Kun kasvatus menee metsään ja minä puihin....

Kuva täältä

Olen perheestä jossa luontoa ja sen antimia on aina hyödynnetty monin  tavoin. Jo lapsena olimme mukana keräämässä marjoja ja sieniä sekä osallistuimme metsätöihin. Metsätöissä ehkä panoksemme kohdistui enemmänkin  eväiden syöntiin, mutta osallistuminen oli tärkeää. Tosin, mitäpä muutakaan saattoi olettaa aikana jolloin subjektiivinen päivähoito-oikeus oli tuntematon käsite  ja mummit ja kummit kaitsivat lapset. Silloin mentiin sinne minne aikuisetkin, nurisematta.

Myöhemmin olen yrittänyt opettaa omille lapsilleni metsän ja luonnon monipuolista ja viisasta hyödyntämistä. Meillä kalastetaan, sienestetään, marjastetaan, kerätään risuja ja tehdään polttopuita sekä askarrellaan luonnon materiaaleista. Uskon, että olen kyennyt siirtämään luonnon antimien hyödyntämisen perinnettä omiin lapsiini.  Tai siis uskoin kunnes….  joitain vuosia sitten kun kuulin joulukuusemme juurella erään lasten keskustelun.

 

Kuva täältä

Nimittäin joka vuosi lasten ollessa pieniä on käyty kaatamassa joulukuusi omasta metsästä. 

On tarvottu hangessa tai sohjossa tai sateessa, 

paleltu pikkupakkasessa tai paukkupakkasessa tai liukasteltu jäillä. On

grillattu makkaraa nuotiolla,  paistettu vaahtokarkkeja, 

keitetty nuotiokahveja, juotu kaakaota ja glögiä termarista. 

On tutkittu luonnonmerkkejä ja eläinten jättämiä jälkiä

 ja kinasteltu kuusen valinnan periaatteista.  

Kuva täältä Lisenssi

Jälleen yhden tiukasti metsänhoidollisin perustein valitun joulukuusen ollessa olohuoneessamme pystytettynä, kuulin lapseni kaverin kysyvän, että `miksi teidän kuusi on tommoinen outo?`.

Lapseni vastasi, että `no kun meidän pitää hakea se ite metsästä kun ei meille koskaan hommata oikeaa kuusta `.  Oikeaa kuusta!!??  Mitäh?  Ai muovista… vai viljeltyäkö tarkoitat? Näinkö ne lapsuuden muistikuvat rakentuvatkin; `kun olin pieni niin meillä ei ollut varaa edes kunnon joulukuuseen`. Huh, huh. No luontokasvatuksen nimissä oli pakko puuttua lasten keskusteluun ja koettaa parhaani mukaan hehkuttaa muotopuolisen kuusemme sopivuutta ekologiselta kannalta.

Kuva täältä Lisenssi

Vaan ei kai se kaikki metsässä tarpominen ihan hukkaankaan ole mennyt; jo aikuistuneet lapset kysyivät viikonloppuna, että koskas mennään kuusta etsimään jotta pääsevät mukaan valitsemaan. Joko on luontoarvojen oppi mennyt perille, tai sitten haluavat päästä vaikuttamaan, että kuusen valinnassa minimoitaisiin kerrankin metsänhoidolliset perusteet ja keskityttäisiin kauneusarvoihin. Minä olisin siihen jo ihan suostuvainen, kerrankin yksinäisellä paikalla  kauniiksi kasvanut kuusi meillekin, jooko?

Viimevuotinen kuusemme ei ollut sentään ihan susiruma,
vaikka sojottaakin vähän sinne tänne