Täällä asuu kirjoitusvihreinen herkuttelija

Pari talteen poimittua kerrostalon nimitaulua ovat useamman vuoden odotelleet kaapissa sopivaa käyttötarkoitusta. Koska eteisessämme olevaa avainkaappia ei kukaan tunnu enää käyttävän, on sen nyt aika väistyä asukastaulun tieltä. Sain kerättyä perheenjäsenten nimet tauluun jo olemassa olevilla kirjaimilla, kissallekin löytyi kirjaimet.

Toiseen tauluun aloin sommitella lopuista kirjaimista jotain keittiöön sopivaa mietelausetta. Mikään naseva aforismi ei nyt oikein napannut, joten tauluun päätyi keittiöterapiaa parhaimmillaan eli pannarin ohje. Pannukakkua tehdään meillä (ihan liian) usein. Koska valmistus on miehen vastuulla, pitää siihen vielä kymmenienkin tekokertojen jälkeen olla aina ohje käytettävissä, jotta mennään aina ihan grammalleen samalla kaavalla. Kyllä, rivien välistä voi tässä kohtaa lukea perheen sisäisen kulttuurieron suhtautumisessa ohjeiden noudattamiseen. Siksi meillä mies hoitaakin mittaamista vaativat keittiötyöt.

Koostin ohjetta niin pitkälle kuin kirjaimia riitti. Otin taulusta kuvan ja lähdin ostamaan puuttuvia kirjaimia. Sanasokeus lienee iskenyt, koska kotiin tullessa ei leivinjauheeseen riittänyt enää V-kirjainta. Lukutaidon lisäksi lienee kätevän emännän laskutaitokin tökkinyt, koska ylimääräisiksi jäi kaksi kirjainta; K ja R. Korvataanko jatkossa leivinjauhe siis leirin jauhoilla vai leikkijauhoilla, hmm.  

Ehkä kuitenkin raatsin käydä ostamassa puuttuvan V-kirjaimen, hinta oli 0,20 / kirjain. Tässä kävi vähän semmoinen IKEA-ilmiö, eli tarpeeksi monta kertaa toistettuna pieni kappalehinta kerryttää loppusumman yllättävän isoksi. Jos olisin alkanut kertomaan kappalehintaa kirjainten määrällä olisi tauluun saattanut päätyä ainoastaan;

PANNUKAKKU

KVG

PS. Puoliso kysyi, että miksi ainesosat eivät ole taulussa oikeassa järjestyksessä. Kutsutaan sitä vaikka leipojan henkiseksi haasteeksi, en kyllä ala järjestystä vaihtamaan.