Hae tästä blogista

torstai 12. tammikuuta 2017

Elämässä pitää olla saippuaa & arvonta


Saippuaooppera on televisiossa  tai radiossa  esitettävä jatkuva sepitteellinen sarjamuotoinen ohjelma, joka sijoittuu valmistumisaikaansa.  Tarinalla ei siis ole loppua vaan juonenkäänteet johtavat yhä uusiin tapahtumiin ja muodostavat näin jatkuvan avoimen kertomuksen. Yleensä avoimia juonia kulkee samanaikaisesti monta rinnakkain.

Suomalaiset tutustuivat saippuasarjojen lajityyppiin vähän nurinkurisesti, nimittäin parodian kautta. MTV aloitti vuonna 1980 näyttämään saippusarjaparodiaa Soap. Suomeksi sarja sai nimekseen Kupla. Kupla oli tarina kahdesta sisaresta; Jessica Tatesta ja Mary Campbellista.  Tapahtumapaikka on keksitty kaupunki nimeltään Dunns River,  Connecticutin osavaltiossa.



Kupla  aiheutti melkoista kuohuntaa jo ennen kuin ensimmäistäkään jaksoa oli Yhdysvaltain tv:ssä esitetty.
Sarja käsitteli muun muassa homoseksuaalisuutta, impotenssia, eri rotujen välisiä avioliittoja, homovanhemmuutta tai pettämistä suoremmin kuin mitä televisioviihteessä oli koskaan ennen tehty. 

Sarja  keräsi paljon vastustusta erityisesti mm. katolisen kirkon ja kristillisen oikeiston keskuudessa.  Itseasiassa runsas ennakkovastustus taisi edesauttaa sarjan markkinointia laajalle yleisölle. Jo puoli vuotta ennen ensi-esityspäivää alkaneet protestit nostivat ensimmäisen jakson katsojaluvut kattoon. Vaikka ABC-tuotantoyhtiö vastaanottikin satoja puheluja, yhtiö ilmoitti palautteen olleen yllättävän maltillista.  Katsojista 74 %  piti sarjaa ei-loukkaavana, 26 % oli loukkaantunut  sarjan huumorista, mutta silti  heistäkin puolet aikoi seurata sarjaa myöhemminkin.

Kuplan näyttelijäkaarti vuonna 1977


Vaikkei sarjaa alun perinkään suunniteltu kovin pitkäikäiseksi, lopetettiin se neljännen kauden jälkeen.  Ehkäpä se oli tehtävänsä tehnyt; herättänyt keskustelua ja uudistanut televisioviihdettä jopa enemmän kuin yksikään muu sarja ennen tai jälkeen Kuplan. Nooh, ehkä Will  & Grace –sarjalla on sentään ollut vielä Kuplaakin  suurempi merkitys asennemuokkauksessa homosuhteiden osalta.

Kuplasta irtosi spin-off show Benson, mutta muistaakseni se edusti huumoriltaan  jo paljon perinteisempää viihdettä.

Kupla on minulle se-kaikkien-aikojen televisiosarja. Lainasin jokin aika sitten kirjastosta ensimmäisen tuotantokauden DVD:n eikä sarjan juju ollut uusintakatselulla kokonaan kadonnut, vaan huumori tuntui omituisella tavalla edelleen aika ajankohtaiselle ja hauskalle. 

Mitenkähän mahtaisi käydä toisen samoihin aikoihin sijoittuvan mahtisarjan, nimittäin Dallasin, kanssa.  Kykenisiköhän sitä tajuamaan miksi  Bobby Ewingin kuolleista herääminen  tai JR:n ampuminen aikanaan koukutti perjantai-illaksi television äärelle suuren osan suomalaisista, minutkin..

Arvonta




Jos ei Kupla ollutkaan kaikkien makuun, niin saippuaa kuitenkin aina tarvitaan. Vintagentti arpoo nyt kolme kovasti erilaista saippuaa. Pikkuinen raitapakkaus on suomalaisen Soapfactoryn oliiviöljypohjainen Provence-saippua. Oranssi pakkaus on 100%:sesti vegaaninen,  Dr. Bronnerin teepuu-palasaippua.  Palasaippuoista suurin on `White Jasmine` aromisaippua.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen mikä on omasta mielestäsi televisioviihteen  kaikkien aikojen ikimuistoisin tv-sarja tai uskomattomin juonikäänne. Tällä teolla lunastat itsellesi yhden arvan. 

Toisen arvan saat jos olet lukijani tai sellaiseksi nyt liityt.

Kolmas arpa tulee arvontakuvan jakamisesta  omassa blogissasi tai facebook-sivuillasi.

Aikaa osallistumiseen on ruhtinaalliset kaksi viikkoa eli viimeistään 26.tammikuuta  kommentoivat ovat mukana saippuoiden  arvonnassa.  Arvon kolme voittajaa, kullekin siis yksi saippua.


Kerro kommentissa monellako mahdollisuudella (1-3) olet mukana. Mikäli kommentoit anonyyminä keksi itsellesi jokin nimimerkki. Lisää mieluusti myös sähköpostiosoitteesi tai tule tammikuun  lopulla tarkistamaan kupliiko kohdallasi.


Onnea arvontaan!

Kuplatv-sarjan kuvat: ABC

lauantai 7. tammikuuta 2017

Saippuakuplatko muka vain kesäkivaa?


Löysin Ruususuu ja Huvikumpu –blogista idean puhaltaa pakkasessa saippuakuplia. Jotta kuplat jäätyisivät,  tarvitaan yli kymmenen asteen pakkanen.  No semmoista harvinaista herkkua oli täällä eteläisessäkin Suomessa eilen tarjolla, joten ei kun puhaltelemaan..


Jos haluaa edes yrittää kuplien pysyvän ehjinä laskeutuessaan ilmalennolta, eivät vesi ja nestemäinen saippua yksistään riitä.  Joukkoon tarvitaan jotain sidosainetta. Koska muusta hauskanpidosta oli kaappiin  jäänyt valmiiksi tilkka apteekista ostettua glyserolia, valmistin kuplaveden Ruususuu ja Huvikumpu blogin ohjeella. Eli otetaan saman verran glyserolia ja astianpesuainetta. Lisätään noin tuplasti edellisten yhteisen määrän verran vettä.  Lopuksi lisätään vielä teelusikallinen siirappia tai sokeria.  Sekoitetaan varovasti! Ei kuplia vielä tässä vaiheessa...

   


Kuplapuhaltimeksi käy melkein mikä tahansa ympyrä, minä taivutin puhaltimen pätkästä rautalankaa. Muovipullon katkaistu kaula voisi olla myös aika toimiva puhallin.

Hitsit, että on kärsivällisyyttä venyttävää puuhaa tuo saippuakuplien puhaltelu. Haastetta lisäsi, että halusin jäätyneitä kuplia koristamaan ovensuussa olevaa havuasetelmaa, joten sen yläpuolelle päädyin kuplia puhaltamaan. Järestään kaikki isot kuplat poksahtivat havuille laskeutuessaan, mutta pieniä jääkuplia sain sinnikkäällä puhkumisella sentään joitain aikaiseksi.  


Kupla puhkeaa


Vaihdoin kuplien suunnitelluksi laskeutumisalustaksi puutarhapöydän ja johan alkoi muutama isompikin kupla laskeutua poksahtamatta.  Isot kuplat jäivät kuitenkin kuvaamatta, kun hämärä alkoi jo laskeutua. Optimistisesti kuvittelin kuvaavani kauniit jääkuplani aamulla, mutta sehän sitten valkeni huomattavasti lauhempana ja lumisena. Kuplat olivat puhjenneet…


Nyt kun aiheeseen  päästiin, niin saippuasta ja kuplasta  varmaan pikapuolin vähän lisää, populaarikulttuurin puolelta….

Confused?

You won't be after the next  episode of Soap.

tiistai 3. tammikuuta 2017

Tahdon elokuviin...


Nyt ei kyllä mene yhtään yksiin minun ja elokuvien teatterilevityksistä Suomessa  vastaavien yritysten  maailmat. Viime vuonna tähän aikaan Suffragette –elokuvalle ei ensin meinannut millään löytyä teatterijakelijaa. 

Nyt vastaavassa tilanteessa taitaa olla Katukatti Bob –elokuva.  Kirjan perusteella (täällä enemmän kirjasta)  filmatisoitu  `A street cat named Bob ` -elokuva sai ensi-iltansa briteissä viime marraskuussa.  Finnkino on nyt omilla facebook –sivuillaan  vastannut kyselijöille, että elokuvalle ei tällä hetkellä ole sovittuna ensi-iltaa teatterilevityksenä.  Luultavasti pikkaisen huonot kävijäluvut briteissä ovat saaneet elokuvajakelijat kallistumaan DVD/Blue ray –jakelun kannalle. Harmi, olisin mieluusti uppoutunut Lontoon katukuvaan pariksi tunniksi leffateatterimiljöössä.

Luin Big Issue -lehden arvostelun elokuvasta ja nähtävästi filmatisoinnissa on (ainakin edes) pyritty tekemään oikeutta James Bowenin pyrkimyksille  entisenä päihteidenkäyttäjänä muuttaa elämänsä suuntaa.  

Luke Treadaway  tuntuu ainakin ulkoisesti hyvälle valinnalle esittämään James Bowenia. Bobia elokuvassa esittää kahdeksan eri kissaa, yhtenä niistä ihka oikea Bob.


Ohessa muutama ennakkopala elokuvasta:





Elokuvajulisteen kuvalähde:
 https://en.wikipedia.org/w/index.php?curid=50857528. Julkistu Fair use -lisenssillä. 

torstai 29. joulukuuta 2016

Puuttuvan prosentin metsästyksessä




Joulunaluspäivät ja lomapäivät ovat kuluneet melko lailla täydellisesti kirjallisissa töissä. Opiskeluihin liittyvä lopputyö on (tai siis pitäisi olla) vaiheessa jossa ei ole enää mahdollista jäädä odottelemaan inspiraatiota vaan hommaa pitää taputella eteenpäin ihan vaan istumalihasten voimin.



Tekstin tuottaminen ei ole onnistunut oikein pakottamallakaan, mutta jotain sentään on tullut tehtyä. Nimittäin luettua, ja ihan hitokseen paljon…


Kahden viime viikon luku/selaussaldoa  


Silti luettavien / selattavien / käsiteltävien  kirjojen pino ei tunnu vähenevän lainkaan:


Joulu sentään kului suklaata toisessa kädessä ja glögimuki toisessa kädessä pidellen. `Viihdekirjojen`  määräkin kasvoi aattona melkoisesti:


Jos tuo omasta työskentelystä puuttuva inspiraatio-prosentti nyt sattuisi löytymään, niin ainakin siinä tapauksessa  blogi pysyy edelleen hetken hunningolla. Niin ja samoin varmaan, vaikka  opiskeluhommia tulisi tehtyä vain 99%:n teholla.
Ensi vuoteen!


EDIT. Hupsis, Thomas Edison sitaatit lainattu täältä ja täältä

maanantai 19. joulukuuta 2016

Juokse porosein


Löysin Kaikki Paketissa –blogista hauskan kuvansiirtotekniikan , jossa materiaalina käytettiin pakkausteippiä. Kuva siirretään ensin teipin pintaan, minkä jälkeen se voidaan lätkäistä vaikka lasikipon kylkeen. Pojilla on blogissa hyvä ja selkeä video tekemisen vaiheista, mutta lyhykäisyydessään homma menee näin:


**
 Tulosta kuva jonka haluat siirtää. Jos haluat käyttää kuvan `sisäpuolelle` (kuten minä lyhdyssä), tulosta silloin peilikuva.
**
Peitä kuva kokonaan kirkkaalla pakkausteipillä. Jos teipin leveys ei riitä, teippaa useampi rivi hieman edellisen rivin kanssa limittäin.  
** 
Hankaa kuvaa kauttaaltaan teippipuolen päältä veitsen tylpällä päällä tai vaikka  saksien kahvalla.  
** 
Laita teipillä päällystetty kuva veteen ja anna sen olla siellä vähintään puoli tuntia, mieluusti pidempäänkin jos vain maltat odottaa.  
** 
Irrota paperi ja hankaa loputkin paperista sormella irti teipistä.  Voit huuhdella kuvaa vielä vesihanan alla, jos paperinukkaa tuntuu riittävän…
** 
Laita teippi tasaiselle alustalle liimapuoli ylöspäin ja kuivaa se vaikka hiustenkuivaimella... tai odota tovi.
** 
Sitten vain lätkäiset kuvan paikalleen minne ikinä keksitkään..



Minä käytin tekniikkaa kynttilälyhdyn lasien koristeluun sarvipää-aiheisilla vintagekuvilla. Tekniikka sopisi todella hyvin myös esimerkiksi personoitujen pullon etikettien tekoon. Mahtaisiko mennä läpi jos tekisi oman viinikellarin pölyisimpään pulloon personoidun etiketin ja antaisi ymmärtää tuotteen olevan peräisin oman puutarhan rypälesadosta?  


Suvikukkasia –blogin Suvi on kokeillut toimiiko sama siirtoperiaate myös kontaktimuovilla toteutettuna  ja hyvin näyttää onnistuneen.



Tämä on niin helppoa ja nopeaa, että ei taida jäädä kokeilut tähän.. Ai niin, homma toimii myös valokuvilla tehtynä.

tiistai 13. joulukuuta 2016

`TIISTAI`


Siltä ajalta, kun ruokaohjeita vielä keräiltiin kenkälaatikkoon ja faktoja etsittiin tietosanakirjoista, on peräisin myös huolella myöhempää käyttöä varten taltioitu nalle-ristipistomalli.  Ohjeen suurpiirteisestä lopputuloksesta voi päätellä, että malli on todennäköisesti kopioitu jostain kirjaston käsityölehdestä.


Paperilappusen  mukaan tehty nalle on jo vuosia kuulunut koristeisiin, joita ilman joulu ei vaan tunnu joululta.  Toteutuksen suuri oivallus on, että mitäpä sitä turhaan koko työn pinta-alaa ristipistoilemaan, riittää kun kuvion tekee.


Tänä vuonna nalle on päässyt henkarilla roikkumaan seinälle nostettuun sängynjousihässäkkään (täällä siitä enemmän..)



Olen viime aikoina opiskelujen puolesta ollut uppoutuneena aika syvälle lastenkirjallisuuden maailmaan. Viitekehys päivän otsikkoonkin tulee suoraan  nallefilosofiasta. Nimittäin Nalle Puhilta:

On vaikea olla kunnioittamatta henkilöä, joka osaa kirjoittaa TIISTAI  
(Nalle Puh Risto Reippaasta)



tiistai 6. joulukuuta 2016

Metsän pieni kansa - puunhaltijoiden opintoretki


Avasin suurin odotuksin Marjatta Levannon ja Julia Vuoren tänä syksynä ilmestyneen `Metsän pieni kansa – puunhaltijoiden opintoretki` -kirjan. Odotin tarinakirjaa suomalaisesta luonnosta ja siellä liikkuvista ikiaikaisista kulkijoista kuten haltijoista, tontuista ja peikoista. Ennen kaikkea kuvittelin kohderyhmänä olevan pienet lapset.

Vaan jo nopealla tutustumisella (uppoutumiseen ei juuri nyt ole kirjan ansaitsemaa aikaa) kävi ilmeiseksi että kirja on tätä mutta paljon, paljon muutakin. Sitä on hankala luokitella selkeästi oikein mihinkään yksittäiseen laatikkoon. Onko se taidekirja, satukirja, tarukirja, luontokirja, perinnekirja, kansanperinnekirja? Aikuiselle vai lapselle vai aikuiselle ja lapselle?  Yksin luettavaksi vai yhteiseksi lukukokemukseksi?

Ehkä ennen kaikkea Metsän pieni kansa on seikkailu- ja taidekirja. Siinä seurataan metsänväen elämää Suomen taiteesta tutuissa kuva-aineissa. Vedenhaltijat, tuulen henget, maahiset, hiiset, menninkäiset ja peikot tutustuttavat lukijan myös myyttisiin tarinoihin ja uskomuksiin. Oppaana metsän pienelle kansalle on Väinämöinen. Ihan pienelle lapselle en kirjaa vielä lähtisi lukemaan, vaan ehkä vasta kouluikäiselle. Silloinkin mieluusti yhdessä lukien. Kirja on varmasti parhaimmillaan aikuisen ja lapsen yhteinen tutustumismatka Suomen metsissä, vesissä ja tuntureilla vilistäviin monenlaisiin kulkijoihin ja heistä kerrottaviin ikiaikaisiin tarinoihin sekä rikkaaseen suomalaiseen kuvataiteeseen.



Kirjassa kolme pientä puunhaltijaa tutustuu muinaisiin tarinoihin henkiolennoista suomalaisten taiteilijoiden luomissa maisemissa. Puunhaltijat kulkevat kirjassa välillä piilossa ja välillä pääosassa, mutta aina yhtä uteliaina. Teksti on Marjatta Levannon ja kuvitus eläinaiheisista sarjakuvista tutun Julia Vuoren käsialaa. Sika-sarjakuvat lienevät niistä tutuimmat.

Lapsille tehdyt taidekirjat on lastenkirjallisuutta, joka ei välttämättä sellaisenaan aukea kaikille, eikä tarvitsekaan. Metsän pieni kansa ei päästä lukijaansa (vai pitäisikö sanoa kokijaansa) helpolla. Kun kirjan maailmaan lähtee lapsen kanssa lukien tutustumaan on varmaan syytä varautua luetun käsittelemiseen keskustelujen ja kysymysten muodossa.  Kirjassa käsitellään kauniisti myös kuolemaa ja vainajien yhteyttä luonnon välityksellä  meidän maailmaamme. Metsän pieni kansa toimii siis isosti myös tunnekasvatuksen opastajana. Samasta aineistosta löytyy myös selkokielinen rinnakkaisteos niille, joille kirjoitetun kielen on hyvä olla vaivattomasti ja iloa tuottavasti omaksuttavissa. Kirja kuiskii myös kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita se tarjoaa sukupolvia yhdistävänä kokemuksena.

Vinkkinä opettajille , että huh minkälaisia mahdollisuuksia tämä kirja avaisikaan alakoulun kuvaamataidon opetukseen sekä vaikka ilmiöopetuksen inspiraationa oppiaineita yhdistämään. Kuvaamataitoa, biologiaa, äidinkieltä ja kirjallisuutta, historiaakin suloisesti sekaisin koululaisen mielikuvitusta, luovuutta  ja uteliaisuutta herättelevässä kokonaisuudessa.


Ja jos ja kun into on tällä kirjalla herätetty voi tutustumista pohjoisen ihmisen myyttisiin uskomuksiin ja muinaisiin metsäkokemuksiin syventää samalta kustantajalta aiemmin ilmestyneellä `Metsän tarina` kirjalla. Metsän tarina on saman nimiseen luontoelokuvaan perustuva elämyksellinen luontokirja vanhan metsän elämästä ja lukuisista asukkaista.  Kirjassa esiintyvät palvotut karhut, ilvekset ja hirvet, mystiset pöllöt ja käärmeet, salaperäiset muurahaiset ja sammakot sekä muinaiset sielulinnut. Myös metsän pieneliöt eli sienet, kivet ja kasvit sekä satoja vuosia vanhat puut ovat keskeisessä roolissa.

Kiitos Maahenki Oy:lle jolta kirja saatu.




Metsän pieni kansa - Puunhaltijoiden opintoretki
teksti: Marjatta Levanto
kuvitus: Julia Vuori
ulkoasu: Tiina Ripatti
Painopaikka: Bookwell Oy, Porvoo
Kustantaja: Maahenki Oy
Maahenki Oy, Helsinki 2016