Olimme miehen kanssa
tänään siellä missä kaltaisteni keskustelupalstojen mukaan kuuluukin tähän
aikaan vuodesta olla eli mustikkametsässä. Piti vain käväistä pikaiseen, pikku
ämpärit mukaan ja suunta lähimetsän tuttuihin puskiin. Oma ämpäri kun täyttyi
niin eipä enää näkynyt miestä missään. Huhuilin hempeästi, viheltelin ja vislailin,
kajauttelin kovempaakin kaikenlaisia
kutsuääniä. Mielessä kävi jo sudet, karhut, käärmeet, pikaborrelioosit ja
sydänkohtaukset kun mustikanvarvut ropisten kiersin miestä etsimässä. Luovutin
ja lähdin kotiin. Eipä mennyt kuin pari minuuttia niin johan tuli mies tietä
pitkin perässä.
-
Missä ******* oikein olit, kun en nähnyt etkä vastannut?
-
Oli
niin isoja siinä vähän matkan päässä kiven takana
-
Kuuntelitko
musiikkia?
-
Juu
-
Euroviisuja
?
-
Juu.
Mitä tästä opimme; Euroviisut on syvältä (ja kännykät mukaan metsään). I rest my case.
Voi ei toista, toinen oli siellä fiilareissa, niin mustikoiden kuin musiikin <3
VastaaPoista