Uskoo ken kokeilee - nojatuoli raikastui maalilla

Toinen hankkimistani kaatopaikkakuntoisista nojatuolinkuvatuksista pääsi viikonloppuna maalikäsittelyyn. Nojatuolin kangas oli järkyttävästä likaisuudestaan huolimatta muuten lähes uuden veroinen, mutta pikimusta lika ei hievahtanutkaan millään kotikonstilla, joten maalaaminen ei tuntunut enää yhtään turhan äärimmäiselle vaihtoehdolle. 

Sekoitin valkoisen Remontti-ässän joukkoon kipsijauhetta ja laimensin reilusti vedellä. Sekoitus näytti vähän turhan puhtaanvalkoiselle, joten tipautin joukkoon ihan pienen tilkan ruskeaa maalia, ja kas, sävy oli aika lailla sama kuin tuolin alkuperäinen väri (sen verran kun sitä oli edes lian alta nähtävissä). 

Tavallista arkea blogin Katin ohjeissa sanotaan, että maali kannattaa laimentaa vedellä lähes maitomaisen ohueksi. Uskoinko kokeilematta?   En.  Ensimmäisen maalauskerroksen maali oli siis ihan liian paksua, ja siksi maalausjälkikin aika tönkköistä. Maalin kuivuttua hioin kevyesti pinnan hiekkapaperilla ja sivelin uuden kerroksen rutkasti laimennetulla maalisekoituksella. 

Uudenveroinen ei tuoli ole, mutta ei ole täällä muukaan sisustus sellaista.. Tuolin pinnasta tuli aika kova, vähän nahkaa, säkkikangasta tai karheaa pellavaa muistuttava. Jos pinta tuntuu liian karhealle, voi tuolin päällä pitää vaikka lampaantaljaa. Nojatuoli jää olohuoneeseen lukutuoliksi, sen tieltä sai väistyä muualle farkkukankaalla päällystetty vanha 60-lukulainen kaunokainen, joka on muuten ihana, mutta ei lukemiseen.

Tämä tuunattu tuoli joutuu hakemaan uuden paikan talossa. 

Tuoleista toinen jää varastoon odottamaan käsittelyyn pääsyä. Ajatuksena on pinnan raikastuksen jälkeen painaa tuoliin kuviointia sabloonalla tai leimasimella, mutta ans kattoo... suunnitelma saa nyt rauhassa kypsyä.