Miksi meninkään...

.. vapaaehtoisesti ruotsinlaivalle

 

Minilomalta levänneenä? Vai tämänoloisena?

En ole koskaan pitänyt ruotsinlaivoista. Olemme perheen kanssa käyneet lukuisia kertoja Ruotsin puolella laskettelemassa ja silloin on ollut pakko mennä laivalla veden yli. Siinä yhteydessä laivalla olo on jotenkin ollut siedettävää, mutta muuten en ole koskaan halunnut ihan vain risteilemään. Nyt kuitenkin teki ihan kauheasti mieli käydä Tukholmassa kevättä vastaanottamassa, ja kun ilmaisia risteilylahjakortteja löytyi kokonainen nippu niin päätimme lähteä Helsinki-Tukholma –risteilylle.  Ehdoton virhe. Yhteensä 34 tuntia laivalla oloa virkisti kummasti muistia, että mikä se olikaan mitä näissä risteilyissä niin inhoankaan.

"Keväinen" Tukholma houkutteli

”Shoppaile merihinnoin”  

En harrasta merkkikosmetiikkaa, mutta kerrankin minulla oli tuote, jonka olin päättänyt itselleni hankkia. Olin ostamassa verkkokaupasta Elizabeth Ardenin Green Tea Honey drops bodycreamia. Isompi pakkauskoko maksaa verkkokaupoissa halvimmillaan 18.90, pienempi 13,90. Ennen tilaamista ajattelin kuitenkin tarkistaa tuotteen hinnan vielä laivalla. Laivalla myynnissä oli vain isompi koko ja `merihinta` oli huikeat 29.90. Ohhohhoijaa; ei se tyhmä ole joka pyytää… vai miten se  sanonta  meneekään.

Laivan kosmetiikkavalikoima ei kyllä muutenkaan vakuuttanut; vain isojen kosmetiikkafirmojen tuotteita; ei mitään uutta ja innovatiivista. Olin unohtanut pakata shampoon mukaan matkatavaroihin, vaan eipä hätää, ajattelin ostaa laivalta. Pyörähti silmät kuitenkin ympäri kun halvinkin normikokoinen shampoo maksoi pari senttiä vajaat 9 euroa. Matkakokoisen kertakäyttöisen shampoon sai sentään ostettua 3,5 eurolla, huh!

”Ravintoloidemme ja kahviloidemme avainsanat ovat maukkaus, monipuolisuus ja edullisuus”

 Ja hah! Ehkä joskus 70-luvulla laivan seisovassa pöydässä oli tarjolla erityistä herkkua. Nykytarjonnalla 36 euron hinta ruokailusta tuntuu aika suolaiselle hinnalle, varsinkin kun itse ruokailutilanne on jonottamisineen kaukana rentouttavasta. Mainostetaan luksusta, mutta esimerkiksi juomien sisällyttäminen buffetin hintaan ajaa käytännössä nauttimaan ns. `luksusruoan` kanssa halvinta mahdollista bulkkiviiniä, eikö tässä ole vähän ristiriitaa? Noin 11 euron hintainen aamiainen tuntui sentään edes jotenkuten kohtuulliselta, aika sokeripitoista oli kyllä tarjonta.

”Viihdeartistit – sukella tähtisateeseen, hurmaannu upeista show-teemoista, pelaa onnenpelejä” 

 Voi hyvän tähden; risteilyemännän vetämänä ruutuysiä ja makeisbingoa, en hurmaantunut.  Luokattoman hirveitä 70-luvulle jämähtäneitä humppapumppuja ja samaa settiä vuosikymmenestä toiseen toistavia pubitrubaduureja, joiden ohjelmistosta innostuminen vaatisi aika lailla nestepitoista panostamista. Ilta Itämerellä kului nukkuen kellon ympäri, pimeä hytti ja pehmeä peite olivat minun luksustani.

”Tukholma on tekemistä täynnä” 

Kyllä, tekemistä riittäisi mutta aikaa ei ole. Helsinki-Tukholma –reitillä on matkustusaika pidennetty peräti 17 tuntiin / suunta. Samalla maissaoloaika on supistunut peräti alle kuuteen tuntiin. Laivasta ulos jonottamisineen ja siirtymisineen jää aikaa kaupungilla käytettäväksi todella hintsusti. Hitaasta matkanteosta huolimatta laiva oli Tukholmaan saavuttaessa myöhässä noin 20 minuuttia. Meidän kohdalla se tarkoitti, että suunnittelemaamme hotelliaamiaiseen Södermalmilla käytettävissä oleva aika kutistui kriittisesti sen verran, että luovuimme ajatuksesta, pelastauduimme mäkkäriaamiaiselle. Onko tässä aikataulunmuutoksessa taustalla laivalla tapahtuvan kulutuksen maksimointi; jos `ilta`laivalle pitää palata jo klo 16, niin käytännössähän se tarkoittaa pakotettua ruokailua laivalla.

Laivamiljöökin tuntuu pahasti jämähtäneen jonnekin vuosikymmenien takaiseen aikaan.  Sisustuksen kuosit, värit ja materiaalit ovat tunkkaiset ja ahdistavat. Aika omituisen käsityksen pohjoismaisesta designista saavat laivalle eksyneet turistit, kun pohjoismainen raikas sisustustyyli loistaa poissaolollaan. Päivittelin laivan vanhanaikaista yökerhoa susirumine kokolattiamattoineen, kultaisine koristeineen ja kopiokuppituoleineen kunnes tyrmistyksekseni luin, että tämän laivan ilme on uudistettu viime keväänä. Jos jotain positiivista haluaa uudistuksista löytää, niin hytissä ei enää ollut läikikästä kokolattiamattoa, kiitos siitä.

Vastasataneesta lumesta ja koleasta ilmasta huolimatta Tukholma oli kuitenkin yhtä mukava kaupunki kuin aina ennenkin ja miniloman arvoinen. Vaan ensi kerralla kun tekee mieli Tukholmaan, taidanpa lentää. Tulee varmaan halvemmaksikin, hermoja ainakin säästyy.