Hae tästä blogista

torstai 31. joulukuuta 2015

Kirjan vuosi 2015 - haaste







Sain facebookin puolella jokin aika sitten kirjahaasteen, jossa tarkoituksena on esitellä viisi eri kirjaa viidestä eri kategoriasta.  Siirsin haasteeseen vastaamisen tänne blogin puolelle, tarkoituksena vähän enemmänkin muistella juuri päättyvässä olevaa Kirjan vuotta 2015 sekä samalla etsiä kadoksissa ollutta lukuintoa. Olen tänä vuonna lukenut ennätyksellisen vähän. Pelkästään kiireitä on turha syyttää vähentyneestä lukemisesta. Silloinkin kun olisi aikaa lukea, en saa oikein tartuttua mihinkään kaunokirjalliseen, vaan siirtelen vaan opiskeluun ja työhön liittyviä tietokirjoja pinosta toiseen. Kirjaston kaunokirjallisuuspuolelle joskus eksyessäni pyörin vain ympäriinsä kuin, no, punainen marja pakkasessa..

Jotain sentään olen tänä vuonnakin lukenut:


1.1  Kirja jota luen nyt – Pierre Lemaitren Näkemiin taivaassa.

Minä en sotaromaaneja juurikaan mielestäni lue! Tai siis en lue taistelukuvauksia. Muuten kyllä sodan vaikutus ihmisen mieleen ja arkeen kiinnostaa kovastikin ja vaikuttavimmat lukukokemukset liittyvät usein tavalla tai toisella sotaan.  Näkemiin taivaassa on kirja jolta odotan paljon. Vielä olen tämän kirjan kohdalla siinä lukemisen vaiheessa, että pikkaisen pitää pakottaa itseään jatkamaan lukemista.. Enpä edes muista koska viimeksi olisin lukenut jotain mikä olisi koukuttanut heti ensi sivuilta lähtien.

 






1.2. Kirjoja jotka ehdottomasti aion tulevana vuonna lukea:



John Williamsin Stoner
Kate Mortonin Kaukaiset hetket
Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe
David Vannin Kylmä saari
......





2. Kirja jota rakastin lapsena

a) Vanha talo herää
                         
Vanha talo herää on jatkoa kirjalle Uponnut järvi. Olipa kerran, melkein sata vuotta sitten, kaunis järvi ja sen rannalla kukkivien puutarhojen keskellä loistavia huviloita, joissa iloiset ihmiset asuivat. Nyt on jäljellä vain kuivuva suo ja joukko autioituvia rappeutuvia taloja. Uponnut järvi -kirjassa serkukset Portia ja Julian löytävät tiensä tähän katoavaan huvila-alueeseen ja tapaavat kaksi jännittävää vanhusta, jotka vielä elävät tuossa menneisyyden maailmassa. Seikkailuja, historiaa, salaisuuksia, pölyä ja penkomista. Mitä kaikkea hylätyistä huviloista voikaan löytyä. 

Kirjan jatko-osassa Vanha talo herää yksi hylätyistä huviloista muodostuu yllättäen tärkeäksi serkusten tulevaisuudelle. Pelkällä vilkaisulla kirjan kanteen pystyn koska tahansa kuulemaan heinäsirkkojen sirityksen kuuman kesäpäivän iltana kuivuvalla järvellä tai näkemään viktoriaanisen ajan ihmisiä leppoisasti kesänvietossaan.  Kirjan on suomentanut Marjatta Kurenniemi.



b) Sain kotini takaisin. Grace Livingston Hill

Sain kotini takaisin (alkup. Brentwood) sijoittuu uskonnollisen kaunokirjallisuuden genreen. Kovin hengellinen kirja ei ole, vaan painopiste on amerikkalaisen perinteen mukaisesti elämän ulkoisissa asioissa, joita sitten toki seuraa henkinen kasvu ja hyvinvointi. Maailmansotien väliseen Philadelphiaan sijoittuva Brentwood ilmestyi vuonna 1937.  RV-kustannus julkaisi kirjan suomennoksen vuonna 1964.

Kirja on tarina rikkaaseen perheeseen adoptoidusta Marjorie-tytöstä, joka lähtee etsimään kadoksissa olevaa perhettään. Perhe löytyy kaupungin ulkopuolelta rähjäisestä talosta. Rehellisesti sanottuna, kirjan on varmaan tarkoitus olla tarina rakkauden ihmeellisestä voimasta, mutta jos ihan oikein muistan, niin kyllä rahalla taisi olla vähintään yhtä suuri voima siinä ihmeiden toteutumisessa. Kyseistä kirjaa ei tunnu suomennettuna löytyvän enää mistään, edes suomalaista kansikuvaa en onnistunut löytämään. Tiedän, että kirja on minulla jossain ullakon kirjakasoissa ja kun kevät koittaa tälle lukijalle, käyn kaivelemassa sen käsiini uudelleenlukua varten. Outoa, että omissa mielikuvissani kirja sijoittuu selkeästi 50-luvulle. Kirja on kuitenkin kirjoitettu jo ennen II maailmansotaa. Uusintaluku lienee tarpeen mielikuvan oikeellisuuden tarkistamiseksi. Veikkaanpa, että lapsuuden syvä tunne  ei ehkä  ihan kanna nykypäivään asti..



3.1 Kirja joka jäi kesken

a) Paulo Coelhon alkemisti

Olen yrittänyt `suorittaa` Alkemistia kirjana ja äänikirjana, jopa elokuvana, eikä vaan onnistu!! Haluaisin kovasti pitää tästä kirjasta, pelottaa jos tässä nyt on tarjolla oikea aarre, joka jää minulta (tyhmyyttäni ja laiskuuttani) löytymättä. Toisaalta; jos yli 35 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa on kirjan lukenut, enkä ole silti havainnut mitään onnellisuuden eksponentiaalista kasvupiikkiä maailmassa niin ehkäpä en sitten kuitenkaan ole menettänyt mitään ihan korvaamatonta…

b) Haruki Murakamin koko tuotanto

Jos kirjailijan tuotantoa yritetään luokitella mm. sanoilla surrealismi, kafkamaisuus, postmodernismi ja scifi niin olisi pitänyt ymmärtää ettei taida olla ihan minun genreä. Norwegian Wood on kuulemma vähän eri sarjaa kirjailijan tuotannosta, ehkä yritän vielä sen kanssa, ehkä en..


3.2 Kirja joka olisi pitänyt jättää kesken

Joka ainoa Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät –kirjaan tuhlattu minuutti oli ehdottomasti täydellisen haaskattu sellainen. En ymmärrä tämän kirjan ympärille rakentunutta kohua.  Kustantajan sivuilla sanotaan, että Pancolia pidetään hyvänä naisten kuvaajana ja hän onnistuu samalla kertaa tarjoamaan viihdyttävän tarinan ja rohkaisemaan lukijaa. Apua! Tarinassa on kyllä pyritty viihdyttävyyteen, mutta ihan liiallisuuteenkin asti. Ei minun makuuni, ei edes lentokonelukemisena. 
 

4. Kirja joka teki suuren vaikutuksen - Emile Zolan Naisten paratiisi.


Naisten paratiisi kertoo 1800-luvun lopun Pariisista ja tavaratalojen synnystä. Suuren, uuden tavaratalon arjesta kertovalla teoksella on kummallisen paljon yhtymäkohtia nykypäivänkin kanssa. Tämä kirja saattaa olla yksi iso syy omalle historianrakkaudelleni ja erityisesti sen kohdistumiselle koskemaan 1800-luvun loppua.  Anna Kortelaisen Päivä naisten paratiisissa on luonteva jatkolukemisto Zolan Naisten paratiisille.





5. Kirja johon palaan aina uudelleen 


a) Thorbjørn Egnerin Kasper, Jesper ja Joonatan. Kolme iloista rosvoa

Mitäpä tätä sen enempiä selittelemään; loistava lastenkirja vuodelta 1955. Vieläkin parempi Kasper, Jesper ja Joonatan on äänikirjana. Laulut hurmaavat joka kerta ja Kauko Helovirta on lukijana paras mahdollinen. Työssä onneksi tulee aina uusia ikäluokkia, joille jälleen kirjan voi lukea.



b) Heli Laaksosen runokirjat. Heli Laaksosen 
runoille löytyy aina aika ja paikka.

Runo Helin kirjasta Raparperisyrän. Kustantaja Sammakko.

 Onnellista vuotta 2016


4 kommenttia:

  1. Tosi kiva haaste. Minäkään en lue sotaa. Näkemiin taivaassa luin, epäilin lukiessa ja jälkeen päin siitä tuli huono olo. Pancolin suosiota en ymmärrä. Zolan olen aikonut lukea uudelleen.

    Ihanaa alkavaa vuotta 2016.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukuhaasteet ovat kivoja, itsekin harkitsen tuota Helmet-haastetta. Vaikuttaa juuri sopivan haasteelliselle, muttei liikaa...

      Poista
  2. Hyvää uutta vuotta ja kiitos ihanasta blogistasi. Joulutähdet onnistui ruskeista pusseista päivystyksen ikkunaan jouluna ja hauska huomata yhtäläisyydet kirjoissakin. Zolat luettu nuorena ja Heli Laaksosen runoille on aina paikkansa. Ja se Alkemisti jäi minultakin kesken, en vaan ole kehdannut ennen tunnustaa...
    Kaikkea hyvää tälle vuodelle, kirjoituksiasi olen alkanut ihan odottamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvää alkanutta vuotta, toivottavasti tavataan muutenkin kuin vain täällä..

      Poista