sunnuntai 22. joulukuuta 2019

DIY; hyasinttikokedama



Jokaisella meillä lienee omat joulukukkasuosikkinsa. Minun suosikkini on hyasintti. Hyasintissa viehättää vaatimaton ulkoasu, edullisuus, monikäyttöisyys ja jouluinen tuoksu. 

Kävin hyasinttiostoksilla kukkatalossa, joka oli sananmukaisesti tulvillaan erilaisia joulukukka-asetelmia.  Useimmissa asetelmissa oli yhdistelty monia eri kukkalajeja ja lisätty vielä ainakin jokin kiiltävä tai klisheinen joulukoriste. En tiedä kävinkö ostoksilla väärässä paikassa, mutta mitään kovin yksinkertaisen kaunista joulukukka-asetelmaa ei silmiin osunut. Enemmän tuntui olevan enemmän.  En siis halunnut ostaa mitään valmista kukkaistutusta, mutta yllättäen valmis kolmen hyasintin kokonaisuus tuli halvemmaksi kuin irralliset kukat, joten ostin sellaisen kotona hajoitettavaksi.





Tarkoituksenani oli kokeilla tehdä hyasinttikokedama. Kokedama on japanilainen nimitys sammalpallolle, jonka sisällä kasvaa pieni kasvi. Yleensä ( täällä kesäversio) olen  kokedamaa tehdessäni muotoillut kasvin juurien ympärille märän mullan ja kissanhiekan sekoituksesta pallon, joka sitten peitetään sammaleella. Hyasintin sipuli ei taida (niin uskon) kaivata multapaakkua ympärilleen, joten tällä kertaa kiedoin sammaleen suoraan sipulin ympärille.


Kokedama ei kaipaa ruukkua vaan sen voi ripustaa roikkumaan amppelin tavoin. Tällöin sammaleen sidontaan käytetystä narusta tai rautalangasta tehdään ripustuslenkki.  Tai kokedaman voi asettaa sellaisenaan kosteutta kestävälle pinnalle tai vaikka puukiekon päälle. Myös kirkkaaseen lasipurkkiin tipautettuna sammalpallon muoto tulee kauniisti esille.  Tämänkertainen oma hyasinttikokedamani sai alleen ainoastaan pienen metalliympyrän suojaamaan pöytäpintaa. Kastelun hoidan suihkuttamalla. Saatan kastelun jälkeen tipauttaa kasvin hetkeksi lasimaljaan, jos kosteus tuntuu leviävän alustalle asti. 
 

Loput hyasintit  `istutin`  kahvikuppeihin  ja lasilaatikkoon.



PS. Sammaleen kerääminen metsästä ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Itse keräsin sammaleet omalta pihalta. Kiven päältä kun kaapii, niin saa mukavan ohuen sammalpeitteen. Jos sinulla ei ole luvallista metsää, mistä sammalta kerätä, voi sitä kysäistä hankittavaksi myös kukkakaupasta.




PS2. Selittävät kukkakauppiaat mitä tahansa, niin kyllä minusta hyasinteistä puuttuu nykyään tuoksu. Vai voiko kyseessä olla sama ilmiö, mikä kesäisin selittää heinäsirkkojen häviämisen?

lauantai 7. joulukuuta 2019

Kyllästyttääkö jo glögi?





Ilmojen kylmetessä juhlajuomat kuumenevat.  Se kaikkein perinteisin joulunajan juomista on varmaankin glögi. Loppuvuosi onkin vahvasti glögikautta. Vasta vuodenvaihteen jälkeen glögin ylivalta päättyy kuin seinään ja glögi tekee tilaa muille kuumille juhlajuomille kuten maustetuille kaakaoille ja kahveille.


Glögi on perusajatukseltaan maustettua lämmitettävää viiniä. Vuosi vuodelta on glögin valmistus Suomessakin kaupallistunut ja valmiiksi maustettuja glögipohjia on kaupoissa ja Alkossa tarjolla vuosi vuodelta enemmän.  Joka vuosi glögiä myös koitetaan keksiä jollain lailla uudestaan. Glögiä on maustettu milloin milläkin; mintulla,  lakritsilla, suklaalla, chilillä, rocky roadilla, sitruksilla, rommilla… vaaleana, tummana, roséna.  Vinkkinä vaan, että jos et ole näitä kaikkia vielä  maistellut, niin jätä ainakin suklaiset glögit suosiolla ostamatta. Suklaa suklaana, ei viinin joukossa, hyi.


Tarjonnan runsaudesta huolimatta perusglögi lämpiää useimmiten kaupan tiiliskivestä, jonne nakataan ainoastaan rusinoita joukkoon. Alkoholillisessa versiossa taitaa onneksi kaupan perusglögin lantraaminen kirkkaalla viinalla sentään olla vähentynyt  ja aikuisten alkoholillinen glögi tarjoillaan nykyään  useimmiten  jo puna- tai valkoviinipohjaisena juomana eikä mehun ja kirkkaan viinan lämpimänä liittona.



Kuumissa juomissa on viime vuosina ainakin maailmalla ollut selvänä trendinä siirtyminen punaviinipohjaisista juomasekoituksista kohti muita (kevyempiä) juomasekoituksia. Esimerkiksi kylmäpuristettu omenamehu on lämmitettynä yhä suositumpi talvijuoma.  

Meillä on viime aikoina talvi-iltoina testailtu toimivaa reseptiä kuuman siiderin valmistukseen. Maailmalla `hot cider` -tyyppinen juoma valmistuu monenlaisilla resepteillä, mutta yleisin taitaa olla omenamehun ja englantilaistyyppisen kuivan siiderin yhdistelmä, johon lisäpotkua tuo pikku tilkka Calvadosta tai muuta omenaviinaa.  


Eli resepti yksinkertaisuudessaan on seuraavanlainen. Kiehauta kattilassa omenamehua kanelitangon ja sitrusviipaleiden kanssa.  Lisää kiehuvan kuuman  mehun joukkoon suunnilleen saman verran kuivaa  ja hapokasta siideriä. Kuumenna, älä enää keitä!  Perään voi halutessaan vielä siis lorauttaa tilkan jotain makua antavaa viinasta; itse en raatsinut calvadosta ostaa, vaan korvasin sen tilkalla mantelilikööriä.  Kokeilin valmistaa juomasekoitusta myös suomalaisesta kuivasta omenasiideristä, mutta eihän se toiminut ollenkaan yhtä hyvin. Mitään siideriksi kutsuttua sokerilitkua, saatikka makusiidereitä, on siis turha haaskata lämpimän siiderin valmistukseen.


PS. On glögillekin muuten paikkansa muuallakin vuoden juhlakalenterissa. Jos juhannus sattuu olemaan tavalliseen tapaansa viileähkö, on lämmin glögi enemmän kuin sopiva kirpeässä kesäyössä nautittavaksi. Jutun juoni on vaan siinä, että se glögi pitää tajuta ostaa valmiiksi juhannusta odottamaan. Kesäkuussa kun  valikoima on ihan olematon.

PS2. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin makrotex-haasteeseen, aiheena väriterapiaa. Käy täällä katsomassa mistä värikkäistä asioista muut saavat energiaa pimeään aikaan.

#hotcider #mulledwine #kuumajuoma #K18