sunnuntai 8. elokuuta 2021

Joanne Harris - Mansikkavaras

 

Kesäisessä kirjassa on myös kesäisen herkullinen kansi

”Ihmiset jatkavat elämässä eteenpäin. He saavat uusia ystäviä. He varttuvat. He muuttuvat. He lähtevät. Mutta en minä, ajattelin.”

Mansikkavaras on jatkoa Pienen suklaapuodin aloittamalle kirjasarjalle, jossa seurataan Vianne Rocherin ja hänen tytärtensä elämää pienessä kuvitteellisessa ranskalaiskylässä nimeltään Lansquenet-sous-Tannes.   Sarjan edeltävät osat ovat Karamellikengät ja Persikoiden aikaan.

”Ajatus yhteen paikkaan juurtumisesta niin, ettei mikään lennättäisi minua pois, on unelma jota olen koko elämäni ajan vaalinut. Minulla ei ole koskaan ollut muita kuin pieniä unelmia; en muuta ole halunnut kuin pieniä unelmia. Olen toivonut paikkaa, jossa kylvämäni siemenet kasvavat joksikin tunnistettavaksi. Vaatekaappia vaatteilleni. Pöydän jonka pinta on naarmuuntunut tutuista jäljistä. Nojatuolin, joka on muotoutunut minulle sopivaksi. Ehkä jopa kissan ovensuuhun. Kuten näette, en paljon pyydä. Tällaisten pienten unelmien on pakko olla saavutettavissa.”

Ranskalaiskylästä on viimein tullut Viannen koti. Hän tekee edelleen pieniä taikojaan suklaalla ja ikävöi tytärtään Anoukia, joka on lähtenyt etsimään seikkailuja maailmalta. Viannella on kuitenkin kuusitoistavuotias Rosette, jota pidetään kylän kummajaisena, koska hän ei puhu, ainakaan samalla tavalla kuin muut.  Vianne on kasvattanut itselleen juuret, ja hän pelkää että tuuli tempaisee ne taas ylös.

”Mutta, kuitenkin aina kun alan ajatella, että olen ehkä saanut vaimennetuksi tuulen alituiset vaatimukset, se alkaa taas puhaltaa. Sää muuttuu. Ystäviä kuolee. Lapset kasvavat ja muuttavat omaan kotiin.”

Uinuva ja kaavoihin kangistunut kylä saa taas uusia tuulia arkeensa, kun kylään saapuu uusi tulokas, jossa on jotain tuttua, jotain kaltaista. Tulija on kuin seitsemäntoista vuoden takainen Vianne. Se Vianne olisi mennyt nopeasti toivottamaan tulokkaat tervetulleiksi, kuka tahansa tämä olikaan. Se Vianne olisi pyytänyt tulokkaan kaakaolle. Se Vianne olisi halunnut tutustua tulokkaaseen. Nykyinen Vianne on kuitenkin varovaisempi. Entiselle itselleen tunnistamaton, uudeksi ihmiseksi oppinut.  

Morgane ja minä olemme vaarallisia taivaankappaleita, jotka on asetettu kiertoradalle törmäyskursille. Toinen meistä halaa ratsastaa tuulella, toinen haluaa vaientaa sen. Toinen meistä haluaa olla syväjuurinen tammi, toinen haluaa olla voikukan haituva, Joten tyttäreni tähden ja itseni vuoksi; toisen meistä on lähdettävä”

Aukion toisella puolella oleva kauppa kuitenkin kutsuu ja houkuttelee luokseen sekä Viannea että Rosettea. Viannen katsellessa varjoista Morgane alkaa soittaa muutoksen säveliä.  Vianne tunnistaa tulijassa samankaltaisuutta itsensä kanssa. Kummallakin on taito tuoda ihmisestä esille se, mitä heidän tulee nähdä itsessään – rohkeutta, voimaa, kykyä antaa anteeksi.

”Ja pahinta tässä on, että olisin voinut olla niin kuin hän, jos tyttäreni eivät olisi ankkuroineet minua paikalleni. Olisin voinut olla epäinhimillinen olento, joka elää ihmisistä ympärillään. Senkö vuoksi pelkään Morganea? Koska hän muistuttaa minua liiaksi ihmisestä, joka olisin voinut olla.”

Minä-muotoon kirjoitetussa tarinassa kertojina vaihtelevat Vianne, Rosette ja kylän pappi Francis Reynaud.  Kirja on ehkä luettavissa ihan itsenäisenäkin teoksena, mutta antaa varmasti enemmän kirjasarjan edelliset osat lukeneelle.  Pieni Suklaapuoti -elokuvan menestys on varmasti ollut koko kirjasarjalla sekä rikkaus että rasite. Minua ei lukiessa haitannut lainkaan elokuvan tarjoama vahva visuaalinen kuvasto, johon uusi tarina kuin itsestään mielessä solahti.

Löydä minut.Tunne minut. Kohtaa minut.”  

Mansikkavaras on pienillä magian hippusilla maustettu tarina syyllisyydestä, siipien kantavuudesta, äidinrakkaudesta ja vaikeudesta päästää irti kun on sen aika. Se kertoo ajasta, jolloin ilmassa puhaltavat muutoksen merkit, halusipa sitä tai ei. Mansikkavaras on siis aivan täydellinen loppukesän lukukirja.


Joanne Harris - Mansikkavaras 381 s.

Alkuperäisteos The Strawberry Thief (Orion 2019)

Suomentaja Satu Leveelahti

Otava 2020