sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vårkänslor ♥ ♥


♥ Sälen ♥


♥ Våffelstugan ♥



♥ Loma ♥


♥ Lumi ♥ Aurinko ♥ Afterski ♥



♥Keväänmerkit ♥


♥ Hyväkuntoiset rinteet ♥


♥ Tunturinostalgia ♥




♥ Shopping ♥


♥Tukholma ♥

Sälen taitaa olla pohjoisen Euroopan suurin laskettelukeskus, vain reilun 400 kilometrin päässä Tukholman laivasatamasta. Rinteitä riittää niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin laskettelijalle. Sälen on selkeästi perhelaskettelukohde; jos siis mielii haastavampia rinteitä ja enemmän yöelämää, kannattaa kaasuttaa parisataa kilometriä pidemmälle Åreen.  

Meidän perhettä houkuttaa Säleniin ajomatkan lyhyyden lisäksi mökkien selvästi Suomen Lappia halvemmat vuokrahinnat. Hissille pääsee laskemaan suoraan mökin ovensuulta. Tunnelmallisia taukotupia ja nuotiopaikkoja riittää vaikka miten. 

Huonoja puolia on, että useimmissa mökeissä ei ole saunaa tai takkaa. Murtsikkalatuja on  vain murto-osa suomalaisten tunturikohteiden tarjonnasta. Meillä iso miinuspuoli on myös laivamatka Tukholmaan, useille muille matkaajille sekin on kuitenkin pelkkää plussaa. Laivalla olon kuitenkin sietää, kun kyseessä on kuitenkin pelkkä ylitys jonka voi käyttää nukkumiseen, lukemiseen ja eväiden syömiseen (täällä lisää toisenlaisesta risteilystä).

Laskettelumatka Säleniin on meidän perheen varma merkki keväästä.  Pieni Lintu -blogin kevään merkkejä -makrotex-haasteesta voi käydä tutkimassa muiden osallistujien kevätmerkkejä.


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Nappikaupoilla -Button art


Meidän perheessä on sukupolvien ketju naisia jotka laitamme kaikenlaisia asioita talteen mahdollista myöhempää käyttöä varten. Enpä siis ollut yhtään yllättynyt, että kun kerroin äidilleni tarvitsevani ISON kasan erilaisia nappeja, niitä löytyikin samantien sadoittain.  


Pinterestistä löytyy hakusanalla `button art`   loputtomat määrät kivoja napeista tehtyjä tauluja ja esineitä. Meillä roikkuu jo entuudestaan olkkarin takkamuurissa varastolevylle ristipistoiltu poro/peura/mikä-lie-hirvi (täällä siitä enemmän).  


Halusin sarvipäälle lajitoverin napeilla toteutettuna.  Tulostin A3-kokoisena peuranpään siluetin, leikkasin irti ja piirsin taulupohjalle ääriviivat. Sen jälkeen vaan ankaraa nappien sommittelua ja liimailua.. Vähän epätarkasti ehkä piirtyivät peuran ääriviivat näin pienessä mittakaavassa toteutettuna. Lopputulos näyttää metsän kruunupään sijaan ehkä enemmän bambilta tai porolta ajovaloissa. 
Mutta yhtäkaikki, nappeja jäi vielä yllin kyllin uusiinkin kokeiluihin. Yksi vaihtoehto nappitaiteen tekemiselle voisi olla riittävän yksinkertaisen ristipistomallin toteuttaminen napeilla.


Psst. Se sukupolvien ketju kaiken mahdollisen säästöön laittavista naisista katkeaa muuten minun jälkeeni. Että voikin omena joskus pudota kauas puusta.... onko selityksenä sitten pahan päivän varalle varautumisen ja kierrätyskulttuurin isompi yhteiskunnallinen muutos vai metsään mennyt kohta kasvatuksessa? Veikkaan omahyväisesti ensimmäistä vaihtoehtoa.


Psst2. Tiedätkö mihin nykyään viittaa sanapari `peura ajovaloissa`? No se on nuorison uusi selfie pose,  versio II duckfacesta. Kaikkee … 

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Sunt o haastettu - lähdeks föli?


Nimittäin tekemään Helmet-kirjastojen vuoden 2017 lukuhaastetta. Lukuhaaste koostuu 50 erilaisesta tavasta valita uutta luettavaa. Lukuhaasteen tavoitteena on innostaa osallistujaa etsimään uusia näkökulmia kirjallisuuteen.  Vintagentin etusivulla on välilehti mistä pääsee seuraamaan miten haaste minun kohdallani etenee. Sen lisäksi ajattelin aina täyden kympin kohdalla lyhyesti esitellä täyttyneet haastekohdat. Eka kymppi haasteesta  on nyt taputeltu:

4 Kirja lisää hyvinvointiasi; Elizabeth Gilbert – Big Magic, uskalla elää luovasti.

Takakannen teksti lupaa ilon ja ihmeiden täyteistä kirjaa luovaan elämään pyrkivälle. Noh, ehkä en ihan ihmeitä kokenut, mutta muutamia hyviä oivalluksia kylläkin. Kuten sen, että pelottomuus ei ole rohkeutta, rohkeutta on se, kun tekee jotain vaikka pelkää. Elämä ilman pelkoa olisi lyhyt, mieletön ja typerä. 

Vähän lukukokemusta häiritsee, että jenkkityyliin Gilbertille tuntuu olevan tärkeää luomisprosessin ja luovuuden valjastaminen  jonkin tuotteen tai yrityksen synnyttämiseksi. Luovuus ei siis ole hänelle sellaisenaan tavoiteltava olotila, vaan pelkkä väline matkalla tavoitteeseen.


6 Kirjassa on monta kertojaa;  Juha Itkonen – Kohti

Perhe on ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä itsekkyyden muoto” . Kohti  kertoo Ansaksen hajanaisen perheen jäsenten pyrkimyksistä  löytää uudelleen yhteys toisiinsa. Näkökulma vaihtelee isän, pojan ja tyttären välillä. Kirja ei synnyttänyt minussa mitään isoja tunteita, ja nyt kun lukemisesta on aikaa jo yli kuukausi täytyy vähän pinnistellä lukukokemuksen mieleen palauttamisessa.


16 Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja; Andri Snaer Magnason - Tarina sinisestä planeetasta

Kirja on mielikuvitusseikkailu planeetasta, jossa asuu vain huolettomia lapsia.  Vaan eräänä päivänä rauha rikkoutuu, kun ikiaikoihin ensimmäinen aikuinen saapuu planeetalla. Tarjolla on ihan uusia seikkailuja ja ilonpitoa, mutta mihin hintaan? Lasten koko maailma joutuu uhan alle.

Kirjassa on hieno tarina ja kaunista kieltä, mutta myös paljon isoja tai pelottavia asioita.  Lapsen kanssa tätä kirjaa lukiessa on syytä varautua keskustelevalla lukuotteella.



20 Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö;  Kristine Barnett - Ihmeellinen mieli

Meistä jokainen kaipaa tukea ja kiitosta. Kun annat lapsesi kehittyä siinä  missä hän on etevä, vaikeatkin asiat kääntyvät voitoksi. Ruoki lapsen vahvuuksia”.  Kirja on vahvuuspedagogiikkaa puhtaimmillaan. Tämä perussanoma hukkuu hetkittäin pojan erityislahjakkuuden korostumisen alle. Olisiko kirja jäänyt syntymättä ilman pojan poikkeuksellista matemaattista lahjakkuutta? Olisiko tarina  kiinnostanut  jos poika olisikin taistelun kautta selvinnyt  `vain`  normaalista koulusta. Kakku jää siis kuorrutuksen varjoon. Paikoin tarinassa on minusta myös epäuskottavuuksia, voiko todellakin Yhdysvalloissa(kaan) olla parivuotiaalle autistiselle lapselle tarjolla erilaista terapiaa ja kuntoutusta useita tunteja joka päivä?

Ai niin, jos Jacobin sisaruksista jompikumpi joskus kirjoittaa omaelämänkerrallisen teoksen lapsuudestaan, haluan ehdottomasti lukea sen.


27 Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja; Heli Laaksonen - Lähtisiks föli?

Kotipaikkakuntani mainitaan Heli Laaksosen Lähtisiks föli –kirjassa. Torilla tavataan siis.. Maantieteellisesti Laaksosen kirjassa liikutaan Varsinais-Suomen lisäksi ympäri Suomea ja vähän Euroopassakin. Henkisesti olen kuitenkin kotonani koko ajan; sekä kirjan kielessä ja kulttuurissa että Heli Laaksosen tavassa tehdä osuvia havaintoja.  Ihmisellä on ”myötäsyntyne palo tehdä kauneutt, närhä kirkkaut, kuulla puhet elämänkiarrost ja päästä itte sanoma ääne” . 

Kirjaa ei muuten (en minä ainakaan) millään kykene lukemaan ihan hiljaisuudessa. Välillä oli pakko päästä lukemaan joku juttu ääneen saman talouden sinisilmäiselle, vaan mahtoik maar mittä ymmärttä  ko on ruattinkiäline?

33 Kirja kertoo Intiasta;  Mikael Bergstrand - Delhin kauneimmat kädet
 
Tätä kirjaa en ehkä olisi omasta hyllystä (mistähän lienee sinne edes päätynyt?) valinnut luettavaksi ilman Helmet-haastetta. Vaan ei valinta huono ollut. Tosin odotin jotain Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen tyyppistä kirjaa, mutta  sain kirjan keski-ikäisen miehen elämänmuutoksesta. Ihan ok! Lukemisen yllättävää antia oli sivuloikka Bollywood-maailmaan; oli pakko youtubettaa Intian suurimman bollywood-tähden eli Shahruk Khanin esiintymisiä. Göran Borgin tarina jatkuu kirjassa Sumua Darjeelingissa – ja teetä.


39 Ikääntymisestä kertova kirja; Will Schwalbe -Elämän mittainen lukupiiri

"Lukeminen ei ole tekemisen vastakohta - vaan kuolemisen"  sanoo parantumatonta syopää sairastava Mary Ann pojalleen.  Sairauden edetessä heille muodostuu oma kahden hengen lukupiiri, jossa luetaan ja keskustellaan kuolemattomista, syvän muistijäljen piirtäneistä kirjoista.  Lukupiirin sijaan itse käyttäisin ehkä sanaa kirjavinkkausrinki.  Jotenkin jäin kirjassa kaipaamaan sitä oivallusta, että itse lukeminen ei ollut tärkeintä vaan se miten kirjat toimivat äidin ja pojan yhteisten kokemusten lähteenä.  Jäin myös kaipaamaan edes pientä rosoisuutta. Kirja piirtää kovasti seesteisen kuvan sairaudesta, luopumisista ja kuoleman lähestymisestä.


41 Kirjan kannessa on eläin; James Bowen - Bobin joulu

Olen kirjoittanut katukatti Bobista ennenkin (täällä) eikä Bobin joulu tuonut  tarinaan mitään uutta. Käsitän kyllä miksi kustantaja on päättänyt tämän kirjan julkaista, mutta olisiko pitänyt kuitenkin vähän enemmän miettiä, että lukija saa uuden kirjan myötä tarinaan jotain uutta näkökulmaa. Bobin joulua vaivaa sama vika kuin kantakirjaa; kirjoitetaan sisäsiistiä kissasöpöilyä  ja unohdetaan mahdollisuus nostaa esille vähän raadollisempiakin asioita. Sitä paitsi; tuliko Bob-ilmiö hyödynnettyä liiankin kanssa kun tänä talvena julkaistu elokuva ei olekaan tavoittanut odotettuja katsojamääriä. Suomessakaan elokuva ei pääse teatterilevitykseen vaan ilmestyy keväällä suoraan DVD:llä.


42 Esikoisteos;  Rachel Joyce -Harold Fryn odottamaton toivioretki

Siinä missä Schwalben kirjassa kuolemaa lähestytään kirja kädessä, lähdetään  tässä kirjassa kävellen kuolemaa kohti.  Lopputulos on molemmissa sama (apua, paljastinko liikaa..), mutta Rachel Joycen hurmaavassa kirjassa Harold Fryn matka on muutakin kuin maileissa mitattavissa. Haasteen tähänastinen helmi!





47 Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit; Satu Rämö - Islantilainen voittaa aina. Elämää hurmaavien harhojen maassa.

"Jos on kiinnostunut luonnon henkiolennoista, on perimmältään kiinnostunut luonnosta ja hyvyydestä" .  Tämä kirja täyttyisi kevyesti useammankin haastekohdan kriteerit kuin vain kahden. Kirja kertoo suomalaisesta naisesta (45), en etukäteen tiedä juuri mitään islantilaisuudesta (48),  tästä on kirjablogeissa  kovasti kohuttu ja kehuttu  (2), islantilaisen luonnon kuvailu on kirjassa oleellisessa (sivu)osassa (5), naimisiinkin kirjassa mennään (38) ja tämän kirjan lukemista olen suunnitellut pitkään (43). Suunnittelisin varmaan edelleenkin, ellei käyttämäni vaski-kirjastot olisi poistaneet varausmaksut. Hurraa ja kiitos!! 


Lähde; Flickr.com

lauantai 4. maaliskuuta 2017

Baarijakkarasta ruokapöydän runko




Opiskelija-asuntoon oli tarve löytää pienempi työ-/ruokapöytä.  Varastossa pyöri juuri sopivan kokonainen kaunis ovaalinmallinen pöytälevy. Pöydän jalka oli rikki. Se olisi sitä paitsi ollut tähän käyttötarkoitukseen aivan liian matala, jotta korjaaminenkaan olisi kannattanut. Niinpä korvasin pöydän jalan säädettävällä baarijakkaralla. Enimmäiskorkeudessaan (74 senttiä) jakkara + pöytälevy on juuri sopivan korkuinen ruokapöydäksi ja työskentelyyn.


Olisin halunnut käyttää jalkana puunväristä jakkaraa. En kuitenkaan halua käyttää tuunausprojekteihin mitään suoraan pakasta vedettyä, eli sillä mennään mitä edullisesti eteen osuu.  Nyt eteen osui sopivasti pari kohtuullisessa kunnossa olevaa ikealaista. Ikeasta Dalfredin olisi saanut mukaansa 35 eurolla, tämä yksilö maksoi tori.fi:n kautta reilusti vähemmän ja kotiutui meille vielä samanlaisen kaverin kanssa.



Metsästän vielä yhtä Dalfredia lisää toiseksi istuimeksi. Vähimmäiskorkeudessaan 63 senttiä jakkarat ovat ehkä hitusen liian korkeat pöydän pariksi. Joko höylään istuimista pari senttiä alhaalta pois tai sitten vaihtoehtoisesti korotan pöytää parilla sentillä lisäämällä jakkararunkoon vielä pienet kalustepyörät.


Ikea Hackers –sivuilta  löytää muuten lisää kaikenlaisia  näistä baarijakkaroista tuunattuja tuotoksia.  Istuimien vaihtaminen polkupyörän satulaan voisi olla hauska juttu..
Istuinosaksi vielä retropyörän satula?

Psst. Meillä ei siis ole ruokapöydän alla karvalankamattoa, vaan kaluste on keskellä olohuonetta odottamassa tulevan (toivottavasti) käyttäjän hyväksyntää.