Kana, kalkkuna vai kottarainen?

Kaisa Haatanen Meikkipussin pohjalta

Alan olla siinä iässä, jolloin poskilihakset kireänä yhä useammin toistellaan iän olevan pelkkä numero. Onneksi sentään aikuisuuden määrite on omien vuosikymmenieni aikana muuttunut; enää ei tarvitse ikääntyä siten kuin edelliset sukupolvet ikääntyivät. Maailma on sallivampi ja vapaampi, eikä meistä osaa enää rahtuakaan kiinnosta mitä toiset ajattelevat elämästämme ja valinnoistamme. Elämänkaaren normatiivisuus pienenee kuin `pyy maailmanlopun edessä`.  

Kirjassaan Meikkipussin pohjalta Kaisa Haatanen tiivistää asian että; ”viisikymmentä on uusi kolmekymmentä, hyvinä päivinä kaksikymmentä ja kaikkein parhaina kukaan ei mieti mikä”.

Ikä ei siis enää määritä meitä entisen lailla. Siitä huolimatta, joka kerta kun kuulen termin `riemuvuosi`, tajuan miten kaukana toisistaan sanat riemu ja vanheneminen ovatkaan minun todellisuudessani.

Työskentelen paljon alalla, jossa asiakkaat eivät kainostele kysyä ikääni. Tunnustan tässä nyt usein tahallaan muistavani luvun väärin tai vastaavani hyvin epämääräisin laskutoimituslausekkein (`no kun teidän kaikkien ikä lasketaan yhteen ja sitten siitä vähennetään tän rakennuksen ikä, niin suurin piirtein sen ikäinen mä olen”).

Ikäni kysyjät ovat sitä ikäluokkaa, että he vielä konkretisoivat luvun näyttämällä sen sormillaan. Vaikka unohtaisin iästäni vuosia niin paljon kuin kulloinkin vaan kehtaan, on lopputulos viitottuna kuitenkin kuin helkkarin hyvä väittely jossain latinokulttuurissa. Sen verran vilkkaasti kädet ilmassa heiluvat.

Kalkkunakirjallisuus on keski-ikäisen chick littiä

En ole koskaan oikein päässyt sisälle chick lit –kirjallisuuteen. Minä taisin jo lainailla kirjastosta vauvanhoito-oppaita siinä kohtaa kun tätä genreä käynnisteltiin. Haatasen Meikkipussin pohjalta –kirja määrittää mitä tulee chick litin jälkeen, nimittäin kalkkunakirjallisuus eli turkey lit.  Miksi kalkkuna?  Noh, kalkkunalla vartalo on jo isompi kuin kanalla, heltat roikkuvat - ja  kalkkunaa halutaan vain kerran vuodessa. Turkey litin myötä chick litin viihteellinen eskapismi vaihtuu raatorealismiin.

Chick litissä yleensä juuri ja juuri itsenäistynyt nainen tavoittelee haluamaansa, toistaen samalla perinteistä naisen mallia siinä määrin kuin se itselle sopii. Päähenkilö keskittyy omaan itseensä, tuntee tuotemerkit ja rakastaa shoppailua, vaikka luottokortti vingahtaisikin. Chick lit –kirjallisuutta leimaa itsekeskeisyys ja kulutuskeskeisyys. Naimisiinkin pitäisi päästä, pian.  Yleensä päähenkilö pitää myös juhlimisesta ja saattaa joutua kommelluksiin juotuaan liikaa. Sankaritar kuitenkin asennoituu elämään optimistisesti, eivätkä vastoinkäymiset masenna häntä kuin hetkeksi.

****

 Chick litissä nuori nainen siis tavoittelee ja saa juuri sen miehen, ammatin ja elämän jonka haluaa. Kalkkunakirjallisuuden salainen missio voisi olla saada lukija haluamaan sitä miestä, ammattia ja elämää jonka on jo saanut.

****

Takakannessaan Meikkupussin pohjalta –kirja määritellään salaviisaaksi viihderomaaniksi. Kirja käsitteleekin keski-ikäisen naisen sielunelämää mustalla huumorilla ja melkoisella annoksella itseironiaa. Vaikka kirja on samanaikaisesti kepeän karu ja karun kevyt, jättää se ainakin minulle päällimmäiseksi tunnetilaksi keveyden. 

Haave pitkävartisista saappaista jää ehkä ikuisesti haaveeksi, kokomerkintä XL on enää korkeintaan M, verkkokaupoista on turha yrittää ostaa itselleen vaatteita eikä raha edelleenkään tee onnelliseksi (mutta väliaikainen raha tekee hetkellisesti valtavan onnelliseksi). En ehkä koskaan tule perennaikäiseksi, mutta vanhenevan naisen näkymättömyyden olen minäkin jo hetkittäin havainnut. Silti varovasti testailen josko Haatasen loppusanat Meikkipussin pohjalta  -kirjasta sopisivat tämänkin kottaraisen ajatusmaailmaan.

”Olen aika hyvä juuri tällaisena. Olen aika hyvässä iässä. Olen aika etuoikeutettu. Tärkeintä ovat illuusio vapaudesta, aavistus rakkaudesta, luottamus läheisiin ja ohikiitävät onnenhetket.”

Kaisa Haatanen Meikkipussin pohjalta

Johnny Kniga, 2015.