Diagnoosi; nostalgia

Meist on tullu juuri sellaisii, joille nuorempina naurettiin.

Me takerrutaan menneisiin, niihin jäädään kiinni.

Me ollaan dinosauruksii ja eilispäivän uutisii, vanhat pierut haihtumassa uusiin tuuliin.

Ei uudempaa, ei parempaa.

Me vaaditaan nostalgiaa, me halutaan nostalgiaa.

                                           (Anssi Kela; Nostalgiaa)

Aika on yhtä julma ja armoton kaikille, siinä ei pääse sekuntiakaan taaksepäin. Silti, ajoittain on mukava katsella taaksepäin, haikailla menneitä aikoja ja kaivata menetettyjä asioita.

Ammoisina aikoina (1600-luvulla) koti-ikävää ja kaipuuta menneeseen tarkoittanut nostalgiointi (näinkö tästä tehdään verbi?) diagnosoitiin sairaudeksi. Pelättiin, että ihminen masentuu aikapaluun tai kotiinpaluun mahdottomuuden tajutessaan. Nostalgia nähtiin myös itsetuhoiseksi määrittelemättömäksi kaipuuksi jonnekin pois. Romantiikan aikakaudella nostalgiasta kiinnostuivat vihdoin lääkäreiden sijaan runoilijat ja muut taiteilijat.

Jos nostalgian kulttuurihistoria kiinnostaa, niin ruotsalainen aatehistorian professori on kirjoittanut nostalgiaakin käsittelevän kirjan Melankolian huoneet (Atena-kustannus). Tuossa kirjassa nostalgiaa tarkastellaan siis ensisijaisesti ymmärtääkseni lääketieteen näkökulmasta. SKS-kirjoilta on ilmestynyt artikkelikokoelma `Nostalgia. Kirjoituksia kaipuusta, ikävästä ja muistista` (Rossi & Seutu), jossa puolestaan käsitellään nostalgian historiaa taiteen näkökulmasta.

Nykyään nostalgia ja menneisyyden kaipuu on ihan sallittua ja suosittua kohtuuannoksina, joskus vähän ylenpalttisestikin harrastettuna. Vintage, retro ja menneiden aikakausien ihannointi sekä uusintaminen; kaikki trendikästä ja tuikitavallista.

Pienen Linnun Macrotex-haasteen aiheena olikin tällä viikolla nostalgia. Yhdistän nyt tässä haasteessa nostalgian siis esineisiin, en tunteeseen.  Kiertelin kotia ympäri ja etsin nostalgisia esineitä. Siinä kierrellessä ja kuvatessa huomasin, että minulle nostalgiaa näköjään edustavat tavarat jotka ovat peräisin mummoloiden maailmasta.  Omasta lapsuudenkodistani peräisin olevat tavarat ovat minulle vasta retroa, ei siis vielä ihan nostalgiaa. 

Muuten, niin hieno kuin onkin, kuvissa näkyvä peltinen paloauto on  käyttöominaisuuksiltaan leikkimiskäyttöön mahdoton!! Paketti jos toinenkin on meillä laastareita kulutettu lelun tekemiin haavoihin. Aikamme paikkailtuamme siirsimme lelun kaapin päälle vain katseltavaksi.  Nostalgisen esineen  kuuluu minun mielestäni olla täydessä käytössä, ei pelkkänä koristeena kaapin päällä.