Terassielämän nosto uudelle tasolle

Autotallistamme pari päivää sitten löytyneet olut-, limsa- ja hedelmälaatikot pääsivätkin tositoimiin saman tein. 

Jo vuosia on takapihallemme johtavassa pikkueteisessä ollut parkkeerattuna iso puinen lelurekka, jolla mieheni on lapsuudessaan muinoin leikkinyt. Peikkola-Muumilan linjaliikenne on taloudessamme kovasti hiljentynyt viime vuosina, ja kuljetuskaluston ainoana tehtävänä onkin jo vuosia ollut säilyttää päällään ulkokäyttöön tarkoitettuja vilttejä ja huopia. Rekka saa nyt luvan ajella parkkipaikalta varikolle eli ullakolle odottelemaan seuraavan sukupolven rekkakuskeja.

Peikkola-Muumila linjaliikenne on toistaiseksi keskeytynyt

Sommittelin tilaan puulaatikoista hyllykön tapaisen, johon keräsin ulkoilmaelämän todellisen selviytymispakkauksen.  Viltit, huivit, sarjakuvakirjat, ulkolyhdyt, lamput, tulitikut, kynttilät ja villasukat löysivät paikkansa eri laatikostoihin.  Näillä mennään ulkoilmakauden loppuun, vielä varmaan pari kuukautta. Vähän jo mielikuvitusta kutkuttaa, että mitähän kaikkea tähän voisi jouluksi koota.

Yläpuolella olevaa hyllyä somistamaan nostin muutaman tuunatun ajatelman. Kehykset ovat ilmaiseksi saatuja, mattamustalla värillä yhtenäiseksi spreijattuja. Omatekoisuus näkyy parhaiten siinä, että yksikään teksteistä ei taida olla suorassa. Mikä se onkaan se semmoinen  työkalu, jossa pieni vesikupla kertoo linja suoruuden…. olisikohan niitä tarjolla taskukokoisena pieniin nopeisiin tuunaustarpeisiin.. Nyt muistui, sehän on nimeltään vesivaaka eli vatupassi.

Taidanpa tästä siirtyä vatupassiin keinuun. Sarjiksia mukaan ja viltti varoiksi. Kaikki irti kesäkeleistä niin kauan kuin ihanuutta vielä riittää...