Hae tästä blogista

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Kesähuoneen pieni pintaremppa



Vuosi sitten kesällä muutimme vanhan leikkimökin kesähuoneeksi liittämällä mökin kuisti osaksi sisätiloja (täällätäällä ja täällä lisää niistä muutoksista). Sisäpuolella muutos jäi vähäiseksi; lelut ulos ja ruoanlaittopöytä sisälle, siinä suurin piirtein kaikki mitä `sisustamisen` eteen tehtiin.  Leikkimökin vitivalkoiset lastulevyseinätkään eivät olleet mikään kaunistus, mutta jäivät odottamaan sopivaa ideaa uusiksi seinäpinnoiksi.  Keskeneräisyys toimi tietty juuri niin kuin tapana on, eli tilaan alkoi pikkuhiljaa kerääntyä kaikenlaista roinaa pihahommista.



Tänä vuonna aurinkoinen ja lämmin kesä houkutti viettämään ulkoilmaelämää pihalla, joten kesähuone jäi vähän hunningolle ja alkoi hyvää vauhtia muuttua takaisin pelkäksi romuvarastoksi.  Syksyn tullen sisustussuunnitelmat saivat kuitenkin kunnolla vauhtia, kun eteen tuli mielenkiintoista materiaalia sisäseinien uudeksi pinnaksi.  Nimittäin vanhoja navetan sisärakenteista purettuja lautoja. Olisihan noista laudoista voinut rakentaa vaikka mitä muutakin, mutta juuri nyt ei ollut tarvetta rakennella mitään vaan vihdoin viimein vauhdittaa kesähuoneen uutta ilmettä.  



Samalla pistettiin ulkoseinään pari ikkunanpokaa lisää (yksi ikkunaruutukin onnistuttiin innoissamme rikkomaan, se toki pitää korjata pikimiten).



Pitää olla pikkaisen pöljä, että tekee tämmöisiä hommia lokakuussa, mutta minkäs teet… Joskus vaan inspiraatiota tai materiaaleja joutuu vähän odottelemaan.  

Ja kyllähän tuolla `kesähuoneessa` kelpaa vieläkin viettää aikaa. Kirja, viltti ja kuuma juoma; kesähuoneessa tuntuu pikkaisen joululle.



Lämmintä lokakuuta!

tiistai 2. lokakuuta 2018

Kun bloggaaja ploggaamaan rupes..




Luin viikonloppuna, että liikunnan iso trendi on nyt ploggaaminen eli roskajuoksu. Termi muodostuu ruotsinkielen sanoista jogga  & plocka upp. Ploggausharrastus on lähtenyt liikkeelle Ruotsista pari vuotta sitten ja rantautunut nyt kuntoiluvillitykseksi myös Suomessa.  Tositrendikkään juoksuharrastajan tunnistaa siis mukana kulkevasta roskapussista viimeisistä huutoa olevien tossujen tai juoksuvermeiden  sijaan.



Roskajuoksun yksinkertaisena  ajatuksena on  lenkkeilyn sivutuotteena poimia maasta roskia.  Ensi sijaisesti ploggaamisessa on edelleen  kyse lenkkeilystä tai juoksuharrastuksesta. Roskien poimiminen antaa kuitenkin juoksulenkille lisää monipuolisuutta, kun vauhdissa kyykätään reitin varrelle osuvia roskia mukana kulkevaan roskispussiin. Ploggaamisessa yhdistyy siis itsestä ja ympäristöstä huolehtiminen. Varusteeksi  suositellaan kertakäyttöhansikkaita, eritoten jos aikoo vauhtia hiljentämättä  napata roskia maasta.



Olisihan meillä suomalaisillakin ollut ihan oma kotimaista alkuperää oleva `roska päivässä` -liikkeemme.   Isot hurraahuudot kuitenkin ruotsalaisille, jotka onnistuivat tekemään roskien keräämisestä näkyvää, yhteisöllistä, hauskaa ja iloista puuhaa.
Kekseliäästi ruotsalaiset yhdistävät selfie- ja somemaailman ympäristötietoisuuteen. Ploggaamisen some-näkyvyys onkin ihan omaa luokkaansa, jos epäilyttää niin katso vaikkapa tunnisteella #plogging  somessa jaettuja kuvia. Toki  ploggaaminen on muiden trendiliikkeiden tavoin vähän pinnallistakin, mutta onpahan painopiste ainakin  hetken ajan ongelman sijaan ratkaisussa.



Itsellä on juokseminen jäänyt viime vuosina ihan olemattomiin, joten juoksulenkin sijaan nappasin roskapussin mukaan iltakävelylle. Ehdin kyykätä pussin pohjalle vasta ihan muutaman reitille osuneen roskan, kun osuin puistoon jossa syyshortensiat kukkivat.  Maassa oli myrskytuulen (tai jonkun) katkaisemia kukintoja. Osa katkenneista kukinnoista oli jo ihan ruskean kuivuneita, osa väriltään vielä kohtuullisen tuoreita.   Niin olivat kauniita, että ansaitsivat tulla poimituiksi roskien sekaan.  


Leikkasin suurimmat kukinnot pienempiin paloihin ja kiinnitin ne rautalangalla pölykapselista peräisin olevaan  metallirinkulaan. Lupaan vastaisuudessa toistekin ottaa kassin mukaan kävelylle; roskille ja luontolöydöille.


#plogging #kranssi #hortensia #ploggaus

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

DIY, luurankolehdet




Törmäsin viikonloppuna pinterestissä koristeluideaan nimeltään skeleton leaf. Kyseessä on siis lehti, joka on poistamalla lehtivihreä saatu hauraan läpinäkyväksi, lehden rakenteen paljastavaksi. Tällaiset luurankolehdet ovat nähtävästi käytettyä materiaalia korttiaskartelijoiden ja skräppäreiden keskuudessa ja skeleton leafeja voikin ostaa monista askartelukaupoista. Netistä löytyi englanniks useita ohjeita, miten tämänlaisia luurankolehtiä voi tehdä itse. Suomeksi en oikein löytänyt kunnon ohjeita siitä, miten kasvien lehdistä poistetaan lehtivihreä. Lyhykäisyydessään juttu menee näin:


Valitse käsiteltäväksi suuria ja vahvoja , mielellään vähän vahamaisen oloisia lehtiä. Itse tein sen virheen, että tiputin pataan kaikkia mahdollisia erilaisia lehtiä pihalta. Pienet ja pehmeät lehdet eivät kestäneet käsittelyä, vaan muussaantuivat käyttökelvottomiksi. Vaahteranlehdet puolestaan onnistuivat  hyvin, samoin kuin villiviinin lehdet. Tammen lehdet osoittautuivat hyvin vahvoiksi ja olisivat kaivanneet vielä pidempää käsittelyä.



Laita lehdet kattilaan ja kaada päälle noin 1 osa pesusoodaa ja 5 osaa vettä. Älä käytä ruokasoodaa, niin monipuolinen kuin se onkaan, tähän juttuun se ei käy. Anna lehtien porista kattilassa pienellä lämmöllä vähintään puolitoista tuntia, ehkä vähän kauemminkin jos maltat.



Siirrä lehdet varovasti kattilasta toiseen astiaan ja kaada päälle tilkka kloritea. Anna vaikuttaa ehkä noin parikymmentä minuuttia, lehdet vaalenevat kyllä ihan silmissä. Viimeksi huuhtele lehdet varovasti kämmenellä juoksevan veden alla. Toisissa ohjeissa neuvotaan valkaisuainekäsittelyn sijaan harjaamaan lehdet puhtaiksi lehtivihreästä pehmeällä hammasharjalla, mutta tätä tekniikkaa en tohtinut kokeilla vaan luotin vähemmän luonnonmukaiseen tekniikkaan.  Anna riisuttujen lehtien kuivua rauhassa, aseta päälle vaikka pala talouspaperia estämään kipristymistä. Itse kehystin  lehdet samantien.



On tämä lehtien viherpesu suoraan sanottuna melko pölhöä puuhaa, mutta saatanpa toistekin vielä kokeilla pestä lehtiruotia näkyville. Ehkä joillain sisäkasvien lehdillä, onnistuisikohan peikonlehden käsittely? 

lauantai 8. syyskuuta 2018

Pihan syksy ♥





Olkoon kesä miten kukkiva tahansa, minusta piha ja puutarha on kauneimmillaan syksyisin. 


Alkavan syksyisen väriloiston kunniaksi tekaisin nopsaan ulko-oveen sydänkranssin orapihlajan marjoista. Marjat ovat sopivan isoja ja kiinteitä pujotettavaksi vaikka vähän paksumpaankin rautalankaan.


Sydänkranssin valmistuttua jäi jäljelle vielä kasa marjoja. Puutarhapöytä kaipasi jotain vähän korkeampaa ja näkyvämpää koristetta. Pujottelin loput marjat ohuempaan rautalankaan ja kiepautin marjanauhan rautalankakruunun päälle. 



Rautalankakruunu on peräisin puretusta joustinpatjasängystä.  Se on tehty irrottamalla patjasta yksi rivillinen jousia. Tämä jousipatjan pätkä on kiepautettu  ympyräksi ja kiinnitetty rautalangalla. 


Pöytä sai kivan koristeen, joka näkyy vähän kauemmaskin eivätkä marjat makaa suoraan pöytälevyn päällä.  Saa nähdä minne loput jousipatjan metallikiehkuroista päätyvät..



Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin makrotex-haasteeseen, jonka aiheena on syyskuu. Käy linkistä katsomassa miltä muiden haasteeseen osallistuvien syksy näyttää. Värikästä syksyn alkua !

maanantai 3. syyskuuta 2018

Mun koti, mun värit




Meillä on vuosia sitten tapetoitu olkkariin aukeava ruokahuone alekorista löytyneellä vihreäpohjaisella kukkatapetilla (täältä voi kurkkia kuvia).  Nyt kun olohuoneen uudistuksesta jäi petroolinväristä maalia reilusti jäljelle, oli suorastaan pakko jatkaa suurta väriuudistusta ruokahuoneen puolelle ja korvata kulahtaneet tapetit maalatuilla seinäpinnoilla.


Viimeksi jo mietin, että miten ihmeessä sitä jatkaa jonkinlaisen värikokonaisuuden rakentamista, kun jo yhden yksittäisen värin valitseminen on elämää suurempi ponnistus. Mallailin jo edellisessä postauksessa  joitain väriyhdistelmiä petroolinsiniselle. Värien etsiminen tietokoneelta tai puhelimen näytöltä oli kuitenkin ihan hukkaan heitettyä aikaa; jos väri tietokoneelta katsottuna miellytti, oli se puhelimen näytöllä kaikkea muuta kuin sopiva  ja toisinpäin. Sen sijaan, että olisin alkanut kalibroimaan näytön värejä, oli parempi suunnata suoraan maalikaupan värimalleja tutkimaan.  



Tikkurilan sivuilla neuvotaan valitsemaan lopullinen väri kaupan värikartoista siinä ympäristössä ja niissä olosuhteissa, joihin väri valitaan. Väri muodostuu suhteessa ympäristöönsä, eli kaupassa kivalle näyttänyt väri voikin oman kodin pinnoilla ja valaistuksella näyttää joltain ihan muulta.  Ilmiötä kutsutaan metameria-dikromatiaksi. Kiva, että mun harmilleni on olemassa nimi..



Fiksu maalari valitsee siis ensin mieluisan värin kaupan värikartoista ja vie värimallin sitten kotiin uudelleen tarkasteltavaksi.   Vähemmän fiksu ei jaksa nähdä vaivaa ja ajaa edestakaisin kodin ja maalikaupan väliä vaan tyytyy tuijottelemaan värimallia maalikaupan valaistuksessa. Toisaalta tämänlainen toimintamalli antaa sopivasti sattumanvaraisuutta värivalintoihin.   Niin tällä  maalarilla kävi. Kaupassa pyysin myyjää ehdottamaan värikästä mutta vaaleaa sävyä. Taisin vieläpä mainita hiekan ja kanervan sävyt. Noh, myyjä ehdotti Shantung V481 -sävyä. Minun silmiini sävy näytti täydellisesti hiekalta (tai mokkaruututaikinalta).  Kotona purkin avaaminen vielä vahvisti hyvää tunnetta oikeaan osuneesta valinnasta. Tämähän sujuu hyvin.



Vaan ensimmäisen pensselinvedon myötä hyvä fiilis muuttui epäuskoksi; miten ihmeessä täydellinen hiekansävy voi seinällä muuttua lilaksi, inhokkivärikseni?   Meinasin jo panna pensselit santaan ja rukkaset naulaan. Maalasin kuitenkin seinän loppuun sillä ajatuksella, että nyt saa tulla mitä tulee, ei viitsi enää säätää yhtään enempää.



Ja niin vain kävi, että keskeneräistä ei saa arvostella. Maalin kuivuttua  Shantung osoittautui ihan kelpo valinnaksi;  herkän lämpimäksi  ja maanläheiseksi  ja ihan vain pikkiriikkisen violettiin vivahtavaksi sävyksi.  Että ihan hyvin tämä maalinvalinta loppupeleissä päättyi, huoh. Tämähän alkaa sujua, mitäköhän sitä seuraavaksi maalaisi…. 



lauantai 25. elokuuta 2018

Maalasinko itseni nurkkaan..



Olen monesti aikaisemminkin tuskaillut värin valitsemisen kanssa maalatessa. Sitä kun on mielessä joku mielikuva ja tunnelma mielessään, mutta jotenkin sitten hatara mielikuva pitäisi vielä kyetä muuttamaan yhdeksi yksittäiseksi värivalinnaksi.  Puhumattakaan samanaikaisesta kokonaisuuden handlaamisesta, kun pikkuhiljaa seinä kerrallaan uudistaa pintoja.

Olohuoneen (kiistämättä) räikeän punainen tehosteseinä alkoi kesän kuumuudessa kyllästyttämään ihan toden teolla. Viimeinen tikki värin vaihdolle oli valkoisen sohvan vaihtuminen harmaaseen.  Siis pois pois punainen ja jotain rauhallisempaa tilalle. Halusin seinän kuitenkin tummaksi koska maalarinvalkoinen ja pastellisävyt eivät ole minun juttuni tippaakaan.   
 
Tämä värimaailma alkoi olla liikaa.. 
Silti, vieläkään ei ole ihan väritöntä..


Tykkään, kun väreillä on nimet. Lähdin maalikauppaan  ostamaan petroolin väristä maalipurkkia. Minun mielikuvani petroolista ei kuitenkaan ollut  ihan yhteneväinen  Tikkurilan väen kanssa, joten astetta syvempi ja sinisempi  petrooli löytyi Teknoksen  (T1451) värikartalta.  



Seinä on nyt maalattu ja näyttää omissa silmissäni  upealle.  Perhe tosin huomautti, että ihan mikä tahansa munakoiso-terrakotta-savi-viikuna-punajuuri- yms   näyttäisi verenpunaisen valtakauden jälkeen hyvälle.



No, yksi seinä on nyt siis maalattu ja lopputulos mieleinen. Ei kun seuraavia värivalintoja kohti. Olohuoneen muut seinät ja viereinen ruokahuone kaipaavat myös uusia pintoja.  Mutta mitä ihmettä voi yhdistää näin tummaan väriin? En keksi kuin jotain maalarinvalkoista ja beigeä.  Päärynä?  Vaahtokarkki? Samppanja? Apua, sittenkin  laama…   Nälkä ja janokin tässä tulee valitessa.  Ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan.


perjantai 17. elokuuta 2018

Jos työ herkkua ois...




Siskon viime vuonna roskalavalta löytämät työkalut olivat päässeet pahasti ruostumaan. Joku vähemmän optimistinen tyyppi olisi kyllä jättänyt moiset ruosteiset työhalujen karkottajat poimimatta talteen. Mitäs näille voisi tehdä vai pistetäänkö suosiolla metallinkeräyksen luukusta sisälle?


Oli kyllä tosi lähellä, että vehkeet olisivat  päätyneet metallinkeräykseen, mutta sisko päätti kuitenkin vielä kokeilla puhdistamista. Hän hioi ensin porakoneeseen liitetyllä teräsharjalla ruosteet pois niin hyvin kuin kykeni. Hionnan jälkeen maalipinta valkoisella metallilakkamaalilla ja lopuksi koristelu  servetinpalasilla. Koristeiden päälle vielä tirppa väritöntä lakkaa.  Ja kas, ei ole työilo ainakaan välineistä enää kiinni…


Ei nämä työkalut ehkä ikuisesti näin herkullisen söötteinä säily. Se on kuitenkin varmaa, että sen minkä kestävät, antavat kyllä töihin ruosteläjiä enemmän lisäbuustia.  Voihan se työkin olla herkkua kunhan vaan on kivat välineet.

Viikonloppuja! Täällä maalataan olohuoneen seinää. Maali on jo ostettu, nyt vaan pitäisi päästä inspiraatiosta toteutusvaiheeseen..

Tämä olkkarin punainen seinä lähtee nyt !!
Ihan viileänvaalea ei ole  uusikaan väri, mutta jos nyt kuitenkin pikkaisen vähemmän
värikylläiseen suuntaan mentäisiin..