Konstit on monet sanoi kissa kun akalla pöytää pyyhki

Kuva täältä. Lisenssi

Jaahas, mitenkäs se viime viikkoinen hävikkiviikko sujui noin niin kuin omasta mielestä? Minä täällä päässä vähän häpeissäni tunnustan, että hävikkiä syntyi, ei mahda mitään. Tosin hävikki oli syntynyt jo aiemmin, ja konkretisoitui vasta nyt kuiva-ainekaapin, jääkaapin ja pakastimen siivouksen myötä. Ruoantähteiden kanssa oli kerrankin tiukkana. Uutta ruokaa ei tehty ennen kuin tähteet olivat tulleet syödyiksi. Ei nämä jutut mitään rakettitiedettä ole, vähän selkärankaa ja suunnitelmallisuutta, niillä edistyttiin jo ihan hyvin.

Pakastimen ja vihanneskorin tyhjennyssalaatti

Kuiva-ainekaappi oli aika hyvässä kuosissa, mutta ihan hyvällä hetkellä tein inventaaria. Ostoslistalla on ollut mm. mannasuurimot ja kaurahiutaleet ja kas, molempia löytyi ylähyllyn tuplapakkaus-varastosta avaamattomat paketit. Päiväykset olivat jo ehtineet mennä, mutta sen verran tuoreesti, että päätyvät käyttöön. Samasta paikasta löytyi myös 3 pakettia tomusokeria ja 3 avaamatonta pakettia alumiinifoliota. Ei poisheitettävää.

Päällisin puolin jääkaappi näytti aika hyvälle, ei ääriään myöten täytetylle. Vaan kun siivoamaan ryhdyin niin johan paljastui hävikkiäkin.  

Jääkaappiratsian hävikki

 Meidän perheen jääkaapin tavallinen klassikko on maksamakkarapötkö johon on jätetty pelkät rippeet. Pakkaus kun on niin pieni, että jämä häviää samaan paikkaan kuin minä muinoin lavatansseissa eli sinne jonnekin takaseinän tuntumaan.  Avatun maksamakkarapötkön päähän on muuten saatavissa sellainen muovinen suojahärpäke. No tätä yksilöä ei ollut suojahärpäke koristanut eikä maksamakkaran lopulla ollut mitään toivoa jäljellä. 

Poisheittämisen syy; pilaantunut vaikka päiväystä olisi ollut jäljellä.

Samasta paikasta, eli takaseinän vierustalta löytyi yksinäinen grillimakkara. Grillimakkarasta ei kerta kaikkiaan ole sopivaa pakkausmuotoa olemassa, neljä on liian vähän, seuraava pakkauskoko on useimmiten liikaa. Voi kun voisi ostaa grillimakkaroita irtomyynnistä, jokaiselle juuri oman maun mukaan. Meidän taloudessa esimerkiksi kukaan muu ei tajua, että ryynimakkara on makkaroista parasta. Sen kerran kun sitä ostan, niin päädyn sitten säästösyistä syömään enemmän kuin hyväksi olisi. Ai pakkaseen loput? Niinpä. Tämä nyt jääkaapista löytynyt yksilö oli jäänyt jostain grillauksesta yli. Ajatuksena oli varmaan ollut upottaa yksilö johonkin ruokaan, mutta upottamatta oli jäänyt ja makkaraparka päätyi peruuttelemaan taaksepäin kunnes ikä ja terveys menivät. 

Poisheittämisen syy: pilaantunut, päiväyskin mennyt jo ennen hävikkiviikon alkua.

Mutta sitten se seuraava löydös; rahkapurkki toukokuun päiväyksellä Olen minä nyt sentään kevään jälkeen jääkaappia siivonnut. Olen! Varmasti olen. Olenhan?  Olenkohan …..? En toden totta ole turhan tarkka `parasta ennen` päiväysten kanssa vaan luotan ensisijaisesti aisteihini. Tällä kertaa päätin jättää aistinvaraisen tarkastelun väliin ja siirsin rahkan hävikkiin.

Poisheittämisen syy; päiväys mennyt.

Jonkin päivän pizza-illan säilykepersikan loput pilkoin mustikkapiirakan joukkoon. Puuttuvan rahkan korvasin vanhaksi menossa olevalla smetanalla. On muuten ihan käsittämätöntä, että tässä taloudessa oli smetanaa menossa vanhaksi. Smetana on nimittäin ainesosa joka käy ihan mihin tahansa ruokaan; suolaiseen tai makeaan, kylmään tai kuumaan. En vaan keksi yhtään ruokaa mikä ei smetanalla paranisi. Pizza taasen on ihan paras paikka hävittää ylikypsät banaanit, nam. Koskakohan muuten jokin kodinkonevalmistaja ymmärtää tehdä jääkaapin ulosvedettävillä hyllyillä, vai onko sellaisia jo olemassa? Ostan, jos on.

Olipa kaiken kaikkiaan hyvä ja tarpeellinen muistutus viettää hävikkiviikkoa oikeasti tarkkailemalla omia toimiaan ja tekemällä (edes kerran vuodessa) kunnon kaappitarkastus.

Ja ne monet konstit; kuopus oli lähdössä lenkille. Juoksushortsit olivat juuri pyörähtäneet pesukoneessa ja olivat siis kosteat. Tyyppi tunki shortsit mikroon minuutiksi. Olivat sitten kuulemma ihan riittävän kuivat. 

Jos on kupilla annettu, ei voi mukilla vaatia

Yksi iso yksittäinen asia jossa muiden tavoin aiheutan hävikkiä aika lailla, valkeni minulle oikeastaan kunnolla vasta tämän hävikkiviikon haasteen myötä. Kaadan nimittäin kahvia viemäriin. Kotona meillä juodaan pikakahvia, ja vaikka kaupan halvinta laatua onkin, silti kallista. Saatan kiireessä tehdä vielä nopsaan mukillisen kahvia, hörppiä puolet tai vähän yli ja sitten kiireen yllättäessä  kaataa lirut kupista viemäriin. Semmoista automaattitoimintaa, aivot jossain ihan muualla...  Teen kahvin aina hehtosuureen mukiin samalla mitoituksella; noin 2 teelusikallista kahvia, vajaa teelusikallinen makeutusainetta tai sokeria ja reilusti maitoa…

Muki josta kahvini juon on minulle tärkeä. Sen pitää olla kaunis, mielialaan istuva ja käteen sopiva. 99 %:sti juonkin kahvini erivärisistä Teema-mukeista. Kiireisenä aamuna saatan valita vaatteet sen mukaan mitä ensimmäisenä vastaan osuu, mutta mukin väriä ehdin aina miettiä.

Jäin hävikkiviikon inspiroimana miettimään voisinko pienentää kahvin kulutusta ja hävikkiä omalla kohdallani ihan niinkin yksinkertaisella jutulla kuin vaihtamalla mukin kuppiin. Mitenkähän nopeasti kuppi säästäisi itsensä takaisin.

Lasketaanpa.   Mukilliseen (3 dl) kuluu pikakahvia 3 grammaa ja 2 dl:n kuppiin puolestaan ehkä 2 grammaa. Syntyy gramman säästö / kuppi. Juon kahvia noin 10 kupillista päivässä (kyllä! ihan oikeasti, tiedän, ei todellakaan ole hyväksi minulle…). Pelkällä mukin vaihdolla säästyisi siis 10 grammaa pikakahvijauhetta päivässä. Kuukaudessa säästö olisi noin 300 grammaa eli 1½ purkillista. Purkin hinta lienee siinä vähän vajaa 4 euroa, eli säästöä syntyy 6 euroa kuussa. Tämä säästö siis pelkästään kahvimukin vaihdolla, ihan toinen juttu olisi sitten vielä mukillisten määrän karsiminen järjelliselle tasolle.

Kuva täältä. CC BY 2.0 -lisenssi

Mikäs se sitten on johtopäätös tästä; On järkevää ostaa kirppikseltä muutama kaunis noin 2-2½ dl:n vetoinen kahvikuppi. Jos kaunista yksilöä ei osu kohtuullisessa ajassa silmiin kirppikseltä, on järkevää ostaa kuppi vaikkapa kaupasta. 

Kuva täältä. CC BY 2.0 -lisenssi.

Mutta jos minun täytyy mennä kuppiostoksille kauppaan asti, silloin Teema ei tule kyseeseen, vaan haluan valita jonkin kotimaassa valmistetun kupin. Ehkä Pentikiltä tai Kermansavelta. Paitsi, että eihän Kermansaven astioitakaan enää tehdä, oho. Eli vaihtoehdoksi jää kirppislöytö tai Pentikillä käväisy.  Pentikin malliston kupit ovat minun makuuni vähän turhan hempeitä ja herkkiä,  löysin pikavilkaisulla yhden jonka saattaisin kelpuuttaa itselleni.

Kuva lainattu Pentikin verkkokaupasta.

Etsiessäni tietoa siitä, mitä astioita enää oikeasti valmistetaan Suomessa, törmäsin mielenkiintoiseen blogiin nimeltään LittleMrsFinland.  Blogi kertoo elämänmuutoksesta, jossa perhe sitoutuu ostamaan vuoden ajan vain suomalaisten yritysten valmistamia tuotteita ja tavaroita. Hyvä paikka hakea vinkkejä, miten me itse kukin voisimme olla mukana nostamassa Suomea plussalle.