Hae tästä blogista

Ladataan...

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Vanheneminen tapahtuu nopsaan...

..kunhan vain tietää oikeat aineet ja konstit. Nyt puhutaan nimittäin puun ikäännyttämisestä. 


Isoisän perunakellarissa muinoin työuransa tehnyt puulaatikko oli joutumassa kokonaan viralta, kun ikääntyessä pohja petti. Eihän siinä auttanut muu kuin korvata rikkoutunut perustus uusilla laudoilla. En halunnut maalata enkä öljytä laatikkoa, vaan halusin saada ajan kanssa ikääntyneen ilmeen myös uusista laudoista tehdylle pohjalle.

Pakkohan se on uutta puuta saada vanhan pohjan tilalle..

Minulla oli hatara mielikuva etikan ja teräsvillan yhdistelmästä, joka ikäännyttäisi arvokkaasti  tuoreen puun. Vähän skeptisenä kaadoin etikkaa teräsvillan päälle purkkiin, nostin hajupommin vuorokaudeksi ulos jonka jälkeen sivelin uudet laudat sekoituksella. Ja hommahan toimi! Toki harmaantuminen oli melko maltillista, olisi voinut olla vähän voimakkaampaakin. 


Tein sekoituksen muistin varaisesti, mitäpä niitä ohjeita etukäteen etsimään, ehtiihän sitä sitten tehtyäänkin. Jälkikäteen ohjeita selatessa selvisi, että teräsvillaa olisi kannattanut kunnolla silputa pieneksi purkin pohjalle, jolloin seos olisi ollut ytympää.  Etikan sijaan olisi myös voinut käyttää omenaviinietikkaa ja kuulemma mustan teen sekoittaminen joukkoon olisi vienyt lopputulosta jonkun asteen ruskeasta kohti mustanharmaata.  Olen laittanut tilauksen vetämään pinosta uusia puulaatikoita, joita sitten syksyn tullen harmaannuttelen. Runsaasti etikan tuoksua  siis täst´edes tiedossa.



Loppukuun ajaksi vintagentti työntää varpaat hiekkaan ja lomailee lämmössä. Syyskuulle!

torstai 18. elokuuta 2016

DIY; Kokedama


Kokedama on japanilainen nimitys sammalpallolle, johon on istutettu pieni kasvi. Kokedama ei kaipaa ruukkua, ja sen voi ripustaa vaikkapa puun oksalle roikkumaan amppelin tapaan. Tai asettaa sellaisenaan kauniin kiven päälle puutarhaan. Sisällä sammalpallon voi asettaa esimerkiksi kauniiseen lasipurkkiin.  Jouluun sopisi vaikka sammalpalloon kääritty riippuva hyasintti.



Kokedaman tekemiseen tarvitaan multaa, savea tai kissanhiekkaa, sammalta, narua tai rautalankaa, sekä tietenkin jokin pieni kasvi.  Märästä mullasta muotoillaan kasvin juuriston ympärille tiivis pallo, joka sitten päällystetään sammaleella. Pallon on hyvä olla jämäkkä, jottei se pääse hajoamaan. Mullasta yksinään ei saa pyöritettyä tarpeeksi tiivistä paakkua vaan se kaipaa jotain sekaan. Japanilaiset taitavat käyttää sidosmateriaalina savea. Löysin kuitenkin Operaatio Oivalluksen Lotalta ohjeen jossa mullan joukkoon lisätään saven sijaan kissanhiekkaa. 



Mullan ja kissanhiekan sekoituksesta syntyikin kostutettuna erinomaisesti muotoutuvaa materiaalia. Pallon pitäisi kestää ilmaan heittelemistä. Koska taputtelin pallon suoraan kasvin juuripaakun ympärille, en uskaltautunut kokeilemaan kopittelua.


Tiiviin pallomöykyn päälle kietaistaan sammalta. Omiin sammalpalloihini en halunnut näkyvää tukirakennetta narun tai köyden muodossa, vaan lisäsin ainoastaan muutaman rautalangan pätkän, jotka vielä kiepautin yhteen ripustuslenkiksi.  Toki mitä enemmän köyttä pallon ympärille pyörittelee, sen pysyvämpi paketti kokedamasta muodostuu ja uppokastelukin helpottuu. Kokedama pitää suihkuttelusta tai veteen upottamisesta. Sammal ja kissanhiekka imevät mukavasti kosteutta, joten aikaansaannos sopii tämmöiselle laiskemmallekin hortonomille hyvin.

Inspiraatiokuvia Flickr.comista. Kuvalinkit 12345 ja 6

Niin juu, sammaleen kerääminen metsästä ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Itse keräsin sammaleet omalta pihaltani. Kiven päältä jos ottaa, niin saa mukavan ohuen sammalpeitteen.

tiistai 16. elokuuta 2016

Nupit kaakkoon ja mäntyä piiloon



Kalustajan kirosanoista taitaa tämän hetken ykkönen olla mänty. Erityisesti sellaisena kellertäväksi lakattuna kalusteena. Itsekin myönnän  ylenkatsoneeni mäntyisiä kalusteita; liian kasarikotia ja ysärimökkiä omaan makuun. Eikä vielä lainkaan retroa, mahtaako sellaiseksi koskaan tullakaan…



Mutta kun ne pahukset on niin kestäviä, tukevia ja yleensä ihan toiminnallisiakin. Ovat myös tuunaajaan kannalta  kiitollisia, koska onnistuminen on taattua. Pitää vain huolehtia, ettei keltaisuus puske käsitellyistä pinnoista esille.


Sisko uudisti pari lipastoa ihan uuden näköisiksi.  Muutokseen tarvittiin edellisestä tuunauksesta jäänyt purkinpohja harmaata kalustemaalia, puolikas purkillinen Sinellin kalkkimaalia (á 9.95), metallivetimiä (5 x á 0,50 kierrätyskeskuksesta), liimaa sekä pari palaa kangasta omista varastoista.



Kauan eläköön mäntykalusteet ja muut kokopuiset huonekalut, jotka kestävät kovempaakin käsittelyä ja make-overia, toisin kuin lastulevystä tehdyt kalusteväkerrykset. Kierrätyskeskuksissa ja annetaan-palstoilla onneksi on näitä tuunaajan unelmia reilusti tarjolla jos omat on jo mökiltäkin laitettu kiertoon tai saunan pesään. 


lauantai 13. elokuuta 2016

Purkki kiinanpunaista, kiitos!


Tuunaavat ihmiset tietävät varmaan tunteen, kun omassa päässä on jokin vahva visio lopputuloksesta.. mutta ei mitään konkreettista käsitystä miten homma toteutetaan. Meillä on anopin vanha puupiironki, jonka tunkkaisen ruskea lakattu pinta on sanalla sanoen susiruma. Kaappia eräänä päivänä mulkoillessani huomasin yllättäen rakenteen olevan mielenkiintoinen. Kaksi symmetristä vetolaatikkoa ja kaappia sekä niiden keskellä iso musta ympyrän mallinen kahva. Periporvarillisessa suomalaisen puusepän tuotteessa onkin klassisen kiinakaapin muoto, oho! Muutokseen tarvitaan siis vain käynti maalikaupassa; ” purkki kiinanpunaista, kiitos”.
 
Jotain tämänkaltaista hakusessa. Kuva lainattu uuttakotiin.fi  nettikaupan sivuilta
Siihen se visio sitten tyssäsikin. Kiinakaappeja kun on niin monenlaisia. Onko verenpunainen oikea valinta vai oranssinpunainen? Superkiiltävä lakkapinta vai mattapintainen kalkkimaali? Tai sittenkin kompromissina puolihimmeä ruosteenpunainen?  Öljy vai akryyli? Miten ihmeessä saada epämääräinen mielikuva konkreettiselle sävykoodi- ja tuotenimitasolle.

Käynti askartelukaupassa ei helpottanut valinnanvaikeutta. Kiinanpunainen –värisävyä ei sävykartoista todellakaan löydy. Sen sijaan löytyy joulun, karmiinin, viinin, ruosteen, rubiinin, kirsikan, puolukan, tiilen, tulen, amarantin, aniliinin, tomaatin ja burgundin punaista. Yritin epätoivoisesti täsmentää käsitystäni hakemastani sävystä jaarittamalla Kiinan historiasta. Hakemani punainen olisi siis ajalta ennen Kiinan kansantasavaltaa. Semmoista agraari-talonpoikaiskiinaa, ei kommunismia. Niin kuin arvata saattaa, selitys ei yhtään auttanut myyjäparkaa pääsemään kiinni visiooni.   Myyjä varovasti ehdotti burgundinpunaista. Siinä vaiheessa oma näkemyksestäni oli jo niin hämärtynyt, että teinityyliin vastasin  että `ihan sama, otetaan se`. 


Halusin kuitenkin testata värin ensin johonkin muuhun kohteeseen. Alle 4 euroa maksanut pikkutuubi riittäisi olohuoneen sohvapöydän maalaukseen. Pöytä on ollut ullakolle siirto-uhan alla jo ikuisuuden, joten pieni kiinanpuna –kokeilu sopisi sille hyvin.



Käytin tuubista korkeintaan puolet. Laimensin väriä reilusti vedellä, jolloin pinta pikkuisen krakeloitui kuivuessaan.  Märkänä väri näytti lähinnä pinkiltä tai punajuurelta; lasillinen sen väristä punkkua taitaisi jäädä juomatta. Kuivuttuaan väri muuttui kuitenkin värikartan mukaiseksi. 



Mutta onko burgundi oikea sävy kiinanpunaiseksi? Ei kai auta muu kuin ottaa illalla lasi punaviiniä ja istua sohvalla maalipintaa tuijotellen. Tuskin siinä kovin montaa lasillista tarvitaan ennen kuin lopputulos alkaa vastata alkuperäistä mielikuvaa (onneksi en valinnut tomaattia tai punajuurta).  Jahka tämä visio tästä vähän vielä varmistuu niin seuraavaksi pääseekin sitten jo perintölipasto kiina-käsittelyyn.

 



PS. Outoja nimiä värisävyillä. Marmeladi on olevinaan punainen (M326) ja nykyinen Höyry (G497) on entinen maalarinvalkoinen. Se joka näitä värejä nimeää ei ole varmaan koskaan valinnut hääpukua (Huntu Y348) tai paistanut munakasta (Omeletti J310).

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Neuvoja koulutyöhön

Hyvää alkavaa lukuvuotta kaikille koululaisille ja opiskelijoille, itseni mukaan lukien. 


Ihan relevantteja ohjeita edelleen, ei se maailma niin paljon  olekaan muuttunut




Ipnos makeistehtaan lukujärjestys on Kansalliskirjaston digitoitujen aineistojen kokoelmasta;

http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/346723#?page=1


maanantai 8. elokuuta 2016

Deer, oh deer



Kun keväällä kokeilin ristipistoilemista varastohyllyn reikälevylle (täällä siitä enemmän),  aloitin hyvin perinteisestä kirjailuaiheesta eli kukasta.  Reikälevyä jäi jäljelle sen verran, että suunnittelin pisteleväni nahkanauhasta peuran (tai kauriin, antiloopin, poron, hirven.. mitä näitä nyt onkaan) pään. Ikäänkuin metsästysmajatunnelmaa ilman metsästystä.


Valmista nahkanarua en raatsinut ostaa ja tarpeeksi ohuen nauhan leikkaaminen mokkanahan palasta osoittautui ihan liian tylsäksi.  Ihan vaan villalangalla kirjaileminenkaan ei houkuttanut.  


Hetken harkitsin tehdä työn kuparin värisestä lahjanarusta, mutta  `peura ajovaloissa` -efekti ei houkuttanut. 


Niinpä peura valmistui nahan sijaan  paperinarulla pistellen.


Ristipistomalli näytti paperilla ihan hyvälle, mutta valmiissa työssä jotenkin häiritsee silmien puute, pitänee varmaan liimata pienet ruskeat puuhelmet silmiä merkkaamaan. Ja jouluksi punainen kuono.