DIY: Köyhänhopeaa

Jennan koti  –nimisestä blogista poimin kesällä ylös idean tee-se-itse köyhänhopeoinnista lasiesineille. Köyhänhopea on nimitys, jota käytetään alun perin hopeanitraatilla päällystetyistä lasiesineistä.  Se on siis eri asia kuin uushopea eli alpakka josta myös usein puhutaan köyhän miehen hopeana.

Köyhänhopeaiset esineet tulivat erityisen suosituiksi 1800-luvun jälkipuoliskolla. Erityisesti valmistettiin kalliita hopeisia kynttiläjalkoja jäljitteleviä sisältä hopeoituja kynttiläjalkoja. Kahden lasikerroksen välissä tai lasin sisäpinnalla oleva hopeanitraatti antaa esineelle kirkkaan ja kiiltävän ulkoasunsa. Samalla tekniikalla valmistettiin mm. kermakannuja ja sokeriastioita.

Eli sitten vaan lasia käsittelemään. Kokeilin ensin tavalliseen lasiseen kurkkupurkkiin kotoa valmiiksi varastosta löytyneellä vannehopealla mutta lopputuloksesta puuttui kokonaan köyhänhopealle oleellisesti kuuluva kiilto. Eli motonettiin oli kromimaaliostoksille lähdettävä. Valintaperuste kromimaalille oli helppo eli halvinta otin enkä sittenkään erityisen halvalla päässyt. No ei tämä kokeilu nyt meitä vararikkoon suista, pullollinen maksoi muistaakseni 11 euroa.

En ollut ihan tyytyväinen kromimaalivalintaani, lopputulos muistutti minusta enemmän vannehopeaa kuin oikeasti kromia. Lopputulos oli kuitenkin ihan mieluinen vaikkei ollutkaan sellainen metallisen kova ja kiiltävä minkälaista luulin tavoittelevani. Uudet kokeilut toisella kromimaalilla saavat siis jäädä tulevaisuuteen. Lasiesineitäkin voisin kyllä kerryttää varastoon odottelemaan jatkokokeiluja. Nyt jo oli kyllä ilmassa merkkejä mopon keulimisesta; sain vähän jarrutella itseäni etten päätynyt innoissani suhuttelemaan isoja lasivaasejamme vaan pidin kokeilun tiukasti ns. ylijäämämateriaalissa.

Lyhykäisyydessään tekemisestä: Suihkuta lasiesineen pinta veden ja etikan sekoituksella (50%-50%). Suhuta päälle kromimaalia. Kromimaalin päälle voit suihkutella vielä uudelleen etikkavettä kuvioinnin lisäämiseksi. Ravistele ylimääräiset nesteet pois ja riko ilmakuplat jos niitä muodostuu. 

Sen verran lisäystä Jennan ohjeisiin, että itse päädyin painelemaan kuplia pois talouspaperin palasella. Alkuun sohin niitä rikki myös pillillä, jolloin jälki on vähän erilaista; kuplien kohdille jää aukkoja.. ehkä paras lopputulos tulee tekniikoita yhdistelemällä. Minä päädyin käsittelemään esineet sisä- ja ulkopuolelta, siinäkin kokeileminen auttaa löytämään oman mieleisen tavan. Ehkä kannattaa hakea hyvää ja itselle ominaista toimintatapaa ensin vaikka lasiseen säilykepurkkiin ennen kuin alkaa käsitellä niitä kaikkein parhaita perintökristalleja.

Oikeat köyhänhopeiset esineet ovat minusta todella kauniita ja erityisen jouluisia. Uustuotantonakin edelleen köyhänhopeisia esineitä tehdään, esimerkiksi Greengatelta löytyy ainakin jokin maljakko ja kuusenkoristeita. Täytynee yrittää pitää silmät auki myös kirpputoreilla, josko saisi kokoelmaa kasvatettua.

Sisustus Wanha Aliina myy monia kauniita köyhänhopeisia esineitä

Hyvää kansainvälistä tyttöjen päivää

Kuva flickr.com CC BY-SA 2.0 lisenssi

Tänään vietetään YK:n julistamaa kansainvälistä tyttöjen päivää (International Day of the Girl Child). Päivän tarkoituksena on kohdistaa maailman huomiota tyttöjen asemaan ja oikeuksiin.  Aloitteen YK:n kansainväliselle tyttöjen päivälle teki Plan. Päivää vietettiin ensimmäistä kertaa 11.lokakuuta 2012.

Teemapäivän tavoite on tukea kaikkia maailman tyttöjä ja heidän oikeuksiaan elää ilman syrjintää ja väkivaltaa, täysiarvoisina yhteisönsä jäseninä. Päivän vieton myötä toivottavasti etenkin kehitysmaissa asuvien tyttöjen kohtaamat haasteet saavat huomiota.   Nuorten tyttöjen poikia heikommat mahdollisuudet käydä koulua ja kouluttautua ammattiin on yksi yksittäinen merkittävä asia, jota päivän viettämisellä pyritään tuomaan esille. Tyttöjen päivän vietolla pyritään havahduttamaan valtioita edistämään tyttöjen oikeuksien toteutumista nykyistä tehokkaammin. Tyttöjen kouluttaminen kun on tehokas keino vähentää köyhyyttä ja siten edistää koko yhteisön elämää. Se on myös yksi iso vastaus väestönkasvuun; koulutetut tytöt menevät naimisiin ja hankkivat lapsia myöhemmin, he myös välttyvät useammin sukupuolitaudeilta ja synnyttävät terveempiä lapsia.

Tyttöjen oikeuksien keulakuvaksi on viime vuosina noussut pakistanilainen Malala Yousafzai. Ensi kerran hän nousi julkisuuteen kun BBC alkoi julkaista urdunkielisillä verkkosivuillaan hänen salanimellä kirjoittamaansa päiväkirjamuotoista blogia. Länsimaailman tietoisuuteen Malala tuli vuonna 2012, kun ääri-islamilainen Taleban-järjestö yritti vaientaa hänet ampumalla häntä päähän koulumatkalla. Malala siirrettiin britanniaan saamaan hoitoa. Hän jäi perheensä kanssa maahan asumaan ja käymään koulua. Koko maailman tietoisuuteen Malala nousi viimeistäänkin viime vuonna kun hänelle myönnettiin yhdessä intialaisen Kailash Satyarthin kanssa Nobelin rauhanpalkinto. Hän on kaikkien aikojen nuorin Nobel-palkittu. Nykyään 18-vuotias Malala Yousafzai on kansainvälisesti tunnettu lasten koulutuksen puolestapuhuja.

Kirjassa  `Minä olen Malala`  kerrotaan Malalan elämästä aikajärjestyksessä alkaen lapsuudesta vuoristoisessa Swatin maakunnassa Pakistanin luoteisosissa ja päättyen seuraamaan perheen uutta elämää ja Malalan kuntoutumista Birminghamissa. Malalalla on onnekseen isä, joka uskoo ja rohkaisee omalla esimerkillään tytärtään toimimaan. Isän merkitys tyttärensä elämässä on ilmeisen suuri. Isä ei halua tyttärelleen rajoitettua ja säänneltyä elämää, vaan vapautta itse päättää omasta elämästään. Koulutus oli isän lahja tyttärelle. Malalan isä Ziauddin Yousafzai uskoo, että koulutuksen puute on Pakistanin ongelmien alkujuuri. Tietämättömyys salli poliitikkojen jatkaa ihmisten huiputtamista. Hänen mukaansa kaikkien, rikkaiden ja köyhien, tyttöjen ja poikien, tulee olla oikeutettuja koulutukseen.  Ziauddin Yousafzai työskentelee muuten nykyään YK:ssa koulutuksen erityisneuvonantajana.

Malala on syvästi uskonnollinen ja pohjaa uskonsa vahvasti Koraaniin, joka hänelle aukeaa lempeän uskonnon viisaana kirjana.

Näinä aikoina, kun kaikenlainen mustavalkoinen ajattelu tuntuu nostavan yhä enemmän päätään Suomessakin, on kirja siis myös terve muistutus, että uskonnollinen radikalismi ja ääriliikkeet ei ole likikään koko kuva islamista ja muslimeista.  Aivan samalla tavoin kuin natsit eivät toisen maailmansodan aikaan edustaneet koko kristinuskoa, vaikka sen nimissä äärimmäisen julmia tekoja tekivätkin.

Malalaan ja hänen ajatuksiinsa tutustuessani jäin miettimään, että mikähän siinä on, että mitä paremmissa oloissa elät sitä vähemmän optimismia ja toivoa tunnut kykenevän kantamaan mukanasi.  Toivottavasti aikuistuminen ja väistämätön ainakin osittainen elämän länsimaistuminen ei vie Malalalta hänen kykyään uskoa yhden(kin) ihmisen mahdollisuuksiin muuttaa maailmaa paremmaksi .

MalalaYousafzai ja Christina Lamb. Minä olen Malala – koulutyttö jonka Taliban yritti vaientaa. Alkuperäinen nimi  I am Malala. The girl who stood up for education and was shot by the Taliban. Suomentanut Jaana Iso-Markku. Tammi 2014. 292 sivua.

Keittiötunnelmia

Pieni Lintu -blogin kuvahaasteessa jaetaan tällä viikolla keittiötunnelmia.  Annoin kameran kiertää keittiössämme. Vähän kyllä tuntuu, että samalle lautaselle on näissä kuvissa päätynyt hajuvettä ja lihapullia. Tiedättehän sanonnan asioista, jotka ovat ihania, mutta eivät välttämättä yhdessä.

Enpä tiedä, yksityiskohtien kautta katsomalla oma keittiö näyttäytyi yllättäen aika tummana ja pikkuisen turhan bling-blinginä, Toisaalta niitä lihapullia (tai olkoon vaikka nakkeja) edustaa räsymatot ja pärekorit.  

Kuvissa muuten vilahtaa myös kaikenlaisia `turhakkeita`. Sellainen on esimerkiksi paahtoleipäteline; kaunis esine mutta mitä ihmettä sillä tekee? Kävisikö joskus sellainen ihme, että koko perhe olisi samaan aikaan aamiaista syömässä, ja joku (minä?) keittiöhengettärenä paahtaisi leipää pöytään tarjolle… Ei kovinkaan todennäköistä. 

Kuva flickr.com  Lisenssi CC BY-NC 2.0
Kuva EI ole vintagentin keittiöstä.

Kuormalavatrendin aallon harjalla – vai sittenkin virran viemänä..

Mielelläni näkisin itseni jonkinlaisena trendsetterinä, mutta en sellainen ole enkä sellaiseksi tule, ei riitä luovuus. Toisaalta en halua olla trendien suhteen pelkkä perässäkulkijakaan. Saatan (tyhmyyksissäni) hylätä kivankin jutun vain koska en halua olla `massaa`. Saatan puolestaan ottaa omakseni jonkin vähemmänkin kiinnostavan jutun, jos aavistelen sen olevan vasta nousemassa trendiksi.  Onpa perin hölmöä, onneksi sentään edes tunnistan itsessäni tämän toimintamallin.

Sisustustrendien suuria juttuja on viime vuosina ollut erilaiset kuormalavoista väsätyt kalusteet. Niiltä ei ole millään kyennyt välttymään. Minulle ei ole ihan kokonaan auennut kaikki se hehkutus, kuormalavahan on periaatteessa vain lautakyhäelmä, ei paljon sen kummempaa. Vaan on varautuneemmankin skeptikon pakko myöntää, että erityisesti ulkomaiset sivustot ovat täynnä mitä huikeampia kuormalava-toteutuksia. Se, mikä minulle tekee kuormalavasta mielenkiintoista materiaalia on ne kaikenlaiset leimat ja elämänjäljet sekä lastupuristetut välituet.

Kuivaharjoittelua..

Vaikka olen aktiivisesti seurannut mitä kaikkea ihanuuksia lavoista onkaan tehty, en ole itse haalinut kuormalavoja inspiraatiota odottamaan. Ainoa lava, mikä taloudesta löytyi, oli sekin jo laitettu moottorisahalla palasiksi odottelemaan saunanpesän kutsua. Vaan nyt oli tarve `nyhjää-tyhjästä`-kalusteelle ja kuormalavan palaset suorastaan kiljuivat mahdollisuutta tulla uudelleenkäytetyiksi opiskelijakeittiön laskutilana / pullotelineenä (limsalle ja mummin mustaherukkamehulle toki siis vain)

Ennen

Jälkeen

Aika raffi on. Antaa nyt käyttäjän katsella härpäkettä rauhassa jonkun aikaa ja muodostaa mielipide, että pitääkö hyllykkö pintakäsitellä… Tuonne alas on lisätty yksi hyllytaso (se missä näkyy raakapuinen lankun pääty), se joutaisi mielestäni pois, mutta käyttäjä päättäköön.

Niistä sisustus- ja DIYtrendeistä muuten; valopalloja sorruin hankkimaan, mutta sisustustarratekstien trendin yli selvisin ilman että yhtään korulausetta päätyi omille seinille. Aikuisten värityskirjoja en ole ajatellut hankkia, vaahteranlehtiruusujen väkertämiseen ei näppäryys riitä ja sytykeruusujen tekoon ei puolestaan riitä kärsivällisyys. Ruokajutuissa trendit hiipivät elämään vähän salakavalammin. Juuri vähän aikaa sitten alkoi kummallisesti tehdä mieli vanhan ajan voitaikinaan tehtyä lihapiirakkaa. Selitys oudolle mieliteolle löytyi trendeistä. Vanhanaikainen lihapiirakka on kuulemma tämän ruokasesongin suuri hitti, syksyn 2015 avokadopasta.

Meillä kasvatetaan yrttejä, etupihalla tietysti että ohikulkijatkin näkevät, että trendissä ollaan mukana. Vielä kun saisi niitä päätymään joskus ruokaankin asti...

PS: tiesittekö muuten että standardoitujen kuormalavojen valmistamisen lisäksi niiden korjaaminenkin on luvanvaraista toimintaa..?

Voiko lasagnen muka tehdä pyöreään vuokaan - viikonloppu kuvina

Kylläpä mahtui viikonloppuun monenlaisia maailmoja. Käväisimme mökillä ottamassa syksystä voimaa.  Matkalla pysähdyimme mökkitiemme varrella konkurssiin menneen täyshoitolan kalustuksen huutokaupassa. Minulla oli tähtäimessäni kaksi ihanaa kuusikymmentälukulaista nojatuolia. Olen kyllä aina muutoin luonteeltani erinomaisen suuripiirteinen. Vaan entäpä sitten kun sitä kerrankin pitäisi olla…. 

Olin päättänyt etukäteen (erittäin halvaksi ajattelemani) hinnan jonka maksimissaan tarjoaisin tuoleista. Olisin saanut tuolit maksamalla kympin enemmän, mutta selkäranka piti enkä ottanut tuoleja kun kerran olin maksimisummani päättänyt ja siinä myös pysyin. Samperi!!!!  Suuri virhe. Kadutti välittömästi, mutta semmmoistahan se huutokauppaelämä on.

Huutokaupat on muuten ihan oma maailmansa; en ole kovinkaan monissa käynyt, mutta olisipa mukava joskus osua sellaiseen, jossa meklari ei suoltaisi kaiken aikaa puujalkavitsejä, pikku tuhmuuksia ja vanhan maailman `tytöt ja pojat` -arvomaailmaansa. No siis sitä varten pitäisi varmaan mennä jonnekin Hagelstamin arvohuutokauppoihin, mutta kun niiden kohderyhmästä olen vielä kauempana.

Mökiltä lähdimme tekemään opiskelijan boksiin tekemään joitain hankintoja ja hommia. Kuvissa vilahtaa kasa lautoja, ne päätyivät opiskelijankeittiöön, mutta lopputuloksesta lisää kuvia myöhemmin. Opiskelijakeittiössä kokkaamisessa olikin vähän haastetta. Sitä kun on omassa keittiössään  jo jumiutunut tiettyihin kaavoihin. Ja kyllä; lasagnen voi tehdä pyöreäänkin vuokaan.

Jos mökillä oli melkein kesäinen fiilis, niin kierroksella Ikeassa näkyikin jo ensimmäiset joulujutut. Joulu tuntuu olevan  uusi vuodenaika, syksy on peruttu. Ainakin joulun aika kestää nykyään jo liki neljännesvuoden. Toisaalta syksy saa taustatukea talvelta, jonka aika tuntuu kutistuvan vuosi vuodelta.

Tenttikirjat ja läppäri kirjallisia töitä varten kulkivat kyllä koko viikonlopun tiukasti  mukana.

Jonoon järjesty!

Voiko syyskranssia enää yhtään helpommin tehdä kuin, että pinkkaat kauniita ja värikkäitä vaahteranlehtiä

nipuiksi ja tuikkaat nipuista rautalangan läpi.  Lopuksi kiepautatpinkan ympyräksi, otat askeleen taaksepäin, ja iloitset syksyn parhaista puolista;  huikeista väreistä.

Tarvitset

vain rautalankaa (minä käytin vanhan ja rikkinäisen pölykapselin tukiraudan), sopivat kengät lehtikasoissa kahlaamiseen, ehkä vähän värisilmää lehtien yhdistelyssä….

Saat 

selkäjumppaa, punaiset posket, raitista ilmaa, väriterapiaa, uuden makrotasoisen näkökulman lähiluontoosi ja hetken aikaa kauniina loistavan kranssin.  Kranssi ei ole pitkäikäinen, mutta eipä ole syksykään…

Kuva Pixabay

Syysvärien antama voima tuleekin juuri nyt todella tarpeeseen. Tuleva viikonloppu tulee kulumaan tiukasti neljän seinän sisällä opiskeluun liittyen töiden merkeissä ja tenttikirjojen parissa, uh. Miksi, oi miksi, en tehnyt näitä hommia ajoissa pois pyörimästä…. Mikä on se ihmisluonnon ominaisuus joka pistää jättämään asiat viimetippaan (ja yli) ja oppiiko sitä joskus olemaan ajoissa liikkeellä sellaisten asioiden kanssa jotka tulevat joka tapauksessa tehtäväksi? 

Vihollisen vuoteessa - Coco Chanelin salainen sota

”Naiselle petos ei merkitse mitään – intohimojaan ei voi pettää.”

- Coco Chanel -

Hal Vaughanin kirja ` Vihollisen vuoteessa – Coco Chanelin salainen sota` (2011) käsittelee kaikkien aikojen muotilegenda Coco Chanelin menneisyyttä, toimintaa ja bisneksiä II maailmansodan aikaisessa Ranskassa. Sotavuosien miehitetyssä Pariisissa Coco Chanel heitti isänmaallisuuden romukoppaan, alkoi ajaa omia etujaan ja päätyi näin toimiessaan ja intohimojensa johdattamana myös jonkinlaiseksi Saksan tiedustelupalvelun agentiksi.  

Sodan päättyessä Ranskassa koittivat kovat ajat kollaboraattoreille, eli saksalaisen miehittäjän kanssa yhteistoiminnassa olleille kansalaisille. Pelkästään yli 20.000 naista syytettiin veljeilystä miehittäjän kanssa.  Syiksi kävivät:

·      1) Poliittinen yhteistyö eli kuuluminen esimerkiksi johonkin miehitysorganisaatioon 2)  Mielipiteet miehityksen puolesta tai vastarintaliikettä vastaan tai antisemitistiset mielipiteet  

3) Taloudellinen hyötyminen miehitysajasta tai 

4) Henkilökohtainen suhde miehitysvallan edustajaan (myös prostituutio laskettiin mukaan tähän luokkaan.)

Coco Chanelin kohdalla syistä olisi täyttynyt useampikin, ellei peräti kaikki. 

Vastarintaliikkeen jäsen Gaston Deferre on sanonut, että rikkaat, nokkelat ja suhdetoiminnan hallitsevat välttivät rangaistuksen – he vain palasivat kun myrsky oli laantunut. Coco Chanelia kuulusteltiin useaan otteeseen hänen miehittäjäyhteyksistään ja suhteestaan natsiupseeri Hans Günter von Dincklageen ,mutta häntä ei koskaan tuomittu maanpetoksesta. Chanelin onneksi rahalla sai ostettua vaitioloa ja ystävät korkeissa asemissa olivat hädän hetkellä kullan arvoisia. Historiantutkijat ovat kiistelleet mikä lopulta oli Winston Churchillin rooli Cocon kuulustelujen lopettamisessa. Madamella oli yhteyksiä Windsorin herttuapariin, jonka saksasympatioista Englannin kuningashuone halusi mieluusti vaieta. Yhteinen etu oli, että Coco Chanelinkaan yhteyksiä ei alettu tonkia. Poliittinen ilmapiiri oli kuitenkin sen verran herkkä, että suhteidensa avulla pelastuneen muoti-ikonin piti muuttaa vuosiksi pakoon Sveitsiin. Sieltä käsin Coco odotteli pölyn laskeutumista kunnes palasi vuonna 1954 Pariisiin. Maanpaossa ollessa oli sopivasti aikaa käydä oikeusjuttua Chanel 5 -hajuveden tuotoista.

Muotitalo Chanel on miljoonaluokan yritys, joka yli 50 vuoden ajan suojeli perustajansa Coco Chanelin salaisuutta paljastumasta. Aikanaan perustajansa natsimenneisyys olisi varmasti tehnyt bisneksille huonoa, nyt kun Coco Chanelin kuolemastakin on jo yli 40 vuotta, ei asiasta taida brändille olla enää taakkaa.

”En ole koskaan kokenut epäonnistumista”  

Chanel ei myöhemmissäkään elämänvaiheissaan paljon piitannut soveliaisuussäännöistä tai tuhlannut aikaa kenenkään miellyttämiseen. Hän teki mitä halusi ja sai useimmiten haluamansa. Hän ei myöskään epäröinyt kaunistella totuutta itsestään. Jos jokin elämänvaihe ei sopinut hänen imagoonsa, hän muutti sen mieleisekseen. Hän oli nainen joka `päätti keksiä itsensä`. Mottona oli, että riittävän pitkälle tehty alkaa näyttää aidolle. Hän taisi itsekin uskoa itsestään rakentamansa mielikuvat ja muutetut totuudet. Ei kovin eleganttia, Coco? Olikohan narsistinen persoonallisuushäiriö tunnettu jo noihin aikoihin?  

Kuva flickr.com. Lisenssi CC BY 2.0

Näen aikamoista ironiaa ja tahatonta koomisuutta siinä, että Chanelilta on välittynyt jälkipolville seuraavanlainenkin elämänviisaus: 

Olitko aina ihan oma itsesi, Coco?

Että älä elä niin kuin minä elin vaan elä niin kuin minä opetin, tai jotain sellaista vai…? Toki on myönnettävä, että Coco Chanel piti johdonmukaisesti oman omaksumansa tyylin loppuun asti.  

Coco Chanel on siis nostettu jonkinlaiseksi nykynaisen esikuvaksi. Hänen ansiokseen katsotaan naisten vapautuminen korseteista ja pitkistä hameista ja luksuksen yhdistyminen mukavuuteen ja nautinnonhaluun. Varsinainen ikoni ja naisesikuva, juu, voisin listata parempiakin esikuvia samalta aikakaudelta vaikka miten paljon.  

Täytyyhän naisella toki periaatteita olla. Mukavaa tietysti olisi, jos ne eivät ihan kaikki liittyisi asusteisiin tai kengän koron korkeuteen. Jos minulta jää jälkipolvilleni jokin kuolematon sitaatti, niin olkoon se sitten vaikkapa tämä:

Reiluuden nimissä annetaan viimeinen puheenvuoro puolustukselle. Mitä sanotte, Madamoiselle Chanel?

Mitäpä tuohon lisäämään, veit viimeisen sanan, Coco, taas. Lähden nyt kaupungille ja otan neuvoistasi sen verran vaarin, että riisun lähtiessä vielä yhden asusteen pois, suihkautan hajuvettä siihen paikkaan, johon haluan tulla suudelluksi, pidän pääni pystyssä ja odotukseni korkealla. 

En ehkä ole ihan mahdottoman glassy, mutta aika fabulous olen. Pidän myös mielessä sanasi siitä, että nainen jolla on hyvät kengät, ei voi olla ruma. Määritelmämme hyvistä kengistä saattaa kyllä erota toisistaan, minulle ne ovat tässä tapauksessa lenkkarit. Hyväksy se Coco, maailma muuttuu, onneksi.

Sitaattikuvat;flickr.com kuvapalvelusta otettuja public domain –kuvia , joihin lisätty sitaatit