torstai 18. lokakuuta 2018

´Keskity ny` ja ´iha asjoitte ytimes`; tuunatut tarjottimet



Vakkarikirppiksen halpispöydässä oli myynnissä kaksi tarjotinta 20 sentin kappalehintaan. Toinen oli ruskeanlaikukas puukulho ja toinen kasarihenkinen teräsvati. Sellaisenaan kumpikaan ei ollut kovin houkuttava tarjoiluastia.  Eipä siis yhtään hirvittänyt käyttää esineitä tuunauskokeilujen materiaaliksi.



Molemmat tarjottimet on ensin pohjamaalattu mustalla spraymaalilla, jonka jälkeen ne on täplitetty valkoisella.  Puukulhon täplät syntyivät lyijykynän päässä olevan pyyhekumin painalluksilla. Muistan  hiljattain nähneeni jossain blogissa tarjottimen, joka oli maalattu juuri tällä lailla. Nyt en vaan kertakaikkisen  enää löydä, mistä idean nappasin (huikkaa, jos tiedät).



Laakeampi tarjotin puolestaan sai täplänsä vanupuikoilla maalaten. Pylpyröistä tuli hieman pienempiä, mutta myös vähän epäsäännöllisempiä muodoltaan.



Olen joskus ennenkin tahattomasti tullut tuunanneeksi jotain useimmille suomalaisille tuttua designkuviota.  Aiemmasta elämästäni copycattina voi lukea lisää täältä ja täältä.  


Pakko myöntää, että tällä kertaa kuvio ei valikoitunut sattumalta, vaan tarjottimien esikuvana toimii ihan tietoisesti eräs Marimekon kuosi. Matkiminenhan on ihailun vilpittömin muoto, ja Marimekolla näitä  toinen toistaan upeampia kuoseja riittää  ihailtavaksi. Tosin niin kaukana esikuvastaan nämä tuunatut tarjottimet ovat, että kenelläkään ei varmaan ole aihetta moisesta copycattina toimimisesta mieltänsä pahoittaa. 


Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin makrotex-haasteeseen, jossa viikon aiheena on keltainen. Käy linkistä kurkkaamassa miten muut ovat aihetta käsitelleet.



keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Kesähuoneen pieni pintaremppa



Vuosi sitten kesällä muutimme vanhan leikkimökin kesähuoneeksi liittämällä mökin kuisti osaksi sisätiloja (täällätäällä ja täällä lisää niistä muutoksista). Sisäpuolella muutos jäi vähäiseksi; lelut ulos ja ruoanlaittopöytä sisälle, siinä suurin piirtein kaikki mitä `sisustamisen` eteen tehtiin.  Leikkimökin vitivalkoiset lastulevyseinätkään eivät olleet mikään kaunistus, mutta jäivät odottamaan sopivaa ideaa uusiksi seinäpinnoiksi.  Keskeneräisyys toimi tietty juuri niin kuin tapana on, eli tilaan alkoi pikkuhiljaa kerääntyä kaikenlaista roinaa pihahommista.



Tänä vuonna aurinkoinen ja lämmin kesä houkutti viettämään ulkoilmaelämää pihalla, joten kesähuone jäi vähän hunningolle ja alkoi hyvää vauhtia muuttua takaisin pelkäksi romuvarastoksi.  Syksyn tullen sisustussuunnitelmat saivat kuitenkin kunnolla vauhtia, kun eteen tuli mielenkiintoista materiaalia sisäseinien uudeksi pinnaksi.  Nimittäin vanhoja navetan sisärakenteista purettuja lautoja. Olisihan noista laudoista voinut rakentaa vaikka mitä muutakin, mutta juuri nyt ei ollut tarvetta rakennella mitään vaan vihdoin viimein vauhdittaa kesähuoneen uutta ilmettä.  



Samalla pistettiin ulkoseinään pari ikkunanpokaa lisää (yksi ikkunaruutukin onnistuttiin innoissamme rikkomaan, se toki pitää korjata pikimiten).



Pitää olla pikkaisen pöljä, että tekee tämmöisiä hommia lokakuussa, mutta minkäs teet… Joskus vaan inspiraatiota tai materiaaleja joutuu vähän odottelemaan.  

Ja kyllähän tuolla `kesähuoneessa` kelpaa vieläkin viettää aikaa. Kirja, viltti ja kuuma juoma; kesähuoneessa tuntuu pikkaisen joululle.



Lämmintä lokakuuta!

tiistai 2. lokakuuta 2018

Kun bloggaaja ploggaamaan rupes..




Luin viikonloppuna, että liikunnan iso trendi on nyt ploggaaminen eli roskajuoksu. Termi muodostuu ruotsinkielen sanoista jogga  & plocka upp. Ploggausharrastus on lähtenyt liikkeelle Ruotsista pari vuotta sitten ja rantautunut nyt kuntoiluvillitykseksi myös Suomessa.  Tositrendikkään juoksuharrastajan tunnistaa siis mukana kulkevasta roskapussista viimeisistä huutoa olevien tossujen tai juoksuvermeiden  sijaan.



Roskajuoksun yksinkertaisena  ajatuksena on  lenkkeilyn sivutuotteena poimia maasta roskia.  Ensi sijaisesti ploggaamisessa on edelleen  kyse lenkkeilystä tai juoksuharrastuksesta. Roskien poimiminen antaa kuitenkin juoksulenkille lisää monipuolisuutta, kun vauhdissa kyykätään reitin varrelle osuvia roskia mukana kulkevaan roskispussiin. Ploggaamisessa yhdistyy siis itsestä ja ympäristöstä huolehtiminen. Varusteeksi  suositellaan kertakäyttöhansikkaita, eritoten jos aikoo vauhtia hiljentämättä  napata roskia maasta.



Olisihan meillä suomalaisillakin ollut ihan oma kotimaista alkuperää oleva `roska päivässä` -liikkeemme.   Isot hurraahuudot kuitenkin ruotsalaisille, jotka onnistuivat tekemään roskien keräämisestä näkyvää, yhteisöllistä, hauskaa ja iloista puuhaa.
Kekseliäästi ruotsalaiset yhdistävät selfie- ja somemaailman ympäristötietoisuuteen. Ploggaamisen some-näkyvyys onkin ihan omaa luokkaansa, jos epäilyttää niin katso vaikkapa tunnisteella #plogging  somessa jaettuja kuvia. Toki  ploggaaminen on muiden trendiliikkeiden tavoin vähän pinnallistakin, mutta onpahan painopiste ainakin  hetken ajan ongelman sijaan ratkaisussa.



Itsellä on juokseminen jäänyt viime vuosina ihan olemattomiin, joten juoksulenkin sijaan nappasin roskapussin mukaan iltakävelylle. Ehdin kyykätä pussin pohjalle vasta ihan muutaman reitille osuneen roskan, kun osuin puistoon jossa syyshortensiat kukkivat.  Maassa oli myrskytuulen (tai jonkun) katkaisemia kukintoja. Osa katkenneista kukinnoista oli jo ihan ruskean kuivuneita, osa väriltään vielä kohtuullisen tuoreita.   Niin olivat kauniita, että ansaitsivat tulla poimituiksi roskien sekaan.  


Leikkasin suurimmat kukinnot pienempiin paloihin ja kiinnitin ne rautalangalla pölykapselista peräisin olevaan  metallirinkulaan. Lupaan vastaisuudessa toistekin ottaa kassin mukaan kävelylle; roskille ja luontolöydöille.


#plogging #kranssi #hortensia #ploggaus