lauantai 19. kesäkuuta 2021

BANKSY. A VISUAL PROTEST


Kuvalähde

”Väittävät graffiteja rumiksi, vastuuttomiksi ja lapsellisiksi … sitähän ne ovat, mutta vain jos ne on tehty kunnolla” (Banksy)

 

Banksy on anonyymi englantilainen nykytaiteilija, joka tekee graffiteja, maalauksia, installaatioita ja piirustuksia sekä yhdistää töitään erilaisiin provosoiviin tempauksiin. Hän ei ehkä enää ole se katutaiteen kaikkein provosoivin, ristiriitaisin ja kuumin nimi, mutta suurin nimi hän kiistatta on. 

Banksyn merkitys katutaiteen kaupallistumiseen ja brändittymiseen on ollut huikean suuri. Banksy itse onkin ensisijaisesti brändi tai tuotemerkki. Tämä siitäkin huolimatta, että henkilö nimen takana on etsintäkuulutettu laittomista seinämaalauksista eikä hänen todellista henkilöllisyyttään voida varmaksi sanoa.

Kuvalähde


Banksyn myötävaikutuksella katutaide siirtyi perinteisistä junan kylkiin kiireessä spreijatuista maalisotkuista poliittiseksi ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavaksi taidemuodoksi.  Banksy on tunnettu siitä, miten hän hyödyntää olemassa olevaa ympäristöä graffiteissaan. Pääasiallisena työtapana nopea ja pitkälle etukäteen suunniteltu sabluunoiden käyttö mahdollistaa visuaalisesti näyttävien ja sisällöltään puhuttelevien teosten julkeat ilmestymiset mitä odottamattomampiin paikkoihin ja asiayhteyksiin.

Kuvalähde


Katutaide on Banksyn mukaan aloittanut vallankumouksia, lopettanut sotia ja toiminut niiden ihmisten äänenä, joita ei muuten kuunnella.  Banksyn työt irvailevat kaupallisuudelle ja kritisoivat kulutusyhteiskuntaa.  Teosten vakioteemoja ovat  ihmisarvon loukkaamattomuus , inhimillisyys, sodanvastaisuus, eläinten oikeudet, ilmastonmuutos, valta ja tehopyhyys.  Hänen teostensa toteutuksiin sisältyy usein jokin näennäisesti irrallinen ja hämmentävä elementti. Näin hän vangitsee katsojan huomion ja pakottaa heidät tarkastelemaan näkemäänsä useammalta eri suunnalta. Lopulta tärkeintä ei ole ilmaisun väline, vaan teoksen viesti. ”Taide saa merkityksensä ja arvonsa  vasta herättämiensä reaktioiden myötä”.

 

Kuvalähde

Katutaiteen ikonin asemaan ja suurten ihmisjoukkojen kiinnostuksen kohteeksi päätyminen ei ole varmasti ollut Banksylle ihan yksiselitteisen herkkua. Kuuluisuuden mukanaan tuoma valta on tuonut myös vastuuta ja Banksyn julkikuva onkin vakavoitunut.  Minne Banksy töillään haluaa huomiota ohjata, sinne kohdistuu välittömästi isojen ihmisjoukkojen kiinnostus ja samalla myös paljon erilaisia lieveilmiöitä.  Teoksilla on iso painoarvo eikä taloudelliset vaikutuksetkaan ole mitenkään pieniä.  Mutta vaikka hassutteleva Banksy onkin viime aikoina jäänyt vähän taka-alalle, sisältää Banksyn taide katutaiteen luonteen mukaisesti edelleen paljon hauskuutta ja huumoria.

 

”Olkoot kadut taiteen juhlaa kaikille”  (Vladimir Majakovski)

 

Banksylle taide on tottelemattomuuden muoto ja tapa protestoida järjestelmää vastaan.  Jos valtaa pitävät käyttävät kulttuurista hegemoniaansa elokuvissa, mainoksissa, kirkoissa, kouluissa ja museoissa, olkoon katu ihanteellinen hegemonisen vastarinnan näyttämö taiteelle.

Kuva Sampo Linkoneva. Serlachius- museot


Banksy. A visual protest -näyttely sisältää Banksyn taideteosten lisäksi hänen uraansa dokumentoivia julisteita, lehtiä, kirjoja, tarroja, postikortteja, valokuvia, levynkansia ja esitteitä. Taiteilijan kadulle toteuttamia muraaleja esitellään vain valokuvina ja videoinstallaationa. Näyttely ei ole Banksyn auktorisoima.

 

Banksy suhtautuu taidemuseoihin ja taiteen instituutioihin kriittisesti eikä suhtaudu hänen taiteestaan taloudellisesti hyötymään pyrkiviin hyvällä.  Tästä syystä Serlachius-museot ei peri lainkaan pääsymaksua Banksyn näyttelyn ajalta eikä myy näyttelyyn liittyviä oheistuotteita.  

 

Banksy. A Visual Protest -näyttely  taidemuseo Göstassa 15.5.2021—10.10.2021 Museo suosittelee tulemaan näyttelyyn ajanvarauksella, koska koronarajoitusten vuoksi vieraiden määrää joudutaan rajoittamaan. Näyttelyn ajanvarauksen avauduttua kaikki tarjolla olevat ajat varattiin hetkessä mutta  kokoontumisrajoitusten vähittäisen purun myötä on vierailuaikoja nyt tarjolla lisää. Näyttelyyn pääsee myös ilman ajanvarausta, mutta lippuja on vain rajoitetusti tarjolla ovelta.  


maanantai 10. toukokuuta 2021

♥ kierrätyspalstat

 


Toisen riesa on toisen aarre.

Ei taida olla kovinkaan epäselvää, että Vintagentissa rakastetaan romua ja löytöjä, erityisesti ilmaisia löytöjä.  Ilmaiseksi saatujen esineiden tuunauksessa ja kunnostuksessa kun voi huoletta revitellä erilaisilla kokeiluilla. Se juuri on ehkä se jutun ydin, mikä tekee muiden romujen bongauksesta erityisen palkitsevaa. Painolastina ei ole muistikuvaa esineen muinaisesta kauppa-arvosta eikä tunnesidettä omaan menneisyyteen, on vain mielenkiintoinen esine.



Vaikka kierrätysinto ja persoonallisten vanhojen esineiden arvostus on kasvussa, siitä huolimatta kaatopaikalle päätyy edelleen runsaasti omistajalleen tarpeettomaksi tullutta tavaraa. Sitä kun helposti sokeutuu omille roinilleen, eikä näe niille mitään arvoa tai tulevaisuutta. On ehkä vaikea uskoa, että joku muu voi olla hakemassa juuri sitä juttua mitä itse on surutta heittämässä pois. Mutta; onneksi on kierrätyspalstat. Ei tarvita kuin rehellinen ja riittävä kuvaus esineestä palstalle niin hetkessä saattaa välttyä kuljettamisen vaivalta ja kaatopaikkamaksuilta. Samalla tekee ehkä jonkun ikionnelliseksi.



Vintagentti tuli ikionnelliseksi bongatessaan tori.fin annetaan palstalta kuvien kaapin. Kaappi näyttää siltä, että se on kuulunut lääkärin vastaanotolle tai ehkä kokoelmakaapiksi biologian luokkaan. En edes tiedä kaapin alkuperää ja hyvä niin. Voin itse rakentaa sille mielessäni juuri sellaisen historian kuin haluan. Löydön ihanuutta lisää se, että paikka josta kaappi käytiin noutamassa, huokui wanhanajan ruukkiromantiikkaa.



Kaappi sai osakseen äärimmäisen hellän freesauksen. Tälle kaunokaiselle olisi riittänyt pelkkä pintojen puhdistus. Sen verran halusin kuitenkin kaapille `omaa kädenjälkeä` että tapetoin sisäpuolen takaseinän.  Tapetti on kiinnitetty niittipyssyllä.   Tapetti on omista varastoista ja aikaakin `tapetointiin` kului korkeintaan vartti. Pyörät lisäsin kaapin alle käyttömukavuuden tähden.



Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että on niitä hutejakin kierrätyspalstoilta aarteita etsiessä aina välillä käynyt. Muistelematta tulee mieleen eräs keinonahkainen sohvakalusto, joka markkinoitiin kierrätyspalstalla aitona nahkana. Totuus selvisi paikan päällä kerrostalon kolmannessa kerroksessa, mutta jokin aivokupru esti sanomasta, että en sohvaa matkaani ota.  En osannut enkä motivoitunut tekemään  viittä-vaille rikkinäisille istuintyynyille mitään. Yritin antaa sohvaa eteenpäin (rehellisesti keinonahkaisena siis), mutta kukaan muu ei mennyt samaan lankaan kuin minä. Päädyin purkamaan sohvan ja maksamaan suosiolla kaatopaikkamaksun ei-kierrätettävistä sohvan osista.

 


PS. Hyllyllä näkyvä Harriet Tycen psykologiseksi trilleriksi luokiteltu kirja Kaikki valheesi ei saa Vintagentilta lukusuositusta. Kirjailija on skotti ja tapahtumat on sijoitettu Lontooseen. Talot kuvaillaan kosteiksi, sokkeloisiksi ja muratin peittämiksi. Muuten kaikenlainen Lontoo tai englantilaisuus loistaa poissaolollaan.   Henkilöhahmot ovat yksiulotteisia ja epäuskottavia ja sopisivat paremmin vaikka Orange Countyn kotirouviksi. Kirjallisuuslaji yrittää olla jotain psykologisen jännärin ja perinteisen dekkarin välimaastoa, yhtä kaikki juoni on epäuskottava ja ohut. Kirjailija ei myöskään selvästi ole perehtynyt kovin syvällisesti asianajajan työhön.

maanantai 5. huhtikuuta 2021

DIY; sormipaneeliseinä – sormipaneelin uusi tuleminen


Sodanjälkeisessä Suomessa käytettiin asuntojen sisätilojen verhoiluissa usein erilaisia paneeleja. Paneeleilla verhoiltiin tyypillisesti varsinkin portaikkojen seiniä, saunojen pukeutumistiloja, kuistien sisäseiniä ja ovien pintoja. Erityisesti 1940-1950 -luvun rintamamiestaloissa suosituin yksittäinen paneelimalli oli sormipaneeli.


 

Sormipaneeli koostuu sormenpaksuisista sauvoista. Rintamamiestalojen rakentajat ja sisustajat joko lakkasivat paneelit kiiltäviksi tai sitten peittomaalasivat ne vahvalla maalikerroksella.  




Viimeistään viime kesän asuntomessujen myötä sormipaneeli on tehnyt näyttävästi uutta tulemista. Sormipaneelilla sisustamisesta tuli trendikästä.  Vaikka sormipaneeli on tuotteena periaatteessa säilynyt vuosikymmenet  ihan muuttumattomana, on ladonta- ja pintakäsittelytavoissa tapahtunut muutoksia. Tämän takia sormipanelointi ei enää automaattisesti vie muistoissa rintamamiestalojen aikaan, vaan viestii  nykyään ennemminkin skandinaavisuudesta.



Meillä takan vaihdon myötä tuli tarve peittää vanha tiiliseinä jollain tavoin.  Levyttäminen ja sen jälkeen maalaaminen tai tapetoiminen ei houkutellut, vaan kaipasin jotain muuta.  Haaveilin rimaseinästä, jossa puunväristen rimojen taakse olisi tullut musta maisemointikangas antamaan kontrastia. En kuitenkaan saanut remontin teknistä toteuttajaa innostumaan tästä,  joten päädyimme kompromissina sormipaneeliin. Kyseessä on edullisin mahdollinen Bauhausissa myytävä pontattu mäntypaneeli. 



Omissa mielikuvissa mänty kalskahtaa ikääntyessään ikävästi keltaiselle,  joten selvää oli, että pinta pitää jotenkin käsitellä. Netistä löytämissäni toteutuksissa pinta oli lähes poikkeuksetta käsitelty puuvahalla. Puuvahalla ei pintaa pysty maalaamaan peittoon, vaan puun pinta jää esille. Käsillä sattui kuitenkin olemaan purkillinen valkoista saunasuojaa, joten sillä mentiin. Valinta ei ollut paras mahdollinen; paneelien käsittelyssä sai olla tosi tarkkana, ettei saunasuojalla käsittely tehnyt paneeleista `liian` valkoisia. Paneelit olivat sen verran epätasalaatuisia, että oli melkoinen haaste saada lopputulos edes jotenkuten yhtenäisenä.  



keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Suolaista ja makeaa

 


No kerrankin voi hyvällä syyllä sanoa, että onpa ollut pitkä vuosi! 

Kaikenlainen uusi normaali alkaa olla jo niin arkea, että enää harva jaksaa odottaa ihmettä, joka palauttaisi kaiken kerralla ennalleen. Silti vuoden vaihtumisessa on tällä kertaa erityistä merkityksellisyyttä. Tervemenoa kummallinen, kamala, katala, kasvattava 2020. Toit mukanasi paljon asioita joiden toivoisi jo vihdoin siirtyvän menneisyyteen mutta myös muutoksia, joiden soisi jäävän pysyviksi.

Kuva pixabay


Vaikka miten paljon lataisi toivoa vuoden vaihtumiseen, ei elämä ihan äkkiä entisiin uomiinsa palaa. Eikä ole syytäkään sellaisenaan palata. Korona pakottaa meidät toimimaan monissa asioissa toisin ja kehittämään uusia toimintatapoja. Olisi hölmöä vain kärsiä koronan haitoista ilman yritystäkään samalla sopeutua, oppia uutta ja tehdä muutoksia elämäntavoissa ja arvoajattelussa. Siis yhtä lailla globaalisti kuin henkilökohtaisesti.



Ilolla olen pannut merkille mm.  muutoksen siinä, että moni kunta ja organisaatio on päättänyt jättää (ainakin tänä vuonna) väliin ilotulitukset. Toivottavasti tämän vuoden poikkeustila jää pysyväksi kehitykseksi  ja roskan ja materian äänekäs ampuminen taivaalle vähenee pysyvästi. Itse ainakaan en jää yhtään kaipaamaan rakettien ampumista.  

Kuva Pixabay


Vaikka ihmeitä taitaa olla turha odottaa alkavaltakaan vuodelta 2021, ehkä on silti syytä hyvästellä käänteentekevä 2020 pienin juhlallisuuksin. Meillä vuoden vaihtumista juhlitaan työviikon päätteeksi maltillisesti. Sauna, kynttilänvalo, pieni iltaherkuttelu ja pitkät yöunet; niistä taitaa koostua meidän juhlinta.


Viikunahillon ja vuohenjuuston makupari


Perinteiset joulutortut eivät ole meillä oikein koskaan kuuluneet loppuvuoden kausiherkkujen terävimpään kärkeen. Ehkä eniten joulutortuissa tökkii se perinteinen tähtimuoto, jolla tortusta saadaan takuuvarmasti kuiva lopputulos.



Monille on varmaan myös tuttua vaikeus pitää herkuttelu balanssissa.  Jos syö makeaa herkkua, niin hetken kuluttua tekee mieli suolaista ja sitten taas toisin päin. Kinkkua-suklaata-kinkkua-suklaata-kinkkua… Parasta siis yhdistää suolainen ja makea samaan suupalaan ja välttyä jojoilemasta molempien välillä. Täydellinen suolaisen ja makean yhdistelmä syntyy, kun lehtitaikinan sisälle kierittää viikunahilloa ja viipaleen vuohenjuustoa. Tarvitaan vain kolme kaupasta valmiina ostettavaa ainesosaa, pari minuuttia valmisteluja, hetki uunissa ja valmista tuli!  Irtsarikarkkipussin kokoamiseenkin menee enemmän aikaa.


Entä mitä juomaksi?

Uusi Vuosi on talven juhlaa. Talvijuhlissa juodaan lämpimiä juhlajuomia. Mutta mitä jos glögi tulee jo korvistakin ulos ja kaakao tuntuu juhlaan liian arkiselle vaihtoehdolle? Sitten lämmitetään siideriä.



On lukemattomia tapoja tehdä kuumaa siideriä. Meillä keitellään omenamehua hunajalla, inkiväärinpalasilla, kanelitangolla, mustapippurilla ja appelsiininviipaleilla maustettuna. Mehun kiehuttua tovin tai kaksi, lisätään joukkoon toinen mokoma omenasiideriä. Lämmön saakin sitten vääntää samantien pois, siideriä ei parane keitellä.  Itse pidän mahdollisimman kuivasta omenasiideristä, mutta ihan mikä vaan käy. Paitsi light. Light-tuotteiden aika on vasta ensi vuoden puolella. On on.

#suomenpienimmätjuhlat


tiistai 15. joulukuuta 2020

DIY; tähti puutikuista





Erilaisia puisia tähtiä tuntuu vilahtelevan joulun ajan kuvissa aika lailla. Pari joulua sitten innostuin askartelemaan kahvinsekoitustikuista koottuja tikkutähtiä (niistä tähdistä lisää tarinaa täällä). Ne silloiset puutähdet olivat todella helppotekoisia ja kivan herkkiä ikkuna- tai seinäkoristeena. Niin keveitä, että olivat ikkunassa lähes huomaamattomat. Ehkä siksi ovatkin saaneet roikkua meillä esillä kesät-talvet.

Tämän joulun DIY-projekti; uudet puutähdet ikkunoihin. Jep, pitää laskea vielä hivenen alemmas..


Keväällä tuli aikamoinen ilouutinen kaikille tuunaajille ja erityisesti nukkekotiharrastajille, kun monikäyttöiset puutikut palasivat Bilteman valikoimiin.  Puutikut ovat kokoa noin 260 x 15 mm. Tikut myydään kolmen kilon pusseissa.

Kiitos Biltema, kun palautitte puutikut valikoimaan askartelijoiden iloksi.


Siispä tämän joulun DIY-suunnitelma oli tehdä ikkunoihin puutähdet astetta isommista tikuista. Tähden kokoamisessa ei kahvinsekoitustikuista koottujen tähtien lay-out käynyt päinsä, koska nämä Bilteman tikut ovat sen verran paksuja, että tähden keskiöön olisi tullut liikaa syvyyttä. Siksi toteutustavaksi valikoitui viisisakarainen avoin tähti. Kokosin tähdet kuumaliimalla, puuliimakin olisi varmaan toiminut ihan yhtä hyvin. Kokoamisvaiheessa saa käsi olla aika vakaa, että tähti pysyy kuosissaan. Apuna olisi tietysti voinut käyttää myös pyykkipoikia.

Kahvinsekoitustikuista tehty puutähti (Katso täältä lisäkuvia)


Bilteman puutikut on valmistettu ylijäämäpuusta, joten koko ja ulkonäkö saattaa vaihdella pussin sisällä jonkin verran.  Kolmen kilon pussillinen puutikkuja maksoi muistaakseni jotain plus/miinus seitsemän euroa (itse ostin ja maksoin tikut, kehun kyseistä tuotetta silkasta tuunaajan ilosta).

Kahvinsekoitustikuista tehdyt puutähdet saivat uuden sijoituspaikan keittiön ikkunasta

PS. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin koriste-aiheiseen makrotex-haasteeseen. Käy katsomassa täällä miten muut ovat aihetta käsitelleet.
 


perjantai 11. joulukuuta 2020

Lahjavinkki ihmiselle jolla on jo kaikkea?


 

Meille suomalaisilla on Itämeri monella eri tavalla tärkeä. Merta käytetään kulkureittinä ja sieltä saadaan luonnonvaroja. Moni elinkeino nojautuu mereen ja sen antimiin. Itämeri tuottaa meille suomalaisille henkistä hyvinvointia.

Mutta miten kauan? Jo nyt jokakesäiset laajat sinilevälautat ovat meille konkreettinen elämään vaikuttava merkki Itämeren huonosta tilasta, mutta kyllä herkkä Itämeri kärsii useista muistakin ympärivuotisista ongelmista.

Tiesitkö, että Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä? Samalla se on meidän ainoa meremme. Ei riitä, että pyrimme säilyttämään Itämeren hyvinvoinnin – tarvitaan myös paljon palauttavaa työtä. Tarvitaan nopeita, välittömiä ja konkreettisia toimenpiteitä ja eri tahojen yhteistyötä.

Joulukukat naapurille, suklaarasia pomolle ja tonttukoriste opelle? Tarvitsevatko lisää lahjoja? Itämeri tarvitsee. Lue lisää ja anna lahja Itämerelle osoitteessa puhdasmeri.fi  Lahjoituksestasi saat käyttöösi sähköisen joulukortin.

John Nurmisen säätiö

Ihminen ja Itämeri

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

DIY Ikea hack; valosydän

 


Vuonna 1859 ruotsalainen yksinhuoltajaleski Amalia Erikssonin sai Grännan kylän maistraatilta luvan valmistaa punavalkoisia piparmintunmakuisia sokerileivonnaisia. Amalia nimesi  karamellit polkkapossuiksi -  polkagris. Polkagris on tangon muotoinen käsityönä valmistettu makeinen ja ehkä Ruotsin suosituin matkamuisto.   Nykyään karamellitaikinasta tehdään peruspötköjen lisäksi myös keppejä, tikkareita ja irtokaramelleja. Myös Ikea hyödyntää tätä ruotsalaiseen jouluperinteeseen erottamattomasti kuuluvaa polkagris-kuviota monella eri tavoin.

 


Stråla Candy Cane -lamppu taidettiin lanseerata vuoden 2019 joulukokoelmassa.  Siinä todellakin yhdistyivät Ikean joulutuotteille tyypilliseen tapaan  leikillisyys ja  skandinaaviset perinteet. Kauppa ei kuitenkaan tainnut käydä ihan odotetulla tavalla, koska ainakin Raision Ikean poistonurkassa oli melkoiset kasat tätä tunnelmavaloa alennusmyynnissä (2,50).

 


Vaikka meidän kodin joulu on vuosi vuodelta enemmän ja enemmän punavalkoinen, ei Stråla Candy Cane sellaisenaan innostanut. Siispä tilaisuus oli otollinen pienelle IKEA hackers -hetkelle. Valosydämen molemmille puolille liimatipoilla kiinnitetyt karkkikepit oli helppo napata irti. Tilalle kieputtelin Weisteen murattipunoksen (3.95).

 


Meillä on viime viikkoina tehty talon energiaremonttia.  Valkoinen avotakkamme on menossa purkuun heti ensi vuoden alussa, joten tänä jouluna se saa ihan rauhassa olla juuri niin nokinen kuin on. Peittomaalauksen sijaan tyydyn tänä vuonna ripustamaan murattisydämen korostamaan mustan ja valkoisen / valon ja varjon liittoa.  

 


PS. Polkagris -kuvio näkyy meillä jouluisessa kattauksessa kynttilöinä, jotka on helppo tehdä itsekin kalkkimaalispraylla maalaten (tarkemmat speksit siitä tuunauksesta löytyvät täältä).