maanantai 31. lokakuuta 2016

Joululahja merenkulkijalle


Nämä sukat lähtevät meiltä Turun merimieskirkon kautta merelle, saattaapa pakettiin pujahtaa vähän salmiakkiakin...

Villasukka ei ole vain vaatekappale, vaan se viestii myös kodista, lämpimistä ajatuksista ja välittämisestä. Mikä voisikaan lämmittää tuulisella merellä jouluaattona enempää kuin lahjapaketista paljastuvat käsin neulotut villasukat?

Merimieskirkon organisoima lahjaperinne on odotettu, pidetty ja muistoja herättävä merenkulkijoiden keskuudessa. Useimmiten tuo lahja on se ainoa, jonka merenkulkija aattona merellä saa.

Niinpä Merimieskirkko tarjoa tänäkin vuonna mahdollisuuden antaa joulupaketteja ”tuntemattomille merenkulkijoille”. Merimieskirkon kotimaan toimipaikat sekä merimieskirkot Alankomaissa, Belgiassa, Iso-Britanniassa, Kreikassa ja Saksassa ovat valmiina toimittamaan kotoisan joulun tunnelman heille, jotka viettävät joulunsa merellä.
 
Haluatko ohjeet sukkiin tai ankkurikuvioon? Linkki ohjeeseen löytyy merimieskirkon sivuilta. Kuvalähde; merimieskirkko.fi

Merimieskirkkopiiriläisten ja muiden merimieskirkkotyön tukijoiden sukkapuikot ja neulekutimet ovat heiluneet jo pitkin vuotta heidän neuloessaan paketteihin lämmintä asustetta. Konkarit tietävät, että laivaliikenteen aikataulujen vuoksi osa paketeista on hyvä olla merimieskirkoilla jo loka-marraskuussa, mutta lahjoja otetaan vastaan aina jouluun saakka. Myös yksittäiset ihmiset ympäri Suomen ovat löytäneet tämän keinon tuottaa hyvää joulumieltä.

Lahjapaketteja voi siis tuoda kaikille Merimieskirkon kotimaan toimipaikoille sekä suomalaisille merimieskirkoille Alankomaissa, Belgiassa, Iso-Britanniassa, Kreikassa ja Saksassa.

Paketteihin voi laittaa mukaan myös esim. kirjoja, makeisia, hanskat, lapaset, pelit jne. Paketin sijaan voi antaa myös rahalahjoituksen.  Kiinnostuitko? Voit lukea asiasta enemmän merimieskirkon omilta sivuilta, täältä.


(Lähde; merimieskirkko.fi)

torstai 27. lokakuuta 2016

Ihan timanttinen juttu peltipurkeista

Diamond paint


Isosisko tykkää kerätä talteen erilaisia metallipurkkeja, joita sitten tuunaa ja uudistaa monin eri tavoin.  

Tavallinen peltinen keksirasia vanheni mukavasti vintage-henkiseksi maalisuihkauksella sekä hellan ja kattiloiden puhdistukseen tarkoitetulla teräsvillalla hangaten. 



Peltipurkin kanteen on sisko liimannut pienen nostalgisen ruusukuvion, joka oikeasti on diamond painting-työ. 


Kovasti suosittu diamond painting-tekniikka on siis periaatteessa ristipistokuvien kokoamista helmistä ja erilaisista strasseista. Helmet kiinnitetään pohjakuvaan liimalla. Tekniikkaa on yritetty tehdä Suomessa tunnetuksi myös nimellä timanttimaalaus. Koska eihän tässä tehdä ristipistoja kuten lankaversiossa, voisiko osuvampi nimi olla vaikka pikselikuva? 

Teräsvillalla aikaansaatua vintagea, hiukan maalia ja pikkaisen pikselikuvia.


maanantai 24. lokakuuta 2016

Uskoo ken kokeilee - nojatuoli raikastui maalilla



Toinen hankkimistani kaatopaikkakuntoisista nojatuolinkuvatuksista pääsi viikonloppuna maalikäsittelyyn. Nojatuolin kangas oli järkyttävästä likaisuudestaan huolimatta muuten lähes uuden veroinen, mutta pikimusta lika ei hievahtanutkaan millään kotikonstilla, joten maalaaminen ei tuntunut enää yhtään turhan äärimmäiselle vaihtoehdolle. 


Sekoitin valkoisen Remontti-ässän joukkoon kipsijauhetta ja laimensin reilusti vedellä. Sekoitus näytti vähän turhan puhtaanvalkoiselle, joten tipautin joukkoon ihan pienen tilkan ruskeaa maalia, ja kas, sävy oli aika lailla sama kuin tuolin alkuperäinen väri (sen verran kun sitä oli edes lian alta nähtävissä). 




Tavallista arkea blogin Katin ohjeissa sanotaan, että maali kannattaa laimentaa vedellä lähes maitomaisen ohueksi. Uskoinko kokeilematta?   En.  Ensimmäisen maalauskerroksen maali oli siis ihan liian paksua, ja siksi maalausjälkikin aika tönkköistä. Maalin kuivuttua hioin kevyesti pinnan hiekkapaperilla ja sivelin uuden kerroksen rutkasti laimennetulla maalisekoituksella. 



Uudenveroinen ei tuoli ole, mutta ei ole täällä muukaan sisustus sellaista.. Tuolin pinnasta tuli aika kova, vähän nahkaa, säkkikangasta tai karheaa pellavaa muistuttava. Jos pinta tuntuu liian karhealle, voi tuolin päällä pitää vaikka lampaantaljaa. Nojatuoli jää olohuoneeseen lukutuoliksi, sen tieltä sai väistyä muualle farkkukankaalla päällystetty vanha 60-lukulainen kaunokainen, joka on muuten ihana, mutta ei lukemiseen.

Tämä tuunattu tuoli joutuu hakemaan uuden paikan talossa. 


Tuoleista toinen jää varastoon odottamaan käsittelyyn pääsyä. Ajatuksena on pinnan raikastuksen jälkeen painaa tuoliin kuviointia sabloonalla tai leimasimella, mutta ans kattoo... suunnitelma saa nyt rauhassa kypsyä. 

perjantai 21. lokakuuta 2016

Riskibisnestä

Pari vapaapäivää kalenterissa houkutti keksimään työn alle jonkin projektin , ettei vaan puolivahingossakaan tulisi tuhlattua vapaita siivoamiseen, haravoimiseen tai muuhun ylen tylsään tekemiseen . 

Projektia kerrakseen..

The Little Villagen Satu-Johannan (KLIK)  ja Tavallista arkea –blogin Katin  (KLIK) esimerkin rohkaisemana päätin uskaltautua kokeilemaan itse-sekoitetulla maaliseoksella huonekalukankaan maalaamista. Oma projektiosaaminen rakentuu siis vahvasti näistä blogeista saadulle osaamispohjalle.

Kunnon pääomasijoittajan tavoin hankin selvitystilassa olleen kohteen, jonka pelastamiseen eivät enää pienet keinot riitä vaan tarvitaan kunnon saneerausta. Tori.fi:n kautta löytyi läheltä kaksi nojatuolia, jotka muotokieleltään ja rungon kunnoltaan olivat juuri sellaiset kuin haluan, mutta pinnaltaan hurjan likaiset. Varhaisen vaiheen investointi oli ainoastaan kaksikymppiä.

Yritin kovasti delegoida suoritusta pois itseltäni ja rekrytoida jonkun syyslomailevasta nuorisosta tuotannon tekijäksi. Itselleni olisin mielelläni jättänyt ainoastaan johtoportaasta käsin tehdyn omistajaohjauksen.  Pitchhaus ei kuitenkaan uponnut kohderyhmään, joten suorite jäi omalle vastuulle.  Tämä saattoi osin johtua urakan epämääräisestä määrittelystä. Kilpailuttamisen ehdoissa tuli mainittua työstä saatavana suoritteena ainoastaan hyvä mieli ja uudistuva olohuone. Palkkamalttia noudattaen rahapuhetta vältettiin motivaation määrittelyssä. Hyvä niin, ei näin tärkeää hanketta paranekaan rakentaa pelkän ulkoisen motivaation varassa toimivien hanketyöntekijöiden varaan..

Koska kelit eivät enää suosi ulkona maalaamista edes eteläisessä Suomessa, on tuotanto pakko sijoittaa pääkonttoriin eli keskelle olohuonetta.  Lopputuotteen tasalaatuisuuden varmistamiseksi olemme pakotettuja välttämättömiin organisaatiotarkennuksiin, eli kissan ulkoistamiseen. Olemme kyllä varautuneet sijoittamaan hänet takaisin organisaatiomme vahvuuteen heti kunhan nojatuoli on kuivunut. Siihen asti saa luvan olla ulkoruokinnassa tai tarvittaessa kutsuttava yhteisön jäsen.





Viikonloppukvartaalin jälkeen on aika tehdä tilinpäätös, miten oma substanssiosaaminen tällä kertaa on riittänyt ja pääsevätkö tuolit neuvotteluhuoneemme palaverikäyttöön vai päätyvätkö suoraan poistoihin. Speksit on nyt tässä, keissi klousataan täällä blogissa viimeistään alkuviikosta. Jos implementointi on onnistunutta niin raporttikin julkaistaan näyttävästi kuvien kera. Muussa tapauksessa projekti lopetetaan hiljaisuudessa, ilman julkista juhlintaa…

EDIT: Projekti saatettu päätökseen, katso lopputulos TÄÄLLÄ

maanantai 17. lokakuuta 2016

Kurpitsajuhlaa..



Syksy on pitkä ja pimeä ja viime vuosiin asti on pitänyt pärjätä ilman kunnollista juhlaa joka toimisi  siirtymäriittinä talvikauteen. Lokakuussa ei tee mieli vielä suoda ajatustakaan  joululle, mutta jotain pientä poikkeamaa arkeen tarvitaan . Ei ihme, että joulun aloitus on valunut koko ajan aikaisemmaksi kun juhlakalenterissa on kerran ollut kovasti hiljaista vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Vaan eipä ole enää, kun Halloweenin  (tai kekrin tai kurpitsajuhlan;  mitä näitä nimiä nyt onkaan) asema suomalaisessakin juhlaperinteessä on  vuosi vuodelta vahvistunut.  


Alkujaan anglosaksisten maiden kekrijuhla on Halloweenin vahvimmalla alueella eli Yhdysvalloissa muuttunut melkoisen kaupallistuneeksi krääsäjuhlaksi. Se onkin Yhdysvalloissa heti joulun jälkeen toiseksi suosituin juhlapyhä.  Suomalaisten versio Halloweenista on sekoitus ruokaan keskittyvää kekriperinnettä ja kelttien uudenvuoden juhlintaan liittyvää naamiasperinnettä.  `Karkki vai kepponen` -tyylinen ovelta ovelle kiertäminen ei ole täällä pohjolan perukoilla hirveän syvälle juurtunut tapa. Meillähän naapurustoa trulleiksi  ja noidiksi pukeutuneena kiertävät lapset liittyy  oleellisesti lapsiperheiden pääsiäisen viettoon. 


Kausimakuja


Jos meillä täällä `maalla` haluaa herkutella sesonkituotteilla on ainekset haettava kaupan vihannestiskiltä ja aloitettava kuorimisella ja pilkkomisella. Suurissa kaupungeissa kausituotteet ja juhlapyhät näkyvät myös pikaruokaloiden ja kahviloiden valikoimissa


Viikonloppuna Helsingissä käydessä alkoi ihan mahdottomasti tehdä mieli `Pumpkin spice Lattea`. Kun en tullut sellaista Helsingissä käydessä ostaneeksi, päätin tehdä juoman itse. Siis; yksi kurpitsa ostoslistalle. Pääsin soseen keittämiseen asti, mutta lopputulos näytti sen verran keittolounaalle, että jätin sotkun suosiolla sekoittamatta kahvin joukkoon.  Osassa Pumpkin Spice -kahvin ohjeita on kurpitsapyree korvattu neilikan, inkiväärin ja muskottipähkinän sekoituksella. Se kuulostaa minun makuuni jo turhan jouluiselle, joten nyt jäi kausikahvi nauttimatta.  Pitäisikö valita sittenkin kausijuomaksi ruudullisessa flanellipyjamassa juotu lämmin siideri?



Noh, ei  kaiverrettu kurpitsa kuitenkaan hukkaan mennyt. Sulattelin säilyketölkissä kolme isoa tuikkukynttilää, jotka kaadoin kaiverrettuun Hokkaidoon eli japanilaiseen talvikurpitsaan. Käytin kaikkien kolmen tuikun sydänlangat.  Kurpitsakynttilän säilyvyydestä ei ole mitään takeita, mutta riittää jos vaikka pari viikkoa kestäisi pilaantumatta. Sitten voikin jo aloittaa jouluun valmistautumisen, eikö?

PS.


Tenavat-sarjakuvassa Tellun pikkuveli Eppu odottaa kurpitsamaalla joka vuosi suuren kurpitsan ilmestymistä. Epun vankkumatonta uskoa suuren kurpitsan ilmestymiseen ei muiden epäusko horjuta. Kaikkea mahdollista puhki-analysoivat aikuiset ovat päätelleet kyseessä olevan Charles M. Shulzin teologiaan ja raamatun tutkimukseen kohdistuvaa sarkasmia.  

It´s the Great Pumpkin, Charlie Brown –piirroselokuva täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Sen esittäminen kuuluu Yhdysvalloissa Halloweenin perinteeseen yhtä kiinteästi kuin Lumiukko-animaatio meillä jouluun. Toivottavasti juhlavuoden kunniaksi Suuri Kurpitsa viimeinkin ilmestyy Tenavien kurpitsapellolle. 

Pysäytyskuva animaatiosta It’s the Great Pumpkin, Charlie Brown. Ohjaaja Bill Meléndez. (Julkaisun lisenssi; tekijänoikeuslain sitaattioikeus)




torstai 13. lokakuuta 2016

DIY; kirjanmerkkejä kirjanselyksistä



On ollut vähän kiire; töitä, koulupäiviä, kotihommia, harjoittelua, erilaisia proggiksia, tiedonhakua ja tenttiin lukua suloisesti sekaisin ja monasti päällekkäinkin.  Hankin tänä syksynä kaaoksen kesyttäjäksi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kalenterin, jotta pysyisin perillä missä milloinkin oikein pitäisi olla. Mitään suurta järjestelmällisyysbuustia en ole kalenterin käytönkään myötä itsestäni kuitenkaan havainnut.



Ensimmäisenä kiireestä on kärsinyt kotihommat; hellan keittolevyllä näkyi tänään kunnon kerros pölyä ja tyhjiä pakastepizzalaatikoita polttelemalla melkein lämpiäisi sauna ilman klapeja (joita btw pitäisi myös ehtiä pilkkomaan jotta talvella ei tarvitse todellakin siirtyä lämmittämään saunaa pizzalaatikoilla) . Myös Vintagentti  on kiireestä kärsinyt, kirjoitustahti on ollut hitaanpuoleinen ja sellaisena pysyykin vielä tovin.

Sängyn vieressä ja yöpöydällä on kasoittain kirjoja luettavaksi, nootitettavaksi tai ihan vain selattavaksi. Rahamäärällä jonka tänä syksynä olen maksanut kirjastoon myöhästymismaksuina olisi muutamankin kirjan ostanut ihan omaksi asti. Kirjaston kirjakasat tarvitsivat epätoivoisesti lisää hyllytilaa, jota koetin järjestää raakkaamalla omaa kirjahyllyä tyhjemmäksi. Pari vanhaa risaa kirjaa oli jo matkalla paperinkeräykseen, kun muistin nähneeni jossain kirjankannen selyksistä tehtyjä kirjanmerkkejä.



Leikkasin siis selkämykset kirjoista talteen , paukautin pienen purjerenkaan selkämykseen, lisäsin pari mokkanauhahapsua renkaasta läpi ja kas; kirjanmerkit ovat valmiit.
Kiire, kiire, olen jo myöhässä, Katkeaako nyt kuningattaren pää? Kuvalähde Disneyclips.com

Ja kaikki se kiire ja hommat mitkä pitäisi tehdä ja jutut jotka opetella; miten ne taklataan?   Ihan samalla tavalla kuin elefantti syödään eli pala kerrallaan. Taidan hilata uudet kirjanmerkkini kirjapinon viereen ja alkaa hommiin..

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Ei kahta samanlaista - ulkolyhty ikkunaruuduista, osa II



Yhdysvaltalaisen tutkijan Wilson Bentleyn onnistui 1900-luvun alkupuolella ensimmäisenä valokuvata tarkasti yksittäisiä lumihiutaleita. Kun homma sitten lähti sujumaan olikin Bentleyllä yhtäkkiä lopputuloksena 5000 kappaleen kokoelma lumihiutalekuvia. Niistä jokaikinen hiutale oli kuvaajan mukaan erilainen ja ainutlaatuinen. Asian todistamiseksi Bentley kokosi hiutalekuvat vielä valokuvakirjaksi.


Meillä on varastoituna kasa vanhoja kantti x kantti ikkunaruutuja karmeineen. Viime talvena mies teki niistä kynttilälyhdyn, joka sittemmin lähti lahjana eteenpäin. Täsmälleen samoista materiaaleista valmistui nyt pojan tekemänä uusi lyhty – mutta aikalailla erilaisen näköisenä. Saa nähdä kuinka monen erilaisen ikkunaruutulyhdyn valokuvakokoelma tästä vuosien saatossa muodostuukaan.

Tämänvuotinen ulkolyhty ikkunaruuduista
Viime vuotinen ulkolyhty ikkunaruuduista. Lisää kuvia ja juttuja viime vuotisesta lyhdystä löytyy TÄÄLTÄ
Tästä lähdettiin, aika moneen lyhtyyn on vielä materiaalia..


Niin siis se lumi; antaa tulla vaan. Kaikki 5000 + 1 erilaista hiutaletta ja enemmänkin. Ei voi tulla liikaa, kunnon lumitalvea odotellen..

Kuva Flickr.com

”Mikroskoopin avulla oli löydettävissä lumihiutaleiden ihmeellinen kauneus. Oli sääli etteivät muut voineet nähdä ja arvostaa tätä  kauneutta. Jokainen kide oli täydellisesti suunniteltu eikä koskaan toistunut. Ja kun lumihiutale suli, oli kiteen kauneus ikuisesti menetetty. Niin paljon menetettyä kauneutta, ilman jälkeäkään olemassaolostaan”
(Wilson Bentley 1925)


torstai 6. lokakuuta 2016

DIY; avaimet kehyksiin




Kotiin tullessa tulee avaimet usein tipautettua ihan minne sattuu. Jos lyhytkestoinen muisti pätkii, niin kuin nykyään minulle käy usein, niin ulos lähtiessä ei auta kuin raivokas etsiminen kunnes nippu viimein löytyy.  




Viime viikolla Kaikki Paketissa -blogin Aleksi ja Jani olivat ideoineet valokuvakehyksestä avainnaulakon. Kylmähermoisesti kopioin idean juuri sellaisenaan oman eteisen seinälle. 


Kieputtamalla toiseen kehyksen ympärille mustaa ja toisen kehyksen ympärille valkoista sähkömiehenteippiä sain samalla vähän lääkittyä pahana jylläävää musta-valko-raita-kuumetta. Mitenkään tarkoituksella ei kummassakin kehyksessä ole vain kahta avaimen paikkaa, en vain löytänyt tähän hätään enempää  koukkuja kehykseen kiinnitettäväksi.


Nyt vielä pitää muistaa ottaa uusi avainnaulakko aktiivisesti käyttöön...

maanantai 3. lokakuuta 2016

Eikä meillä ole edes koiraa...


Kun asuu taloudessa jossa muut ovat miehiä, saa aikalailla tottua siihen, että omat askarteluun tai sisustamiseen kohdistuvat ideat ohitetaan olan kohautuksella tai jäävät kokonaan huomaamatta.  

Mutta nyt kerrankin oli uusin DIY-juttu paikassa missä se tuli huomatuksi, nimittäin jääkaapin ovessa. Teinipoika maleksi aamutuimaan jääkaapille, jäi tuijottamaan ovea ja kysyi, että `miksi meidän jääkaapin ovi on ihan täynnä koiranruokamainoksia, eihän meillä ole koiraa`. Huoh.

Hei haloo muru! Eivät ne ole mitään mainoksia, ne ovat vintage-mainoksista tehtyjä jääkaappimagneetteja. Kauniita, nostalgisia, hauskoja. Eikö olekin kivoja?  Itse tein, Tokmannin kestokassista, jonka sattumalta olin pesuaineostoksilla ostanut ja jonka leikkelin kuviksi, laminoin ja liimasin magneetinpaloja  taakse. Kestokassin toisesta puolesta tein vielä pienen pussukan, johon mahtuu kivasti shampoopulloja yms kylppärikamaa. Haluutko sen? Nääh, mä olen enemmän kissaihminen. 


Kustannusta jääkaappimagneeteille ja pussukalle tuli kokonaista 0,99 eli kestokassin hinnan verran. Magneetteina käytin sekalaisia mainosmagneetteja.



Psst.
Äsken huomasin kissan istuvan tuijottamassa jääkaapin ovea. Onkohan sekin huolissaan (tai sitten vaan haistoi palvikinkun jonka äsken kaappiin laitoin)…