Maalasinko itseni nurkkaan..

Olen monesti aikaisemminkin tuskaillut värin valitsemisen kanssa maalatessa. Sitä kun on mielessä joku mielikuva ja tunnelma mielessään, mutta jotenkin sitten hatara mielikuva pitäisi vielä kyetä muuttamaan yhdeksi yksittäiseksi värivalinnaksi.  Puhumattakaan samanaikaisesta kokonaisuuden handlaamisesta, kun pikkuhiljaa seinä kerrallaan uudistaa pintoja.

Olohuoneen (kiistämättä) räikeän punainen tehosteseinä alkoi kesän kuumuudessa kyllästyttämään ihan toden teolla. Viimeinen tikki värin vaihdolle oli valkoisen sohvan vaihtuminen harmaaseen.  Siis pois pois punainen ja jotain rauhallisempaa tilalle. Halusin seinän kuitenkin tummaksi koska maalarinvalkoinen ja pastellisävyt eivät ole minun juttuni tippaakaan.   

 

Tämä värimaailma alkoi olla liikaa.. 

Silti, vieläkään ei ole ihan väritöntä..

Tykkään, kun väreillä on nimet. Lähdin maalikauppaan  ostamaan petroolin väristä maalipurkkia. Minun mielikuvani petroolista ei kuitenkaan ollut  ihan yhteneväinen  Tikkurilan väen kanssa, joten astetta syvempi ja sinisempi  petrooli löytyi Teknoksen  (T1451) värikartalta.  

Seinä on nyt maalattu ja näyttää omissa silmissäni  upealle.  Perhe tosin huomautti, että ihan mikä tahansa munakoiso-terrakotta-savi-viikuna-punajuuri- yms   näyttäisi verenpunaisen valtakauden jälkeen hyvälle.

No, yksi seinä on nyt siis maalattu ja lopputulos mieleinen. Ei kun seuraavia värivalintoja kohti. Olohuoneen muut seinät ja viereinen ruokahuone kaipaavat myös uusia pintoja.  Mutta mitä ihmettä voi yhdistää näin tummaan väriin? En keksi kuin jotain maalarinvalkoista ja beigeä.  Päärynä?  Vaahtokarkki? Samppanja? Apua, sittenkin  laama…   Nälkä ja janokin tässä tulee valitessa.  Ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan.

Jos työ herkkua ois...

Siskon viime vuonna roskalavalta löytämät työkalut olivat päässeet pahasti ruostumaan. Joku vähemmän optimistinen tyyppi olisi kyllä jättänyt moiset ruosteiset työhalujen karkottajat poimimatta talteen. Mitäs näille voisi tehdä vai pistetäänkö suosiolla metallinkeräyksen luukusta sisälle?

Oli kyllä tosi lähellä, että vehkeet olisivat  päätyneet metallinkeräykseen, mutta sisko päätti kuitenkin vielä kokeilla puhdistamista. Hän hioi ensin porakoneeseen liitetyllä teräsharjalla ruosteet pois niin hyvin kuin kykeni. Hionnan jälkeen maalipinta valkoisella metallilakkamaalilla ja lopuksi koristelu  servetinpalasilla. Koristeiden päälle vielä tirppa väritöntä lakkaa.  Ja kas, ei ole työilo ainakaan välineistä enää kiinni…

Ei nämä työkalut ehkä ikuisesti näin herkullisen söötteinä säily. Se on kuitenkin varmaa, että sen minkä kestävät, antavat kyllä töihin ruosteläjiä enemmän lisäbuustia.  Voihan se työkin olla herkkua kunhan vaan on kivat välineet.

Viikonloppuja! Täällä maalataan olohuoneen seinää. Maali on jo ostettu, nyt vaan pitäisi päästä inspiraatiosta toteutusvaiheeseen..

Tämä olkkarin punainen seinä lähtee nyt !!
Ihan viileänvaalea ei ole  uusikaan väri, mutta jos nyt kuitenkin pikkaisen vähemmän
värikylläiseen suuntaan mentäisiin..

Puutahra vai puutarha?

Ei olla mitään viherpeukaloita ja puutarhaihmisiä – ei sinne päinkään. Meillä puutarha on enemmänkin yksi iso ja nolo työlista  kuin mikään esteettinen puutarha.  Täynnä kohtia, joissa tarvittaisiin riuskaa haravaan, oksasaksiin ja kottikärryyn tarttumista.

Pari puutarhaongelmaa ratkaistavaksi..

Suurimpien helteiden väistyttyä oli viimein mukava ` puuhastella`  ulkona, joten pari pahinta pihaongelmaa tuli viikonloppuna ratkottua. Yksi  huolenaihe oli seinää pitkin kiipeävä viiniköynnös, jonka pelkäsin rikkovat talon julkisivun rakenteita. Eipä siinä, kivaahan se  tavallaan on, kun rypäletertut kasvavat melkein ikkunasta sisälle. Köynnökset kiinnittyvät kuitenkin kaikkeen mahdolliseen kovalla voimalla  ja   siksi ne piti varmuudeksi tipauttaa alas. Ihan sai pikkaisen käyttää  voimaakin irrottamisessa.  

Köynnöksiä vastaanottamaan pystytettiin jo vuosia sitten hajonneen katoksen runko täydennettynä muutamalla puulistalla.   Pystyn jo kuvittelemaan miten kiva lehtikattoinen maja tuohon kasvaa, jos vaan köynnös ei pistä kovasta kiskomisesta pahakseen. Vielä ainakaan ei näytä siltä. Pitkän ja kuuman kesän tuloksena rypäleitäkin on kypsymässä ennätyksellinen määrä (täällä kuvia parin vuoden takaisesta sadosta).

 

Kehikon päälle pudotettu köynnösmajan alku.

Tie kompostille on kivetty hyvillä puutarhajätteillä

Toinen harmituksen aihe oli viime vuonna maalatun kesäkeittiön (täällä enemmän kuvia siitä)  seinänvierusta. Kesäkeittiön toiselta puolelta tein viime kesänä kulkureitin rakennuksen takana olevalle lehtikompostille (täällä puolestaan siitä enemmän) , mutta varjon puoleiselle seinustalla  ei ole tehty mitään, joten muta ja savi pääsevät  aina sadesäällä roiskumaan pitkin seinää. 

Siispä oli tarpeen rakentaa jonkinlainen kulkureitti takakompostille ja työkaluseinustalle myös täältä puolelta kesäkeittiötä.   Polun ainekset on kerätty pihalta ja autotallista; rempasta jääneitä purkutiiliä, rikkinäisiä ja sammaloituneita pihalaattoja,  betonista askarreltuja lyhtyjä ja ruukkuja sekä kiviä tontilta.

Nonni, helteet palasivat eli enemmät puutarhahommat menevät toistaiseksi jäihin. Jos viikonloppuna kelit sallivat, niin oksasaksille  ja haravalle on  seuraavaksi käyttöä.