perjantai 12. helmikuuta 2016

How to be single eli hetkellinen paluu opiskelijaelämään



Opinnoista ja muista kaikenlaisista menoista johtuen minun piti liisata jälkipolven opiskelijaboksi itselleni pariksi päiväksi loppuviikolla. Olen itse asunut iäisyyksiä sitten opiskelija-asunnossa samaisessa kaupungissa ja olipahan hauskaa vertailla nykypäivän opiskelijan elämää omiin muistoihin.
 
Haalarista napattu viisaus. Eikä välii kauanko opiskelijaelämä
kestää, kuha se on mukavaa.
Suurin ero tietysti tulee jo siinä, että omina opiskeluvuosina soluasuminen oli likipitäen ainoa tarjolla oleva vaihtoehto. Itse asuin kaupungin laitamilla kolmen tytön kimppakämpässä. En muista, että huoneita olisi sen enempää sisustettu, kunhan kerättiin kotoa sitä sun tätä matkaan. Minulla oli asunnon ainoa televisio, mistä syystä kämppäkaverin poikaystävä vietti runsaasti aikaa minun huoneessani ja minä pelastauduin kirjapinon kanssa keittiön pöydän viereen. Ehkä näistä syistä opiskelija-asunto oli itselle aina vain kämppä, kotiin mentiin  viikonlopuiksi. 

Nykyopiskelijoille pitää väliaikaisenkin asunnon tuntua omalta kodilta. He eivät taida soluasumista paljon suosia, ei edes tuttujen kesken, puhumattakaan vieraiden kanssa. Samanlaiseen elämänkatsomukseen ja  -tapoihin perustuvat yhteisöasumiset ovat sitten ihan toinen juttu.   



Jo parissa päivässä tuli hyvin huomattua yksin ja kaupungissa elämisen hyviä ja huonoja puolia. Ensin vesisateessa, sitten kinoksissa polkupyörällä liikkuminen pisti keski-ikäisen kummasti kaipaamaan autoa ja autotallia.  Toisaalta luentojen jälkeen pääsi pyörällä nopeasti ja joustavasti käväisemään kahville kaupungin keskustassa, autolla liikkeellä ollessa olisi varmasti jäänyt menemättä. Entäpä kaupassa käynti sitten; ostoskoriin päätyi vain juuri sitä mitä itse teki mieli ja pyörällä viitsi kuljettaa. Toisaalta pienessä keittiössä, vähillä välineillä ja vain itselle kokkaaminen oli paluuta perusasioiden pariin. Mihin ihmeeseen sitä oikein tarvitsee kaikkia niitä eri astioita ja koneita mitä kotikaapit pursuavat..



Iltalenkki kaupungissa oli mukavan erilainen sekin. Omassa kodissa kun saa päättää lähteäkö kävelemään metsään vai pururadalle päin, yhtä pimeää ja tylsää kummassakin suunnassa. Kaikki muut kaupungilla kävelijät näyttivät siltä kuin olisivat menossa kuluttamaan kulttuuria.


Opiskelijaelämän tyyliin tuli valvottua vähän turhan pitkään, ilta meni yön puolelle kirjaimellisesti netflix & chill –teemalla. Elokuvankin sain valita ihan oman maun mukaan. Ja vaikka muutaman päivän `sinkkulomalla` olinkin, niin netflix & chill tarkoittaa tässä kohdassa juurikin vain ja ainoastaan leffaa ja löhöilyä, ei siis sitä minkä kiertoilmaisuksi sanapari on sinkkumaailmassa viime aikoina muuttunut.




Kotiin lähtiessä tiskasin astiat, jätin ruokaa jääkaappiin ja ostin tulppaaneja pöydälle. Toivottavasti saan lähilomailla tässä residenssissä toistekin. Ihan kuin olisi ollut minilomalla...


EDIT;  Kukka, kuha, kuura, kylmä, koti. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin K-kirjain aiheiseen makrotex-haasteeseen.

25 kommenttia:

  1. Tulppaanilähikuvat ovat superkauniita. Selvisit opiskelijaelämästä ja sinkkuudesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Selvisin, mukavaa vaihtelua mutta kiva palata `omiin oloihinkin`.

      Poista
  2. Ihana, nostalginen postaus. Kauniit ja herkulliset kuvat. :)
    Minulla on kokemusta soluasumisesta ja melkein ihmettelen, ettei se nykyään ole kovin suosittua. Oli avartavaa tutustua ihmisiin, jotka opiskelivat muissa tiedekunnissa... No, olihan minulla kyllä aina myös onnea kämppisten suhteen, olivat todella mukavia ja järkeviä ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun vaakakuppiin laitetaan vielä soluasumisen taloudellinen etu, niin kyllä minua houkuttaisi.

      Poista
  3. Kauniit kuvat - etenkin tuo luminen puu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.Kerrostaloasumisen hyviä puolia, että lumi näyttää riittävän ylhäältä katsottuna kauniille silloinkin kun se on silkkaa loskaa.

      Poista
  4. Kaunitt kuvat. Ah, opiskelijaelämä. Itsellä osin takana, ehkä vielä edessäkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikä tuo opiskelijaelämään uusia, mukavia ominaisuuksia.

      Poista
  5. Muistot opiskelijaelämästä 1960-luvulla tulivat mieleen postaustasi lukiessa.

    VastaaPoista
  6. Kauniit kuvat ja tosi mielenkiintoista lukea!:) Itselleni opiskeluaika ei ole jäänyt erityisen mieluisana ajanjaksona mieleeni, vaikka sain mieluisan ammatin ja ihania elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa olemme samanhenkisiä. Ehkä toisella opiskelulla osaisi nauttia opiskelusta enemmän.:)Kauanko sun opiskelut kestää vielä? Teetkö sitä työn ohessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä aikuisena opiskelu aikalailla erilaista kuin nuorena, hyvässä ja huonossa. Olen alanvaihtaja, joka oman työn kadotessa alta pois aloin tehdä sijaisuuksia täysin toiselle alalle. Muutama vuosi totaalista keikkailemista kypsytti päätöksen hankkia sitten tutkinnollinen pätevyys alalle. Onneksi on keksitty (aikuisille suunnattu) monimuoto-opiskelu, koulussa fyysisesti vain päivä tai kaksi viikossa ja lopun aikaa teen edelleen niitä sijaisuuksia tilanteen mukaan. Vuosi takana, kaksi edessä.. Perustin muuten tämän blogin opiskelujen takia; kaikenlaisia kirjallisia töitä ja raportteja on niin paljon, että halusin harjaantua tekstin tuottamisessa. Aikamoinen aikavaras tämä blogimaailma kuitenkin on...

      Poista
  7. Hienoa kun aikuisena osaa yhdistää miniloman, opiskelun, muistomatkailun, sinkkuuden ja blogihaasteen! :)

    VastaaPoista
  8. Kauniit tulppaanit. Opiskelijäelämä on tuonut varmaan vaihtelua elämään.

    VastaaPoista