Tuunaavat ihmiset tietävät varmaan tunteen, kun omassa
päässä on jokin vahva visio lopputuloksesta.. mutta ei mitään konkreettista
käsitystä miten homma toteutetaan. Meillä on anopin vanha puupiironki, jonka
tunkkaisen ruskea lakattu pinta on sanalla sanoen susiruma. Kaappia eräänä
päivänä mulkoillessani huomasin yllättäen rakenteen olevan mielenkiintoinen.
Kaksi symmetristä vetolaatikkoa ja kaappia sekä niiden keskellä iso musta
ympyrän mallinen kahva. Periporvarillisessa suomalaisen puusepän tuotteessa onkin
klassisen kiinakaapin muoto, oho! Muutokseen tarvitaan siis vain käynti
maalikaupassa; ” purkki kiinanpunaista, kiitos”.
Jotain tämänkaltaista hakusessa. Kuva lainattu uuttakotiin.fi nettikaupan sivuilta |
Siihen se visio sitten tyssäsikin. Kiinakaappeja kun
on niin monenlaisia. Onko verenpunainen oikea valinta vai oranssinpunainen?
Superkiiltävä lakkapinta vai mattapintainen kalkkimaali? Tai sittenkin kompromissina
puolihimmeä ruosteenpunainen? Öljy vai
akryyli? Miten ihmeessä saada epämääräinen mielikuva konkreettiselle sävykoodi- ja
tuotenimitasolle.
Käynti askartelukaupassa ei helpottanut
valinnanvaikeutta. Kiinanpunainen –värisävyä ei sävykartoista todellakaan löydy.
Sen sijaan löytyy joulun, karmiinin, viinin, ruosteen, rubiinin, kirsikan,
puolukan, tiilen, tulen, amarantin, aniliinin, tomaatin ja burgundin punaista. Yritin
epätoivoisesti täsmentää käsitystäni hakemastani sävystä jaarittamalla Kiinan
historiasta. Hakemani punainen olisi siis ajalta ennen Kiinan kansantasavaltaa.
Semmoista agraari-talonpoikaiskiinaa, ei kommunismia. Niin kuin arvata saattaa,
selitys ei yhtään auttanut myyjäparkaa pääsemään kiinni visiooni. Myyjä
varovasti ehdotti burgundinpunaista. Siinä vaiheessa oma näkemyksestäni oli jo
niin hämärtynyt, että teinityyliin vastasin että `ihan sama, otetaan se`.
Halusin kuitenkin testata värin ensin johonkin muuhun kohteeseen. Alle 4 euroa
maksanut pikkutuubi riittäisi olohuoneen sohvapöydän maalaukseen. Pöytä on
ollut ullakolle siirto-uhan alla jo ikuisuuden, joten pieni kiinanpuna –kokeilu
sopisi sille hyvin.
Käytin tuubista korkeintaan puolet. Laimensin väriä reilusti
vedellä, jolloin pinta pikkuisen krakeloitui kuivuessaan. Märkänä väri näytti lähinnä pinkiltä tai
punajuurelta; lasillinen sen väristä punkkua taitaisi jäädä juomatta. Kuivuttuaan
väri muuttui kuitenkin värikartan mukaiseksi.
Mutta onko burgundi oikea sävy
kiinanpunaiseksi? Ei kai auta muu kuin ottaa illalla lasi punaviiniä ja istua
sohvalla maalipintaa tuijotellen. Tuskin siinä kovin montaa lasillista
tarvitaan ennen kuin lopputulos alkaa vastata alkuperäistä mielikuvaa (onneksi en valinnut tomaattia tai punajuurta). Jahka tämä visio tästä vähän vielä varmistuu niin seuraavaksi pääseekin sitten jo
perintölipasto kiina-käsittelyyn.
PS. Outoja nimiä värisävyillä. Marmeladi on olevinaan punainen
(M326) ja nykyinen Höyry (G497) on entinen maalarinvalkoinen. Se joka näitä värejä nimeää ei
ole varmaan koskaan valinnut hääpukua (Huntu Y348) tai paistanut munakasta
(Omeletti J310).
Niin samoja fiiliksiä. Visioni keittiönkaappeihin oli "wanhan ajan vihreä", mutta sen nimistäpä ei värikartassa ole :D Siinä sitten haettiin ja etsittiin ja se löytämämme muistuttaa ehkä enemmän vaaleaa minttua, kuin nimeään oliivilehtoa... Mutta menköön, vaikka sitten parin lasillisen tehostamana.
VastaaPoistaMinä innostuin keväällä kalkkimaaleista, kun ymmärsin, että niitä voi vetään lähes minkä tahansa pinnan päälle ilman alkuperäisen pinnan esikäsittelyä. Tosi helppoa ja hauskaa! Valmis pinta kaipaa vaha- tai lakkakäsittelyn, ettei väri sitten irtoa pintaa myöhemmin pyyhittäessä. Vaha tekee pinnan vähän kiiltävämmäksi, olen tykännyt siitä.
VastaaPoistaOikean värin löytyminen ei ole kyllä helppoa. Tein sekoituksen, mutten ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen. Sitten loppukäsittelin vähän sikoinsokin sekä mustalla että värittömällä vahalla, ja niin siitä sitten tulikin hyvä ja hauskaa oli!! Suosittelen! : )
Ihan varmasti kokeilen kalkkimaaleja kunhan osun sellaisia myyvän puodin kohdalle. Kuulosta mukavan helpolle.
Poista