Hae tästä blogista

torstai 17. tammikuuta 2019

Vakuutuskaupoilla ja muita elämän omituisuuksia



Olen joskus ennenkin ihmetellyt ihan ääneen suomalaisen finanssialan yritysten kummallista kaksinaismoraalia,  ohutta omatuntoa ja puuttuvaa yhteiskuntavastuuta.  Pari vuotta sitten törmäsin ilmiöön, jossa muutamat suuret pankit kiemurtelivat avaamasta pankkitiliä (saatikka verkkopankkitunnuksia)  henkilölle, jolla ei ollut vakituista asuntoa (täällä siitä enemmän tarinaa).

Luottolaitoslaki takaa kaikille suomalaisille oikeuden peruspankkipalveluihin, eli pankkitiliin tiskillä asioiden, mutta puuttuvan kotiosoitteen takia ei tämäkään perusoikeus ole itsestään selvä kaikille.  Verkkopankkitunnuksia ei oikeus peruspankkipalveluihin edes kata, mikä on melkoinen epäkohta nykyajassa. Kyllä nyky-yhteiskunnassa aktiivinen toimijuus edellyttää monasti juuri verkkopankkitunnusten käyttöä.  Lainsäätäjät hoi, verkkopankkitunnukset  tulisi mitä pikemmin määritellä osaksi peruspankkipalveluja !

No, eilen tyrmistyin eräästä isojen vakuutusyhtiöiden vakiintuneesta toimintatavasta. Pitkä tarina lyhyesti; alanvaihdon yhteydessä vaihdoin myös ammattiliittoa. Perheemme henki- ja tapaturmavakuutukset oli otettu edellisen ammattiliiton jäsenetuna, joten ne piti neuvotella uusiksi.  



Tarjouksen tehdäkseen tarvitsi IF vakuutusyhtiö minulta luvan luottotietojeni tarkistamiseen. Annoin luvan, mutta jäin miettimään, että miksi luottotiedot tarkistetaan. Minulle vastattiin, että vapaaehtoisia vakuutuksia ei myönnetä henkilölle, jolla on luottotiedoissaan häiriömerkintä . Silloin ainoastaan lakisääteisten vakuutusten ottaminen onnistuu.  IF vakuutusyhtiö tuntui ainakin noudattavan käytäntöä tiukasti, edes tarjousta en olisi saanut, jos luottotiedoissani olisi ollut häiriötä. Eikä minkäänlaisesta tilannekohtaisesta tarkastelusta ollut puhetta. Piste.


Vakuutusyhtiön myyjä kysyi, että onko asia ongelma minulle. Ei ole,  minulle. Olen (joskus ehkä  rimaa hipoen) onnistunut pitämään luottotietoni kunnossa ja olen siis oikeutettu vakuuttamaan henkikultani. Saan maksaa vakuutusyhtiölleni autovakuutusta, kotivakuutusta, henki- ja tapaturmavakuutusta. Olen niin onnekas, että saan myös matkustaessani maksaa  itselleni mielenrauhaa matkavakuutuksen  muodossa. Kiitos vaan tästä kaikesta.

Yhtä onnekkaita eivät ole lähes 400.000 muuta suomalaista. Takuusäätiön tilastojen mukaan lähes 10 prosentilla aktiivisista aikuisista kuluttajista on tälläkin hetkellä maksuhäiriömerkintä.  Heille asia voi olla isokin ongelma. Erityisen kovalta käytäntö tuntuu kotivakuutuksen kohdalla. Useimmat vuokranantajat edellyttävät vuokralaiselta voimassaolevaa kotivakuutusta.  Jos et sellaista maksuhäiriömerkinnän takia saa, jää vuokrasopimuskin mitä suuremmalla todennäköisyydellä tekemättä.  Siinä sitä siis tuupataan syrjäytymiselle lisävauhtia yhteiskunnan suunnalta oikein reilulla kädellä.


Hölmöintä tässä vallitsevassa käytännössä on, että liiketoiminnan kannalta asiahan olisi hoidettavissa ihan yksinkertaisesti. Ymmärtääkseni suurin osa vakuutuksista maksetaan jo nyt etukäteen, eikö?  Mikä siis on se liiketoiminnan riski, jos kerran maksu peritään asiakkaalta ennen  vakuutuskauden alkua? Kun kerran on kyse vapaaehtoisista vakuutuksista, on vakuutuksen katkaiseminenkin mahdollista  per heti, jos vakuutusmaksu jää maksamatta.  

Anteeksi nyt vaan vakuutusyhtiöt, mutta minusta tämänlainen käytäntö on ihan silkkaa kiusaamista. Eikö löydy taitoa ja tahtoa luoda parempia käytäntöjä, vai eikö köyhä asiakas vaan kiinnosta?  Eikö maksuhäiriöisellä ihmisellä ole oletusarvoisesti vakuutettavaa omaisuutta?  Vai onko pessimismi niin erottamaton osa vakuutustoimintaa, että se vaikuttaa tässäkin asiassa; kerran maksuhäiriöinen > aina epätoivottu asiakas.  

 €€€

Kuvituksena tällä kertaa kummasteluja viime viikonloppuiselta kauppakeskuskäynniltä.  En oikein tiedä mitä ajatella yhteisiä kauppakeskuskävelyistä? Ettäkö kävellään yhdessä pitkin ostarin käytäviä 45 minuutin ajan, apua, kuulostaa minun korviini painajaiselta.

Entäpä kansainvälisen hampurilaisketjun  matikka- ja oikeinkirjoitusosaamisen taso?  Kuusi nugettia + yksi  dippikastike  maksaa 4,40. Ostamalla kaksi kertaa neljän  nugetin annoksen,  saat kahdeksan nugettia ja kaksi dippikastiketta 4 eurolla. Ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka maksaa, vai miten sanonta menikään….  Niin ja karamelli taipuu karamelli, karamellin, karamellia……  

..terveisin niuho ja ärsyyntynyt kielipoliisi.



3 kommenttia:

  1. Pieni korjaus : jos sinulla maksuhäiriötä ett saa vuokrasopimusta oli kotivakuutus tai ei . Ei auta vaikka kotivakuutusmaksu maksetaan etukäteen , se päivä kun vuokralainen lopettaa maksamisen hänellä ei ole vakuutusta sinä päivänä kun hän esim lähtee kotoa muistamatta sammuttaa kynttilää ja asunto palaa, ei kotivakuutusta : kuka maksaa ? asunnon omistaja !
    Hyvää viikonloppua 😊

    VastaaPoista
  2. Joo, näin pankeilla on säännökset ja valta valikoida asiakkaansa. Onneksi voin hoitaa ainakin vielä pankkiasiat omalta koneelta, myös pienet sijoitusjutut hoidan itse, kun kyllästyin pankin antamaan sijoitusneuvontaan. En tiedä lieneekö hyöty iso, kun on pankin omistaja-asiakas, vakuutusmaksuissa ainakin saa hyödyntää bonuksia.
    Hih, vai kauppakeskuskävelyjä ryhmässä, ahdistun jo pelkästä ajatuksesta.

    VastaaPoista
  3. Tähän asiaan liittyen television mainoskatkot ovat täynnä vippi sitä ja vippi tätä eli edesautetaan ihmisiä maksuhäiriöiden maailmaan. Monet nuoret eivät arvaakaan kuinka helposti ja nopeasti luottotiedot voi menettää, ne kun vaikuttavat pitkälle elämään. Hyvä postaus!

    VastaaPoista