Kirjahaasteiden parhautta on, että välillä tulee
valittua luettavaa puhtaasti sattumalta, ilman sen suurempia ennakko-odotuksia. Mummo
sanoo hei ja anteeksi -kirja valikoitui lukulistalle juuri tällä tavalla. Luulin tarttuvani lastenkirjaan tai ruotsalaisella
huumorilla höystettyyn kevyeen kesäluettavaan. Vaan sainkin jotain ihan muuta. Sain
luettavaksi kasvamisesta ja muutoksen mahdollisuudesta kertovan toiveikkaan tarinan,
jossa nauru ja itku sekä ilo ja suru kulkevat rinnakkain ja sekaisin.
Kirja kertoo omalaatuisen Elsan suhteesta vähintään
yhtä omalaatuiseen isoäitiinsä. Elsaa
kiusataan koulussa, onhan hän erilainen kuin kaikki muut. Elsa osaa
kaikki Harry Potter -kirjat käytännöllisesti ulkoa ja hän osaa luetella
kaikkien X-menien supervoimat. Opettajat puhuvat keskittymishäiriöstä, mutta
eihän se voi Elsan mielestä pitää paikkaansa. Elsa itse ei tajua, miksi hän
erottuu joukosta. Miksi se, että hän haluaa vain olla rauhassa oma itsensä, estää
muita olemasta hänen ystävänsä.
Jos ihminen ei pidä toisista, toiset eivät voi
satuttaa. Melkein kahdeksanvuotiaat, joita usein kutsutaan erilaisiksi, oppivat
sen nopeasti.
Yksinäisen Elsan paras ja ainoa ystävä on isoäiti, joka
ehdoitta ja aina pitää tyttärentyttärensä puolia.
Mummot ovat kuin armeijoita. On lapsenlapsen
etuoikeus tietää, että joku on puolellasi aina, riippumatta siitä mitä
tapahtuu. Jopa silloin kun olet väärässä. Erityisesti silloin. Mummo on samaan
aikaan miekka ja kilpi; hänen rakkautensa on erityistä; sellaista jota
älykääpiöt eivät tajua. Kun koulussa sanotaan, että Elsa on erilainen ikään
kuin se olisi huono asia, kun hän tulee kotiin mustelmilla, kun rehtori sanoo,
että Elsan on ”joustettava” ja että hän ” provosoi muita lapsia”, silloin mummo
seisoo hänen rinnallaan. Mummo kieltää häntä pyytämästä anteeksi. Mummo kieltää
häntä ottamasta syitä omille niskoilleen. Mummo ei milloinkaan sano, että Elsan
”ei pidä välittää kiusaamisesta, koska toiset vain innostuisivat lisää” tai
että ” hänen kannattaa kääntyä kannoillaan”. Mummo tietää paremmin. Mummo
tajuaa enemmän. Mummo on soturi, jonka voi ottaa rinnalleen sotimaan. Mummo
kuuluu aina Elsan joukkueeseen.
Mummo ei ole mikään pyhimys.
Hän on melkoinen anarkisti, joka on omassa elämässään tehnyt paljon virheitä ja
kaduttavia asioita. Mummo ei ole niin
kauhean tarkka käytöstavoista, soveliaisuudesta, laeista tai säännöistä. Mummolla
on kuitenkin supervoimana rohkeutensa ja kykynsä kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä.
Mummo sanoo, että hitaasti ajattelevat ihmiset
väittävät aina, että nopeasti ajattelevilla ihmisillä on keskittymisvaikeuksia.
”Idiootit eivät voi käsittää, että ei-idiootit ovat ajatelleet jonkin asian loppuun
ja siirtyneet eteenpäin nopeammin kuin he itse. Siksi idiootit ovat aina niin
pelokkaita ja aggressiivisia. Mikään ei pelota idiootteja niin kovasti kuin
älykäs tyttö.
Vain erilaiset ihmiset muuttavat maailmaa. Yksikään
normaali ihminen ei milloinkaan ole muuttanut paskaakaan.
Mummo tekee mitä kykenee auttaakseen ja suojellakseen
pientä yksinäistä lapsenlastaan. Iltaisin mummo kertoo Elsalle tarinoita
(etäisesti Nangijalaa tai Narniaa muistuttavan) Melkein-Hereillä maan kuudesta
kuningaskunnasta, joissa kenenkään ei tarvitse olla normaali. Miamasin
kuningaskunnassa rakastetaan, Mitabalosissa taistellaan, Mimovasissa tanssitaan
ja iloitaan, Mirevasissa uneksitaan, Miploriksen kuningaskunnassa säilytetään
kaikkia suruja ja Miaudacasissa uskalletaan. Mitä yksinäisempi Elsa on oikeassa
maailmassa, sitä suuremmaksi kasvavat tarinat Miamasin kuningaskunnasta.
Täysillä elävän mummon mielestä vaikeudet on tehty kierrettäviksi,
mutta syövälle mummokaan ei mahda mitään. Kuollessaan isoäiti jättää Elsalle tehtävän;
tämän tulee toimittaa perille anteeksipyyntökirjeitä isoäidin puolesta. Alkaa
suuri seikkailu täynnä outoja käänteitä ja eriskummallisia ihmisiä. Kirjeet johtavat Elsan paikkoihin ja tilanteisiin,
joissa todellinen maailma ja Melkein-Hereillä-Maa kohtaavat.
Pienen tytön suhteesta
isoäitiinsä kertova herkkä tarina on kunnianosoitus rohkeudelle ja
erilaisuudelle. Se on myös iso tarina vahvuuskasvatuksen
voimasta. Vaikka omaisit minkälaiset supervoimat, et voi aina ja loputtomiin
olla kilpenä lapsen ja maailman välissä.
Et ehkä voi suuresti muuttaa todellisuutta missä lapsi elää, mutta voit pyrkiä
antamaan hänelle välineitä ja vahvuuksia, joilla hän itse voi ottaa omaa
maailmaansa haltuunsa.
Helmet-lukuhaasteessa
sijoitan kirjan kohtaan 16; Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen
rajamailla. Mummon kaikki tempaukset eivät ehkä sovellu ihan pienille lapsille
ääneen luettavaksi. Sen sijaan uskoisin kirjan soveltuvan erinomaisesti esimerkiksi
ala-asteella yhteisesti koulussa luettavaksi.
Ihminen haluaa saada osakseen rakkautta,
sen puutteessa ihailua,
sen puutteessa pelkoa,
sen puutteessa inhoa ja halveksuntaa.
Hän haluaa herättää toisissa ihmisissä jonkinlaista tunnetta.
Sielu kavahtaa tyhjiötä ja haluaa kosketusta mihin hintaan hyvänsä.
(Hjalmar Söderberg, Doctor Glas)
Fredrik
Backman
Mummo
sanoo hei ja anteeksi.
Otava
2019
Kiitos kirjavinkkauksesta!
VastaaPoistaOle hyvä!
PoistaOnpa mielenkiintoinen kirja ja postauksesi siitä hieno!
VastaaPoistaKiitos, kirja pääsi kyllä yllättämään.
Poista