Hae tästä blogista

torstai 22. lokakuuta 2015

Henry Cartier-Bresson Ateneumissa 23.lokakuuta.- 31.tammikuuta.

Kuva täältä Lisenssi CC BY 2.0

Ateneumissa aukeaa maailman tunnetuimpiin valokuvaajiin kuuluvan ranskalaisen Henri Cartier-Bressonin töiden näyttely 23.10. Cartier-Bresson kuvasi aktiivisesti ihmisiä ja tapahtumia eri mantereilla kuuden vuosikymmenen ajan. Häntä on luonnehdittu usein valokuvajournalismin isäksi. 

Windsorin herttuapari vuonna 1951. Kuva Flickr.com. Public domain

Tiedonvälityksen valtava kehittyminen koko 1900-luvun ajan mahdollisti uutiskuvien ennennäkemättömän leviämisen ja uudenlaisen kuvajournalismin vaikutusvallan muodostumisen. Henri Cartier-Bresson oli kameransa kanssa todistamassa ja taltioimassa monia 1900-luvun historian käännekohtia ja hänen valokuvansa ovat muokanneet useiden sukupolvien historiakuvaa. Hän oli paikalla todistamassa Pariisin vapautumista ja vankileirien paljastumisia, hän kuvasi Gandhia vain tunteja ennen tämän salamurhaa ja Kiinassa hän dokumentoi kommunistien valtaannousua. 1950-luvulla Cartier-Bresson pääsi kuvaamaan rautaesiripun takaisen Neuvostoliiton elämää ja arkea. 1960-luvulta lähtien Cartier-Bresson keskittyi yhä enemmän kuvajournalismiin uutiskuvauksen sijaan. Hän oli ehdottoman keskeisenä tekijänä vakiinnuttamassa valokuvan merkitystä myös visuaalisena taiteena.

Henri Cartier-Bresson oli myös yksi kansainvälisen Magnum Photos –kuvatoimiston perustajista.

Coco Chanel. Kuva Flickr.com. Public domain

Ratkaisevia hetkiä


Valokuvaus oli Henri Cartier-Bressonille väylä kertoa tarinoita elämästä ja vangita filmille yllätyksellisiä ja ratkaisevia hetkiä. Kamera oli hänelle luonnoskirja, jonka tarkalla ajoituksella sai tallennettua spontaanisti ohimeneviä hetkiä. Valokuvaaminen oli ennen kaikkea elämäntapa. Hänen kuvansa heijastivat ihmisten välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja. Niin yksilöitä kuin kansanjoukkoja ja kaikkea sitä minkä varaan kulttuurinen, yhteiskunnallinen ja uskonnollinenkin identiteettimme nyt rakentuu.

Kuva täältä. Lisenssi CC BY-NC-ND 2.0

Anteeksi, katsommeko samaa kuvaa?


Olen aiemmin esitellyt täällä blogissa joitain omasta mielestäni kovasti ikonisia suudelmakuvia ja kyllähän tämä Cartier-Bressonin suudelmakuva pariisilaisesta katukahvilasta vuodelta 1969 sellainen ihan ehdottomasti on. Sinnikkäästä etsimisestä huolimatta en onnistunut löytämään kuvan henkilöistä mitään lisätietoa. Voisiko katukuvaus olla ollut silloin vielä niin lapsenkengissä tekijänoikeudellisesti, että tämä kuva oikeasti olisi sattumanvarainen otos, sattumanvaraisine henkilöineen. Tämä mahdollisuus alkaa kyllä pikkaisen ruokkia mielikuvitusta; onko kyseessä salainen tapaaminen vai vakiintunut pari? Rakkautta vai ystävyyttä? Kuinka kauas kantoi? Oliko kahvilassa käynti arkinen piipahdus vai lomaa? Kumman koira vai eikö kummankaan? Lähdettiinkö tästä eteenpäin yhdessä vai erikseen? Minne? Tiesivätkö tulleensa kuvatuiksi?

Jos yksi tarina pitäisi valita, niin minusta tässä kuvassa voisi olla tuore aviopari häämatkallaan Pariisissa. Vaimo ostanut matkalle baskerin, mieskin pakannut mukaan vähän rennompia vaatteita. Koira osunut kuvaan sattumalta. Lupa valokuvaamiseen kysytty ja suudelmaa pyydetty. Aviossa edelleen. Historiallista jossittelua tämä siis..

Haluankohan edes tietää kuvasta enempää? Ehkä kuitenkin. Jatkan tutkimuksia…

”Minulla on aina kamerani mukana, ainoastaan parranajo aamulla tapahtuu ilman sitä. Kamera on minulle silmän jatke. Kuvaaminen antaa minulle fyysistä iloa. Se on kuin metsästystä, mutta ilman tappamista.” Kuva Flickr.com. Public Domain.


Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttely aukeaa Ateneumissa 23.lokakuuta ja on auki tammikuun loppuun asti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti