Katukatti Bob - elämän toisista tilaisuuksista

”Meille kaikille tarjoutuu toisia tilaisuuksia elämämme jokaisena päivänä. Tilaisuudet ovat saatavilla, mutta me emme vain yleensä tartu niihin. Minä olen kuluttanut suuren osan elämästäni näyttääkseni tämän sanonnan toteen. Olen saanut runsaasti tilaisuuksia, joskus jopa päivittäin. En kuitenkaan pitkiin aikoihin käyttänyt niitä hyväkseni, kunnes" ...

Olin monessa yhteydessä törmännyt Katukatti Bob –kirjaan, mutta kiinnostuin siitä vasta kun tajusin yhteyden Lontoon katuelämään, kodittomuuteen ja Big Issue –lehteen. Vaikka olenkin mielestäni eläinihminen, en pidä eläinten tarpeettomasta inhimillistämisestä. Erityisesti minua ärsyttää lemmikkien personoiminen kulutustavaroilla, jolloin eläimestä yritetään muokata oman egon jatketta. Sillä on mielestäni kovin vähän, jos lainkaan, mitään tekemistä eläinrakkauden kanssa.

Katukatti Bobin kohdalla kuitenkin ymmärrän ja hyväksyn inhimillistämisen keinona tuoda esille tärkeää teemaa. Kirja on tositarina hiljalleen toipuvan narkomaanin ja kodittoman kissan yhteiselosta, jonka myötä näkymätön alkaa hiljalleen muuttua näkyväksi. Katusoittaja ja Big Issue –lehden myyjä alkaa saada huomiota, johon hän ei ole kadulla eläneenä ja työskennelleenä tottunut. Kirja on myös muistutus eläimen ja elävästä olennosta huolehtimisen voimaannuttavasta vaikutuksesta sekä liikuttava tarina ihmisen ja eläimen ystävyydestä.

Odotin kuitenkin myös yhteiskunnallista kirjaa, jossa käsiteltäisiin kodittomuutta, selviytymistä, toivoa ja kasvua ja jossa elämän rosoisuus saisi kasvot. Sainkin kirjan jossa nämä teemat jäivät mielestäni melko pahasti kaikenlaisen kissasöpöilyn alle. 

En voi täysin välttyä ajatukselta, että kustannustalossa on laskukoneen ja tilastomateriaalin kanssa mietitty miten vedota mahdollisimman suureen yleisöön. Kirjan markkinointitoteutus on kuin suoraan Disneyltä eli  ”Kotia kohti” –henkinen seikkailu- ja selviytymistarina. Bobin maailma  -jatko-osaa markkinoidaankin juuri viisaan kissan ja katusoittajan `myöhempinä seikkailuina`. Voi yhden kerran!! Koen vähän riman alitukseksi myös sen, että osa markkinointisivustojen oheismateriaalista on kirjoitettu minä-muotoon kertojanaan Bob-kissa. Katukatti Bobista on tietysti tehty myös  siistitympi lastenkirjaversio sekä joulutarina.

Arvosteluissa kirjaa kuvataan valloittavaksi, sydämelliseksi, koskettavaksi, hellyttäväksi, suloiseksi, hauskaksi ja viihdyttäväksi. Itse olisin toivonut, että lukemisesta olisi jäänyt lukijalleen enemmän myös hävettäviä, raastavia, ristiriitaisia ja ennen kaikkea opettavia tuntemuksia.

Väkisinkin tulee miettineeksi, millä tavoin kirjassa tuodaan esille asunnottomuuteen liittyvää huono-osaisuuden monimuotoisuutta ja mikä määrä on katsottu normilukijalle sopivaksi annokseksi syrjäytyneisyyttä? Vaikeat yhteiskunnalliset asiat on kiedottu sievään pikkupakettiin, jotta lukukokemus ei vain häiriintyisi millään liian epämiellyttävällä. James kelpaa huono-osaisuuden keulakuvaksi, koska hän on jo toipumassa huumeriippuvuudestaan. Skitsofrenia ja mielenterveysongelmat saattaisivat olla kohdeyleisölle liikaa, eikä niitä siis kirjassa juuri käsitelläkään.

James Bowen sanoo Big Issue lehden haastattelussa, että ” kaikki tämä huomio on ehkä vähän pelottavaa, mutta niin on ensikertalaiselle myös Lontoon kaduilla asuminen. Sitä vaan sopeutuu. Tämä on kuitenkin loistava mahdollisuus osoittaa maailmalle millaista on elämä kaduilla.”  James on käyttänyt kuulluksi ja nähdyksi tulemistaan monien hyvien asioiden edistämiseen, esimerkiksi rahankeruuseen kissakahvilan perustamiseksi. Big Issue on tätä kautta saanut kasvot ja julkisuutta. Toivottavasti julkisuus edistää niidenkin Big Issue myyjien liiketoimintaa, jotka ovat vähemmän lähestyttävän oloisia kuin mies ja kissa… Toivon myös, että James saa tarvitsemansa verkoston avun ja tuen  pitääkseen maailmansa koossa julkisuuspyörityksessä.

James Bowen ja Bob-kissa 2013. Lähde Vikimedia Commons Tekijä: Jamesandbobltd (it is my image). Lisenssi.

Kaikesta narinastani huolimatta kirja oli hyvällä tavalla huono ja huonolla tavalla hyvä. Sekavin ajatuksin mietin kirjasta tekeillä olevaa elokuvaa. Kumpaan suuntaan mahdetaan kirjan maailmasta lähteä; lähemmäs realismia vai vielä enemmän viihteelle. Se lienee elokuvayhtiön markkinointiosaston päätettävissä.

Lokakuun 17. vietetään Suomessa asunnottomien yötä ja 22.lokakuuta The Big Issue Foundation juhlii 20-vuotispäiväänsä. Palataan siis ensi kuussa enemmän asunnottomuuteen meillä ja maailmalla.

Linkki James Bowenin haastatteluun Big Issue -lehdessä.

James Bowen: Katukatti Bob

Suomentanut: Kimmo Paukku

Sivut: 268, Wsoy 2014

Alkuteos: A Street Cat Named Bob 2012