lauantai 30. tammikuuta 2016

Valoa taloon; pingispallolamppuja osa II



Tuskailin aikani, että mistä ihmeestä tempaisen varjostimen suunnittelemaani  pingispallo-kattolamppuun. Postaus ensimmäisestä kokeilusta löytyy täältä. Kun projekteille malttaa antaa vähän kypsymisaikaa, niin yleensä ratkaisu sitten kävelee suoraan vastaan. Tällä kertaa lamppuprojektin ratkaisuksi tuli kirppikseltä yhdellä eurolla vastaan osunut Ikean Melodi-lamppu.



Lamppu sai mustaa väriä pintaan. Johtoon pujotin loput talon pingispalloista muutamalla joulukuusen pallolla täydennettynä. Lamppu pääsi ruokahuoneen pöydän päälle ja kelpaisi ihan hyvin näinkin. Koska lampun alla istutaan niin ajattelin kuitenkin vielä spreijata lampun sisäpuolen kullanväriseksi, tai mahdollisesti pronssiseksi.

Vielä täytyy peittää (vaikka mustalla teipillä) tuo valkoinen pätkä sähköjohtoa.
Netti on pullollaan erilaisia Ikean tuotteiden jatkokäsittelyyn suunnattuja `Ikea hackers` -sivustoja. Huikeita juttuja vaikka kuinka!! Niitä kun lähtee selaamaan, saa aikaa kulumaan vaikka miten paljon. Googlettamalla kuvahaun `ikea hackers + melodi` saa kymmenittäin ideoita kyseisen lampun tuunaukseen. Näköjään melodi on suosittu myös betonimuottina.


Olohuoneen kattoon on tällä viikolla ilmestynyt myös uusi kattovalo. Kyseinen lamppu on meille jostain vuosia sitten tullut, mutta silloin pinna paloi kokoamisvaiheessa ja lamppu päätyi syvälle kaapin uumeniin odottamaan kokoojansa maltin kasvamista. Nyt onnistui, eikä edes ollut pahan hankalaa..


keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Hillo vs mantelimassa vai sittenkin Nutellapulla?



Tykkään laittaa ruokaa. Ohjeen voi ehkä lukea mutta sen jälkeen sen voikin sitten aikalailla unohtaa. Mitään en mittaa tai punnitse ja samalla nimellä kulkeva ruokalaji harvemmin maistuu meillä kahta kertaa ihan samanlaiselle.

Vaan entäpä leivonta; Siinä sitten poistunkin ihan kunnolla omalta mukavuusalueeltani. Mittaaminen ja punnitseminen ja kaikki ne vaiheet ja taikinan kohottaminen….ei lainkaan lempipuuhaani.

Tänään oli päivä joka olisi pitänyt käyttää tehokkaasti opintorästien tekemiseen. Ja kuten niin monesti ennenkin, silloin kun olisi pakollista tekemistä, kaikenlainen korvaava toiminta hiipii mieleen. Tänään iski pakkomielle leipomiseen. Eikä minkä tahansa, vaan laskiaispullien.




Oikeassa laskiaispullassa kuuluu olla mantelimassaa. Pulla hillolla on hillopulla; ihan hyvä mutta ei mikään laskiaispulla. 

Erilaiset nutella-leivonnaiset ovat viime aikoina olleet kovasti trendikkäitä ja ainakin Ruotsissa nutella-laskiaispulla on ollut kova hitti tänä vuonna. Pitihän sitä siis kokeilla kun kotona ei ollut mantelimassaa. Eli yksinkertaisuudessaan kermavaahtoon sekoitetaan pari lusikallista nutellaa. Hyvää oli! Tosin vielä parempaa olisi ollut jos olisi lisännyt myös nokareen mantelimassaa. 


Ja kun pullat valmistuivat niin nopeasti (pakasteesta, kröhöm) niin leivoin myös focaccian. Eihän tämä leipominen nyt niin kamalan hankalaa olekaan….



Osallistun tällä postauksella Pienen Linnun `mukavuusalueen ulkopuolella -makrotex-haasteeseen.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Banksy; "Jos graffiti mitään muuttaisi, niin laitontahan se sitten olisi"

Kuva Flickr.com


Esittelin aiemmin tässä kuussa graffitisti Banksyn ikonista katutaidetta. Näin jälkeenpäin ajateltuna saatoin olla vähän turhan skeptinen suhtautumisessani hänen taiteensa kaupallistumiseen ja brändäykseen. Mietin, että voiko (mitä ilmeisemmin) keski-ikäistyneellä ja keskiluokkaistuneella katutaiteilijalla olla enää mitään annettavaa yhteiskunnalliseen keskusteluun vai meneekö energia ja panokset oman julkisuuskuvan rakentamiseen.

Vaan katutaiteen perimmäinen voima onkin kai sen yllätyksellisyydessä. Banksyn ja kaltaistensa kohdalla ei voi koskaan tietää missä, miten ja milloin seuraava työ ilmestyy, miten siihen reagoidaan ja kenen nilkkaan osuu..
.  
Tällä viikolla Banksy on ollut jälleen otsikoissa uusimman Lontoon katukuvaan ilmestyneen teoksensa johdosta. 


Ranskan lähetystön seinään ilmestyneellä graffitilla Banksy ottaa näkyvästi kantaa pakolaisten ahdinkoon Euroopassa ja erityisesti kritisoi viranomaisten kyynelkaasun käyttöä Calais`n viidakoksi kutsutussa pakolaisleirissä. Klassiseen Les Misérables -musikaalin kyynelsilmäiseen Cosette tytön kuvaan perustuva työ ilmestyi Lontoon Knightsbridgeen viime lauantaina. Graffiti sisältää interaktiivisen QR-kuviokoodin, joka johdattaa youtube-videoon. Video todistaa kyynelkaasun, kumiluotien ja tainnutusgranaattien käytön pakolaisia vastaan vaikka Ranskan viranomaiset ovat yrittäneet kiistää asiaa.



Banksy on aiemminkin ottanut töillään kantaa Euroopan pakolaiskriisiin. Viime joulukuussa Calaisin leirin betoniseinään ilmestyi maalaus Steve Jobsista tietokone kädessään ja nyytti olallaan. Länsimaissa ylistetty ja ihailtu Applen perustajahan oli alkuperältään syyrialaisen maahanmuuttajan lapsi.

”the greatest crimes in the world are not committed by people breaking the rules but by people following the rules. It´s people who follow orders that drop bombs and massacre villages. As a precaution to ever committing major acts of evil it is our solemn duty never to do what we`re told, this is the only way we can be sure." Kuva Flickr.com
"They exist without permission. They are hated, hunted and persecuted. They live in quiet desperation amongst the filth. And yet they are capable of bringing entire civilisations the their knees. If you are dirty, insignificant and unloved then rats are the ultimate role model. But; you can win the rat race but you´re still a rat. The human race is an unfair and stupid competition. A lot of runners don´t even get decent sneakers or clean drinking water. Some runners are born with a massive head start; every possible help along the way and still the referees seem to be on their side." Kuva Flickr.com


Banksyn sitaatit ovat peräisin kirjasta Banksy Wall  and Piece, 2005. 

lauantai 23. tammikuuta 2016

DIY: Lampunvarsi pingispalloista, osa 1



Loppuvuonna blogeissa näkyi taloon.comin valaisinhaasteen myötä mitä kivempia valaistus- ja lamppuratkaisuja. Meillä valaistus on sisustuksen osa-alueista se ihan erityisen rempallaan oleva osa-alue.



Sain viime viikolla päähänpinttymän kattolampusta, jonka johdossa pyöreä muoto kertautuisi ylöspäin. Koska en luota kykyyni pyöritellä mitään symmetrisiä pikkupalloja narusta, ajattelin tehdä pikkupallukat pingispalloista. Kertoo muuten jotain aviomiehen luonteesta, että lisätessäni kauppalistaansa pingispalloja ei kysynyt `miksi` vaan `kuinka monta`. Vähän pyöräytti silmiään vastaukselle, että `osta monta koska en tiedä miten niitä onnistuu poraamaan`.




Kunnon hanke vaatii huolellisen suunnittelun ja testausvaiheen.  Tässä idea testattuna tavalliseen Ikean pöytälamppuun. Pingispalloja onnistui ihan hyvin porata, mutta kuten lopputuloksesta näkyy haaste olikin siinä, että saa aukot kulkemaan linjassa. Pitää vaan koittaa olla tarkempi. Ei tästä pöytälamppuversiosta ihan suosikkiani tullut. Silti luotan edelleen varsinaiseen suunnitelmaan. Pitää vain ratkaista varsinaisen varjostimen ongelma; iso pallo paperinarusta vai joku valmisvarjostin jonka voi maalata mustaksi. Valkoinenhan ei nyt käy, koska palloissa Stiga-teksti on niin suurella että vaatii päällemaalauksen. Eikun hitsit, voisihan sitä valkoisellakin suhutella tekstit piiloon.  


Mitähän kattolamppuversiosta syntyy ?  Jotain kuitenkin ihan varmasti……

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Ystäväkirja

Kuva Flickr.com

Onkohan olemassa sellaista entistä koulutyttöä jolla ei jossain vaiheessa olisi ollut ystäväni-kirjaa? Sellaista missä kyseltiin lempiruokaa, haaveammattia, lemmikkejä, inhokkiasioita, tulevaisuuden toiveita ja muuta muuten tarpeetonta mutta kaverisuhteiden kannalta tuiki tärkeää irtotietoa. Nostalgiset ystäväkirjat ovat tehneet uuden tulemisen. Niitä löytyy teemoittain, ikäryhmittäin, vauva-aikaan, keski-ikään, viisaille ystäville, kahjoille kavereille, polttareihin, synttäreihin, sähköisesti, paperilla, julkisesti, yksityisesti ..

Sain Romuaarteeni–blogin Jaanalta haasteen vastata Ystäväkirjan kysymyksiin. Kiitos!  Blogihaaste on käynnistynyt Napsahduksia  –blogista. Kas tässä..


Pituutesi ilman korkkareita?

Korkkareita en olekaan pystynyt käyttämään enää aikoihin, keittiörempassa vuosia sitten yksi laatikon etulevy putosi jalalle eikä isovarvas ole sen jälkeen tykännyt korkokenkien edellyttämästä varpaan asennosta


Kuva Flickr.com

Valloitan siis maailmaa tennarit tai lenkkarit jalassa, pää keikkuu siinä suurinpiirtein vähän puolentoista metrin yläpuolella.


Lempinimesi ja mistä se on peräisin?

Minulla ei ole lempinimeä. Joku on joskus yrittänyt, muttei yritä uudelleen. Pitäisin lempinimistä jos omasta etunimestäni joku keksisi jonkun edes siedettävän muunnoksen.



Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita?

Lauantai-iltaisin en kyllä ruokaa valitessani suo ajatustakaan kaloreille, sen puoleen että niitä muina päivinäkään paljon miettisin…. Ja kyllä; sekä kalorisisällölle että ravintoarvoille pitäisi kyllä näillä ruokatavoilla, kiloilla ja senteillä suoda ihan muutamakin ajatus. Viikonlopun herkuttelu koostuu usein Lidlin salt & winegar sipseistä ja Ingmanin englantilainen lakritsi –jäätelöstä.  Aikana jolloin Suomessa ei vielä myyty viinietikkaperunalastuja, sisko joutui aina raahaamaan niitä minulle matkalaukkunsa täytteenä matkoiltaan.

TOP4 asiaa joita arvostat ystävyydessä?

Tähän varmaan kuuluisi vastata jotain ylevää ystävän luotettavuudesta ja huumorintajusta ja rinnalla kulkemisesta jne. Arvostan kuitenkin ihan erityisesti:

1) kassistaan löytyviä sopivankokoisia varasukkahousuja, 
2) kykyä olla kertomatta reiästä sukkiksissani, JOS niitä varasukkiksia ei kassissaan ole.. 
3) erilaisista mukavuusalueita, jolloin ystävä tuuppii minua pois omalta mukavuusalueeltani ja 
4) kykyä olla laskematta yhteydenpidossa vuoroja, ”mä taisin soittaa viimeksi” ja ”olisko nyt sun vuoro…”


Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit, Greyn anatomia vai Hottikset?

Mikä Kimmo? Moderni perhekin tuttu vain nimenä. Hottikset on kummallinen, olen katsonut enkä näe kenessäkään sarjan henkilössä mitään hottikseen viittaavaa. Kyky itselliseen ajatteluun olisi kyllä six-packia hotimpaa. Greyn anatomia käy, lienee varmaan pitkäaikaisin tv-tapani.



Rakkaimmat harrastuksesi ja onko sinulla haaveissa aloittaa jotain uutta harrastusta?

Onkohan mennyt montaakaan vuotta, etten olisi opiskellut jotain.  Tämänhetkinen tähtää tiukasti tutkintoon, ja haittaa muuta harrastuselämää. Jos olisi enemmän aikaa, lukisin enemmän, paljon enemmän.



Haaveita, joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa?

Pari tenttikirjaa pitäisi ihan lähitulevaisuudessa taklata ymmärrykseen. Hiihtoloma. Kaupunkiloma. Rantaloma. Lämpimässä merivedessä uiminen. Jääladulla hiihtäminen. Varisematon vesiliukoinen ripsiväri.


Hattaraa vai pehmistä?

Pehmistä ehdottomasti. Hattara, hyh! Taitaakin olla ainoa sokeripitoinen asia josta en pidä.


 Ripsiväri, kestoripset vai naturel?

Ei koskaan tekoripsiä, ajatuskin ahdistaa. Ripsiväriä jos sellainen sattuu aamulla käden ulottuville osumaan. Muutoin naturellina.  Entiseltä Kanebo 38:lta, nykyiseltä jotain-mitä-en-muista –merkiltä on tullut tuuheuttava ripsari. Semmoinen on hankintalistalla, aika korkealla.

Mrs Flora Drummond Downing Streetillä vuonna 1906.

Mottosi?

Näitähän riittää.  Joka tilanteeseen. Olen erilaisten sitaattien ja kaikenlaisten tiivistettyjen viisauksien suurkuluttaja.





Haastan ystäväkirja-kysymyksiin vastaamaan:


Haasteen säännöt:
Kiitä haasteen antajaa ja mainitse Napsahduksia-blogi haasteen alulle panijana
Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirja-kysymyksiin
Lisää kuvaksi/kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
Keksi uudet (tai käytä vanhoja :D) kysymykset blogiystävillesi
Haasta mukaan ihania bloggaaja frendejä.


sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Jäätaidetta maailman lumipäivänä



Tänään vietettävä maailman lumipäivä ei olisi voinut parempaan ajankohtaan ainakaan läntisessä Suomessa osua. 


Puhdas uusi lumi, kevyt leppoisa pakkanen ja kauniit talvimaisemat houkuttivat tänään ulkoilemaan ja nauttimaan talvesta. 



Yhtään talviurheiluvälinettä ei meidän perheen talvipäivän viettoon liittynyt, vaikka maailman lumipäivä FIS:n organisoimana tietysti kiinnittyykin erityisesti juuri talviurheilulajeihin ja niiden tutuksi tuomiseen. 



Kuvat ovat varhaiselta aamulenkiltä, aamunhämärän aikaan sekä siskon puutarhasta. Kuvat jäätiilissä ovat peräisin serveteistä.







Tämmöinen tammikuun kuuluu Suomessa olla ! Toivottavasti lumipäiviä riittää vielä ensi kuullekin. Osallistun tällä kuvasarjalla Pieni Lintu -blogin  `tammikuu` kuvahaasteeseen.


Tammikuussa muuten vietetään myös muun muassa kansainvälistä pistekirjoituspäivää ja tullipäivää sekä holokaustissa menehtyneiden muistopäivää. Maailman perhepäivä aloitti 1.tammikuuta teemapäivien vieton. Löytyypä tästä kuusta sellainenkin kuin kansainvälinen tulisen ja mausteisen ruoan päivä, jäi meillä eilen viettämättä…..

Tänään on myös epävirallinen `Unohda uudenvuodenlupauksesi` -päivä; tätä teemaa olen viettänyt jo koko tammikuun. Mitään ei ole luvannut, tai en ainakaan myönnä.

perjantai 15. tammikuuta 2016

Värilastuilla tilkkutäkkijakkara



Kun hamstraaminen yhdistyy luonteenpiirteenä loputtomaan jahkaamiseen ja kohkaamiseen voi lopputulos näkyä vaikkapa isona kasana hyvin säilöttyjä värilastuja. Tällaisen nipun erilaisia värimalleja kaivelin `jemma`-nimisestä paikasta tässä eräänä päivänä.  Lämpimät sävyt ovat peräisin tyttären makuuhuoneen uudistuksen ideointivaiheesta, mustat ja tummat sävyt olivat ehdokkaita portaikkoon ja vaalean viileistä sävyistä olen tehnyt valintaa yhteen olohuoneen seinään..



Jonkinlainen paperiaskartelu tai pakettikorttien teko minulla lienee ollut näille mietittynä, mutta väripaletti näytti niin houkuttavalle yhdistelmälle, että iso osa päätyikin nyt pienen jakkaran pintakäsittelyyn.



Pieni puujakkara on pyörinyt milloin missäkin apupöytänä ja laskutilana, istuimenakin tarvittaessa. Sininen väri on karmea ja olemattomat hortonomitaitoni ovat jo silloin näkyneet aika kuihtuneina kukkina istuinpinnassa. Maalipinnalle kevyt shabby chic –tyylinen (lue: äkkiä nyt vaan tästä vähän –tyylinen) hionta ja värilastut liimalla pintaan. Pidin lastujen päällä painoja, jotta sain kunnolla kiinnittymään, mutta silti vähän epäilyttää, että alkavatkohan lastut käytössä irvistellä. 



Jos näin käy niin sitten varmaan viritän pintaan vielä matta-läpinäkyvään dc-fixiä. Toivottavasti pysyvät ilman sitäkin…


EDIT: osallistun tällä postauksella Pienen Linnun väripaletti MakroTex-haasteeseen. Käy linkistä kurkkaamassa miten muut ovat teemaa käsitelleet.





tiistai 12. tammikuuta 2016

Onko sulla eväät, mennääkö lounaalle?



Lunch atop a Skyscraper by Charles Ebbets, 1932

Kukapa ei olisi joskus törmännyt tähän `lounas pilvenpiirtäjän päällä` kuvaikoniin tai sen kymmeniin eri variaatioihin populaarikulttuurin parodioina tai mainoksina. Itse olen ajatellut, että osattiin sitä ennenkin näköjään kuvia käsitellä; sakset ja liimaa vaan..
Vaan miten on? Onko tämä sittenkään lavastettu juttu vai ihan oikea tilanne ihan oikealta pilvenpiirtäjätyömaalta?

Ja aito kuvahan tämä hyvinkin on! Se on otettu syyskuussa 1932 Rockefeller Centerin RCA Buildingin rakennustyömaan 69. kerroksessa ja 256 metrin korkeudessa maanpinnasta. Teräspalkilla istuu 11 oikeaa rakennustyömaan työmiestä.

Kuvaaja Charles C. Ebbets palkattiin promoamaan uutta toimitilakompleksia ja  New York Herald Tribunen sunnuntainumerossa julkaistu kuva otettiin herättelemään kuluttajien kiinnostusta kohdetta kohtaan.

Mitäpä sitä ei hyvän kuvakulman eteen tekisi?

Kuvanoton hetkellä Yhdysvalloissa elettiin suuren laman huippua. Työttömyys huiteli jossain 25 %:ssa ja kodittomia oli miljoonia. Pilvenpiirtäjiä rakennettiin ennätystahtiin, yhtenä syynä halpa siirtolaistyövoima. Pilvenpiirtäjät edustivat kehitysoptimismia, tekniikan voittoa luonnosta ja ihmisen ylivertaisia saavutuksia lamakaaoksen keskellä. Kuva itsessään edustaa monia eri asioita, päällimmäisenä ehkä amerikkalaista can-do –henkeä riskeistä ja vaarasta huolimatta. Miehet näyttävät kuvassa käsittämättömän rennoilta, eritoten huomioiden että useita rakennustyömiehiä oli kyseiselläkin työmaalla pudonnut työtä tehdessään varmaan kuolemaan.



Manchester United –joukkueen managerin Sir Alex Fergusonin tiedetään käyttäneen kuvaa motivointityökaluna joukkueen ryhmäytymisvaiheessa; kuvassa jalkapallokentällinen miehiä panee elämänsä toistensa varaa ja joskus kun yksi mies on pudota, kaksi voi hänet pelastaa.

Rakennustyömiehet ovat jääneet osin tuntemattomiksi. Ensimmäinen mies oikealta on kuitenkin Gustav Popovic silloisesta Tsekkoslovakiasta. Hän lähetti vaimolleen Eurooppaan kuvasta tehdyn postikortin, johon kirjoitti että "Don´t you worry, my dear Mariska, as you can see I'm still with bottle. Your Gusti." Gustav palasi pari vuotta myöhemmin kotimaahansa enkä usko että sai vaimoltaan pelkkää pääsilitystä kuvakortista. Gustav sai myöhemmin surmansa II maailmansodan lopulla kotikyläänsä osuneessa kranaatti-iskussa.

Laittoi Gusti sentään kortin menemään. Teksti yhdistettynä kuvaan  ei ehkä ollut 
juuri sellainen viesti mitä vaimo mieheltään valtameren toiselta puolelta odotti.. Miehet, huoh.

Huolimatta siitä tosiasiasta, että valittu kuvakulma vääristää eikä pudotusta todellisuudessa ollut 69 kerrosta vaan `vain` pari kerrosta alemmalle tasolle, pelkkä kuvan katsominenkin aiheuttaa väänteitä vatsanpohjassa, eikö ?


Kuvien tekijänoikeudet omistaa Corbisimages / Bettman archive. Ne ovat tässä yhteydessä esillä Yhdysvaltain tekijänoikeuslain  historiallisia kuvia koskevan `Fair use` -pykälän nojalla.  Nyt vaan peukut pystyyn, että Corbisin omistaja Bill Gates määrittää kohtuullisen käytön samoilla määritteillä kuin minä ;)



lauantai 9. tammikuuta 2016

Suffragettelle ensi-ilta, kiitos!



Mitä hemmettiä? Minä peräämässä mahdollisuutta nähdä Meryl Streep-elokuva. Siis minä, jonka mielestä kyseinen näyttelijärouva onnistuu poikkeuksetta pilaamaan elokuvan kuin elokuvan…..  Mistäs tässä nyt oikein on kysymys?

Suffragette on lokakuussa 2015 britanniassa ensi-iltaan tullut draamaelokuva, joka kertoo naisille äänioikeutta vaatineista aktivisteista eli suffrageteista 1900-luvun alussa.
Emmeline Pankhurst Lontoon Trafalgar Squarella 1908. Kuva bbcradio4 / Flickr.com. Public Domain.

Meryl Streep esittää elokuvassa Emmeline Pankhurstia, joka oli brittiläinen äärifeministi ja suffragetti-liikkeen johtohahmo. Pankhurst perusti vuonna 1903 Women's Social and Political Union (WSPU) –järjestön, jonka keinot poikkesivat melkoisesti muun naisliikkeen perinteisistä toimintatavoista.

Toukokuu 1914; Emmeline Pankhurstin pidätys mielenosoituksessa Buckinghamin palatsilla.
Kuva Wikimedia Commons. Public domain.

Suffragette on muuten kaikkien aikojen ensimmäinen elokuva, joka on saanut kuvausluvan parlamenttitaloon eli Westminster Palaceen.

Jostain omituisesta syystä Suffragette ei ole saanut itselleen Suomessa levittäjää, joka toisi elokuvan elokuvateattereihin. Elokuvalle oli jo kerran ilmoitettu ensi-illaksi 29. tammikuuta, mutta nyt teatterilevitys on jostain syytä peruttu. Alkaa huolestuttavasti näyttää siltä, että elokuva mennee suoraan DVD:lle, jos sinnekään. Hitsi, kun kerrankin olisin oikein halunnut mennä katsomaan elokuvan ihan elokuvateatterissa. Viimeksi olen tainnut käydä katsomassa teatterissa asti jonkun ensimmäisistä Harry Pottereista tai sitten ehkä Pienen suklaapuodin.  Ikuisuuksia sitten siis.



Noh, tulee elokuva sitten katsottua teatterin penkistä tai kotisohvalta, niin ennakkokäsityksenä minulla on, että Emmeline Pankhurstin feministiradikaalin rooli on kuin luotu Meryl Streepille. Mutta….. jos rouva tämän sössii, niin on kyllä viimeinen mahdollisuus jonka tälle näyttelijälle ikinä suon. Varaan myös itselleni oikeuden olla Meryl Streepin suoritusta arvioidessani juuri niin subjektiivinen ja asenteellinen kuin olen tähänkin asti kyseisen rouvan kohdalla ollut.


PS. Kävin lainaamassa kirjastosta pari suffragettiliikettä ja Pankhurstin naisia sivuavaa kirjaa, ensi viikolla aiheesta varmaan vähän lisää…




torstai 7. tammikuuta 2016

Elämäni copycattina




Näin tammikuussa sitä useimmiten kokee aikamoista yliannostusta kaikesta siitä visuaalisesta viriketulvasta, jota jouluun aina liittyy. Karsittu, pelkistetty, vaalea ja neutraali alkavat kummasti houkuttaa jopa tällaista värikkääseen ja pursuilevaan tottunutta `sisustajaa`. 

Tällä viikolla keittiö palasi takaisin oranssilla sävytettyyn musta-valkokuosiinsa ja siinä yhteydessä huomasin selailevani verkkokauppojen alesivuilta erilaisia mustavalkoisia tarjoiluastioita.
 Keittiön tasollamme pidetään aina käden ulottuvilla purkillista pikakahvia. Jouluna purut ovat majailleet pukin kuvalla koristellussa peltibpurkissa, ja tarvitsivat nyt siis uuden säilytysastian itselleen. 



Astioita vaan on kaapit jo ennestäänkin pullollaan. 
Niinpä ostamisen sijaan päädyin pilkuttamaan valkoisen posliinipurnukan liitutaulu-DC-fixin jämistä leikkaamillani palloilla. Pesuahan nämä eivät varmaankaan kestä, vaan eipä tarvitsekaan.... tai designiahan siitäkin syntyy, jos ja kun pallot alkavat putoilla yksi kerrallaan.

Tästä se designtuotanto lähtee...

Tahallani en yrittänyt kopioida mitään tunnettua suomalaista designia, mutta yhtä sellaista muistuttava tuote tästä kyllä taisi puolivahingossa syntyä.





Samalla kun pallojen leikkelemisen alkuun pääsin, niin joulusta jäänyt hyasintti sai samalla uuden ruukun itselleen.