Hae tästä blogista

perjantai 21. lokakuuta 2016

Riskibisnestä

Pari vapaapäivää kalenterissa houkutti keksimään työn alle jonkin projektin , ettei vaan puolivahingossakaan tulisi tuhlattua vapaita siivoamiseen, haravoimiseen tai muuhun ylen tylsään tekemiseen . 

Projektia kerrakseen..

The Little Villagen Satu-Johannan (KLIK)  ja Tavallista arkea –blogin Katin  (KLIK) esimerkin rohkaisemana päätin uskaltautua kokeilemaan itse-sekoitetulla maaliseoksella huonekalukankaan maalaamista. Oma projektiosaaminen rakentuu siis vahvasti näistä blogeista saadulle osaamispohjalle.

Kunnon pääomasijoittajan tavoin hankin selvitystilassa olleen kohteen, jonka pelastamiseen eivät enää pienet keinot riitä vaan tarvitaan kunnon saneerausta. Tori.fi:n kautta löytyi läheltä kaksi nojatuolia, jotka muotokieleltään ja rungon kunnoltaan olivat juuri sellaiset kuin haluan, mutta pinnaltaan hurjan likaiset. Varhaisen vaiheen investointi oli ainoastaan kaksikymppiä.

Yritin kovasti delegoida suoritusta pois itseltäni ja rekrytoida jonkun syyslomailevasta nuorisosta tuotannon tekijäksi. Itselleni olisin mielelläni jättänyt ainoastaan johtoportaasta käsin tehdyn omistajaohjauksen.  Pitchhaus ei kuitenkaan uponnut kohderyhmään, joten suorite jäi omalle vastuulle.  Tämä saattoi osin johtua urakan epämääräisestä määrittelystä. Kilpailuttamisen ehdoissa tuli mainittua työstä saatavana suoritteena ainoastaan hyvä mieli ja uudistuva olohuone. Palkkamalttia noudattaen rahapuhetta vältettiin motivaation määrittelyssä. Hyvä niin, ei näin tärkeää hanketta paranekaan rakentaa pelkän ulkoisen motivaation varassa toimivien hanketyöntekijöiden varaan..

Koska kelit eivät enää suosi ulkona maalaamista edes eteläisessä Suomessa, on tuotanto pakko sijoittaa pääkonttoriin eli keskelle olohuonetta.  Lopputuotteen tasalaatuisuuden varmistamiseksi olemme pakotettuja välttämättömiin organisaatiotarkennuksiin, eli kissan ulkoistamiseen. Olemme kyllä varautuneet sijoittamaan hänet takaisin organisaatiomme vahvuuteen heti kunhan nojatuoli on kuivunut. Siihen asti saa luvan olla ulkoruokinnassa tai tarvittaessa kutsuttava yhteisön jäsen.





Viikonloppukvartaalin jälkeen on aika tehdä tilinpäätös, miten oma substanssiosaaminen tällä kertaa on riittänyt ja pääsevätkö tuolit neuvotteluhuoneemme palaverikäyttöön vai päätyvätkö suoraan poistoihin. Speksit on nyt tässä, keissi klousataan täällä blogissa viimeistään alkuviikosta. Jos implementointi on onnistunutta niin raporttikin julkaistaan näyttävästi kuvien kera. Muussa tapauksessa projekti lopetetaan hiljaisuudessa, ilman julkista juhlintaa…

EDIT: Projekti saatettu päätökseen, katso lopputulos TÄÄLLÄ

12 kommenttia:

  1. Moikka! Hauska nähdä mitä noista tulee! Meinasin myös jo maalata nahkanojatuolini, mutta päädyin myymään tuolin ennen kuin on liian myöhäistä. Toisten loppuunkuluttamissa esineissä ei ole omia tunteita mukana, niin niitä on mukavampi tuunatakin. Ei paljoa haittaa, jos käy kalpaten. Vähän kuin meidän keittiön pöytä.. paitsi nykyään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin jännä juttu miten `omiin` tavaroihin ja ratkaisuihin tulee vahvat tunteet mukaan.

      Poista
  2. Ihana postaus varsinkin sanojesi, tapasi kirjoittaa se teki tosi kivan lisän :) Onnea urakalle,ulkoistaminen ei aina kannata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen maalauskerros edessä, alkaa olla sen verran jännää, etten enää antaisikaan kenenkään muun tehdä...:)

      Poista
  3. Melkoinen tuunaus! Odotan mielenkiinnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika surullisen kamala on lähtötilanne, en tiedä mitä ihmettä näille tuoliraasuille oikein on tapahtunutkaan..

      Poista
  4. Hauskasti muotoiltu juttu ;) Lopputulosta odotellen. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikonlopun ohjelmassa ensin vähän tapetointia vuokratyöläisenä, sitten tämän oman projektin kimppuun... Hyvää viikonloppua!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. No nyt on valmis, aika maltillinen uudistus kuitenkin..

      Poista