Kana, kalkkuna vai kottarainen?

Kaisa Haatanen Meikkipussin pohjalta

Alan olla siinä iässä, jolloin poskilihakset kireänä yhä useammin toistellaan iän olevan pelkkä numero. Onneksi sentään aikuisuuden määrite on omien vuosikymmenieni aikana muuttunut; enää ei tarvitse ikääntyä siten kuin edelliset sukupolvet ikääntyivät. Maailma on sallivampi ja vapaampi, eikä meistä osaa enää rahtuakaan kiinnosta mitä toiset ajattelevat elämästämme ja valinnoistamme. Elämänkaaren normatiivisuus pienenee kuin `pyy maailmanlopun edessä`.  

Kirjassaan Meikkipussin pohjalta Kaisa Haatanen tiivistää asian että; ”viisikymmentä on uusi kolmekymmentä, hyvinä päivinä kaksikymmentä ja kaikkein parhaina kukaan ei mieti mikä”.

Ikä ei siis enää määritä meitä entisen lailla. Siitä huolimatta, joka kerta kun kuulen termin `riemuvuosi`, tajuan miten kaukana toisistaan sanat riemu ja vanheneminen ovatkaan minun todellisuudessani.

Työskentelen paljon alalla, jossa asiakkaat eivät kainostele kysyä ikääni. Tunnustan tässä nyt usein tahallaan muistavani luvun väärin tai vastaavani hyvin epämääräisin laskutoimituslausekkein (`no kun teidän kaikkien ikä lasketaan yhteen ja sitten siitä vähennetään tän rakennuksen ikä, niin suurin piirtein sen ikäinen mä olen”).

Ikäni kysyjät ovat sitä ikäluokkaa, että he vielä konkretisoivat luvun näyttämällä sen sormillaan. Vaikka unohtaisin iästäni vuosia niin paljon kuin kulloinkin vaan kehtaan, on lopputulos viitottuna kuitenkin kuin helkkarin hyvä väittely jossain latinokulttuurissa. Sen verran vilkkaasti kädet ilmassa heiluvat.

Kalkkunakirjallisuus on keski-ikäisen chick littiä

En ole koskaan oikein päässyt sisälle chick lit –kirjallisuuteen. Minä taisin jo lainailla kirjastosta vauvanhoito-oppaita siinä kohtaa kun tätä genreä käynnisteltiin. Haatasen Meikkipussin pohjalta –kirja määrittää mitä tulee chick litin jälkeen, nimittäin kalkkunakirjallisuus eli turkey lit.  Miksi kalkkuna?  Noh, kalkkunalla vartalo on jo isompi kuin kanalla, heltat roikkuvat - ja  kalkkunaa halutaan vain kerran vuodessa. Turkey litin myötä chick litin viihteellinen eskapismi vaihtuu raatorealismiin.

Chick litissä yleensä juuri ja juuri itsenäistynyt nainen tavoittelee haluamaansa, toistaen samalla perinteistä naisen mallia siinä määrin kuin se itselle sopii. Päähenkilö keskittyy omaan itseensä, tuntee tuotemerkit ja rakastaa shoppailua, vaikka luottokortti vingahtaisikin. Chick lit –kirjallisuutta leimaa itsekeskeisyys ja kulutuskeskeisyys. Naimisiinkin pitäisi päästä, pian.  Yleensä päähenkilö pitää myös juhlimisesta ja saattaa joutua kommelluksiin juotuaan liikaa. Sankaritar kuitenkin asennoituu elämään optimistisesti, eivätkä vastoinkäymiset masenna häntä kuin hetkeksi.

****

 Chick litissä nuori nainen siis tavoittelee ja saa juuri sen miehen, ammatin ja elämän jonka haluaa. Kalkkunakirjallisuuden salainen missio voisi olla saada lukija haluamaan sitä miestä, ammattia ja elämää jonka on jo saanut.

****

Takakannessaan Meikkupussin pohjalta –kirja määritellään salaviisaaksi viihderomaaniksi. Kirja käsitteleekin keski-ikäisen naisen sielunelämää mustalla huumorilla ja melkoisella annoksella itseironiaa. Vaikka kirja on samanaikaisesti kepeän karu ja karun kevyt, jättää se ainakin minulle päällimmäiseksi tunnetilaksi keveyden. 

Haave pitkävartisista saappaista jää ehkä ikuisesti haaveeksi, kokomerkintä XL on enää korkeintaan M, verkkokaupoista on turha yrittää ostaa itselleen vaatteita eikä raha edelleenkään tee onnelliseksi (mutta väliaikainen raha tekee hetkellisesti valtavan onnelliseksi). En ehkä koskaan tule perennaikäiseksi, mutta vanhenevan naisen näkymättömyyden olen minäkin jo hetkittäin havainnut. Silti varovasti testailen josko Haatasen loppusanat Meikkipussin pohjalta  -kirjasta sopisivat tämänkin kottaraisen ajatusmaailmaan.

”Olen aika hyvä juuri tällaisena. Olen aika hyvässä iässä. Olen aika etuoikeutettu. Tärkeintä ovat illuusio vapaudesta, aavistus rakkaudesta, luottamus läheisiin ja ohikiitävät onnenhetket.”

Kaisa Haatanen Meikkipussin pohjalta

Johnny Kniga, 2015.

Huhtikuu makrotexhaaste

Eteläisen Suomen huhtikuu ♥♥♥♥. 

Ei mulla muuta, menen takaisin pihalle..

Pieni Lintu -blogin  tämän viikon makrotex haaste on huhtikuu, käy linkistä katsomassa muiden haasteeseen osallistuvien huhtikuisia kuvia.

Tarjoiluvaunusta baaripöydäksi

Ensimmäisten kevätauringon säteiden myötä tuli tarve löytää opiskelija asuntoon parvekekalusto. Baarituolit löytyivät nopeasti ja edullisesti tori.fi:n kautta mutta pöydän kanssa piti vähän jumpata. 

Parveke on pieni joten mikään tavallinen pöytä ei olisi oikein käynyt. Äitiään vähemmän tuunausintoinen lapseni ilmoitti haluavansa parvekkeelleen kalusteen joka on jo alun perin tehty pöydäksi. Ei siis mitään kuormalava-virityksiä tällä kertaa, please. 

Vaikka tori on tulvillaan erilaisia pikkupöytiä, aina mätti jotain; väri, korkeus, koko tai hinta. Sisäinen sulovilenini nosti päätään kun tarjolle tuli nimelliseen vitosen hintaan Ikean tarjoiluvaunu. Vaunu oli tarkoitukseen liian matala ja vielä ihan väärän värinenkin, mutta kunnon Ikea hackers-hengessä nehän ovat vain lisähaastetta.

Tästä lähdettiin

Tähän päädyttiin

Irrotimme vaunun pyörät ja ruuvasimme tilalle kierrätyskeskuksesta eurolla ostetut sopivan korkuiset sängyn jalat. Sitten vaan höylä hommiin ja niin muuntuivat pyöreät jalat suoraksi jatkeeksi vaunun omille raajoille. Ja näin saatiin tarvittava 10 sentin lisäkorkeus. Vielä kevyellä hionnalla lakkaus pois ja puuöljyä pintaan. Pöytälaatikon metallivedin korvattiin nahkavyön pätkällä. Metalliset korit saa halutessaan pois, jos tuntuvat haittaavan pöydän vieressä istumista. 

Tykkään kalusteen uudesta, vähän vanhahtavasta ilmeestä. Vielä enemmän tykkään siitä miten helpolla ja halvalla parvekkeen kalustaminen hoitui. 

#hyväarkiteko -haaste

Ministeri Miina Sillanpää. Kuva Miina Sillanpään säätiö.

Miina Sillanpää nousi torpan tytöstä uraauurtavaksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, kansanedustajaksi ja Suomen ensimmäiseksi naisministeriksi. Hän teki koko elämänsä ajan aktiivista yhteiskunnallista työtä heikossa asemassa olevien ryhmien aseman parantamiseksi. Miinaa on luonnehdittu piikakenraaliksi, sillanrakentajaksi ja tunnolliseksi puurtajaksi. Väinö Tanner kuvaili Miina Sillanpäätä `Suomen suurimpana kerjäläisenä`, sinnikkäänä aina kokoamassa rahoitusta jollekin alkuun laittamalleen hankkeelle.

Sillanpää oli rohkea edelläkävijä, jonka vaikutukset näkyvät vielä nykyäänkin monilla yhteiskunnan osa-alueilla, erityisesti esimerkiksi palvelijoiden, naisten, vanhusten ja yksinhuoltajaäitien asemassa. Sillanpää ei ollut kuitenkaan vain poliitikko ja valtiomies, vaan ennen kaikkea ihminen joka tarttui toimeen – ja sai myös aikaa paljon asioita,. Suurten yhteiskunnallisten tekojen rinnalla kulkee paljon tarinoita Miinan arkisista pienistä teoista ja ihmisten auttamisesta.

Vuonna 2016 tulee Miina Sillanpään syntymästä kuluneeksi 150 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Miina Sillanpään seura on maaliskuussa avannut sosiaalisissa medioissa #hyväarkiteko –haastekampanjan. Seura haastaa kaikki suomalaiset auttamaan lähimmäisiään. Hyvä arkiteko voi olla suuri tai pieni asia, jolla voi tuottaa iloa muille tai auttaa ihan käytännön asioissa.  #hyväarkiteko-haaste toimii Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Ota haaste vastaan, tee hyvä arkiteko ja lähetä valokuva tai viesti #hyväarkiteko-tunnuksella. Haasta myös ystäväsi mukaan!

Päihdeongelmaisten raskaana olevien äitien ja perheiden kuntoutustarvitsee pysyvän rahoituksen.

Miina Sillanpää oli perustamassa Suomeen ensikoteja. Sillanpään peräänkuuluttamaa tahtoa, uskoa ja uskallusta tarvittaisiinkin nyt päihdeongelmaisten perheiden kuntoutuksen jatkuvuuden varmistamiseksi.

Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on auttanut 17 vuoden aikana yli 2500 äitiä ja vauvaa eduskunnan myöntämän valtion avustuksen ja Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Kuuden päihdehoitoa laitoskuntoutuksena antavan ensikodin tilanne on tänä vuonna entistä tukalampi.  Hoitojärjestelmän pysyvän rahoituksen turvaaminen on ollut esillä aikaisemmissa hallitusohjelmissa, mutta edelleen pysyvä rahoitus on ratkaisematta ja pitkäjänteistä kuntoutusta vaativalta toiminnalta puuttuu siis pitkäjänteinen rahoitus. Vuosi vuodelta on valtiolta saatua rahoitusta pienennetty. Tee arkiteko ja käy tutustumassa toimintaan, aloita vaikka ensi-ja turvakotienliiton sivuilta täältä  tai liiton blogikirjoituksista täältä.

DIY; patinoitunutta kultapintaa

Tästäkö se perikunta sitten tappelee?

Muinainen esiäitini palveli Ranskan aurinkokuninkaan hovissa Versaillesissa ja sai Ludvig XIV:lle  suorittamistaan henkilökohtaisista palveluksista palkkiona  kultaisen peilin, joka on sittemmin kulkenut suvun suurena aarteena sukupolvelta toiselle… tai siis ostin kirppiksen halpapöydästä eurolla mintunvihreän muovipeilin jonka surutta uhrasin `köyhän kulta` -kokeilulle. Olen tehnyt lasiesineisiin köyhänhopeointia (tästä siihen postaukseen) sumuttamalla maalattavan lasipinnan ensin etikan ja veden sekoituksella  ja sitten kromimaalilla päälle. 

Aiempi köyhän hopea -kokeilu

Tästä lähdettiin muokkaamaan perintöesinettä

Mietin voisiko sama metodi toimia muovin ja kultamaalin yhdistelmässä. Ja toimihan se, tavallaan. 

Tähän päädyttiin

Päädyin vaihtamaan järjestystä, eli spreijasin  kehyksen ensin kultamaalilla, ja heti perään sumutin etikan ja veden sekoitusta maalatulle pinnalle.  Annoin maalin kuivahtaa hetken ja sitten varovasti taputtelin nukkaamattomalla kankaalla kuplat alas.  Sisäinen kemistini päättelee, että etikka antaa tuon tumman värin kuplakohtiin, eli vähemmän etikkainen seos saattaisi vähentää värivaihteluja lopputuloksessa.

Heti sumuttamisen jälkeen, jolloin
tummentumia ei vielä ollut näkyvissä.

On lopputulos  parempi kuin tasainen kultaspray, joka näytti täysin muoviselta, mutta ei tämä nyt ihan vielä ole sitä mitä tavoittelin. Sen verran pitää  olla tekemisistään ylpeä, että nostin peilin seinälle. Vähän on takaraivossa kuitenkin semmoinen epäilys, että kun perikuntani kriittisin jäsen näkee peilin, hän painokkaasti kehottaa palauttamaan sen pikimiten takaisin aurinkokuninkaalle.

Puulaatikoista wannabe-ruokakomero

En ole sitten hiukkaakaan innostunut tekemään mitään `siivouksen elämänmullistavaa muutosta`  ja tutustumaan paljon puhuttuun KonMari –menetelmään. Sen enempää perehtymättäkin metodista on kuitenkin jäänyt mieleen kirkas ajatus siitä, että tavaroille pitää määrille omat paikkansa. Jos sitä ei ole, on tavara aina väärässä paikassa tai hukassa.

Meillä on keittiössä joitain asioita kuten esimerkiksi talouspaperirullat, kahvikapselipakkaukset,  sekä täydet ja tyhjät juomapullot, joille ei ole löytynyt luontevaa säilytyspaikkaa ja jotka sitten seilaavat missä milloinkin sattuu. Joillekin kausituotteille (kuten glögitölkit) ja harvoin käytetyille esineille (kuten termospullot) on myös vaikea löytää luontaista paikkaa keittiön kaapeista.

 Tein viime kesänä autotallistamme löytämistäni puukoreista keittiöstä ulosjohtavaan eteiseen terassielämän selviytymiskeskuksen (Kurkkaa täältä) viltteineen, villasukkineen ja lyhtyineen.  

Osa viime vuotista `ulkoilmaelämäkeskusta`

Vaan aikansa kaikkea. Vaikka terassikausi on vasta alkamassa, oli selviytymiskeskuksen nyt tehtävä tilaa ruokakomeron eräänlaiselle muunnelmalle. Keittiön välittömään läheisyyteen muodostui näin paikka jossa voi säilöä kaikenlaisia harvemmin käytettyjä keittiöasioita ja  -esineitä. 

Isoihin puulaatikoihin mahtuu piiloon myös harvoin käytettyjä keittiön pienkoneita, kuten friteerauslaite, vohvelirauta ja kahvimylly.  Turhaa se on uhrata kerran tai pari kertaa vuodessa käytettäville laitteille keittiön rajallista aktiivitilaa. Aika näyttää toimiiko järjestely vai muuntuuko takaisin muuhun käyttöön.

Pii paa puu, tervemenoa maaliskuu

A Month in collage-challenge

1) Kissa on ollut maaliskuussa omaksi itsekseenkin oudon laiska, ehkä sekään ei vielä käsitä kevättä alkaneeksi. Kipeä, vanha?

2)  Pääsiäisen ohjelmaa; Tuulen viemää ja muita klassikoita

3) StreetHelsinki -katuruokatapahtumassa käymässä

4) Pajunoksat kuuluvat pääsiäiseen (ja ovat melko lailla kauniimpia ilman mitään koristeluja)

5) Kipsimunaan kylvetty rairuoho kuihtui ennen kuin ehti kunnolla kasvaakaan, tilalle joku-mikä-lie-viherkasvi..

6) Pääsiäisen leivonnainen, mango-mansikkahyydykekakku ei-niin-hillityllä koristelulla.

7) Elämäni ensimmäistä kertaa geokätköä etsimässä, löytyi vaikka alkava pimeneminen vähän hidasti hakemista.

8) Raatsiiko näitä ollenkaan heittää pois, säilyisivätköhän ensi vuoteen niin ei tarvitsisi aina uudelleen rämpiä maaliskuussa vetisiä ojanpohjia pitkin.

9) Tukholmassa bongattu kahvilatrendi ; hehtosuuret mukit

Talvi vähän hangoitteli maaliskuussa vastaan, eikä oikein kertaakaan vielä ole tullut kovin keväistä oloa. Nooh, huhtikuulle talvikaan ei enää mahda mitään, tästä se kasvukausi lähtee.  Osallistun tällä kuvakollaasilla Pieni Lintu -blogin maaliskuu -kollaasihaasteeseen. Käy linkistä kurkkaamassa muiden haasteeseen osallistuvien maaliskuun koosteita.