Yhden vuoden tauon jälkeen päätin tänä vuonna lähteä
taas tekemään Helmet-kirjastojen lukuhaastetta. Haaste koostuu vuosittain 50
erilaisesta tavasta valita kirjoja itselleen luettavaksi.
Pari viime vuotta on ollut lukemisen kannalta `hieman`
takkuilevaa. Jostain syystä nämä poikkeusolot ja kotona vietetyn ajan
lisääntyminen on minun kohdallani häirinnyt kirjoihin keskittymistä. Kaikki
aloitetut kirjat ovat tuntuneet joko liian raskaille tai liian kevyille tai
muuten vaan vaikeilta. Josko nyt hiljalleen saisi kateissa ollutta lukuiloa ja
-intoa takaisin elämään.
Listaan täällä blogin puolella lyhyesti haasteeseen
lukemiani kirjoja. Tarkempi lista haasteesta ja siihen sijoittamistani
kirjoista löytyy Helmet-2022 -välilehdeltä.
18 Kirjan on kirjoittanut toimittaja; Ina Mikkola – Valtakirjani
Sopivasti juuri vaalipäivänä pyörittelen Ina
Mikkolan Valtakirjaa käsissäni ja mietin mistä kirjassa lopulta kirjassa oli
kyse. Takateksti lupailee, että me kaikki olemme vallanpitäjiä, mutta jos
emme itse usko vaikutusmahdollisuuksiimme, muut käyttävät valtaa meidän
puolestamme. Vallankahvan tulisi olla työkalu, johon tartumme, aina kun
tunnemme sitä tarvitsevamme.
Valtakirja lupaa tarjoavansa keinoja
ravistella ajattelua terveellä tavalla vallanhimoisemmaksi ja ottaa haltuun
niin oma elämä kuin ympäröivää maailmaa. Kirja lupaa matkaseuraa kohti
tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ja hyvää itsetuntoa. Lupaavaa, eikö?
Valta vai voimaantuminen
Pakko myöntää, että olin ensin vähän pettynyt
siihen, että kirjassa keskityttiin enemmän miettimään valtaa ja vallankäyttöä oman
elämän sisällä. Sen sijaan että olisi mietitty valtaa yhteiskunnallisena voimana,
keskityttiin siis vallan ajatuksen tuomiseen yksilötasolle. Aika paljon
painopistettä oli siis omassa henkisessä voimaantumisessa; siinä miten omaa
mieltään ja ajatteluaan voi voimaannuttaa ja itseänsä vahvistaa. Kirja sisälsi
kyllä myös paljon puhetta misogyniasta
eli naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta vihapuheesta, väheksynnästä ja
yleistyksistä.
Olisin toivonut kirjalta vähän vähemmän selfhelp-puhetta
ja enemmän yhteiskunnallisen tason aiheen käsittelyä. Mutta rehellisyyden
nimissä vaikka odotinkin kirjalta enemmän yhteiskunnallista näkökulmaa, ei valtaa yksilön tasolla käsitelty kirjassa ollenkaan huonosti, päinvastoin.
Vallan käyttö kun ei tapahdu vain silloin, kun se on ilmeistä, vaan ihan
missä tahansa.
Se mistä en kirjassa jaksanut innostua yhtään, olivat
tekstin lomaan sijoitetut tehtäväkirjasivut. Kunkin luvun loppuun sijoitettu kysymyspatteristo
olisi varmasti riittänyt. Työkirjanomaisuus tuntui väkisin väännetyltä kirjan
laajennukselta.
Pienikin teko on vallankäyttöä
Jokaisella meillä on valta pilata jonkun päivä
tai jopa elämä, eikä siihen tarvita kuin yksi sana, lause, ele tai teko. Ja
meillä on valta toimia myös päinvastoin; pelastaa, kannustaa, luoda uskoa ja
tukea.
Ehkä kyse oli omasta kärsimättömyydestäni, kun
kaipasin kirjalta enemmän yhteiskunnallista näkökulmaa mikrotason pienten
eleitten ja tekojen sijaan. Todellinen pitkäjännitteinen yhteiskunnallinen
muutoshan voi alkaa tapahtua vasta kun tarpeeksi moni ja tarpeeksi usein kiinnittää
huomiota tekoihinsa ja sananvalintoihinsa.
Arjen toimintamallit luovat pohjan normeille, jotka puolestaan ovat pohjana
rakenteille. Rakenteet ja kulttuuri taasen ylläpitävät toimintamalleja ja
normeja. Jos merkittävän valta tai
vaikutin asuu valtapyramidin huipulla, pitää muistaa että sitä kannattelevat
kaikki kerrokset sen alla. Vaikuttamistyötä voi ja pitää siis tehdä
yksilötasolta käsin esimerkiksi sanoittamalla yhteiskunnallisia ongelmia ja levittämällä
tietoa muutostarpeista sosiaalisessa mediassa, tukemalla yksilötason työtä
tekeviä järjestöjä, tarjoamalla välitöntä apua ja tukea muille vaikuttajille
sekä toteuttamalla arkisia tekoja.
Olkaamme hyttysiä
Aina välillä meidän jokaisen mieleen varmaan hiipii
ajatus, ettei yksittäisen ihmisen teoilla ole merkitystä. Valtakirja neuvoo
miettimään tuolloin hyttystä. Tämä pieni ja heiveröinen itikka on loistava
esimerkki vallankäytöstä, ja tilanteen haltuun ottamisesta. Inisemällä ja
lymyilemällä näkymättömissä se saa järkevankin aikuisen ihmisen raivon
partaalle. Yliotteeseen. Eliminoitunakin
hyttyset usein ehtivät jättää pysyvän jäljen. Jos sinusta siis joskus tuntuu mitättömälle,
liian pieneltä taistelussa itseäsi suurempia voimia vastaan, ajattele olevasi
itikka. Minikokoinen, mutta kuitenkin tehokkaan ärsyttävä ötökkä.
Jokaisella meillä on erilaisia vahvuuksia ja
keinoja yrittää muuttaa itseämme suurempia voimia. Oleellista on ymmärtää, että
useat valtarakenteet tai tilanteet ovat käännettävissä päälaelleen.
Voimasuhteet eivät ole aina niin ilmeisiä kuin ensi ajattelulta voisi luulla.
Jokainen taisto oikeudenmukaisuuden puolesta
muokkaa käsitystämme siitä, mikä on oikein.
Mikkola Ina
Valtakirjani
Intokustannus 2021
176 sivua
Kursivoidut kohdat ovat
suoria lainauksia kirjasta.
Kuvituksena on käytetty postikortteja Catherine Helen Palczewskin suffragetti-aiheisesta
kuva-arkistosta.