maanantai 31. elokuuta 2015

Työleirin ohjelmassa; mööpelivalssikurssi




Jos jollakulla on hyviä konsteja millä saada teini-ikäiset lapset tekemään kotihommia, niin vinkkiä tänne vaan, kiitos! Meillä on osoittautunut kohtuullisen toimivaksi menetelmä jossa työnjohtaja (minä) kirjoittaa liitutauluseinälle listan töitä ja määrittelee urakan laajuuden per henkilö. Porkkanana toimii se, että listalla on isompia / pienempiä sekä  kivempia / kurjempia töitä. Mitä nopeammin tulee valitsemaan itselleen tehtävän, sitä parempi on valikoima. Mitä nopsempaan suoriutuu, sitä paremmasta valikoimasta pääsee valitsemaan seuraavan duuninsa.  




Tämän viikonlopun työlista oli todellisuudessa kuvaa vielä rutkasti pidempi.  Lista otettiin käyttöön nimittäin vasta sunnuntain jäähdyttelyvaiheessa. Jostain kumman syystä vessanpytyn pesu ei kelvannut kenellekään, vaikka oli listan töistä siitä pienimmästä päästä.... (edelleen pesemättä, muut listan työt hoidin loppuun tänään..)

Tästä töiden delegoimisen muodosta on olemassa myös aviopuolisoversio. Se toimii aika lailla samoin; ” Valitse listalta rästityö ja tee se pois; saat rauhan nalkuttamiselta huomiseen asti….” 

Talossa valmistauduttiin tyttären muuttoon ja siitä syystä pyöritettiin aikamoista kalusterumbaa. Opiskelijaboksin pienuus asetti haastetta sopivan ruokapöydän löytymiselle,  mutta pienellä pyörittämisellä ratkaisu taisi löytyä.  Opiskelijaboksiin lähtee mummilasta sopivan pieni pöytä, jota korvaamaan puolestaan tarvitaan meidän vanha keittiöpöytämme.  







Eli meille siis tarvittiin uusi pöytä keittiöön.  Sellainen koottiin vanhasta toimistokalusteen metallijalasta ja sohvapöydäksi saadun yksilön pöytälevystä.  Sääli kaunista sohvapöytää, mutta kyllä talteen laitetut puujalat varmasti päätyvät osaksi jotain muuta kalustetta…


Pöydän jalka on piilossa, mutta kaikki keltainen väri sekä ruoste saatiin hiottua pois.

Samassa yhteydessä vaihdettiin myös ruokailuhuoneen pöytä. Joskus ja johonkin tarpeeseen oli ruokahuoneen pöytä koottu parista metallijalkaan kiinnitetystä kirjoituspöydän kannesta. Sattuneesta syystä pöydällä pidettiin a-i-n-a pöytäliinaa. Tyttärelle pöytää metsästäessäni vastaan tuli sellainen ilmainen ihanuus ettei voinut käsistä päästää. Nimittäin kapea mutta kaksimetriä pitkä vanha Osakeyhtiö Koulukaluston puupöytä. 


Tässä vielä varastoituna



Ihanuus on toiminut viime vuodet työtilan pöytänä, joten pinnalle täytyy tehdä jotain . Suunnitelmissa on kuitenkin tällä kertaa uusiminen ilman hiomista. Tilanahtauden vaivatessa kannettiin tämäkin kaluste jo omalle paikalleen odottamaan uuteen olomuotoonsa käsittelyä.  Vanha ruokahuoneen pöytälevy puolestaan muuntui makuuhuoneeseen sängynpäädyksi.  Aikamoista pyöritystä, ja vähän luulen, ettei valssaaminen jää edes tähän vaan viikonlopulla jatketaan.

lauantai 29. elokuuta 2015

Ingrid Bergmanin syntymästä tänään sata vuotta

Kuva ladattu täältä

Ingrid Bergmanin syntymästä tulee tänään kuluneeksi tasan sata vuotta. Hän syntyi 29.8.1915 Tukholmassa ja kuoli 67-vuotissyntymäpäivänään 29.8.1982 Lontoossa.
Tunnetuimpana Bergmanin elokuvana pidetään varmasti Casablancaa, mutta kauas taakse ei varmasti jääne Hitchcockin ohjauksessa tehdyt Notorious, Noiduttu ja Kauriin merkeissä tai Kenelle kellot soivat, Anastasia, Idän pikajunan arvoitus ja Kaasuvalo tai viimeiseksi elokuvaksi jäänyt Ingmar Bergmanin ohjaama syyssonaatti.

Ingrid Bergman oli vahva nainen, joka ei paljon kuvia kumarrellut luodessaan uraa 40-luvun Hollywoodissa. Yksityiselämässäänkin hän teki rohkeita, omapäisiä valintoja joiden seurauksena hän mm.menetti esikoistyttärensä huoltajuuden seitsemän vuoden ajaksi. Omien sanojensa mukaan hänen onnensa avaimet ovat olleet hyvä terveys ja huono muisti.

Kuva lainattu täältä CC BY-SA 2.0

Sunnuntai-illan elokuvana Casablanca


Ingrid Bergmanin satavuotisjuhlan kunniaksi Teema ja Yle fem esittävät sunnuntaisin Ingrid Bergmanin elokuvia. Huomenna (30.8.) esitysvuorossa on useissa äänestyksissä maailman parhaiden elokuvien top10 –listoille noussut sota-ajan romanttinen jännäri Casablanca (1942).


Elokuva on minulle entuudestaan jo aikalailla tuttu. Niin tuttu, että pitäisiköhän haastaa leffakaveri pieneen sitaattibingoon? Tai sitten vaan varaan poppareita ja suklaata ja nautin elokuvasta… Tässä kuitenkin sitaattilista varoiksi, jos ajatus sitaattibingosta tai Casablanca-visasta innostaa. Kuka siis sanoi seuraavat lauseet ja missä tilanteessa. Vastauksia en kyllä ajatellut antaa, vaan toivottelen elokuvailoa klassikon parissa.

·         Louie, I think this is the beginning of a beautiful friendship

·         Play it, Sam. Play “As time goes by”.

·         It´s still the same old story. A fight for love and glory…..

·         If we stop breathing, we´ll die. If we stop fighting our enemies, the world will die

·         Here`s looking at you, kid

·         Of all the gin joints, in all the towns, in all the world, she walks into mine…

·         What is your nationality? I´m a drunkard.

·         If she can stand it, I can! Play it!

·         You`ll regret it. Maybe not today. Maybe not tomorrow, but soon and for the rest of your life.

·         Kiss me. Kiss me as if it were the last time.’

·         We´ll always have Paris.

 
Kuva lainattu täältä CC BY-SA 2.0

perjantai 28. elokuuta 2015

Kirjalöytöjä ja suuria puheita



Paikallinen naisyrittäjien yhdistys järjestää täällä meillä päin pari kertaa kesässä kirjanvaihtotapahtuman. Kirjoja voi tuoda sekä ottaa ilman, että mitään lukua kumpaankaan suuntaan lasketaan.

Olen useammassa kirjanvaihdossa käynyt ja kerta toisensa jälkeen tulee kyllä selväksi, että kirjan asema suomalaisten keskuudessa on hurjalla vauhdilla muuttumassa. Kirjojen aktiivi-ikä lyhenee ja lyhenee. Kirjastotkin poistavat hyllyistään nopeimmillaan viime vuoden hankintoja ja kirjavaihtoon tuodaan surutta teoksia, jotka ovat vielä uutuushyllyissä kaupoissa myynnissä. Kirja säilyttää arvonsa huonosti ja vanhetessaan tulee helposti täysin arvottomaksi.

Tämän kertaiseen vaihtoon pakkasin vietäväksi ison kassillisen kirjoja. Joukkoon osui tällä kertaa melkoinen määrä nuortenkirjoja, Artemis Fowlia yms meillä jo tarpeetonta. Olen huono luopumaan kirjoistani, mutta nyt vihdoin viimein taitaa talo olla tyhjennetty 80-luvun kirjakerho-ostoksista.


Määrällisesti taisin jäädä voitolle, eli vein siis vaihtoon enemmän kirjoja kuin kannoin takaisin. Mutta aikamoinen pino kantautui kyllä takaisinkin. Joukossa on sellaisia herkkupaloja, joita ei kerta kaikkiaan vaan voinut olla ottamatta. Olin polkupyörällä liikkeellä, joten hakemattakin tuli mieleen tuttu sanonta siitä millainen loppu ahneella on…Pinossa on monta historiateosta, pari lukuromaania ja muutama joululahja (sen joka joulua kanssani viettää, kehoitan vakavasti lopettamaan lukemisen tähän kohtaan !)



Happamasta makeaan on ruokahistorioitsija Merja Sillanpään suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehityksestä kertova teos.  Arjen aihealue jonka historia kiinnostaa minua kovasti. Tuo kirjankannen maalaus on muuten Gunnar Berndtsonin Morsiamen laulu. Meinasin menettää hermoni kun en saanut maalauksen nimeä mieleeni vaikka miten mietin.

Entäs jos… lisää vaihtoehtoista Suomen historiaa –kirja rakentuu tieteentasoiselle jossittelulle (eli kontrafaktuaaliselle päättelylle). Toteutuneiden tosiasioiden vastainen historia on uusi historiantutkimuksen näkökulma, jossa mietitään toteutumattomia vaihtoehtoja. Kirjoittajina ja toimittajina on monta Turun Yliopiston poliittisen historian laitoksen tutkijaa, joiden tyylistä käsitellä historiaa tykkään ennestään jo kovasti. Tämä pääsee lukulistan kärkisijoille.


Luulin, että lause `Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan` on ”vain” Marklundin kirjan nimi. Kirjan takakannesta luin, että lausahdus onkin Yhdysvaltain ensimmäisen naisulkoministeri Madeleine Albrightin puuskahdus. Marklundin & Snickaren kirja käsittelee naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tutkimustulosten ja käytännön esimerkkien kautta. Siksi ihmetyttääkin kirjan kansi, joka mielestäni viittaa chick lit –kirjallisuuteen. 
Tuon Donna Leonin Guido Brunetti –kirjan (19.muuten) otin ihan vain viikonlopun lukuromaaniksi.


Tiedon tyttäret, oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen –kirja sai Tieto-Finlandia palkinnon vuonna 2008. Se on yleisteos eurooppalaisten naisten oppineisuuden historiasta. Kirjassa esitellään 25 älyllisesti uteliasta naista, jotka ovat uskaltaneet toimia kulloisenkin ajan vaatimusten vastaisesti. Tätä tulen ehkä lukemaan pikkuhiljaa, naistutkija kerrallaan. Edes historianharrastajana joukossa ei muuten ollut minulle entuudestaan yhtään tuttua naista. Niin se vaan historian opetuskin taitaa keskittyä miesten tekemisiin.


Perhekirja kertoo ihmissuhteista, kasvatuksesta, tavoista, työstä, asumisesta, köyhyydestä, rikkaudesta ja rakkaudesta eli ennen kaikkea arjesta. Olen tätä monesti selaillut ja käyttänyt hakuteoksen tavoin, mahtavaa saada omaan kirjahyllyyn.


Tämä nyt sitten taitaa oikein korostetusti olla sitä miesten historiaa. Suuret taistelut maalla, merellä ja ilmassa esittelee sodankäynnin historiaa antiikista kylmän sodan päiviin asti. En oikein tiedä miksi tämän otin mukaan, sotahistoria tässä muodossa ei ole minulle mikään erityinen kiinnostuksen kohde. Nooh, ensi kerralla takaisin ja uuteen kiertoon….?


Jalkapallon lisäksi meillä katsotaan paljon Top Gearia, aivan liikaa minun mielestäni. Jeremy Clarkson on mielipiteineen ollut viime aikoina paljon julkisuudessa, potkutkin taisi tulla rasistisista mielipiteistä johtuen.Tasa-arvon nimissä jäi muuten kummeksuttamaan takakannen teksti `autoista (tekstissä puhutaan vehkeistä), joita kukaan mies ei voi olla ihailematta`. Kirjan kohderyhmä on siis selkeästi rajattu, enkä minä näköjään  kuulu siihen. Tämä Jeremy Clarksonin kirja tulee todennäköisesti löytymään jouluna paketista. Jouluksi pakettiin menee myös pari muuta pokkaria.


Puhe joka muutti maailmaa

Kuva lainattu täältä  CC BY-SA 2.0 -lisenssillä

Tänään on myös Martin Luther Kingin `I have a dream` -puheen vuosipäivä. Washingtonissa 28.elokuuta vuonna 1963 Lincoln Memorialin suurmielenosoituksessa pidetyllä puheella oli suuri merkitys seuraavana vuonna hyväksytyn kansalaisoikeuslain läpimenoon. I have a dream –puhetta ei suotta pidetä yhtenä lähihistoriamme merkittävimmistä puheista.

Martin Luther King taisteli yhtäläisten kansalaisoikeuksien puolesta. Nykyisen alati kasvavan (ainakin siltä minusta tuntuu) vihapuheen ilmastossa, tarvittaisiin taas voimakkaita puheenvuoroja ja puhujia tasa-arvoa puolustamaan.

Eurooppa on pakolaistulvan myötä täysin uudessa tilanteessa eikä Suomikaan ole enää mikään kaukainen lintukoto.
Vihapuhe kumpuaa ennakkoluuloista ja peloista sekä ahneudesta ja kateudesta; ollaan meitä tai sitten ollaan niitä muita tai niiden hyysääjiä. Ehkä yhä useampi haluaa / joutuu pitämään maailmankuvansa mustavalkoisena selvitäkseen kompleksisesta elämästä. Viis sävyistä; se on joko-tai. Vai laiskuuttammeko me nykyihmiset emme viitsi enää käsitellä asioita joihin ei ole joko-tai tasoisia vastauksia.

Liikkeellä on sellaisia isoja ajattelun muutoksia jotka väkisinkin huolestuttavat ja pelottavat.  Nyt tunnutaan olevan jo kansalaisoikeuksiakin isomman asian äärellä. Yhtäläiset ihmisoikeudet ja ihmisarvo tarvitsisivat kipeästi Kingin kaltaisia puolestapuhujia. Vuonna 1948 Mahatma Gandhi halusi nostaa ihmisoikeuksien julistuksen (human rights) rinnalle ihmisten vastuuntunnon (human responsibilities) julistuksen. Koskakohan aika olisi vihdoin kypsä kansainväliselle ”human responsibilities” –määritelmälle.


Huh, kylläpä nyt koukattiin kauas ja syvälle.  Hyvää viikonloppua, minä aion lukea !

Kuva lainattu täältä CC BY-SA 2.0 lisenssillä


keskiviikko 26. elokuuta 2015

DIY; entinen tuoli, nykyinen pöytä
















Olemme metsästäneet tyttärelle pinnatuoleja kunnostettavaksi. Joskus on kuitenkin pakko nostaa kädet ylös ja tunnustaa, ettei tavarasta enää ole siihen mihin se on alun perin tarkoitettu. Näin kävi pinnatuolikaunokaiselle, joka oli viime vuodet joutunut viettämään rankkaa ulkoilmaelämää. Parhaamme kyllä yritimme mutta potilas ei ollut enää pelastettavissa. Kerros kerrokselta istuinosa osoittautui liian rikkinäiseksi ja aaltoilevaksi.



Pari viikkoa sitten käydessämme ensivierailulla Vantaan Lanttilassa ostin ison kauniin pyöreän tarjottimen nimelliseen kahden euron hintaan. Jo ostohetkellä tiesin, että haluan tarjottimelle jalat ja tarjotinpöydälle paikan sohvan vieressä apupöytänä. Koska tarjotin on toiselta puolelta musta ja toiselta valkoinen halusin säilyttää tarjottimen irrallisena.



Alkuperäisenä ajatuksenani oli tehdä tarjotinpöydästä 3-jalkainen.Pyörittelin mielessäni tapoja yhdistää harjanvarsista katkaistut pätkät kauniisti toisiinsa, enkä millään keksinyt. Mies sitten ehdotti pinnatuolin sahaamista poikki ja jalkojen ottamista uusiokäyttöä, ja hemmetti, ideahan toimi. Pari tuntia ahkeraa hiomista, suihkaus valkoista mattamaalia kinttuihin, ja siinä se! Tarjottimen kääntämällä saa vielä kivasti halutessaan vaihtelua pöytään. Tarjotin asettuu todella tukevasti jalkojensa päälle; ei huoju eikä heilu.

Näin vähällä työllä muuttui hylky helmeksi ja entinen `tikkuja-takamukseen` tuoli sai jatkaa elämäänsä pöytänä. Pitkään aikaan ei mikään tuunaus ole tuntunut niin hyvältä kuin tämä, tykkään ihan hulluna!

Maalasin kyllä siis ulkona, toin jalat vain sisälle kuivumaan