Historiasta oli ammoin nuoruusvuosina tulossa minulle
ammatti, kunnes elämän realiteetit tulivat tielle ja työura vaihtui aivan
toisenlaiseksi. Historia jäi kuitenkin isoksi harrastukseksi. Ihan erityisesti
tykkään kaikenlaisesta populaarihistorian ilmentymämuodoista ja ne ovatkin
minulle historiantutkimusta monin verroin kiinnostavampi alue.
Hieman häpeillen tunnustan kuuluvani siihen ihmistyyppiin,
joka tyydyttää tiedontarvettansa sumeilematta googlettamalla ja turvautumalla
wikipediaan. Minulle käyttökelpoisinta tietoa on aina se, joka helpoimmin on saatavilla.
Iloitsen aina myös jokaisesta uudesta tavasta popularisoida historiaa ja tuoda
sitä tarjolle mitä moninaisimmissa muodoissa. Historiablogin virtuaalinen
joulukalenteri, museoviraston tapettitietokanta, verkosta imuroitavat
yliopistoluennot tai rakennusten ja kokonaisten kaupunkien historialliset
virtuaalirekonstruktiot olkoot minun puolestani rikkana rokassa rakentamassa
historian keskivertokäyttäjän maailmankuvaa.
Silti häpeänpuna oli joltinenkin kun löysin listauksen
kaikkien aikojen epätarkimmista historiallisista elokuvista; viidestätoista
listatusta elokuvasta meidän perhe on rakentanut historiankäsityksiään
vähintään kahdeksalla elokuvalla. Tälläkö lailla vastuuntuntoinen
historiaintoilija-äiti siirtää lapsilleen historian tietämystä.
Vaan, mitä sitten! Onko hieman viihteellinen ja epätarkka
käsitys menneisyydestä huonompi kuin ei käsitystä lainkaan. Ja jos siinä
sivussa mukaan tarttuu joitain virheellisiä detaljeja menneisyydestä, niin se
on pieni hinta kiinnostuksen kasvusta. Toki kasvatusvastuuseeni äitinä kuuluu
ohjata nuorta katsojaa kasvamaan vastuulliseksi toimijaksi, joka osaa käsitellä
sekä oman ajan että menneisyyden ilmiöitä kriittisesti.
Historiaa tullaan aina hyödyntämään kaupallisesti vaikka
sitä kuinka paheksuttaisiin. Historia kun on tiede jota on mahdollista tehdä
kansantajuisesti. Historiatieteelle avautuukin popularisoinnin kautta sellaisia
mahdollisuuksia, joita kaikilla muilla tieteenaloilla ei ole.
Lisenssi |
Niin siis asiaan; se kaikkien aikojen epätarkin historiallinen
elokuva on tämän listauksen mukaan Oliver Stonen vuonna 2004 ohjaama
Aleksanteri. Olen nähnyt elokuvan mutta en tajunnut epätarkkuuksia ja virheitä,
joilla kärkisija tässä listauksessa on ansaittu. Ehkä en vaan tiedä tarpeeksi
antiikin ajan historiasta. Itse jäin
kaipaamaan listalta ainakin Kwai-Joen
siltaa sekä useita II maailmansodan aikaan sijoittuvia elokuvia. Entä missä on
kaikki Bondit – ei taida niidenkään historiallinen totuusarvo esimerkiksi
kylmän sodan ajasta olla ihan vimosen päälle faktapohjaista.
Pitkään muuten on keskiaika ollut historian populaareinta
aikaa. Vaikka keskiajan harrastaminen on hyvin trendikästä, ei se tunnu
erityisesti vielä näkyvän populaarikulttuurissa. Tälläkin listalla olevista elokuvista vain
Braveheart taitaa sijoittua keskiaikaan.
1. Aleksanteri (2004)
2. Marie-Antoinette (2006)
3. Pocahontas (1995). Mel Gibson John Smithin äänenä.
4. Braveheart – taipumaton ( 1995). Mel Gibson pääosassa.
5. JFK – avoin tapaus (1991). Oliver Stonen ohjaus tämäkin.
6. Gladiaattori (2000). Russell Crowe pääosassa.
7. Rakastunut Shakespeare (1998)
8. 300 (2007)
9. Pearl Harbor (2001). Tässä elokuvassa mm. polion
sairastanut Franklin D. Roosevelt kävelee.
10. Patriot (2000) Mel Gibson mukana tässäkin....
11. Elisabet – Kultainen aikakausi (2007).
12. The Hurt Locker (2008) Irakin sota
13. J. Edgar (2011)
14. Jobs (2013)
15. Kaunis mieli (2001). Russell Crowe -elokuva jälleen...
Tarkempi esittely listan elokuvista löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti