DIY; patinoitunutta kultapintaa

Tästäkö se perikunta sitten tappelee?

Muinainen esiäitini palveli Ranskan aurinkokuninkaan hovissa Versaillesissa ja sai Ludvig XIV:lle  suorittamistaan henkilökohtaisista palveluksista palkkiona  kultaisen peilin, joka on sittemmin kulkenut suvun suurena aarteena sukupolvelta toiselle… tai siis ostin kirppiksen halpapöydästä eurolla mintunvihreän muovipeilin jonka surutta uhrasin `köyhän kulta` -kokeilulle. Olen tehnyt lasiesineisiin köyhänhopeointia (tästä siihen postaukseen) sumuttamalla maalattavan lasipinnan ensin etikan ja veden sekoituksella  ja sitten kromimaalilla päälle. 

Aiempi köyhän hopea -kokeilu

Tästä lähdettiin muokkaamaan perintöesinettä

Mietin voisiko sama metodi toimia muovin ja kultamaalin yhdistelmässä. Ja toimihan se, tavallaan. 

Tähän päädyttiin

Päädyin vaihtamaan järjestystä, eli spreijasin  kehyksen ensin kultamaalilla, ja heti perään sumutin etikan ja veden sekoitusta maalatulle pinnalle.  Annoin maalin kuivahtaa hetken ja sitten varovasti taputtelin nukkaamattomalla kankaalla kuplat alas.  Sisäinen kemistini päättelee, että etikka antaa tuon tumman värin kuplakohtiin, eli vähemmän etikkainen seos saattaisi vähentää värivaihteluja lopputuloksessa.

Heti sumuttamisen jälkeen, jolloin
tummentumia ei vielä ollut näkyvissä.

On lopputulos  parempi kuin tasainen kultaspray, joka näytti täysin muoviselta, mutta ei tämä nyt ihan vielä ole sitä mitä tavoittelin. Sen verran pitää  olla tekemisistään ylpeä, että nostin peilin seinälle. Vähän on takaraivossa kuitenkin semmoinen epäilys, että kun perikuntani kriittisin jäsen näkee peilin, hän painokkaasti kehottaa palauttamaan sen pikimiten takaisin aurinkokuninkaalle.