Hae tästä blogista

maanantai 25. syyskuuta 2017

DIY; Kirjan kannet kiinni



Lukeminen on kuulemma yksi tämän ajan vahvoista megatrendeistä.  Ehkä onkin – ainakin osalle ihmisistä. Tosin lukeminen tuntuu myös vahvasti polarisoituvan. Todellisten lukuharrastajien vastapainoksi löytyy entistä enemmän  ihmisiä jotka eivät ole koskaan kirjaa vapaaehtoisesti avanneet – eivätkä avaa!

Lukemisen sijaan kirjan arvostus tuotteena tuntuu menevän pelkkää alamäkeä.  Ainakin kirjojen omistaminen  on selkeästi laskeva trendi.  Ostaminenkin on muuttanut muotoaan ja kirjasta on tullut kertakäyttötavaraa; kulutustuote joka ostetaan nopeaan ja josta halutaan nopeasti myös eroon.

Kaukana menneisyydessä on ne ajat, jolloin nuoren parin ensi kotiin ostettiin arvokalusteeksi kirjahylly ja siihen sitten metrihintaan tietty mittamäärä  klassikkokirjoja.


Appivanhemmatkin ovat tainneet aikanaan asioida metrikirjakauppiaan kanssa.  Niinpä kotiimme  on aikoinaan kulkeutunut pari metriä ulkoasultaan yhtenäisiä klassikkokirjoja ála Mann, Hugo, Flaubert, Zola, Bronte yms yms.  Vahvasti veikkaan ettei kukaan ole koskaan avannutkaan näitä hyllystämme löytyviä klassikoita, en minä ainakaan.. 



Miten ihmeessä kirjat ovat sitten onnistuneet säilymään hyllyssä tähän asti? Nolo tunnustaa, mutta ihan vaan koska ne ovat selyksestään niin mahdottoman kauniita ( ja näyttävät sivistykseltä). 

Jos kerran ulkoasu on kuitenkin kyseisten kirjojen suurin (ainoa?)  arvo, niin ehkä on sitten aika laittaa ulkoasu töihin pelkän hyllyssä makuuttamisen sijaan.  



Gustave Flaubertin Madame Bovary näytti juuri sopivan paksuiselle romaanille, jotta kansista voisi tehdä kivan suojakotelon tabletille ihan vaan vetoketjun lisäämällä. Emma Bovaryn romantiikannälkäinen elämä sai siis väistyä, ja jäljelle jäivät (aivan kuten Emma Bovaryn elämässäkin) pelkät kuoret. Vetoketju on liimattu kuumaliimalla mahdollisimman lähelle sisäkannen reunaa – nähtävästi paikoin liiankin lähelle koska liima on osin tursunnut näkyviin. Toinen oppi ensi kertaa varten on, että kannattaa valita vetoketju joka aukeaa kokonaan, jolloin vetoketjun liimaaminen paikalleen helpottuu hurjasti.  




Pitäisiköhän tehdä kirjakotelo myös miniläppärille, kirjahyllystä löytyi  Sarasvuon Sisäinen sankari..

maanantai 18. syyskuuta 2017

Nokipainanta


Tulin vain nopeasti huikkaamaan kivasta syksyisestä tekniikasta, mihin törmäsin Lumisiivet -blogissa. Nimittäin nokipainannasta. 


Syksyllä olisi kiva ikuistaa kauniita lehtiä painamalla niitä paperille, kartongille tai kankaalle. Pullo- tai kangasvärejä käyttämällä lopputulos muistuttaa kuitenkin useimmiten päiväkotiaskarteluja kuin kaunista herbaariota.

Noella painamalla lehden muoto, rakenne ja yksityiskohdat toistuvat niin tarkasti, että herkän kaunis painojälki on sellaisenaan kehystämisvalmis. Tai käytettävissä vaikka kutsu- tai paikkakorttien materiaaliksi.

Siispä nokeamaan.

Painamisessa tarvittavaa nokea saa näppärästi kun levittää hieman ruokaöljyä kaakelilaatan pinnalle. Tämän jälkeen laattaa kuumennetaan kynttilän liekissä, jolloin öljytty pinta mustuu.


Lehdet sitten  sivellään tai tuputetaan alapuolelta tällä noella. Noettu lehti painetaan halutulle alustalle, esimerkiksi kartongille tai vaikka kirjan sivulle. Myös vanerille  voi nokipainaa. Tässä vaiheessa kannattaa panna lehden päälle pala talous- tai leivinpaperia ja silitellä varovasti lehteä alustaansa.  Noen joukossa on sen verran öljyä, että noki imeytyy  painoalustana käytettyyn materiaaliin eikä tahraa tai leviä.

Tästä se lähtee; lehtiherbaarion koostaminen. 


maanantai 11. syyskuuta 2017

Suolaa, suolaa enemmän suolaa

.. eli bling-överit


Vintagentin lyhyessä mutta loistokkaassa elämänkaaressa alkaa hiljalleen muodostua suoranaisia perinteitä. Yksi  sellainen on joka syyskuinen käpykranssi.

Vintagentin ensimmäisenä syksynä kranssikävyt uivat kloriitissa ja jos eivät nyt ihan valkoisiksi muuttuneet, niin vaaleammiksi kuitenkin.  Täällä siitä vuosikertabukeesta enemmän juttua…
 
2015


Viime syksynä mentiin toiseen äärilaitaan eli kranssin kävyt tummentuivat pulahduksella mustaan saunavahaan. Vuosikertakranssi 2016 on puolestaan esitelty tarkemmin täällä.
 
2016


Käpykranssien kanssa on siis kuljettu värien ääripäästä toiseen; vähän niin kuin jing ja jang . Olkoon nyt sitten vuorossa BLING!
 
2017


Kranssiin käytetyt kävyt on tänä vuonna poimittu meren rannalta, siksi ne olivat jo valmiiksi mukavan harmaita. Pohjana toimi vanhan kouluvihon rautalankakierre paperilla ja maalarinteipillä vahvistettuna. 


Halusin tällä kertaa kranssiin kiiltoa ja kimallusta, mutten maalattuna pintana vaan kuorrutteena. Siispä suihkuttelin valmiin kranssin liimalla, minkä  jälkeen `maustoin`  kranssin  suola- ja pippurimyllyä pyörittämällä. Toinen vaihtoehto olisi ollut ripotella sokeria käpyjen päälle. Ajatus jonkun tulkku- tai tilhiparven sokeriövereistä meidän kynnyksellä kuitenkin jännitti, joten sokerin sijaan siis suolakuorrute.  


Muutenkin suola tuntuu toimivan kimalteena paremmin koska myllystä rouhitun merisuolan kidekoko vaihtelee kivasti. Vähän turhan talvinenhan tämä vuosikertatuotos vielä on. Pitänee ehkä laittaa vielä varastoon hetkeksi  odottamaan juhlakautta.  




PS. Tiedätkö muuten mistä otsikon hokema on peräisin? Kyseessä on Sirkus Papukaijan taikurin fakiiri Kronblomin taikasanat. Hokema taisi syntyä 60-luvun alkuvuosina. Myöhemmille televisioviihteen katsojille lause tuli tutuksi Pirkka Pekka Peteliuksen suusta Velipuolikuussa. Jos tiesit, ansaitset  10 pistettä ja papukaijamerkin. Sekin sanonta on muuten lähtöisin Sirkus Papukaija -lastenohjelmasta.


maanantai 4. syyskuuta 2017

Peurajahdissa


Keväällä julkaistiin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Pirkka-kestokassit, joissa oli kuvituksena suomalaista luontoa ja eläimiä. Kuvat on ottanut oravakuiskaajaksikin kutsuttu nuori suomalainen luontokuvaaja Konsta Punkka. Pirkan kestokasseja koristamaan pääsivät Konstan kuvista karhu ja peura sekä mäntymetsä ja talvimaisema.  Kaikista  itsenäisyyden juhlavuoden tuotteista nämä ovat ehdottomasti minulle se mieleenpainunein tapa juhlistaa Suomea ja suomalaisuutta.   


Vasta 23-vuotiaan Konstan huikean hienot eläin- ja luontokuvat ovat nostaneet nuoren miehen Suomen seuratuimmaksi instagram-tähdeksi. Yli miljoonan (!!!)  seuraajan joukossa on mm. Jennifer Lopez, joka päätyi otsikoihin lisättyään luvatta yhden Konsta Punkan kuvan omalle tililleen. Nuoren valokuvaajan instagram-tili löytyy tunnuksella @kpunkka. Instagram-tili on tulvillaan toinen toistaan herkempiä ja käsittämättömän upeita luonto- ja eläinkuvia, huh, kannattaa käydä katsomassa ja ryhtyä seuraajaksi.



Kestokassiuutisen nähtyäni olen koko kesän ajan kiertänyt erikokoisia k-kauppoja, tavoitteena löytää nämä nimenomaiset kassit. Välillä meinasi jo usko loppua kesken, kun kasseja ei vaan tullut vastaan. Luultavasti kestokassien menekki pääsi yllättämään kauppiaat. 



Vaan nyt viimein onnisti! Perjantain mökkireissulla pysähdyimme herkkuostoksille Kemiön K-markettiin ja siellähän ne muovikassipinojen alta vihdoin viimein pilkistivät,  peura sekä karhu.


Ostin samantein molempia kasseja kaksi. Toiset kappaleet päätyivät heti mökkireissun jälkeen kehyksissä seinälle.   

Toisista kestokasseista ompelen läppärinsuojuksen, vahvistan vain kuvat kristallimuovilla ja huristelen läppärin kokoiseksi suorakulmioksi. Vetskarin ompelussa saatan tarvita vähän apua.. 


K-kuluttajapalvelusta muuten vinkattiin, että jos kasseja ei oman k-kaupan valikoimista löydy, kannattaa pyytää henkilökuntaa tilaamaan niitä.
Pirkka iso kestokassi peura. Kuva K-Ruoka -sivusto


PS. Kiltit kiltit Pirkka-ihmiset; voitteko koittaa tehdä Konsta Punkan kanssa jatkosopimuksen vähintään kettu-aiheisesta kestokassista, pliis!! Joku oravakuvakin olis kiva tai mäyrä..