Kynttilän maalaaminen kalkkimaalispraylla

On se vaan ihmiskunnan arkisten keksintöjen parhaimmistoa, nimittäin  spraymaali.  Spreijaamalla kun  saa hyvää maalipintaa helposti ja halvalla.  Ei liuotinaineiden miettimistä, eikä pensselin etsimistä, saatikka pesemistä.  

Toisaalta tuunaajan ja tee-itse-ihmisen suurimpia trendejä viime vuosina on ollut kalkkimaalit, joilla saa maalattua kivasti vintagehenkistä  mattapintaa käytännössä pinnalle kuin pinnalle. Kalkkimaalibuumi on tähän mennessä kiertänyt Vintagentin osoitteen. Sen yhden kerran kun kalkkimaalilla nojatuolia maalasin, valmistin maalin itse sekoittamalla remontti-ässää ja kipsijauhetta. Kaiken aikaa kuitenkin on kalkkimaalien kauniit sävyt ja monikäyttöisyys houkutellut.

Eipä ollut siis ihme, jos meinasi mopo karata käsistä kun löysin nämä kaksi asiaa yhdistettynä. Viime viikonloppuna Lohjalla käydessä bongasin Mintun kulma -nimisen kivijalkapuodin hyllystä Pintyplus- merkkistä kalkkimaalisprayta. Värikartasta löytyy 19 toinen toistaan kivempaa väriä. Pidin maltin, ostin vain pullollisen haalean turkoosin väristä kalkkimaalisprayta.

Varastossa ollut pieni puinen lokerikko pääsi samantien kotiin tultua käsittelyyn. Tiedättekö sen tunteen kun maali on korkattu ja katse vaeltaa ympäriinsä hakien lisää kohteita?  Juuri silleen tässä kävi.  Siispä etsimään jotain pientä ja erilaista materiaalia olevaa maalattavaa. Löytyi  hiekkalaatikkoleluksi tarkoitettu ja parhaat päivänsä nähnyt muoviauto.

Pintyplusspraymaalarit -ryhmästä  (kyllä, tälle jutulle on ihan oma sivustonsa fb:ssa) löysin vinkin kynttilöiden maalaamisesta kalkkimaalispraylla.  Tätä oli pakko kokeilla. Eihän se voi toimia, savuttaa tai nokeentuu tai paljastaa maalaamattoman pinnan rumasti palaessaan…  Vaan kyllä toimi  kalkkimaalispray ihan täydellisesti kynttilän pinnassa.  Piti polttaessa maalatun pinnan kauniina eikä haissut eikä paljastanut alta valkoista kynttilämassaa. Hitsit kun olisin ostanut harkitsemaani vadelmanpunaista sprayta, niin olisi voinut teipin avulla suhautella polkagris-kynttilöitä joulukattaukseen.

Mitkään tekstissä olevat linkit eivät ole kaupallista yhteistyötä, vaan ihan omasta ilosta linkitettyjä juttuja. Maalin ostin ihan omalla rahalla ja maalauskohteet ovat talouden vanhaa rojua. Paitsi kynttilä ja kuvissa näkyvä kynttilänjalka jotka ovat tuore joulukalenterivoitto Kaisalta Unelmoiden ja haaveillen -blogista.

EDIT: Kysäisin  maahantuojalta tuotteen mahdollisesti sisältämistä liuottimista ja sain vastauksen, että tuote on vesiliukoinen eli ei sisällä myrkyllisiä liuottimia. Tuote on myös CFC-vapaa eli ei rasita otsonikerrosta.
T

Menovinkki sunnuntaille

Tulin vain nopsaan huikkaamaan menovinkistä tälle sunnuntaipäivälle.

Aikalailla sattumalta osuimme eilen vierailemaan Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoilla, jotka pidetään Lohjan keskiaikaisella kirkonmäellä. Odotukset eivät olleet suuren suuret, tai ehkä ihan olemattomat. Ehkä juuri siksi tapahtuma pääsi täydellisesti yllättämään.  Markkinoilla oli yli 200 myyntipaikkaa. Myynnissä saa olla vain käsin tehtyjä, ei teollisia tuotteita. Kojut oli kauniisti rakennettu ja niiden somistukseen oli selvästi nähty vaivaa. Myyjiä onkin ohjeistettu, että muovia ei kojurakenteissa saa näkyä.

Ihmispaljoudesta huolimatta markkina-alueella oli mukavaa liikkua ja ilmapiiri oli leppoisa. Minusta tapahtuma pesee mennen tullen esimerkiksi pikkaisen snobistiset Vanhan suurtorin joulumarkkinat Turussa. Lohjan joulumarkkinoilla valikoima on jollainlailla `maanläheisempi`, kuitenkin ilman että mennään hiukkaakaan metrilakuosastolle. Vielä kun olisi sää suosinut…

Tästä voisi tulla meille uusi jouluperinne.

Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoita vietetään vielä tänään sunnuntaina 10.12.2017  klo 11-16.  Markkinoilla vierailuun voi liittää vaikka  kauneimmat joululaulut Pyhän Laurin kirkossa.  Lisätiedot ja markkina-ohjelma löytyy osoitteesta http://www.menneenajanjoulumarkkinat.fi/

Panostaako vai pihistääkö ?

Teki mieli nahkasomisteista kynttilälyhtyä.  Sellaisilla konjakinvärisillä nahkanauhoilla somistettua ja ripustusnarulla varustettua lasilyhtyä.  Jotain tämänkaltaista:

Ihan näin paljon en halunnut mielihalustani maksaa. Voisikohan sitä yrittää pihistää ja  tehdä  ihan itse?

Hyllystäkin löytyi juuri sopivan kokoinen lasipurkki. Ongelmaksi muodostui yhtä leveiden  ja samanväristen nahkavöiden löytäminen. Kaupastahan noita olisi saanut ostettua juuri tarpeellisen määrän, mutta kun kerran lähdin tekemään pihistys -periaatteella, niin ei antanut luonto periksi käydä ostamassa nahkavöitä hommaa varten.  

Sen sijaan käytin  materiaalina risan kasarinahkatakin helman ja hihansuut. Ripustusnaru on vanha vyö. Nahankappaleet on yhdistetty toisiinsa metallisilla painoniiteillä.

Vanha lasipurkki, vanha nahkatakki ja nahkavyö, pari niittiä varastosta. Nollabudjetilla siis. Lopputulos on aika raffi, mutta niinhän se usein tapaa olla kun nahkalla ja niiteillä leikitään…

PS. Kun olin saanut purkin valmiiksi, satuin löytämään paikan (Supernova.fi) jossa myydään kaikenlaista armeijoiden ylijäämätavaraa, mm. edullisia nahkahihnoja. Pitänee ehkä vähän panostaa, laittaa tilaus sisälle  ja tehdä vielä toinen moinen, ehkä enemmän esikuviensa näköinen.

Sammalkranssi sai asukkaat

Jotkut ne vaihtavat sisustuksen tekstiilejä aina vuodenajan ja juhlapyhien mukaan.  Meillä mennään samoilla verhoilla ja koristetyynyillä kesät talvet, joulut ja juhannukset.

Sen sijaan vuodenajat ja juhlapyhät näkyvät ulko-oven kranssin alituisena vaihtumisena.  Syyskauden aloitti käpykranssi. Pakkasten alkaessa lähestyessä saivat kävyt päälleen suolahuurteen.  Ihan oli kiva, mutta syksyinen juttu. Jouluksi tarvittiin siis jotain uutta.  

 

Käpykranssi sai väistyä

Olen nähnyt kuvia kauniista sammalkransseista ja semmoista alkoi tehdä mieli. Meidän takapihalla sammal onkin likipitäen ainoa asia joka kasvaa ja lisääntyy. Sinnepä  siis.. Vaan en sitten kuitenkaan raaskinut kerätä pihamaan litteää sammalta vaan metsään asti piti mennä sammalta poimimaan.

 

Tilalle metsäinen sammalkranssi

Työskentelyn pohjaksi otin pohjaksi vanhan risukranssin, jonka ympärille rullasin kerroksen sanomalehden suikaleita. Teippasin homman kasaan maalarinteipillä.  Sitten aloin asetella sammalta kranssipohjan ympärille. Kiinnitys tapahtui rautalankaa kieputtamalla. Koska metsästä tuli kerättyä karhunsammalta, on lopputulos aikalailla ajateltua rehevämpi; melkoinen pienoismetsä.

Olemme työlasten kanssa käyneet metsässä kasa lelueläimiä mukanamme rakentelemassa niille pesiä ja koteja. Siitä innostuneena päädyin asuttamaan eläimiä kranssiinikin. Nämä taitavat olla Schleisin eläinhahmoja. Olen joskus ostanut näitä kirppikseltä `johonkin varmaan tarvii` -ajatuksella. Nyt siis kettu ja kaniini kotiutuivat sammalmättääseen. Pieni bambipoikanen emonsa kanssa saivat kodin murattiruukun juurelta.

Ketun jalat ovat niin syvällä sammaleessa, että hyvin pysyy paikallaan. Jänis sen sijaan pitänee pelastaa pois kranssista, kun on jo pari kertaa löytynyt kynnykselle pudonneena. Kummallista ovenpaiskojaporukkaa tuntuu täällä asuvan…

PS. Tämä nyt on ennenkin sanottu, mutta muistathan ettei sammal kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, vaan sen keräämiseen pitää olla maanomistajan lupa.

Adalmiinan Helmi

Pieni Lintu  -blogin tämän viikon makrotex-kuvahaasteen aihe on kollaasin tekeminen. Kamera oli sattumalta mukana viime viikonloppuna pikapiipahduksella sisustusnavetta Adalmiinan Helmeen Paimiossa. Adalmiinan Helmi syntyi vuonna 2004 vanhaan kivinavettaan. Turusta Paimioon ajaa parissakymmenessä minuutissa, Salosta samoin.  Saatan ajaa toistekin; yleensä stressaannun joulukaupoissa ja koriste-esineosastoilla, mutta Adalmiinasta tarttui mukaan sellainen kiireetön joulutunnelma.

Psst. Tekstilinkki ei ole semmoinen affilia..tshiu-linkki vaan ihan tavallinen linkitys. Kannattaa käydä jos lähistöllä liikut. Kannattaa käydä myös katsomassa Pieni Lintu blogissa minkälaisilla kuvakollaaseilla ovat muut haasteeseen osallistuneet.

Sarvet ojossa sisustamaan

Kausisisustaminen ei ole Vintagentin juttu sitten yhtään.  Tunnen itseni ja tiedät, että jouluiset sisustustekstiilit ja koriste-esineet tuppaavat jäämään esille vähintään pääsiäiseen asti. Joskus muinoin, kun lapset olivat pienempiä ja kotia koristeltiin enemmän,   tonttuja bongattiin sieltä täältä vielä vappunakin..

Ei siis mitään joulupukki ja tonttu -aiheisia koriste-esineitä tai tekstiilejä meille, niin eipä sitten tarvitse stressata toisessa päässä juhlakautta..¨

Sen sijaan erilaisia sarvipäitä (porot, peurat, hirvet.. mitä näitä nyt on) on viime aikoina hiipinyt osaksi sisustusta. Viimeisenä lisäyksenä sarvipäiden sarjassa  kehyksiin päätyi  kaksi peura-aiheista lahjakassia.  Samassa sisustuspuuskassa tuli siirrettyä entinen puulaatikoista tehty  `ruokakomero` olohuoneeseen lankojen ja kankaiden  säilytystä varten.

Melko värikylläistä meillä täällä. Saattaapa olla, että punainen tehosteseinä on nyt aikansa elänyt ja vaihtuu joulun mentyä johonkin neutraalimpaan sävyyn. Tai ehkä sittenkin pääsiäiseen mennessä, voi mennä vappuun astikin…

Saisiko olla rusinoita mun pullasta ?

Kuluneen kuukauden kuuma puheenaihe somessa on ollut kuohunta blogimaailmassa. Koko genre käy kuulemma kuolinkamppailua tai on vähintään syvässä uskottavuuskriisissä. Yksi jos toinen ison mittaluokan bloggaaja on ilmaissut olevansa kyllästynyt blogimaailman kaupallistumiseen, pinnallisiin yhteistyökuvioihin ja yleiseen kiiltokuvamaisuuteen .  Blogien on kuvattu olevan nykyään yhtä tylsiä ja laimeita kuin eilinen kylpyvesi.  Tähtiblogit ovat ulkonäöllisesti nousseet aikakauslehtien tasolle, paikoin yli ja ohikin. Tuotetaan kauniita kuvia yhteistyötahojen tuotteista ilman sen suurempaa sisältöä.  Riittää kun kuvat ovat siloiteltuja ja se vähäinenkin teksti sujuvaa ja neutraalia. Samat purkit, samat tuotemerkit, samat smoothiet ja macaronsit joka hemmetin blogissa. Ja kyllä, itsekin olen pannut tämän asian merkille..

Enää ei kuulemma uskalleta tehdä räväköitä keskustelun avauksia ja pistetä kunnolla persoonaa peliin, jottei vaan ärsytettäisi ketään; lukijaa tai yhteistyökumppania. Niinpä!

Ymmärrän toki ongelman, siis jos blogin kirjoittaminen on pää- tai sivutulo tai sellaisesta tulevaisuudesta itselleen haaveilee. Mutta hei oikeasti! Suurin osa meistä blogin pitäjistä on edelleen ihan jotain muuta. Harrastajia. 

Olen Vintagentin historian aikana tehnyt muistaakseni kaksi tai kolme ns. yhteistyöpostausta. Näissä yhteistyöpostauksissa  olen itse valinnut aiheen ja pyytänyt lukijoille arvottavaksi jonkin aiheeseen liittyvän tuotteen. Itselleni en ole näissäkään yhteyksissä pyytänyt mitään ns. palkkiona kirjoittamisesta. Vintagentin kautta olen saanut tasan yhden  (1 kpl) lastenkirjan arvostelukappaleena, siinä siis kaikki mitä olen  materiaalisesti Vintagentin kirjoittamisesta hyötynyt!

Aika iso siivu Vintagentin lukijoista tulee tänne erilaisten facebookin diy- ja askarteluryhmien kautta koska olen säännöllisesti linkittänyt sivuille sivuston aiheeseen sopivia postauksiani.  Viikonloppuna huomasin, että facebookin suurin suomalainen askarteluryhmä muutti sääntöjään niin, ettei blogistien omia juttulinkkejä enää hyväksytä sivustolle.  Tämä siksi, että jotkut ryhmään kuuluvat ovat kokeneet blogien linkit mainostamiseksi ja kävijöiden  kalasteluksi omaan blogiin.  

No hei haloo! Juuri siitähän tietysti  onkin kyse. Olen keksinyt kivan idean, toteuttanut sen, dokumentoinut, kuvannut työvaiheet, kirjannut ohjeet ja usein sitonut tämän kaiken tarinan muodossa yhteen.  Olen leiponut kokoon kokonaisen jutun. Tietysti haluan, että tekemäni työ palkitaan lukemalla koko blogipostaukseni aiheesta. Tietysti haluan kävijöitä ihan sinne blogiin asti. Sen sijaan nyt saan jakaa ryhmässä vain yhden kuvan, enkä enää kuvalinkkiä sinne missä koko tarina olisi jo tarjolla. Jos joku ryhmässä kiinnostuu kuvani perusteella tuotoksestani, hänen täytyy nyt  kommenteissa  kysyä tarkempia ohjeita, materiaalitietoja, lisäkuvia yms yms   Jos haluan olla avulias ja kohtelias täytyy minun kerrata ohjeet ja tekovaiheet uudelleen keskustelussa vaikka blogilinkki tarjoaisi suoran reitin valmiin leipomuksen luo. Eli saan tarjoilla vain rusinoita pullasta, en koko kakkua.

Ja tämä kaikki vain siksi, että jotkut kuvittelevat kaikkien blogistien hyötyvän rahallisesti siitä, että saavat blogiin kävijäliikennettä.  Onko se nyt suurikin vaiva olla klikkaamatta sitä blogilinkkiä jos niin hitokseen paljon huolestuttaa, että blogin kirjoittaja jotenkin hyötyy siitä että blogissa kävijämäärät kasvaa.   

Minusta kyseessä on vähän sama asia kuin se, että kirjan lainaamisen tai ostamisen sijaan lukisin kirjakaupassa pelkästään takakannen tekstin ja julistaisin sen olevan vallan riittävä lukukokemus kyseisestä hengentuotteesta.

Ollaan huolissaan, että blogit kaupallistuvat ja sisältö kevenee, mutta miten ihmeessä niitä lukijoita sinne sisällön luo sitten houkutellaan jos kaikki mainostaminen luokitellaan tarkoitusperiltään epäilyttäväksi ja kaupallishakuiseksi. 

Okei, okei ehkä ilmassa on pientä  turhautumista.  Isot toimijat ovat sössineet blogigenren siihen hanttiin, että kaikki blogit (pienet ja isot) kärsivät nyt kävijäkadosta ja uskottavuuskriisistä. Aiheettomasta kateudestakin.

Jos Vintagentti olisi kirjablogi, vaihtaisin ärsyyntyneenä ehkä blogin pitämisen suosiolla vaikka paikallisessa kahvilassa kokoontuvaksi kirjallisuuspiiriksi Mutta mikä on vaihtoehto askartelua, tuunausta ja käden taitoja harrastavalle ihmiselle? Pistääkö blogipillit pussiin ja siirtyä esittelemään tuotoksiaan kansalaisopiston harrastekokoontumisiin, mitä?

Niin ja siis hei, ei mulla mitään niitä yhteistyökuvioita vastaan ole. Niitä ei ole vaan tullut. Kiva olisi jos tulisi, pääsisipä edes päättämään, että kiinnostaako vaiko eikö kiinnosta.. 

 🦊🦊

Kuvituksena viikonlopun ulkona ahertamisen tuloksia. Kuihtunutta kauneutta.