Varför utomlands...

Viime viikolla oli tarkoitus ajella tyttären kanssa Kööpenhaminaan. Lähtöä edeltävänä iltana autoon tuli kuitenkin vikakoodi, jonka kanssa ei uskalla körötellä edes lähimmälle korjaamolle, saatikka lähteä millekään satojen kilometrien roadtripille. Yö vastassa ja laivan lähtöön alle puoli vuorokautta; vaihtoehtona ei ollut kuin perua lähtö. Harmitti tottakai, mutta  miten paljon enemmän olisi harmittanutkaan jos mokoma auto olisi hajonnut vaikka Tukholmassa tai keskellä Juutinrauman siltaa…

Leijasurffausta seuraamassa Vårdössa.

Mielenkiintoista muuten, että meillä on likipitäen kaikki mahdolliset vakuutukset, mutta löydäpä sellainen mikä korvaisi tällaisessa tilanteessa matkan peruuntumisesta aiheutuneet kulut. Ei löydy. Matkavakuutus korvaa sairastumisesta tai omalle omaisuudelle tapahtuneesta merkittävästä vahingosta johtuvan peruuntumisen. Auton hajoamista ei tietenkään lasketa merkittäväksi omaisuuteen kohdistuneeksi vahingoksi. Autovakuutus korvaa (jos sellaisen vakuutukseen on liittänyt) matkan keskeytymisestä aiheutuneista kuluista ymmärtääkseni auton hinaamisen lähimmälle korjaamolle ja oman kotimatkan, siinä kaikki. Vaikka vakuutusten perusideahan on varautua yllättäviin vastoinkäymisiin, ei niistä siis ollut minkäänlaista apua tällä(kään) kertaa. 

Onneksi tavan mukaisesti matkaan valmistautuminen oli minimissään, eli ainoa toteutunut kustannus olivat laivaliput Tukholmaan ja takaisin. Viking Linen järjestelmä yllätti joustavuudellaan, ja laivaliput saatiin helposti peruttua ja rahat siirrettyä asiakastilille odottamaan myöhempää käyttöä.

Geta-vuoren laelta lähtevä luontopolku luolineen ja rotkoineen.

Ja se myöhempi käyttö tulikin heti loppuviikosta. Jonnekin oli pakko päästä, mennään siis edes Ahvenanmaalle. Mies lähti mukaan, joten samalla meni mahdollisuus telttailuun. Etukäteen muita majoitusvaihtoehtoja kartoittaessa ilmeni, että koko saaren hotellit, b&b:t ja vuokratalot ovat liki täynnä. Oli siis pakko  taipua varaamaan majoitus etukäteen.  Huono päätös, todella huono. Ahvenanmaan leirintäalueet sijaitsevat toinen toistaan upeammissa rantamaisemissa, hotellimme sen sijaan ei.  Sillä rahamäärällä, jonka olisi telttailemalla säästänyt, olisi hyvinkin voinut ostaa miehelle jonkinlaiseen superluksusilmapatjan telttailukokemusta pehmentämään. No, ensi kerralla sitten otetaan tarpeelliset askeleet kohti self-made-glampingia, niin saadaan mieskin telttailijaksi.

Prästön luotsituvassa sijaitseva Bomarsundin museo. Degersandin hiekkaranta. Pålsböle. 

Entäs Ahvenanmaa? Kaunis ja kuuma. Mukavan pieni. Ystävällinen. Melkein kuin olisi ollut ulkomailla. Paitsi yksi vähän ärsyttävä juttu tapahtui monta kertaa. Nimittäin kun yritin puhua (kieltämättä ei-niin-täydellistä) ruotsia,  minulle vastattiin useimmiten englanniksi tai suomeksi.  Okei, ehkä ymmärrettävää, mutta kun suomenruotsalaiselle miehellenikin kävi sama juttu pari kertaa, hmm.  

Minä ainakin haluan matkalla edes kuvitella sulautuvani paikallisiin olosuhteisiin  enkä tulla kohdelluksi turistina. Vinkkinä matkailualan ihmisille, että koittakaa sietää matkailijan (vaikka)  heikkoakin kielitaitoa  ja antakaa hänen kokea onnistumisen iloa siitä, että pärjää ilman turistihelpotuksia.  Och samma på svenska; jag vill vara resenär, ingen turist (meniks tää nyt oikein...).

 

PS.

Tuo otsikko viittaa lauseeseen ”Varför Paris, vi har ju Åbo”. Näin kirjoitettiin ruotsalaisessa lehdistössä vuonna 1964 , jolloin erityisesti lasituotteistaan tunnetun  muotoilija Timo Sarpanevan turkulaiselle vaatetustehdas Kestilälle suunnittelema  Juniper-mallisto esiteltiin.

Lausahdus heräsi uudelleen henkiin vuonna 2012, jolloin Uuden muotoilun yhdistys painoi lauseen Turku Design Festivalin kangaskasseihin ja julisteisiin. Muotoilijoiden perustaman ja ylläpitämän Uuden muotoilun yhdistyksen tavoitteena on lisätä Turun alueen muotoilutoimijoiden yhteistyötä ja kasvattaa tunnettuutta valtakunnallisesti ja kansainvälisesti.

”Varför Paris, vi har ju Åbo” -tuotteita voi ostaa paikallisesti Turussa mutta myös ainakin Saana ja Olli   -verkkokaupasta.