Tutut tietävät, etten ole varsinaisesti mikään vuoden viherpeukalo. Sain vuosia sitten ison kasan huonekasveja lahjaksi. Muut
nuupahtivat yksi toisensa jälkeen, mutta yksi kukoisti. Sitä sitten hoidettiinkin
sananmukaisesti kuin "kukkaa kämmenellä". Useiden kuukausien hellän
hoitamisen jälkeen kylässä käynyt vieras kysyi, että kannattaako muovikukkaa
noin paljon kastella. MUOVIKUKKAA?!?!! Vuoden viherpeukalo-valintaa on siis
turha odotella. En ole mitenkään erikoistunut tuhoamaan pelkästään
huonekasveja, vaan viherpeukaloni tappaa kasvit ja kukat yhtälailla talossa ja
puutarhassa.
Leikkokukkiin ei raatsi
`tuhlata` kuin korkeintaan kerran pari vuodessa. Metsässä ja pelloillakaan ei vielä
ole oikein luonnonkukkia poimittavaksi. Jotain orgaanista olisi kuitenkin kiva
saada keittiön ja terassin pöydille. Tarvitaan siis jotain idioottivarmaa vihreää
kasvatettavaa, syötävyys lisäbonuksena.
Purkkiin päätyi kasvamaan
sinapinsiementä. Itää (onko tämä oikea termi..) hyvin, kasvaa nopeasti, näyttää
hauskalle ja on helppo lisätä purkista suoraan ruoan päälle tai napostella sellaisenaan.
Sinapinsiemen muistuttaa maultaan vähän rucolaa eli ei ole ihan mautonta
syötävää. Anjovisfilepurkki kasvuastiana ei ole toimivin mahdollinen ratkaisu, koska
silloin pitää muistaa antaa sinapinsiemenille päivittäin vettä. Voitonriemuisena
onnistumisesta seuraava sato on jo laitettu kasvamaan, tällä kertaa kuitenkin hieman isompiin peltipurkkeihin.
Sinapinsiemen on muuten myös erinomainen vaihtoehto rairuoholle pääsiäisen vihreänä koristeena.
Kesäpiha
Pilkahduskin aurinkoa, niin
johan lähtivät puutarhakalusteet pihalle. Takapihalla on kesäkeittiö, terassi
ja katos ja varsinainen ulkoilmaelämä keskittyykin sinne. Etupihalla, tien vieressä,
on meillä pieni pöytäryhmä kahvitaukojen
viettoon.
Karu penkin, jakkaran ja
pöydän yhdistelmä meni uusiksi kun pihasiivouksen seurauksena tehdyllä
kaatopaikkakäynnillä kotimatkalle tarttui mukaan kuuden puutarhatuolin
kokonaisuus. Kaatopaikallamme on kierrätyskontti, josta voi ottaa mielensä
mukaan toisten kierrätykseen tuomia tavaroita. Toisen roska on
toisen aarre; tykkään tuoleista moninkertaisesti enemmän kuin mistään kaupan
pakasta vedetystä kalustosta. Eikä tuo maksuttomuuskaan yhtään tyytyväisyyttä
vähennä.
Tuolit (ja vanha pöytä) kaipaavat kuitenkin maalausta muodostaakseen yhtenäisen kokonaisuuden. Jollain
kiiltävällä ehkä, Miranolilla? Vaan millä värillä? Pitää sopia omenapuun
katveeseen, joten musta ei nyt käy. Ehkä ruskeaa jossain muodossa, tai
keltaista kenties.. Riittäisikö jos pöydän vain maalaisi kiiltävällä vihreällä?
Mukavaa viikonloppua !