna ilo on lyhytaikainen, jos kukka sinne asti varisematta edes kestää.  Maitohorsma on villiyrttinä monipuolinen; siitä voidaan hyödyntää lehtiä, vartta, juuria sekä kukintoja. Maitohorsma myös kukkii kesäsäistä riippumatta. Se on siis varsin helppo kasvi aloittaa villiyrtteihin tutustuminen ja hyödyntäminen.

Maitohorsma kukinta alkaa tyvestä ja etenee latvaa kohti, joten sen kukinta-aika on melkoisen pitkä. Kukinnon edetessä latvaa kohti kukkien maku muuttuu kuitenkin kirpeämmäksi.  Noh, loppuvaiheen kukinnoilla mennään, joten jos mehun lopputulos on hurjan kirpeää, niin ensi vuonna pitänee olla liikkeellä aikaisemmin.

Maitohorsmamehuun tarvitaan maitohorsman kukintoja  n. litran verran, 2 desiä sokeria, yhden sitruunan mehu, teelusikallinen sitruunahappoa, ja 2 litraa kiehuvaa vettä. Sitruunahappoa myydään apteekeissa (ja pussin lopun voi käyttää vaikka pesukoneen raikastukseen).  Kylmällä vedellä huuhdottujen kukintojen joukkoon lisätään sitruunan mehu (kuoretkin menee hyvin samaan keitokseen) ja sitruunahappo. Viimeksi päälle kaadetaan kiehuva vesi. Kannella peitetty keitos jätetään muutamaksi tunniksi huoneenlämpöön, jonka jälkeen juoma siivilöidään ja pullotetaan. Mehun väri syvenee ymmärtääkseni parissa päivässä haileasta pinkiksi.  

Lähden tästä nyt mehunkeittoon. Toivottavasti en ole liian myöhään liikkeellä, ettei tule kovasti kirpeää mehua… Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin -blogin makrotex-haasteeseen, jonka aiheena tällä viikolla on JOTAIN PINKKIÄ. Käy  kurkkaamassa, mitä pinkkiä muut haasteeseen osallistuvat ovat löytäneet.

Maailman helpoin raparperimehu – vielä ehtii !!

Helppo raparperimehu keittämättä

Sesonkiruoka-ajattelun ylläpitäminen on nykyään kovilla, kun avomaan satokauden lisäksi on kasvihuonetuotanto ja ulkomaan tuonti.  Aniharva tuote on enää saatavilla tuoreena rajallisen ajan vuodesta.  Lisääntyneen ja aikaistuneen tarjonnan myötä  esimerkiksi nautinto uusista perunoista on ainakin itsellä tuntunut vähenevän vuosi vuodelta.

  

Raparperi, jos mikä, on kuitenkin edelleen selkeästi kausituote. Raparperi saa kunnian olla aloittamassa kesän satokautta ja ehkä juuri siksi se on pitänyt hyvin pintansa alkukesän sesonkiherkkuna, jota hyödynnetään monin eri tavoin.  Vaikka raparperi on saapunut Suomeen alun perin Venäjän kautta Aasiasta, en muista koskaan nähneeni ulkomaista raparperia myynnissä. Ne, kenellä raparperia pihallaan kasvaa, myös mielellään tuntuvat sitä muille jakavan. Raparperin lyhyessä sesonkiajassa harva ehtii hyödyntää itse koko sadon  ja siksi on mukava laittaa raparperia jakoon ystäville ja naapureille.

Raparperimehu tuo mieleen lapsuuden kesäpäivät ja mummolan.  Itse en ole ikinä raparperista mehua keitellyt, en sen puoleen kyllä keittänyt mitään muutakaan mehua. Nyt kuitenkin tuli vastaan niin helppo ja nopea raparperimehun ohje, että oli ihan pakko kokeilla. Ja samperi sentään, miksi vasta nyt!  Tämä oli niin helppoa ja hyvää, että huh sentään! Juuri täydellistä hellepäivän juomaa.

Raikas ja ihanan vaaleanpunainen mehu valmistuu helposti ja nopeasti tällä  Näpertelijän blogista poimitulla ohjeella. Tähän ei tarvita mehumaijaa tai höyrykeitintä tai edes isoa kattilaa;  elintarvikekäyttöön tarkoitettu ämpäri riittää. Vielä ehtii, mutta vähän saa jo pitää kiirettä. Sesonki alkaa olla lopuillaan.

Ohje;

2 litraa raparperin paloja

½ kg sokeria

4 litraa kiehuvaa vettä

Pese ja paloittele ohuet kuorimattomat raparperit. Punainen kuori antaa mukavasti väriä juomaan.  Sekoita raparperipalat sokerin kanssa ja kaada kiehuvan kuuma vesi päälle. Jätä juoma huoneen lämpöön seuraavaan päivään asti, jolloin siivilöi ja pullota juoma. Säilytä kylmässä. Tee samantien tuplana, jos ämpäriin mahtuu.. Itse ajattelin myös pakastaa mehua pari purkillista ja kokeilla tarjota raparperimehua joulun aikaan kanelitangon kanssa lämmitettynä tai siiderillä terästettynä.

Raikkaan hellejuoman raparperimehusta  saa keventämällä sitä kivennäisvedellä. Kesäjuhliin boolin pohjaksi mehu sopii myös erityisen hyvin.

PS. Raparperin pitää poimia kiertämällä lehtiruodit kokonaisina `kynsineen kaikkineen` irti. Älä siis leikkaa ruotia; leikatut tyngät saattavat kutsua tauteja ja tuholaisia raparperipuskan riesaksi.

PS2: Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin makrotex-kuvahaasteeseen, jonka aiheena on niin herkkua.  Käy linkistä kurkistamassa muiden haasteeseen osallistuvien kesän herkkuja.

PS3 Tämä mehu on myös hyvä ja halpa boolipohja kesäjuhlissa.

Kyllästyttääkö jo glögi?

Ilmojen kylmetessä juhlajuomat kuumenevat.  Se kaikkein perinteisin joulunajan juomista on varmaankin glögi. Loppuvuosi onkin vahvasti glögikautta. Vasta vuodenvaihteen jälkeen glögin ylivalta päättyy kuin seinään ja glögi tekee tilaa muille kuumille juhlajuomille kuten maustetuille kaakaoille ja kahveille.

Glögi on perusajatukseltaan maustettua lämmitettävää viiniä. Vuosi vuodelta on glögin valmistus Suomessakin kaupallistunut ja valmiiksi maustettuja glögipohjia on kaupoissa ja Alkossa tarjolla vuosi vuodelta enemmän.  Joka vuosi glögiä myös koitetaan keksiä jollain lailla uudestaan. Glögiä on maustettu milloin milläkin; mintulla,  lakritsilla, suklaalla, chilillä, rocky roadilla, sitruksilla, rommilla… vaaleana, tummana, roséna.  Vinkkinä vaan, että jos et ole näitä kaikkia vielä  maistellut, niin jätä ainakin suklaiset glögit suosiolla ostamatta. Suklaa suklaana, ei viinin joukossa, hyi.

Tarjonnan runsaudesta huolimatta perusglögi lämpiää useimmiten kaupan tiiliskivestä, jonne nakataan ainoastaan rusinoita joukkoon. Alkoholillisessa versiossa taitaa onneksi kaupan perusglögin lantraaminen kirkkaalla viinalla sentään olla vähentynyt  ja aikuisten alkoholillinen glögi tarjoillaan nykyään  useimmiten  jo puna- tai valkoviinipohjaisena juomana eikä mehun ja kirkkaan viinan lämpimänä liittona.

Kuumissa juomissa on viime vuosina ainakin maailmalla ollut selvänä trendinä siirtyminen punaviinipohjaisista juomasekoituksista kohti muita (kevyempiä) juomasekoituksia. Esimerkiksi kylmäpuristettu omenamehu on lämmitettynä yhä suositumpi talvijuoma.  

Meillä on viime aikoina talvi-iltoina testailtu toimivaa reseptiä kuuman siiderin valmistukseen. Maailmalla `hot cider` -tyyppinen juoma valmistuu monenlaisilla resepteillä, mutta yleisin taitaa olla omenamehun ja englantilaistyyppisen kuivan siiderin yhdistelmä, johon lisäpotkua tuo pikku tilkka Calvadosta tai muuta omenaviinaa.  

Eli resepti yksinkertaisuudessaan on seuraavanlainen. Kiehauta kattilassa omenamehua kanelitangon ja sitrusviipaleiden kanssa.  Lisää kiehuvan kuuman  mehun joukkoon suunnilleen saman verran kuivaa  ja hapokasta siideriä. Kuumenna, älä enää keitä!  Perään voi halutessaan vielä siis lorauttaa tilkan jotain makua antavaa viinasta; itse en raatsinut calvadosta ostaa, vaan korvasin sen tilkalla mantelilikööriä.  Kokeilin valmistaa juomasekoitusta myös suomalaisesta kuivasta omenasiideristä, mutta eihän se toiminut ollenkaan yhtä hyvin. Mitään siideriksi kutsuttua sokerilitkua, saatikka makusiidereitä, on siis turha haaskata lämpimän siiderin valmistukseen.

PS. On glögillekin muuten paikkansa muuallakin vuoden juhlakalenterissa. Jos juhannus sattuu olemaan tavalliseen tapaansa viileähkö, on lämmin glögi enemmän kuin sopiva kirpeässä kesäyössä nautittavaksi. Jutun juoni on vaan siinä, että se glögi pitää tajuta ostaa valmiiksi juhannusta odottamaan. Kesäkuussa kun  valikoima on ihan olematon.

PS2. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin makrotex-haasteeseen, aiheena väriterapiaa. Käy täällä katsomassa mistä värikkäistä asioista muut saavat energiaa pimeään aikaan.

#hotcider #mulledwine #kuumajuoma #K18

Laitoin korkin kiinni...

Tulipa sitten viikonloppuna vähän  läträttyä noiden kirkkaiden nesteiden kanssa, vaan  nyt on korkki viimein kiinni! Nimittäin uusissa kastelukannuissa..

Meillä on ollut käytössä se perinteistäkin perinteisempi Plastexin kastelukannu. Siis se mitä nykyään saa vain ns. karkkiväreissä. Miksi muuten muoviset kodin käyttötuotteet ovat niin hemmetin usein juuri näitä karkkivärejä, miksei valikoimissa ole esim. mustaa kastelukannua?  Eikö muka olisi kysyntää? Onko meidät opetettu ajattelemaan, että kastelukannun (ulkona ja sisällä) kuuluu olla tietyn värinen..  

Plastexin kannun pitkällä kaatonokalla  ylettyy kuulemma hyvin kastelemaan tuuheankin kasvin juurelle.  HAH!!  Ei meillä ole tuuheita kasveja. Ei meillä ole kohta kasveja ollenkaan, jos kastelukannu pitää pitää visusti piilossa kun on (anteeksi vaan ) susiruma.  Sitä paitsi Plastexin pitkänokka vie kaapissakin kohtuuttoman paljon tilaa. 

Kukkien kastelu kaipasi siis kipeästi uutta ajattelua.

 Tarvittiin kastelukannu, jota voi halutessaan pitää ihan vaikka esillä. 

 Mielessä pyöri ajatus karahvia muistuttavasta Lidlin lasisesta appelsiinimehupullosta. 

Siis siitä mistä tuunataan paljon esimerkiksi kukkavaaseja kesäjuhliin.

Vaan aina ei saa mitä juuri haluaa; lähiLidlin hylly ammotti tyhjyyttä siinä kohtaa missä kyseistä tuotetta olisi pitänyt olla. 

Päädyin ostamaan mehua muovipullossa. Appelsiinimehu on meillä muuten sen verran harvinainen kauppaostos, että jälkipolvihan ryysti hetkessä pullon tyhjäksi.  Muovi on kuitenkin muovia eikä muuksi muutu, joten muistuttaakseen edes jollain lailla esillä pidettävää sisustusesinettä tarvitsi pullo ehdottomasti  jotain ympärilleen.

Tuunausmateriaaliksi valikoitui Jyskistä parilla eurolla ostettu neljän kappaleen setti korkkitabletteja. Tablettien toinen puoli on valkokuvioitu, kääntöpuoli on kuvioimaton. Ajatus oli jäänyt muhimaan nähdessäni muinoin Lidlin paahtovanukaspurkeista tuunattuja pääsiäisruohokippoja Rauharentola -blogissa.

Ja niin kuin usein muulloinkin, kohtuukäyttö osoittautui ihan hemmetin vaikeaksi asiaksi.  Samantien sitten liimailin korkkikääreen myös kasarityylisesti pikkukukilla koristetun kahvipannun ympärille.  Lopusta korkkilevystä pyöräytin (pikkaisen päällekkäin liimaten) pari tölkinpidikettä.  Tyhjästä tölkistä kun vielä leikkaisi yläreunan pois, voisi tölkinpidike toimia väliajat  maljakkona.

Tuleekohan sitä vielä viikollakin korkattua jotain... RauhaRentolassa ainakin oli kivasti käytetty korkkilevyä jakkaran päällysteenä.

Baarijakkarasta ruokapöydän runko

Opiskelija-asuntoon oli tarve löytää pienempi työ-/ruokapöytä.  Varastossa pyöri juuri sopivan kokonainen kaunis ovaalinmallinen pöytälevy. Pöydän jalka oli rikki. Se olisi sitä paitsi ollut tähän käyttötarkoitukseen aivan liian matala, jotta korjaaminenkaan olisi kannattanut. Niinpä korvasin pöydän jalan säädettävällä baarijakkaralla. Enimmäiskorkeudessaan (74 senttiä) jakkara + pöytälevy on juuri sopivan korkuinen ruokapöydäksi ja työskentelyyn.

Olisin halunnut käyttää jalkana puunväristä jakkaraa. En kuitenkaan halua käyttää tuunausprojekteihin mitään suoraan pakasta vedettyä, eli sillä mennään mitä edullisesti eteen osuu.  Nyt eteen osui sopivasti pari kohtuullisessa kunnossa olevaa ikealaista. Ikeasta Dalfredin olisi saanut mukaansa 35 eurolla, tämä yksilö maksoi tori.fi:n kautta reilusti vähemmän ja kotiutui meille vielä samanlaisen kaverin kanssa.

Metsästän vielä yhtä Dalfredia lisää toiseksi istuimeksi. Vähimmäiskorkeudessaan 63 senttiä jakkarat ovat ehkä hitusen liian korkeat pöydän pariksi. Joko höylään istuimista pari senttiä alhaalta pois tai sitten vaihtoehtoisesti korotan pöytää parilla sentillä lisäämällä jakkararunkoon vielä pienet kalustepyörät.

Ikea Hackers –sivuilta  löytää muuten lisää kaikenlaisia  näistä baarijakkaroista tuunattuja tuotoksia.  Istuimien vaihtaminen polkupyörän satulaan voisi olla hauska juttu..

Istuinosaksi vielä retropyörän satula?

Psst. Meillä ei siis ole ruokapöydän alla karvalankamattoa, vaan kaluste on keskellä olohuonetta odottamassa tulevan (toivottavasti) käyttäjän hyväksyntää.

Käsi keksipurkissa eli maton maalausharjoituksia

Keittiömme on ollut kalusteiltaan hyvin valkoinen, väriä sinne on tuonut ainoastaan oranssit tuolit ja raidallinen räsymatto.  

Valkoinen tapeteilla tuunattu arkistokaappi  sai viime viikolla tehdä tilaa massiiviselle astiakaapille, Vaihdon myötä keittiön yleisilmeestä tuli aika lailla tummempi.  

Niinpä sain päähänpinttymän mustavalkoisista matoista millä yleisilme vähän raikastuisi. Olisihan se Ikean `blogimatto` ihan täydellinen, mutta tämä(kin) muutos yritetään tehdä nollabudjetilla. Varastossa olevan ison valko-keltaraidallisen puuvillamaton tipunkeltaiset raidat saavat luvan muuttua tekstiilivärillä mustiksi.

Koska en ole koskaan ennen maalannut mitään tekstiilivärillä, niin kerrankin (rasti seinään, kiitos) päätin tehdä ensin kokeiluversion.  Kokeilukappaleeksi valikoitui luonnonvalkoinen  chenille-matto, joka sai ympyräkuvioinnin. 

Ympyrät syntyivät vedellä laimennettuun mustaan tekstiiliväriin kastetulla piparipurkin kannella painaen. Kuviointi ei ollut ihan helppoa, laimentamattomana tekstiiliväristä tuli kokkareista, laimennettuna taas liian juoksevaa.  Lopputulos on aika metka, opittavaa vielä jäi tai sitten pitää pitää valot himmeällä..

Ohjeet lyhykäisyydessään; kuviointi pensselillä tai muotilla onnistuu kuivaankin mattoon. Värin kuivuttua se kiinnitetään silittämällä miedolla lämmöllä  joko nurjalta puolelta tai sitten leivinpaperin läpi. Jos taas halutaan maalata pensselillä kokonaan peittävää pintaa,  on parempi kastella matto ensin, jotta maalin kulutus ei ole ihan huimaa.

Sen verran kokeiluversion prosessista opin, että varsinaisen kohteen maalaaminen saa luvan jäädä aikaan jolloin sen voi tehdä ulkotiloissa; nimimerkillä `tekstiiliväriä kylppärin kaakeleista rapsutellut tuunaaja`.

Mihin seepra raidoistaan pääsisi....

Ja taas pääsi käymään niin, että yksi DIY-juttu jäi toistamaan itseään. Tein adventtikynttelikön (täällä) sähkömiehen teipeillä ja kun yllättäen teippirullat jäivät siihen esille pyörimään, niin eihän se teippailu siihen sitten taaskaan jäänyt…

Viime vuonna sähkökynttelikkö sai koristeeksi suodatinpapereista tehdyt ruusukkeet (täällä), mitkä alkoivat näyttää kovasti nähdyille. Perinteinen kynttelikkö muuttui ilmeeltään vähän modernimmaksi mustalla sähkömiehen teipillä toteutetuilla raidoilla. Saman tein raidottuivat pari muutakin purkkia ja purnukkaa.

Joulu2016 alkaa näyttää kovasti raidalliselle.

Eikä meillä ole edes koiraa...

Kun asuu taloudessa jossa muut ovat miehiä, saa aikalailla tottua siihen, että omat askarteluun tai sisustamiseen kohdistuvat ideat ohitetaan olan kohautuksella tai jäävät kokonaan huomaamatta.  

Mutta nyt kerrankin oli uusin DIY-juttu paikassa missä se tuli huomatuksi, nimittäin jääkaapin ovessa. Teinipoika maleksi aamutuimaan jääkaapille, jäi tuijottamaan ovea ja kysyi, että `miksi meidän jääkaapin ovi on ihan täynnä koiranruokamainoksia, eihän meillä ole koiraa`. Huoh.

Hei haloo muru! Eivät ne ole mitään mainoksia, ne ovat vintage-mainoksista tehtyjä jääkaappimagneetteja. Kauniita, nostalgisia, hauskoja. Eikö olekin kivoja?  Itse tein, Tokmannin kestokassista, jonka sattumalta olin pesuaineostoksilla ostanut ja jonka leikkelin kuviksi, laminoin ja liimasin magneetinpaloja  taakse. Kestokassin toisesta puolesta tein vielä pienen pussukan, johon mahtuu kivasti shampoopulloja yms kylppärikamaa. Haluutko sen? Nääh, mä olen enemmän kissaihminen. 

Kustannusta jääkaappimagneeteille ja pussukalle tuli kokonaista 0,99 eli kestokassin hinnan verran. Magneetteina käytin sekalaisia mainosmagneetteja.

Psst.

Äsken huomasin kissan istuvan tuijottamassa jääkaapin ovea. Onkohan sekin huolissaan (tai sitten vaan haistoi palvikinkun jonka äsken kaappiin laitoin)…