Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Tänään eletään  vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteen julkistuksen aattoa. On siis korkea aika paketoida kesken jäävä vuoden 2018 haaste.  Haasteeseen jää muutama aukkokohta.  Taktisemmalla  sijoittelulla olisin ehkä voinut saada listan täyteen; nyt haasteen ulkopuolelle jäi ainakin kymmenkunta luettua kirjaa. Toisaalta, jokainen suorittaa haastetta omalla tavallaan. Minulle on tärkeää, että edes välillä ja vähän astun omalta kirjalliselta mukavuusalueeltani ulos. Haasteen myötä luettavaksi päätyi mm. pari nordic noir-genren kirjailijaa. Ilman haastetta en varmasti olisi lukenut myöskään Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein -kirjaa, mikä yllätyksekseni olikin ihan ok.  

Haasteen helmiä olivat Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin ja Kate Mortonin Talo järven rannalla. Suurimpia floppeja olivat Onnelliset ihmiset jotka lukevat ja juovat kahvia, Ain laulain ryöstös tee sekä Valo jonka kadotimme. Lucinda Rileyn kirjasarjaa luen varmasti ensi vuonnakin, Enni Mustonen puolestaan ei todennäköisesti  jatkossa listoilleni yllä.

Tässä vielä viimeisiä  sijoitteluja:

33 Selviytymistarina; Pia Maria Montonen – Wiurilan Anna Lisa. Arkea ja juhlaa Armfeltin kotikartanossa.

Kirja kertoo Wiurilan kartanon emännän Anna Louise Brüninghausin elämästä ja kartanon vaiheista. Wiurilan sukukartano on aina määrittänyt Anna Lisan elämää.  Ulkopaikkakuntalaisille kirja ei varmaan anna paljoakaan, mutta Halikossa syntyneenä salolaisena kirja on minulle mielenkiintoista paikallishistoriaa.  

Kirja on lyhyt ja kevytlukuinen; sekalainen kokoelma anekdootteja ja historiallisia faktoja. Kirjan kaunokirjalliset ansiot eivät kauheasti vakuuta; ehkä tekstiä olisi pitänyt vielä hioa, pyöritellä ja syventää tovi ennen painamista. Nähtävästi kirjoittajan ja kohteen yhteistyössä on kartanonrouvalla ollut ohjat tiukasti käsissään koska teksti ei mene kovin henkilökohtaiselle tasolle. Toki lukiessa välittyy tunne perityn aseman ja omaisuuden (ajoittain) raskaasta velvoitteesta. Sekä kartanon että emännän vaiheet  ovat melkoista selviytymistarinaa.  

Kirjassa mainitaan muuten Halikon kirkon kartanonväen penkit.  Eli kirkossa on omat penkkirivinsä alueen kartanoiden väelle. Jokaikinen kerta, Halikon kirkon jouluaaton hartauteen osallistuessani päädyn pohtimaan, että miten homma oikein hoidetaan… Tuleeko kartanonväki kirkkoon niin ajoissa, että varmasti pääsevät nimikkopenkkiriviinsä istumaan vai kuuluuko Halikon kirkon suntion töihin hätistellä kartanonväen penkkeihin istumaan yrittävä rahvas muualle?  Vai ollaanko me halikkolaiset niin kartanoiden kupeessa kasvaneita, että meille kaikille on ihan itsestään selvää jättää kartanonpenkit tyhjiksi ? 

23 Kirjassa on mukana meri; Agnes Martin-Lugand – Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia.

Lukemistani kirjoista ylivoimaisesti eniten on Bazar-kustannuksen julkaisemia. Yleensä pidän heidän kustantamistaan kirjoistaan, mutta nyt kyllä iski hutin. Oikein pahan kerran. Kiva kuva kannessa lupaili täydellistä joulunajan lukuromaania, mutta toisin kävi.  Huttua koko kirja, tämän vuoden lukuhaasteen huonoin. Ainoa mistä vähänkään voi kehua, on Irlannin karun rannikon kuvaus suolaisen veden pärskeineen.  

Onnelliset ihmiset -kirja on alun perin ilmestynyt omakustanteena. Jostain sattuman oikusta kirja lähti leviämään kirjabloggaajien keskuudessa ja niiden huomion myötä kirjailijalle tarjottiin kustannussopimusta. Ehkä kirja olisi ollut toisenlainen jos se olisi alun perin päätynyt jonkin ison kustantamon julkaisemaksi.  Ja ihan varmaa on, että kun kirjasta tehdään elokuva, niin siihen käsikirjoitukseen vielä `siistitään`  henkilöhahmot hollywood-kelpoisemmiksi.

31 Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa;  Kranish & Fisher – Totuus Trumpista

En tiedä kumpi pelottaa enemmän. Se, että lukiessa Trump paljastuu juuri niin narsistiseksi, omahyväiseksi ja ajattelemattomaksi tuuliviiriksi kuin kuvitella saattaa. Vai se, että paljastuukin, että julkisuuskuvan takana on aivot ja ajattelua; suunnitelmallisuutta ja pitkän ajan tavoitteita.

Washington Postin toimittajista koostunut kirjoittajajoukko on tehnyt perusteellista työtä. Trumpin uran kaikki kivet on käännetty ja kirja on monisatasivuinen selostus rikastumisesta, diileistä, oikeudenkäynneistä ja  bisneskumppanuuksista. Tätä en kirjalta odottanut. Odotin, josko yhtään pääsisin sisälle Trumpin persoonaan; miksi hän on sellainen kuin on, vai onko hän jotain ihan muuta kuin mitä meille yleisölle myydään. 

Kirjan luettuani en vieläkään tiedä kumpi on pelottavampaa; Donald Trumpin mahdollinen  suunnaton tyhmyys vai älykkyys. Tunneäly ja empatiakyky on hänellä selvästi jäänyt kehittymättä, mutta tavassa jolla hän tuotteistaa itseään tarvitaan kyllä älyäkin. No, lohdullisinta oli kuitenkin lukiessa tajuta, että  voitto – diili -  on Trumpille kaikki kaikessa. Hän halusi voittaa presidentinvaalit, itse presidentin työ ei taida enää niin kauheasti kiinnostaa. Ehkä tästä 4-vuotiskaudesta jotenkin läpi rämmitään, toivoa sopii..

Melkoista päättää kuluneen vuoden lukuhaaste Donald Trumpin ajatuksiin, huh. Tuleva lukuvuosi ei voisi puolestaan kuitenkaan paremmin alkaa; aamulla kilahti sähköpostiin saapumisilmoitus Michelle Obaman  Minun tarinani – kirjasta. Sillä startataan kirjavuosi 2019.

Tässä vielä lukuhaasteen lista osaltani kokonaisuudessaan.

1. Kirjassa muutetaan.  Outi Pakkanen - Helle
2. Kotimainen runokirja. Jukka Itkonen – Kaupunkiretki.
3. Kirja aloittaa sarjan. Enni Mustonen - Paimentyttö
4. Kirjan nimessä on jokin paikka.  Kate Morton – Talo järven rannalla.
5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit.    -
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa. Koko Hubara -  Ruskeat tytöt
7. Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan. Aili Somersalo – Mestaritontun seikkailut.
8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja. -
9. Kirjan kansi on yksivärinen. Helena Petäistö – Ranska, Macron ja minä.
10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja. Jojo Moyes – Parillisia ja parittomia.
11. Kirjassa käy hyvin. Liane Moriarty – Nainen joka unohti.
12. Sarjakuvaromaani. Nyt v***u  nukkumaan.
13. Kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa. -
14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan.  Jill Santopolo - Valo jonka kadotimme.
15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja. Anne Tyler – Jää hyvästi.
16. Kirjassa luetaan kirjaa.  John Boyne – Poika vuoren huipulla.
17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa. Romain Puertolas – Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin.
18. Kirja kertoo elokuvan tekemisestä. -
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta. Anne Swärd – Vera.
20. Taiteilijaelämäkerta.  Heikki Harma – Hector, asfalttihippi.
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi. Sari Markkanen – Tipsu ja oivallusten opus.
22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin. Heikki Harma – Hector, asfalttihippi.
23. Kirjassa on mukana meri. Agnes Martin Lugand – Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia.
24. Surullinen kirja. Jeffrey Archer – Kane ja Abel.
25. Novellikokoelma. Ida ja Riikka Salminen - Tarinoita suomalaisista tytöistä jotka muuttivat maailmaa.
26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt. Jungstedt & Eliassen – Tummempi taivas.
27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta. Tommi Kinnunen – Lopotti.
28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä.  Catharine Ilman-Sundberg – Ain laulain ryöstös tee.
29. Kirjassa on lohikäärme.  Avril McDonald – Jukka Hukka ja lohikäärmevauva.
30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan. Enni Mustonen – Ruokarouva.
31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa.  Kranish & Fisher – Totuus Trumpista.
32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan. Alan Bradley – Nokisen tomumajan arvoitus.
33. Selviytymistarina. Pia Montonen – Wiurilan Anna Lisa.
34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta.  Virpi Hämeen-Anttila – Kolmastoista lapsi
35. Entisen itäblokin maasta kertova kirja. Kati Hiekkapelto – Tumma.
36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa. Alan Bradley – Kolmasti naukui kirjava kissa.
37. Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi. Enni Mustonen – lapsenpiika.
38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo. Kjell Westö – Rikinkeltainen taivas.
39. Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama. Golnaz Hashemzadeh Bonde - Olimme kerran.
40. Kirjassa on lemmikkieläin. -
41. Valitse kirja sattumanvaraisesti. Hanne Vibeke-Holst - Mitä he toisilleen tekivät.
42. Kirjan nimessä on adjektiivi.  Cecilia Samartin – Kaunis sydän.
43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle. Miska Rantanen – Kalsarikänni.
44. Kirja liittyy johonkin peliin. Anna-Leena Härkönen – Kaikki oikein.
45. Palkittu tietokirja. Mari Manninen – Yhden lapsen kansa.
46. Kirjan nimessä on vain yksi sana.  Enni Mustonen – Emännöitsijä.
47. Kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta.  John Boyne – Nooa Notkoniitty karkaa kotoa.
48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö.  Iltasatuja kapinallisille tytöille.
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja. Ruth Ware – Nainen hytissä 10.
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja. Lucinda Riley – Seitsemän sisarta.

Hyvää tulevaa lukuvuotta!

Joulukuusi on rakennettu

Olen syntyisin perheestä,  jossa metsän antimia on aina hyödynnetty monin  tavoin. Jo lapsena olimme mukana keräämässä marjoja ja sieniä sekä osallistuimme metsätöihin. Metsätöissä meidän lasten panos ehkä kohdistui enemmänkin eväiden syöntiin, mutta osallistuminen oli tärkeää. Tosin, mitäpä muutakaan saattoi olettaa aikana, jolloin subjektiivinen päivähoito-oikeus oli tuntematon käsite ja mummit ja kummit kaitsivat lapset. Silloin mentiin nurisematta sinne, minne aikuisetkin menivät.  

Myöhemmin olen yrittänyt opettaa omille lapsilleni metsän ja luonnon monipuolista ja viisasta hyödyntämistä. Meillä kalastetaan, sienestetään, marjastetaan, kerätään risuja ja tehdään polttopuita sekä askarrellaan luonnon materiaaleista.

 

Kuva CC BY 2.0

Meillä on siis aina myös haettu joulukuusi omasta metsästä. On tarvottu umpihangessa ja sohjossa tai liukasteltu jäillä. On paleltu pikkupakkasessa ja paukkupakkasessa tai kastuttu kaatosateessa. Kuusenkaadon ohessa on grillattu makkaraa nuotiolla ja paistettu vaahtokarkkeja. On keitetty nuotiokahveja tai juotu termarista kaakaota ja glögiä. On tutkittu luonnonmerkkejä ja eläinten jättämiä jälkiä. Joka vuosi on myös kinasteltu kuusen valinnan periaatteista. On vuoroin etsitty  kapeaa tai leveää tai tuuheaa tai nurkkaan sopivaa kuusta ja koetettu sovittaa yhteen kuuseen kohdistuvat odotukset ja metsänhoidolliset tarpeet.

Vuosia sitten, jälleen yhden tiukasti metsänhoidollisin perustein valitun (lue; susiruman muotopuolen) joulukuusen koristaessa olohuonettamme, kuulin erään lapseni kaverin kysyvän, että `miksi teidän kuusi on tommoinen outo?`.  Lapseni vastaus oli,  että `no kun meidän pitää hakea se ite metsästä, kun ei meille koskaan osteta oikeaa joulukuusta`.  Oikeaa joulukuusta, what !!!  En silloin kyennyt tyrmistykseltäni edes kysymään tarkentavaa kysymystä, että tarkoittikohan lapsi oikealla joulukuusella kenties muovista vai viljeltyä.

Vaan aika kuluu ja ajatukset muuttuvat.  Viime vuosina ovat jo aikuistuneet lapsemme halunneet ehdottomasti tulla mukaan kuusta etsimään ja kaatamaan.  Metsänhoidolliset perusteet on pyritty valinnassa minimoimaan  ja sen sijaan keskittymään kuusen kauneusarvoihin.  Jännä vaan, että luonto ei kuitenkaan meinaa millään antaa periksi kaataa sitä yksinäisellä paikalla joka puolelta tasaisen kauniiksi kasvanutta kuusta vaan pistää etsimään  metsänhoidollista harvennuskuusta. Ja mikähän siinäkin on, että kaikki kuuset näyttävät kauniille ja sopivan kokoisille juuri niin kauan, kun ollaan vielä naapurin metsän puolella. Perille päästyä kaikki kauniit kuuset yhtäkkiä häviävät.    Eipä meillä siis vieläkään ole yhtään todella kaunista joulukuusta nähty.

Meillä on joulukuussa vähän sairasteltu, joten tein jotain ennenkuulumatonta; ehdotin ostokuusta. Arvatenkin ehdotus ei mennyt  läpi, vaan kuusen kaatoon oli perinteitä noudattaen lähdettävä.  Kaunis kuusi löytyikin, ehkä jopa kaikkien aikojen kaunein ? Sisälle ei kuusi vielä kuitenkaan päässyt, vaan se otetaan sisälle vasta kun koti on kokonaan joulusiivottu  (hölmö periaate, tästä pitää päästä eroon).  

Ja kun kerran metsään tuli mentyä, niin samalla keräsin nipun keppejä, joista rakensin toisen `joulukuusen` ruokahuoneen seinälle.  Kepit vaan pituusjärjestykseen ja rautalangalla toisiinsa kiinni.

Tästä se joulu alkaa!

(PS. Jotain muutosta perinteisiin sentään; kuusenkaatokaakaot käytiin juomassa huoltsikalla)

DIY; tikuista asiaa

Olen monesti miettinyt, mitä kaikkea kivaa sitä voisikaan askarrella kahviloiden puisista kahvinsekoitustikuista.  Parin viikon takaisella Lontoon matkalla ohjeistin miehen ja tyttären joka kerta kahvilla käydessämme ottamaan mutta jättämään käyttämättä sekoitustikun kahvinsa kera. Kummeksuen, mutta kuuliaisesti toimivat pyydetysti  ja niinpä Lontoon matkan lähes ainoana tuliaisina kotiutuikin melkoinen kasa eri kahviloiden puutikkuja.

En ole mitenkään erityisen henkinen tai millään lailla `valaistunut` ihminen enkä ole koskaan tuntenut mitenkään omakseni ajatusta vetovoiman laista.  Siinähän on periaatteessa kyse uskosta, että maailmankaikkeus toimittaa elämäämme asioita, joita me sinne ajatuksillamme tilaamme.  Kun tarpeeksi vahvasti ja toistuvasti ajattelee jotain haluamaansa asiaa sekä visualisoi mielessään toivomaansa lopputulosta, niin universumi toimittaa tilauksen perille että  napsista vaan.  Muistaakseni sinkkuelämässä oli jakso, jossa Charlotte koetti positiivisten ajatusten voimalla löytää itselleen aviomiehen. Kun universumilta sitten jäi pikatilaus toimittamatta perille, totesi elämäntapavalmentaja tylysti, ettei Charlotten tahtotila ja ajatukset olleet riittävän positiiviset universumin kuultavaksi.  Ihan oli oma vika, että pysyi edelleen sinkkuna.  

Vetovoiman lain mukaan hyville ihmisille siis tapahtuu hyviä asioita. Elämän huonot asiat olet itse aiheuttanut itsellesi negatiivisilla ajatuksillasi tai epäuskolla. Pelkkää potaskaa siis, mutta aika yleistä ajattelua monissa elämäntaito-oppaissa. Eikä pelkästään jossain kaukana  jenkkilässä, kyllä tämänlaiselle ajattelumallille  löytyy Suomessakin markkinoita.

Noh, olipa vetovoiman laista mitä mieltä tahansa, niin ehkä minä sitten vaan yhdistin lontoolaiseen kahvilakulttuuriin (täällä siitä muuten aiempi postaus) niin paljon myönteistä ajattelua, että universumi päätti muistaa minua pienellä lahjalla. Matkamme aikana nimittäin peräti kaksi lukulistallani olevaa blogia (Kaikki Paketissa  ja Romuaarteeni) postasivat puutikuista tehdyn tähden ohjeet.  Siispä näitä tähtiohjeita mukaillen tein itselleni kahvitikuista tähdet. Tikut riittivät juuri kahteen hieman erikokoiseen tähteen. 

Ajattelin ensin ripustaa tähdet ikkunaan tai laittaa pöytäkoristeeksi, mutta toistaiseksi tähdet päätyivät ruokahuoneen seinäkoristeeksi. Tämän askartelun hinta oli melkoisen pyöreät o euroa  (jos nyt ei niitä lukuisia kahvilakäyntejä lasketa mukaan, ja eihän niitä nyt tietysti lasketa).

PS. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin ylemmän tähden yksi keskitikuista on selvästi tummempi kuin muut. Ihan itse unohdin oman sääntöni ja yhden kerran (!) hajamielisyyksissäni hämmentelin tikulla kahviani.

Lukuhaaste tuuppii lukijaa

..nimittäin poistumaan omalta mukavuusalueelta. Lukemaan jotain uutta ja ennen kokematonta, haastamaan itsensä tekemään kirjavalintoja uusin perustein,  yllättymään ja ehkä oppimaankin jotain.

Tämän vuoden Helmet-lukuhaaste on Vintagentissa edennyt tuskaisen hitaasti. En edelleenkään ole ihan pystynyt valitsemaan haasteeseen sopivia kirjoja (niin kuin haasteen perimmäinen idea on) vaan olen koittanut sovitella lukemiani kirjoja haastekohtiin. Eipä siis ihme, että haasteeseen `sijoittamattomien` kirjojen lista pitenee pitenemistään ja haastekohdat täyttyvät aika verkkaisesti. Joitain lukemiani kirjoja olen  kuitenkin onnistunut  haasteeseen yhyttämään.

21 Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi : Sari Markkanen - Tipsu ja oivallusten opus

Tipsu ja oivallusten opuksessa käsitellään läsnäolo- ja myötätuntoteemoja tarinoiden kautta. Tipsu on ihan tavallinen pieni otus, jolla on iloja, murheita, pelkoja, mielipahaa ja seikkailuja siinä missä muillakin otuksilla. Tarinoissa johdatetaan lukijaa huomaamaan, että millainen voima hyväksyvällä asenteella, kiitollisuudella ja ystävällisyydellä voikaan olla. 

Tipsu ja oivallusten opus on lapsille suunnattu mindfulness-harjoitusten perusasioihin johdattava kirja.  Kymmenen lyhyttä tarinaa auttavat hoksaamaan mielen hyppelehtimisen luonteen, ymmärtämään miten pelko tekee kiukkuiseksi ja miten hengityksen avulla voi hiljentää hölöajatuksia.

Mitä ihmettä siis on mindfulness ja sopiiko se nyt sitten lapsille? Mindfulness-harjoittelu on yksinkertaisesti mielen jumppaa. Siinä harjoitellaan hyväksyvää ja levollista läsnäolemista tässä hetkessä.  Harjoitteissa opetellaan havainnoimaan hengitystä, kehollisia tuntemuksia, ajatuksia ja tunteita eli omaa kehoa kokonaisuutena. Harjoitteilla haetaan keinoja itsetuntemuksen ja keskittymistaidon vahvistamiseksi  sekä itsesäätelyä ja stressaavien tilanteiden hallintaan.  Samalla jumppautetaan  tarkkaavaisuutta, vuorovaikutustaitoja, kykyä tuntea  positiivisia tunteita ja taitoa rauhoittua.

Ihan en voi vielä sanoa olevani mindfulnessin kanssa omalla mukavuusalueella mutta harjoitukset jatkuvat..

32 Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan ; Alan Bradley – Nokisen tomumajan arvoitus

Kirja on Flavia de Luce -sarjan seitsemäs osa. Flavia joutuu jättämään rakkaan Buckshawin kartanon ja aloittamaan  äitinsä jalanjäljissä opinnot salaperäisessä Miss Bodycoten tyttökoulussa Kanadassa. Alan Bradleyn Flavia de Luce -kirjojen on monasti mainittu olevan Agatha Christien manttelinperijä; vanhan ajan Britanniaan sijoittuva salapoliisiromaanisarja. Olen kasvanut Agatha-dekkareiden kanssa ja niin kovasti olen halunnut tykätä Flavia de Luce -kirjoista. Ja  nyt vihdoin viimein niin kävi, sarjan seitsemäs kirja lunasti viimein edes vähän lupauksia ollen sarjan ehdoton helmi. Kirjan sanailu oli oikeasti nokkelaa ja Flavia oli valloittava pikkuvanha pikkutyttö. Ajankuvauskin toimi hyvin.  

Ps. Sarjan seuraavassa osassa `Kolmasti naukui kirjava kissa`  tiputtiinkin sitten kunnolla takaisin alaspäin, ei tehnyt kotiinpaluu hyvää Flavialle. Sijoitin Kolmasti naukui kirjava kissa -kirjan kohtaan 36 Runo on kirjassa tärkeässä roolissa.

39 Kirja on maahanmuuttajan kirjoittama;  Golnaz Hashemzadeh Bonde - Olimme kerran

”Katselen uutisia, kaikkia pakolaisia, joita virtaa meren yli. Ajatella, miten maailma onkaan muuttunut. Kun me pakenimme, ongelmana oli päästä pois omasta maasta. Kun olimme keksineet keinon, ostimme lentoliput ja lensimme vapauteen. Mutta nuo pakolaiset… He kamppailevat päästäkseen eteenpäin, kilometri toisensa jälkeen. Ja ne, jotka pääsevät perille, uskovat todella olevansa perillä. Haluaisin kertoa heille, että he ovat tuskin matkansa alussa. Haluaisin sanoa, että pako on teillä verissä ja se siirtyy teidän syntymättömiin lapsiinne ja ajan mittaa kasvaa teissä syövän tavoin.”

Kirjailija  Golnaz Hashemzadeh Bonde syntyi Iranissa vuonna 1983. Golnazin ollessa 3-vuotias perhe pakeni Ruotsiin.  Itse pakomatka tai kotoa lähteminen ei tuntunut kirjailijasta negatiiviselle kokemukselle, todelliset pakolaisuuden haasteet alkoivat vasta uuteen kotimaahan asetuttua.  Golnazin lapsuudessa pakolaisuus oli Ruotsissa vielä tuore asia.  Kirjailija kanavoi kokemuksensa erilaisuudesta ja ei-toivottuna olemisesta lukemiseen, opiskeluun, pärjäämiseen, vaikuttamiseen. Golnaz kehitti tietoisesti kykyään kestää vastoinkäymisiä. Hän sanoo uskovansa, että kyky kestää vastoinkäymisiä on ominaisuus joka kehittyy, kun sitä koetellaan.

” Haluaisin kysyä heiltä, jotka syyttävät meitä siitä, että olemme tulleet tänne kahmimaan hyvää itsellemme, ottamaan jotain mikä ei ole meidän, kaikilta heiltä haluaisin kysyä; Kuvitteletko sinä, että minä olen voittanut? Kuvitteletko, että olen voittanut enemmän kuin olen hävinnyt? Entä sinä itse? Luuletko, että olet menettänyt enemmän kuin olet voittanut? Luuletko, että menetyksesi on suurempi kuin minun voittoni?

Romaani Olimme kerran kertoo Iranista vallankumouksen keskeltä Ruotsiin paenneen Nahidin elämäntarinan. Tarinassa käsitellään limittäin  monia isoja teemoja; poliittista vallankumouksellisuutta, pakolaisuutta ja siitä johtuvaa juurettomuutta, uskontoa, naisten asemaa ja perheväkivaltaa, vaikeita perhesuhteita, surua ja  katkeruutta sekä  luopumista ja kuolemaa.

”Luulevatko he ihmisen kasvavan vahvaksi, jos hän ei koskaan ole kohdannut vaikeuksia? Kuvittelevatko, että vastaan panemisen taito syntyy seisovassa vedessä?”

7 Kirja tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan; Aili Somersalo - Mestaritontun seikkailut

Mestaritontun seikkailut on lumoava, jännittävä ja taianomainen vanhanajan klassikkosatu.  Mestaritontun seikkailut ilmestyi jo vuonna 1919 ja henkii sen ajan kirjallista maailmaa.  En ihan äkkiä pysty montaa yhtä vanhaa teosta nimeämään, jotka yhtä hyvin sopisivat luettavaksi nykylapsillekin. Taika on ehdottomasti tallella.

Lisäksi sijoitan haasteeseen seuraavat kirjat:

2 Kotimainen runokirja;  Jukka Itkonen – Kaupunkiretki (mahtavan monikäyttöinen lasten runokirja, täällä enemmän tarinaa Kaupunkiretkikirjasta)

4 Kirjan nimessä on jokin paikka; Kate Morton – Talo järven rannalla  

9 Kirjan kansi on yksivärinen; Helena Petäistö – Ranska, Macron ja minä

11 Kirjassa käy hyvin; Liane Moriarty - Nainen joka unohti 

35 Entisen itäblogin maasta kertova kirja; Kati Hiekkapelto – Tumma

41 Valitse kirja sattumanvaraisesti; Hanne Vibeke-Holst - Mitä he toisilleen tekivät (kirja löytyi omasta hyllystä eikä minulla ole aavistustakaan mistä se sinne on päätynyt).

42 Kirjan nimessä on adjektiivi; Cecilia Samartin - Kaunis sydän 

Makeaa mahan täydeltä?

Terveisiä jouluisesta Lontoosta. Tällä kertaa oltiin jalkapallomatkalla. Muuten sitten otettiinkin ihan iisisti eli istuttiin kahviloissa ja pubeissa, syötiin pikaruokaa ja nautittiin kaikentasoisesta kulttuurista.

Mietitkö muuten lahjaa jollekulle,  jolla on jo kaikkea? Miten olisi oma käsintehty  face lollipop? Mitä ei Lontoosta löytyisi...  Kuvassa on tikkariin ikuistettuna (jos oikein tunnistan) Would I lie to you – ohjelman juontaja Rob Brydon.  Brittiviihdettä parhaimmillaan.

Yksi lempipuuhiani Lontoossa on erilaisten seinäkirjoitusten ja -maalausten bongaileminen. Itäisen Lontoon Shoreditch on alueena siihen varsin erinomainen. Yhtään Banksya en ole kuitenkaan onnistunut bongaamaan.... tai mistäs sen tietää, ehkä olenkin.  

Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin KARKKI makrotex-haasteeseen, siksi kameralle tallentui tämäkin seinäteksti:

Oikeasti omia Lontoo-tunnelmia olisi tällä kertaa kuvannut paremmin viereinen ajatus;  Who ever inherits the world is fucked

Olen tähän asti aina Lontoossa käydessäni tullut sieltä takaisin (ainakin jollainlailla) `voimaantuneena` , mutta tällä kertaa Lontoo laittoi uskon ihmiskuntaa kohtaan koetukselle.  , Lika, liikenneruuhkat, kulutuskiihko, kaikenlainen kierrätyksen puute, käsittämätön jätehuolto, sosiaalinen eriarvoisuus … epäkohtia ei tarvitse erityisesti katseellaan etsiä, vaan näkyvät ja tuntuvat ihan vaikka pysyisi vain ns. paremmilla turistialueilla.

Lontoossa on tällä vuosikymmenellä panostettu paljon kodittomuuden ja asunnottomuuden vähentämiseen.  Vuonna 2012 Lontoon katukuvasta onnistuttiin siivoamaan kadulla asuvat tai kerjäävät kodittomat hetkellisesti lähes näkymättömiin.  Toimenpiteet taisivat kuitenkin olla pelkkää kulissia, koska erityisesti tänä vuonna kadulla asuvien määrä tuntuu lisääntyneen hurjasti.

PS. Oliko se tänään kun vietetään kansainvälistä  Älä  OSTA !!!!!  mitään  -päivää?

Sankaritarinoita suomalaisista tytöistä

Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjasta liikkeelle lähtenyt kirjallinen  ilmiö satumuotoisista tositarinoista on Suomessa poikinut tänä syksynä  useampiakin samalla mallilla työstettyjä kirjoja. Into-kustannukselta ilmestyi Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) ja kustantamo S & S julkaisi kirjan Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa.  

Suomalaiset versiot Iltasatu-kirjasta ovat herättäneet puhetta formaattikirjojen tulemisesta. On keskusteltu,  saako kirjaideaa kopioida ja soveltaa vapaasti.  Sankaritarinoita tytöille -kirja  kisaa lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiapalkinnosta. Halutaanko nimityksellä kiitellä ideaa vai toteutusta, siinäpä kriitikkopiireillä pohdittavaa.  Lukijalle ja kasvattajalle kysymys on kuitenkin ihan yhdentekevä. Uskon, että se on sitä myös alkuperäisen kirjaidean äideillekin.  Pääasian luulisi olevan, että näiden rohkeiden ja poikkeuksellisten naisten tarinat tulevat kerrotuiksi niille sukupolville, jotka vuorostaan muuttavat nykyistä ja tulevaa maailmaa.

Vaikka sekä Sankaritarinoita tytöille että  Tarinoita suomalaisista naisista  saavat molemmat  inspiraationsa  Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille – 100 tarinaa ihmeellisistä naisista -kirjasta, on niiden toteutuksissa erojakin. Sankaritarinoita on selvästi muodoltaan uskollisempi esikuvalleen.  Kirja toteutui joukkorahoituksella. Sen 60 tarinasta vastaa 24 eri kirjoittajaa ja 41 kuvittajaa. Henkilöt esiintyvät kirjassa aakkosjärjestyksessä.  Tarinoita suomalaisista tytöistä puolestaan on henkilömäärältään suppeampi; kirja kertoo 40 naisen tarinat aikajärjestyksessä. Tarinat ovat myös vähän sankaritarinoita pidempiä. Tarinoista ja kuvituksesta vastaavat Ida & Riikka Salminen. Kuvitus on ehkä sankaritarinoiden vahvoja persoonakuvia perinteisempää lastenkirjakuvitusta. Siinä missä Sankaritarinat keskittyy esittelemiensä naisten tekoihin ja toimintaan, Tarinoita -kirja painottaa enemmän lapsuuden tapahtumia ja tunteita. Myös kirjan esipuhe on Sankaritarinoiden esipuhetta huomattavasti tunteikkaampi.

Sankaritarinoita kirjassa minua jäi vähän vaivaamaan tiedon korostuminen sadunomaisuuden kustannuksella. Samoin sankaritarinoista uupui tasalaatuisuus; osa kertomuksista oli huikean hyviä, mutta mahtui joukkoon muutama suoraan sanottuna luvattoman latteakin tarina. Esimerkkinä jälkimmäisestä toimikoon Anneli Jäätteenmäen henkilökuva, joka oli yhtä haalean kiiltokuvamainen kuin puoluetoimiston vaalijulkaisujen tekstit. Enkä tällä ota millään lailla kantaa Anneli Jäätteenmäen persoonaan tai poliittisiin saavutuksiin, teksti nyt vaan sattui olemaan  harvinaisen mitäänsanomatonta.

Ostaisinko jommankumman kirjoista tai molemmat lahjaksi? Ehdottomasti kyllä ! Vaikka molemmat. Pidin ehkä Tarinoita suomalaisista tytöistä -kirjasta  enemmän sen suuremman sadunomaisuuden ja pidempien tarinoiden takia. Kirja sopii täydellisesti yhdessä ääneen luettavaksi. Sankaritarinoita tytöille puolestaan sopii minusta ehkä hitusen  paremmin jo itse lukemaan oppineille lapsille.  Yhtä kaikki täydellisiä kirjalahjoja molemmat.

Helmet -lukuhaasteessa sijoitan Tarinoita suomaisista tytöistä -kirjan kohtaan 25, novellikokoelma.