Hae tästä blogista

perjantai 28. elokuuta 2015

Kirjalöytöjä ja suuria puheita



Paikallinen naisyrittäjien yhdistys järjestää täällä meillä päin pari kertaa kesässä kirjanvaihtotapahtuman. Kirjoja voi tuoda sekä ottaa ilman, että mitään lukua kumpaankaan suuntaan lasketaan.

Olen useammassa kirjanvaihdossa käynyt ja kerta toisensa jälkeen tulee kyllä selväksi, että kirjan asema suomalaisten keskuudessa on hurjalla vauhdilla muuttumassa. Kirjojen aktiivi-ikä lyhenee ja lyhenee. Kirjastotkin poistavat hyllyistään nopeimmillaan viime vuoden hankintoja ja kirjavaihtoon tuodaan surutta teoksia, jotka ovat vielä uutuushyllyissä kaupoissa myynnissä. Kirja säilyttää arvonsa huonosti ja vanhetessaan tulee helposti täysin arvottomaksi.

Tämän kertaiseen vaihtoon pakkasin vietäväksi ison kassillisen kirjoja. Joukkoon osui tällä kertaa melkoinen määrä nuortenkirjoja, Artemis Fowlia yms meillä jo tarpeetonta. Olen huono luopumaan kirjoistani, mutta nyt vihdoin viimein taitaa talo olla tyhjennetty 80-luvun kirjakerho-ostoksista.


Määrällisesti taisin jäädä voitolle, eli vein siis vaihtoon enemmän kirjoja kuin kannoin takaisin. Mutta aikamoinen pino kantautui kyllä takaisinkin. Joukossa on sellaisia herkkupaloja, joita ei kerta kaikkiaan vaan voinut olla ottamatta. Olin polkupyörällä liikkeellä, joten hakemattakin tuli mieleen tuttu sanonta siitä millainen loppu ahneella on…Pinossa on monta historiateosta, pari lukuromaania ja muutama joululahja (sen joka joulua kanssani viettää, kehoitan vakavasti lopettamaan lukemisen tähän kohtaan !)



Happamasta makeaan on ruokahistorioitsija Merja Sillanpään suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehityksestä kertova teos.  Arjen aihealue jonka historia kiinnostaa minua kovasti. Tuo kirjankannen maalaus on muuten Gunnar Berndtsonin Morsiamen laulu. Meinasin menettää hermoni kun en saanut maalauksen nimeä mieleeni vaikka miten mietin.

Entäs jos… lisää vaihtoehtoista Suomen historiaa –kirja rakentuu tieteentasoiselle jossittelulle (eli kontrafaktuaaliselle päättelylle). Toteutuneiden tosiasioiden vastainen historia on uusi historiantutkimuksen näkökulma, jossa mietitään toteutumattomia vaihtoehtoja. Kirjoittajina ja toimittajina on monta Turun Yliopiston poliittisen historian laitoksen tutkijaa, joiden tyylistä käsitellä historiaa tykkään ennestään jo kovasti. Tämä pääsee lukulistan kärkisijoille.


Luulin, että lause `Helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan` on ”vain” Marklundin kirjan nimi. Kirjan takakannesta luin, että lausahdus onkin Yhdysvaltain ensimmäisen naisulkoministeri Madeleine Albrightin puuskahdus. Marklundin & Snickaren kirja käsittelee naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tutkimustulosten ja käytännön esimerkkien kautta. Siksi ihmetyttääkin kirjan kansi, joka mielestäni viittaa chick lit –kirjallisuuteen. 
Tuon Donna Leonin Guido Brunetti –kirjan (19.muuten) otin ihan vain viikonlopun lukuromaaniksi.


Tiedon tyttäret, oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen –kirja sai Tieto-Finlandia palkinnon vuonna 2008. Se on yleisteos eurooppalaisten naisten oppineisuuden historiasta. Kirjassa esitellään 25 älyllisesti uteliasta naista, jotka ovat uskaltaneet toimia kulloisenkin ajan vaatimusten vastaisesti. Tätä tulen ehkä lukemaan pikkuhiljaa, naistutkija kerrallaan. Edes historianharrastajana joukossa ei muuten ollut minulle entuudestaan yhtään tuttua naista. Niin se vaan historian opetuskin taitaa keskittyä miesten tekemisiin.


Perhekirja kertoo ihmissuhteista, kasvatuksesta, tavoista, työstä, asumisesta, köyhyydestä, rikkaudesta ja rakkaudesta eli ennen kaikkea arjesta. Olen tätä monesti selaillut ja käyttänyt hakuteoksen tavoin, mahtavaa saada omaan kirjahyllyyn.


Tämä nyt sitten taitaa oikein korostetusti olla sitä miesten historiaa. Suuret taistelut maalla, merellä ja ilmassa esittelee sodankäynnin historiaa antiikista kylmän sodan päiviin asti. En oikein tiedä miksi tämän otin mukaan, sotahistoria tässä muodossa ei ole minulle mikään erityinen kiinnostuksen kohde. Nooh, ensi kerralla takaisin ja uuteen kiertoon….?


Jalkapallon lisäksi meillä katsotaan paljon Top Gearia, aivan liikaa minun mielestäni. Jeremy Clarkson on mielipiteineen ollut viime aikoina paljon julkisuudessa, potkutkin taisi tulla rasistisista mielipiteistä johtuen.Tasa-arvon nimissä jäi muuten kummeksuttamaan takakannen teksti `autoista (tekstissä puhutaan vehkeistä), joita kukaan mies ei voi olla ihailematta`. Kirjan kohderyhmä on siis selkeästi rajattu, enkä minä näköjään  kuulu siihen. Tämä Jeremy Clarksonin kirja tulee todennäköisesti löytymään jouluna paketista. Jouluksi pakettiin menee myös pari muuta pokkaria.


Puhe joka muutti maailmaa

Kuva lainattu täältä  CC BY-SA 2.0 -lisenssillä

Tänään on myös Martin Luther Kingin `I have a dream` -puheen vuosipäivä. Washingtonissa 28.elokuuta vuonna 1963 Lincoln Memorialin suurmielenosoituksessa pidetyllä puheella oli suuri merkitys seuraavana vuonna hyväksytyn kansalaisoikeuslain läpimenoon. I have a dream –puhetta ei suotta pidetä yhtenä lähihistoriamme merkittävimmistä puheista.

Martin Luther King taisteli yhtäläisten kansalaisoikeuksien puolesta. Nykyisen alati kasvavan (ainakin siltä minusta tuntuu) vihapuheen ilmastossa, tarvittaisiin taas voimakkaita puheenvuoroja ja puhujia tasa-arvoa puolustamaan.

Eurooppa on pakolaistulvan myötä täysin uudessa tilanteessa eikä Suomikaan ole enää mikään kaukainen lintukoto.
Vihapuhe kumpuaa ennakkoluuloista ja peloista sekä ahneudesta ja kateudesta; ollaan meitä tai sitten ollaan niitä muita tai niiden hyysääjiä. Ehkä yhä useampi haluaa / joutuu pitämään maailmankuvansa mustavalkoisena selvitäkseen kompleksisesta elämästä. Viis sävyistä; se on joko-tai. Vai laiskuuttammeko me nykyihmiset emme viitsi enää käsitellä asioita joihin ei ole joko-tai tasoisia vastauksia.

Liikkeellä on sellaisia isoja ajattelun muutoksia jotka väkisinkin huolestuttavat ja pelottavat.  Nyt tunnutaan olevan jo kansalaisoikeuksiakin isomman asian äärellä. Yhtäläiset ihmisoikeudet ja ihmisarvo tarvitsisivat kipeästi Kingin kaltaisia puolestapuhujia. Vuonna 1948 Mahatma Gandhi halusi nostaa ihmisoikeuksien julistuksen (human rights) rinnalle ihmisten vastuuntunnon (human responsibilities) julistuksen. Koskakohan aika olisi vihdoin kypsä kansainväliselle ”human responsibilities” –määritelmälle.


Huh, kylläpä nyt koukattiin kauas ja syvälle.  Hyvää viikonloppua, minä aion lukea !

Kuva lainattu täältä CC BY-SA 2.0 lisenssillä


2 kommenttia:

  1. Olen huomannut myös tuon kirjojen säilyttämisen ajan lyhentyneen, ikään kuin olisivat kertakäyttötavaraa. Omassa hylkyssä on kirjoja joita hankin jo nuorena. No, dekkareita kiertyätän kyllä innokkaasti.

    Terkuin,
    Sara

    Ps. Blogissani Habitate lippujen arvonta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on muutama kirja, joista ei vain pysty luopumaan.
      Ja sitten olen kyllä sortunut pitämään hyllyssä muutamia kirjoja vain sen tähden, että antavat älykkään vaikutelman . Esimerkkinä tästä olkoon vaikka Monty Pythonin historiikki, vaikken edes voi sietää (saatikka ymmärtää) Monty Python huumoria. Nyt kun nolosti tunnustin syyn miksi kirja edelleen on hyllyssä, niin kykenisinköhän jo laittamaan eteenpäin...
      Kiitos arvontavinkistä, Habitare olisi pitkästä aikaa ihan parhautta.

      Poista