perjantai 4. elokuuta 2017

Non Je Ne Regrette Rien



Koskaan et muuttua saa ?

Olen ollut havaitsevinani erilaisilla tuunaus- ja askartelusivustoilla viime aikoina uuden ilmiön. Nimittäin sellaisen mielialan, että mitään vanhaa tai antiikkista ei saisi mennä  maalilla `pilaamaan`. Vanhat kalusteet pitäisi säilyttää ikuisesti samanlaisina. Vain Ikean tuotteiden kaltaisia lastulevyvirityksiä olisi luvallista tuunailla.

Onko siis pakko pitää vaikka ei tykkää?

No ei ole !! Omille huonekaluilleen saa ja voi tehdä ihan mitä itse keksii, eikä hyväksyntää tarvitse pyydellä keneltäkään. Jos huonekalu ei alkuperäisessä kuosissaan miellytä, niin tilkalla maalia saattaa kaluste saada ihka uuden elämän.  Paljon huonompi vaihtoehto on se, että kaikenlaiset perintöpöydät ja mummolan lipastot heivataan eteenpäin, kun ne eivät enää omaa silmää miellytä ja muuhun elämäntyyliin istu. Sehän siinä juuri on riskinä jos huonekaluihin ei uskalleta kajota kun pelätään arvon alenemaa tai `ajan patinan` hukkumista.
 
Ohhoh, tulipa siitä Punainen


Olimme saaneet appivanhemmiltani perintönä semmoisen ootratun ja lakatun olohuoneen ns. paremman  piirongin. Olin antanut sen muualle pitkäaikaissijoitukseen kun en kertakaikkisesti voinut sietää piirongin pintakäsittelyä ja värisävyä.  Susiruma kaluste oikein huokui perinteikkyyttä ja tylsää arvokkuutta, minkä ohi en vuosikymmeniin kyennyt näkemään mitään hyvää.  Minulta jäi huomaamatta, että kalusteen muotohan onkin yllättävän moderni. 


Vaan erään kerran piironkia mulkoillessani huomasin pinnan takaa mielenkiintoisen muodon. Periporvarillisessa suomalaisen puusepän tekemässä säilytyskalusteessa onkin klassisen kiinakaapin muoto!


Ideasta toteutukseen vierähti melkoinen tovi, koska en osannut määritellä miten saada kaapista juuri oikean punainen (täällä siitä pohdinnasta enemmän juttua).  Kun sitten viime viikolla käsiini sattumalta putosi jämäpurkki syvänpunaista Miranolia,  niin johan alkoi tapahtua… Porvariston hillitty charmi joutui vallankumouksen pyörteisiin ja piironki muuttui kiinakaapiksi.



Arvaan, että perintökalusteen muutos jakaa mielipiteitä. Olen itse kuitenkin täydellisen tyytyväinen lopputulokseen ja tässä kohtaa vain sillä merkitystä.  Myönnän auliisi, että anopin eläessä en olisi ikimaailmassa rohjennut muokata kaappia tällä tavalla. Vaan ajat muuttuvat ja pieniä ja suuria vallankumouksia tapahtuu kaiken aikaa. Piirongista tuli kaappi, enää täytyy mallailla sille sopivaa paikkaa. Punainen väri kaipaa minusta taakseen petrolinsinistä seinää, eli taas taitaa tulla asiaa maalikaupan värilastuja ihmettelemään..


Muuten, otsikossa mainitulla Edith Piafin tunnetuksi tekemällä Non, je ne regrette rien -laulullakin on  vallankumouksellinen tausta. Ranska pyrki säilyttämään vuosina  1954 – 1962 käydyssä Algerian sodassa siirtomaavaltansa rippeitä lähettämällä mm. muukalaislegioonan joukkoja kukistamaan sikäläistä itsenäisyysliikettä. Aika oli kuitenkin ajanut siirtomaaherruudesta ohi ja muukalaislegioonan joukot joutuivat perääntymään taisteluista Non, je ne regrette rien -laulua laulamalla.

17 kommenttia:

  1. Vitsit, että on kaunis lopputulos :)

    VastaaPoista
  2. Ihan kiinakaappi tosiaan! Punainen väri istuu hyvin kaappiin.

    Minä olen itse kovin varovainen tuunaamaan ja maalaamaan vanhoja huonekaluja. Tai riippuu vähän kyllä huonekalusta. Silti en kyllä paheksuisi toisten tuunauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pohdin pitkään vanhojen huonekalujen kohdalla, se ensimmäinen siveltimenveto aina hirvittää...

      Poista
  3. Hyvä muutos! Olen kanssasi samaa mieltä, kyllä pieni ehostus on parempi kuin heittää kaluste tms roskiin kun ei miellytä omaa silmää!

    VastaaPoista
  4. HIENO!! Minä olen maalannut ruskean vanhan sivustavedettävän sohvan. Tosin vain vaaleaksi kalkkimaalilla. No, kyllähän sitäkin kommentoitiin. t Riitta

    VastaaPoista
  5. Tuo punainen on kuin tehty tuohon malliin!
    Olen kanssasi samaa mieltä, että pitää muuttaa mieleisekseen, jos ei tykkää. Itse olen arka muuttamaan mitään vanhaa uuteen kuosiin, ja ihaillen aina katselen muiden toteutuksia. Mielestäni vanhaa pitää kunnioittaa ja parhaiten sen tekee ottamalla huonekalut/esineet käyttöön, vaikka sitten muuttamalla mieleisekseen. Eihän niitä ole tehty varastoon pölyä keräämään vaan käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan! Kyllä käyttöarvoa täytyy arvostaa siinä missä rahallistakin arvoa. Ihan toinen juttu olisi, jos näillä vanhoilla kalusteilla olisi isot markkinat, kova kysyntä ja hyvät hinnat. Kyllä minäkin varmaan silloin tyytyisiin tuunaamaan ruotsalaisia nykykalusteita

      Poista
  6. Ihan älyttömän hieno siitä tuli! Minustakin alkuperäinen väritys on puistattava, mutta nyt kaappi on aivan upea! Kyllä kannatti tuunata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kun kerran on tämän kalusteen kanssa menty kynnyksen yli, saattaa se hyvinkin saada uuden ilmeen sitten kun punainen alkaa kyllästyttää... Muoto kun on sellainen, että ovet olisi helppo päällystää tapetilla tai liimalakatulla kankaalla.

      Poista
  7. Olen törmännyt samanlaiseen ajatteluun, että vanhaa ei saa muuttaa. Olen kuitenkin sinun kanssasi täysin samaa mieltä. Vanhaa saa muuttaa, jos siltä tuntuu. Piirongista tuli suorastaan loistava!

    VastaaPoista
  8. Tulipa kaapista loistava! Hyvä että rohkenit! Ei olis kyllä onnistunut kalkkimaalilla, vaikka itse en enää muuta käytäkään. Ihmeellisiä nämä eri aikakausien muoti-ilmiöt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään hurjasti kalkkimaalin silkkisestä pinnasta, mutta tähän juuri kaipasin kiiltoa ja kovuutta. Kiva kun on vaihtelua.

      Poista