Maltti on muita varten

Inspiraation iskeminen ei katso aikaa eikä paikkaa. Saimme kesällä vanhan keinutuolin, joka on sittemmin parvekkeella odotellut pääsyä käsittelyyn. Olin suunnitellut maalaavani sen kalkkimaalilla. Suunnitelman heikkous piili siinä, että kalkkimaali pitäisi ostaa verkkokaupasta ja sitten rauhassa odotella toimitusta ja viritellä inspiraatiota seuraavalle viikolle. Ei käy! Tällä luonteenlaadulla ensin jahkataan ja vatvotaan päätöksiä loputtomiin, mutta sitten kun aletaan hommiin niin sitten aletaankin ihan sillä samalla sekunnilla. Siksi perinteinen malli eli kauppaan ja samantien hommiin sopii minulla parhaiten.

Nooh, nyt ei tarvinnut käydä edes kaupassa vaan varastosta löytyi jämäpurkki perusvalkoista maalia. Mutta oli myös purkinpohjallinen lähes kuivunutta mustaa liitutaulumaalia. Eikös liitutaulumaalissa ole jotain saumauslaastia tai jotain sellaista vähän kalkin tapaista.. 

Siis maalit sekaisin vain. Ja hitsiläinen, hommahan toimi. Maalista tuli vähän vaaleampi kuin ajattelin mutta ihan kivasti harmaalla murrettua valkoista. Olisi ehkä pitänyt lisätä valkoista maalia liitutaulumaaliin, mutta menin tekemään toisin päin ja sen päätöksen kanssa nyt eletään. Maalipinnasta tuli kuitenkin oikein mattamainen ja vähän rouhea, juuri niin kuin halusin. Sitä paitsi nyt pysyi budjetti nollilla ja sain varastoa tyhjennettyä kahden maalipurkin verran.

Kylmenevät ilmat alkavat haittaamaan harrastustoimintaa ja siksi ainoa vaihtoehto tällä kertaa oli maalata keskellä olohuonetta. Vähän jännitti, yksikin jälki parketissa ja siitä kuulisi ikuisesti. Ja itseäkin tietysti riepoisi ikuisesti. Vaan hommahan toimi kuin junan vessa, ainoastaan hetkittäin piti tuuppia turhan kiinnostunutta kissaa kauemman pyörimästä.

Koska kaikenlaisia kuvia on tullut viime aikoina siirreltyä, niin tokihan tähänkin piti vielä yksi laittaa. Olisi voinut valita jonkun näyttävämmänkin jutun, sehän peittyy joka tapauksessa.  Vaikka keinussa on hyvä muotoilu ja siinä on todella hyvä istua, niin jotain se kuitenkin kaipaa pehmikkeeksi. Nykyisessä olohuoneen keinutuolissa on lampaantalja, mutta tämä uusi on istuinosaltaan sen verran kapeampi, että taljat ei nyt käy.

Ei ihme, että kissaa kiinnosti projekti. Ettei vaan aavistanut, että lempipaikkaansa
ollaan korvaamassa uudella keinutuolilla..

Varastossa on useampi vyyhti jostain meille päätynyttä vaaleansinistä moppilankaa, olisikohan tässä nyt viimein käyttötarkoitus sillekin. Jännä juttu, että jos vaan tilat antavat periksi, niin kyllä monelle kummallisellekin materiaalille löytyy aikanaan käyttötarkoitus. Ne tilat vaan ei oikein enää antaisi periksi… 

PS. Mikä siinä muuten on, että ihmiskunta osaa kyllä kehittää kaikenlaista avaruusteknologiaa mutta ei karvoja tiputtamatonta pensseliä. Vai onko sanonta `halvalla ei saa hyvää` tarkoitettukin juuri erityisesti pensselin ostajalle.