Hyppelihiirikin sen tietää

`Eihän se ole niin lukkoon lyöty, 

mikä on turhaa, 

ja mistä on hyöty`

-Hyppelihiiri myökki-pyökkimetsässä

Thorbjørn Egnerin Kardemumman kaupungissa asustavat Kolme iloista rosvoa ovat lastenkirjallisuuden ikisuosikkini. Norjalaisen lastenkirjailijan muu tuotanto sen sijaan on minulle vieraampaa enkä ole lainkaan tutustunut myökki-pyökkimetsässä asustavaan Hyppelihiireen.  

Suden silmukat  –blogista bongaamani hiiren viisas sitaatti tuli mieleen yhden vuotuisen perinteeni kohdalla. Huomaan nimittäin omena-ajan lähestyessä joka vuosi marmattavani sitä älytöntä, joka on istuttanut pihallemme koristeomenapuun. Muuten samat jutut – ainoana erona `oikeaan` omenapuuhun, että hedelmät eivät ole syötäviä.

Vaan hyödytön se ei ole tämäkään puu . Omenoita saa ostettua kaupastakin, mutta mistä muualta sitä saisi näin kaunista materiaalia piha-askarteluun. Pikkuomenat olivat juuri sopivan kokoisia tökittäväksi oasis-pohjaan. Ulko-oveen en rohjennut kranssia ripustaa, täällä kun välillä paiskotaan ovea melkoisesti..

Toinen yllätys minkä puutarha tarjosi oli vanha viinirypäleköynnös. Köynnös on kitunut talon seinustalla jo kohta parikymmentä vuotta. Olin aikapäiviä sitten luovuttanut sen suhteen, vaan niinpä innostui kituva köynnös ensimmäistä kertaa kasvattamaan rypäleitä. 

Pitäisiköhän kaivaa viinintekovälineet esille?  Ihanko oikeasti ne rypäleet pitää survoa paljain jaloin sinne tynnyriin ?