DIY; Kestokassista tauluksi

Viime viikon parilla eri kauppakäynnillä valitsin muovipussin sijaan kestokassin ostosten pakkaamista varten. Vaan eipä päässeet kestokassit kovin pitkäksi aikaa varsinaiseen tehtäväänsä vaan päätyivätkin jo parin käyttökerran jälkeen kehystettynä tauluiksi.

Coca Cola -aiheinen kassi maksoi Tokmannilla muistaakseni 1,29 euroa ja Lidlin Finlayson/Coronna kuosinen kassi varmaan suurin piirtein saman verran. Tokmannin kestokassejahan on meillä hyödynnetty ennenkin, taannoin yhdestä kassista tuli tehtyä  melkoinen läjä jääkaappimagneetteja.

Kaupassa tuli juuri käytyä...

Vielä tuota kestokassitaiteen kokoelmaa voisi kartuttaa jollain K-kaupoissa myytävällä Vallila-kuosilla. Eli ensi viikolla varmaan pitää mennä ruokaostoksille johonkin K-kauppaan…

PS. `Things go better with coke´ on muuten Coca Colan vuonna 1963 käyttöönottama mainosslogan. Mainoksen jinglestä jatkokehitettiin kokonainen sarja aikakauden suurimpien artistien esittämiä hittikappaleita.  Sloganin jälki populaarikulttuurissa on siis iso ja se ansaitseekin myöhemmin ihan oman postauksensa…

Mihin seepra raidoistaan pääsisi....

Ja taas pääsi käymään niin, että yksi DIY-juttu jäi toistamaan itseään. Tein adventtikynttelikön (täällä) sähkömiehen teipeillä ja kun yllättäen teippirullat jäivät siihen esille pyörimään, niin eihän se teippailu siihen sitten taaskaan jäänyt…

Viime vuonna sähkökynttelikkö sai koristeeksi suodatinpapereista tehdyt ruusukkeet (täällä), mitkä alkoivat näyttää kovasti nähdyille. Perinteinen kynttelikkö muuttui ilmeeltään vähän modernimmaksi mustalla sähkömiehen teipillä toteutetuilla raidoilla. Saman tein raidottuivat pari muutakin purkkia ja purnukkaa.

Joulu2016 alkaa näyttää kovasti raidalliselle.

`Minä toivon kaikkea hyvää` tuunattu kaappi

Vuosia erään hämyisän navetan vintissä rauhaiseloa viettänyt viilusenkki joutui heti päivänvaloon päädyttyään kovan globalisaation kouriin. Toimenpidelistalla oli nimittäin vax, dc-fix ja washi.

En ole ihan vilpittömän innostunut dc-fixauksesta näiden vanhojen huonekalujen kohdalla. Kun tiedän pinnan olevan muovia, niin silloin näen pinnan muovisena, ei auta. Parhaimmillaan fixattu pinta on varmaan silloin, kun ei edes yritetä jäljitellä jotain muuta materiaalia mahdollisimman uskottavasti vaan annetaan ylpeästi näkyä että muoviahan tässä ollaan.

Toisaalta en myöskään käsitä vimmattua tarvetta pitää vanhat esineet prikulleen muuttumattomina. Aika muuttuu, muuttukoot esineet mukana siinä määrin, että pysyvät käyttäjälleen mieluisina.

`Tää on ihan sun omaksi parhaaksesi, toivottavasti ymmärrät` kuiskin kuitenkin mielessäni kun liimailin muovista puujäljitelmäkalvoa lipaston huonokuntoiseen pintaan.  

Ja kun kerran jo oltiin ulkona omalta mukavuusalueelta, niin oltiin sitä sitten kunnolla. Senkki sai vielä washiteipillä tekstiraidat kylkiinsä. Ostin teipin heräteostoksena lähikaupan kassatiskiltä. Tekstinauhassa lukee;

 HARMONY, MAGIC, WISH, DREAM, LOVE, CALM, PEACE, HOPE, JOY.

 

Jaiks, isoja sanoja kaikki. Ansaitsisivat esiintyä arvoisissaan yhteyksissä, eikä pelkästään sohvatyynyjen ja seinätarrojen tyhjinä sisustussanoina. Vaan siinä tuo isojen sanojen lista nyt kaapin kyljessä kuitenkin kiertää.

Ja hyvä että kiertää, toivottavasti osuu usein silmiin ja päätyy ajatuksiin. Aloitan ensi viikolla opintoihin liittyvän työharjoittelun, jossa olen kaikin mahdollisin tavoin ulkona omalta mukavuusalueeltani. Jos listaan vielä lisää sanan RELAX niin sehän käy suoraan tiivistetyksi ohjenuoraksi seuraavien parin kuukauden toiminnalle.

Peace, man. See ya.. varmaan vähän harvemmin, kiirettä pitää.

PS. Levylautasella on Fats Dominon When the Saints go marching in.

Värilastuilla tilkkutäkkijakkara

Kun hamstraaminen yhdistyy luonteenpiirteenä loputtomaan jahkaamiseen ja kohkaamiseen voi lopputulos näkyä vaikkapa isona kasana hyvin säilöttyjä värilastuja. Tällaisen nipun erilaisia värimalleja kaivelin `jemma`-nimisestä paikasta tässä eräänä päivänä.  Lämpimät sävyt ovat peräisin tyttären makuuhuoneen uudistuksen ideointivaiheesta, mustat ja tummat sävyt olivat ehdokkaita portaikkoon ja vaalean viileistä sävyistä olen tehnyt valintaa yhteen olohuoneen seinään..

Jonkinlainen paperiaskartelu tai pakettikorttien teko minulla lienee ollut näille mietittynä, mutta väripaletti näytti niin houkuttavalle yhdistelmälle, että iso osa päätyikin nyt pienen jakkaran pintakäsittelyyn.

Pieni puujakkara on pyörinyt milloin missäkin apupöytänä ja laskutilana, istuimenakin tarvittaessa. Sininen väri on karmea ja olemattomat hortonomitaitoni ovat jo silloin näkyneet aika kuihtuneina kukkina istuinpinnassa. Maalipinnalle kevyt shabby chic –tyylinen (lue: äkkiä nyt vaan tästä vähän –tyylinen) hionta ja värilastut liimalla pintaan. Pidin lastujen päällä painoja, jotta sain kunnolla kiinnittymään, mutta silti vähän epäilyttää, että alkavatkohan lastut käytössä irvistellä. 

Jos näin käy niin sitten varmaan viritän pintaan vielä matta-läpinäkyvään dc-fixiä. Toivottavasti pysyvät ilman sitäkin…

EDIT: osallistun tällä postauksella Pienen Linnun väripaletti MakroTex-haasteeseen. Käy linkistä kurkkaamassa miten muut ovat teemaa käsitelleet.

Elämäni copycattina

Näin tammikuussa sitä useimmiten kokee aikamoista yliannostusta kaikesta siitä visuaalisesta viriketulvasta, jota jouluun aina liittyy. Karsittu, pelkistetty, vaalea ja neutraali alkavat kummasti houkuttaa jopa tällaista värikkääseen ja pursuilevaan tottunutta `sisustajaa`. 

Tällä viikolla keittiö palasi takaisin oranssilla sävytettyyn musta-valkokuosiinsa ja siinä yhteydessä huomasin selailevani verkkokauppojen alesivuilta erilaisia mustavalkoisia tarjoiluastioita.

 Keittiön tasollamme pidetään aina käden ulottuvilla purkillista pikakahvia. Jouluna purut ovat majailleet pukin kuvalla koristellussa peltibpurkissa, ja tarvitsivat nyt siis uuden säilytysastian itselleen. 

Astioita vaan on kaapit jo ennestäänkin pullollaan. 

Niinpä ostamisen sijaan päädyin pilkuttamaan valkoisen posliinipurnukan liitutaulu-DC-fixin jämistä leikkaamillani palloilla. Pesuahan nämä eivät varmaankaan kestä, vaan eipä tarvitsekaan.... tai designiahan siitäkin syntyy, jos ja kun pallot alkavat putoilla yksi kerrallaan.

Tästä se designtuotanto lähtee...

Tahallani en yrittänyt kopioida mitään tunnettua suomalaista designia, mutta yhtä sellaista muistuttava tuote tästä kyllä taisi puolivahingossa syntyä.

Samalla kun pallojen leikkelemisen alkuun pääsin, niin joulusta jäänyt hyasintti sai samalla uuden ruukun itselleen.

Asuuko meissä jokaisessa pieni sulovilen?

Törmäsin kirppiksellä Finnmirrorin kylppärin peilikaappiin. Hinta oli naurettavat 20 cnt, joten ihan pakkohan se oli tehdä sulovilenit.  Sulon vakiovastaus kun monen hiukan epäonnistuneen ostoksen suhteen oli aina että pitihän se nyt ostaa kun niin halvalla sai.

No ihan totta puhuen, peilikaapille on kyllä käyttöä kylppärissämme, koivuinen runko vaan ei ollut kovin hyvässä kuosissa eikä muutenkaan mieluinen.

Ensimmäisestä ja tähän asti ainoasta dc-fixauksestani (täällä) hyvässä euforisessa mielentilassa kävin ostamassa kuviollista kontaktimuovia.  Haaveilin mustavalkoisesta seeprakuviosta, mutta kun sitä ei valikoimissa ollut niin päädyin ostamaan peilipintaista kalvoa.

Dc-fixin asentamiseen olisi paljon hyviä ohjeitakin olemassa mutta mitäpä niistä. Onhan tässä vuosien varrella tullut päällystettyä yksi jos toinenkin koulukirja. Mitäpä sitä mitään kalvon lämmittämistä ja kulmien venyttämistä miettimään.. Kyllä kaappi päällystettyä tuli, mutta lopputuloksesta kertoo kaiken aviomiehen lausahdus, miten kaappi hetkessä ja helposti muuttui 20 centin näköisestä 10 centin näköiseksi. 

EDIT: Suruissaan, ajatuksissa