Hae tästä blogista

perjantai 11. elokuuta 2017

Teetä diy-tarjottimella


Melkein meidän kotinurkilla Perniössä on jo usean vuoden ajan toiminut vanhaan rautatieläisten saunarakennukseen remontoitu kesäkahvila Opaliina. Jostain täysin käsittämättömästä syystä emme olleet siellä koskaan vierailleet. Vielä kummallisemmaksi asian tekee, että ihan vieressä on kuuluisa Maurin makasiini -osto ja myyntiliike, senkin olen onnistunut kiertämään, omituista.  Maurin makasiini näkyi jo ulkopuolelta katsottuna olevan sen verran piukassa kaikenlaisia mielenkiintoisia aarteita ja omituisuuksia, että täytyypä pikapuolin tehdä uusi matka Perniöön asemanseudulle.

Vaan nyt on sentään Opaliina viimein löydetty, eikä ihan heti pääsekään unohtumaan, ampaisi suoraan henkilökohtaiselle kesäkahviloiden top3-listalle.

Opaliinan mansikkainen pavlova.

Opaliinan kaunis ympäristö, kesäisen herkkä kattaus ja herkulliset tarjoilut pistivät miettimään, että voisihan tuota itsekin kotona vähän enemmän panostaa kahvi- ja teetaukoihin. Että ihan kattaisi kahvihetken sen sijaan, että hörppii mukillisen toisensa perään.. Kesällä (tai itseasiassa ihan aina) kahvi ja tee on parasta ulkona juotuna. 


Kivan kahvihetken toteutus tarvitsee siis logistiseksi tueksi tarjottimia. Kaksi vanhaa kaatopaikkakuormasta pelastettua rumilusta saivat uuden elämän parilla eurokankaan tilkkulaarista ostetulla kangaspalalla ja decoupagella. 


Varsinaista decoupage-lakkaa en ole enää aikoihin raatsinut ostaa, vaan kiinnitin kankaan tarjottimen pintaan vesi-liimaseoksella (noin puolet vettä ja puolet erikeeperiä). Hyppäsin myös yhden välivaiheen yli ja asetin kankaan tarjottimen päälle ja sivelin pensselillä kankaan oikealta puolelta eli pinnan päältä. En siis sivellyt kangasta ensin liimaseoksella nurjalta puolelta ja sitten asetellut tarjottimen pinnalle.


Tea is liquid wisdom. – Anonymous



Tarjottimien kuivuttua käyttökuntoisiksi osui kauppareissulla silmiin teerakkauspakkaus.  Löysin nimittäin Prisman Tesco-valikoimista Vanilla Chai Latte -teetä, arkisesti ihan pussiteenä kylläkin.  Intialainen Chai Lattehan on kardemummalla, kanelilla, inkiväärillä ja/tai aniksella maustettua mustaa teetä, joka haudutetaan pitkään ja tarjotaan kuuman maidon kera. Kyllä nyt kelpaa kattaa iltatee terassille.

Bread and water can so easily be toast and tea



perjantai 4. elokuuta 2017

Non Je Ne Regrette Rien



Koskaan et muuttua saa ?

Olen ollut havaitsevinani erilaisilla tuunaus- ja askartelusivustoilla viime aikoina uuden ilmiön. Nimittäin sellaisen mielialan, että mitään vanhaa tai antiikkista ei saisi mennä  maalilla `pilaamaan`. Vanhat kalusteet pitäisi säilyttää ikuisesti samanlaisina. Vain Ikean tuotteiden kaltaisia lastulevyvirityksiä olisi luvallista tuunailla.

Onko siis pakko pitää vaikka ei tykkää?

No ei ole !! Omille huonekaluilleen saa ja voi tehdä ihan mitä itse keksii, eikä hyväksyntää tarvitse pyydellä keneltäkään. Jos huonekalu ei alkuperäisessä kuosissaan miellytä, niin tilkalla maalia saattaa kaluste saada ihka uuden elämän.  Paljon huonompi vaihtoehto on se, että kaikenlaiset perintöpöydät ja mummolan lipastot heivataan eteenpäin, kun ne eivät enää omaa silmää miellytä ja muuhun elämäntyyliin istu. Sehän siinä juuri on riskinä jos huonekaluihin ei uskalleta kajota kun pelätään arvon alenemaa tai `ajan patinan` hukkumista.
 
Ohhoh, tulipa siitä Punainen


Olimme saaneet appivanhemmiltani perintönä semmoisen ootratun ja lakatun olohuoneen ns. paremman  piirongin. Olin antanut sen muualle pitkäaikaissijoitukseen kun en kertakaikkisesti voinut sietää piirongin pintakäsittelyä ja värisävyä.  Susiruma kaluste oikein huokui perinteikkyyttä ja tylsää arvokkuutta, minkä ohi en vuosikymmeniin kyennyt näkemään mitään hyvää.  Minulta jäi huomaamatta, että kalusteen muotohan onkin yllättävän moderni. 


Vaan erään kerran piironkia mulkoillessani huomasin pinnan takaa mielenkiintoisen muodon. Periporvarillisessa suomalaisen puusepän tekemässä säilytyskalusteessa onkin klassisen kiinakaapin muoto!


Ideasta toteutukseen vierähti melkoinen tovi, koska en osannut määritellä miten saada kaapista juuri oikean punainen (täällä siitä pohdinnasta enemmän juttua).  Kun sitten viime viikolla käsiini sattumalta putosi jämäpurkki syvänpunaista Miranolia,  niin johan alkoi tapahtua… Porvariston hillitty charmi joutui vallankumouksen pyörteisiin ja piironki muuttui kiinakaapiksi.



Arvaan, että perintökalusteen muutos jakaa mielipiteitä. Olen itse kuitenkin täydellisen tyytyväinen lopputulokseen ja tässä kohtaa vain sillä merkitystä.  Myönnän auliisi, että anopin eläessä en olisi ikimaailmassa rohjennut muokata kaappia tällä tavalla. Vaan ajat muuttuvat ja pieniä ja suuria vallankumouksia tapahtuu kaiken aikaa. Piirongista tuli kaappi, enää täytyy mallailla sille sopivaa paikkaa. Punainen väri kaipaa minusta taakseen petrolinsinistä seinää, eli taas taitaa tulla asiaa maalikaupan värilastuja ihmettelemään..


Muuten, otsikossa mainitulla Edith Piafin tunnetuksi tekemällä Non, je ne regrette rien -laulullakin on  vallankumouksellinen tausta. Ranska pyrki säilyttämään vuosina  1954 – 1962 käydyssä Algerian sodassa siirtomaavaltansa rippeitä lähettämällä mm. muukalaislegioonan joukkoja kukistamaan sikäläistä itsenäisyysliikettä. Aika oli kuitenkin ajanut siirtomaaherruudesta ohi ja muukalaislegioonan joukot joutuivat perääntymään taisteluista Non, je ne regrette rien -laulua laulamalla.