Hae tästä blogista

perjantai 18. maaliskuuta 2016

En ole koskaan..vielä

Kuva täältä
Olen jäsenenä useammassakin facebookin roskalava-ryhmässä. Niiden ideana on siis kertoa eri alueiden roskalavoista, jotta halukkaat voisivat käydä pelastamassa kaatopaikalle joutumiselta tarpeellisia tai vaan mielenkiintoisia esineitä. Vaikka mielenkiinnolla seuraan näiden ryhmien postauksia ja keskusteluja, en ole itse koskaan käynyt hakemassa mitään roskalavalta. Yhden ainoan kerran laitoin erään kerrostalon pihalla sijainneen roskalavan osoitteen muistiin ja kävin paikalla lavan reunalla keikkumassa. Lavalla oli yhtä ja toista mielenkiintoista esineistöä, mutta en kerta kaikkiaan mitenkään kehdannut ottaa sieltä yhtään tavaraa. En vaan kyennyt. Nolotti. 

Kuva täältä

Silti hurraan joka kerta kun joku noissa ryhmissä esittelee omia roskalavalöytöjään. Kadehdin ja manaan omaa uskalluksen puutettani. Yhtälailla turhaudun joka kerta kun joku jakaa ryhmään valokuvan lavasta joka pursuaa hyväkuntoista tai hyödynnettävää tavaraa. Yksityishenkilöiden ajattelematonta tai `ennemmin-vaikka-roskiin-ettei-kukaan-vaan-minusta-hyödy` asennetta kohtaan ymmärrykseni riittää sentään edes hitusen paremmin kuin yritysten vastaavanlaista toimintaa kohtaan.  Aina silloin tällöin ryhmissä jaetaan tietoa jonkin yrityksen takaovella sijaitsevasta ja käyttökelpoista tavaraa pursuavasta roskalavasta. Usein juuri tällainen yritysten harjoittama järjetön tuhlaus nostaa ryhmissä vilkkaan keskustelun. 

Vaan miten monta tällaista keskustelua täytyy SOME –maailmassa käydä jotta ääni alkaisi kuulua yrityksiin asti. Tavaran kierrättämisestä tai lahjoittamisesta muodostuvia kuluja ja vaivaa käytetään perusteenä sille, että mieluummin ajetaan ylijäämä- tai kertakäyttötavara sen enempiä lajittelematta suoraan roskalavalle kuin etsitään sille uutta käyttöä tai käyttäjää.  Okei, selvä. Mutta; ovatko yrityksen huomioineet tässä lainkaan huonon julkisuuden tuomaa vaikutusta yritystoimintaansa.


Jälleen tänään seurasin keskustelua erään turkulaisen ison yrityksen takapihalla olleen roskalavan sisällöstä.  Lavalle oli kannettu kasoittain kelvollista materiaalia ja tavaroita, eikä edes ollut kyseisen yrityksen kohdalla ensimmäinen kerta. Parin tunnin ajan viestiketjuun tuli kymmeniä kommentteja siitä miten älyttömästä tuhlaamisesta on kyse. Moni ilmoitti jatkossa kiertävänsä kyseisen yrityksen kaukaa. Ketjussa oli myös kommentteja siitä, miten asiasta pitäisi ottaa yhteyttä tiedotusvälineisiin. 

Kuva täältä

Sitten kuvat ja koko viestiketju hävisivät. Sattumaako, vai olisiko niin että tässä kyseisessä yrityksessä seurataan aktiivisesti oman yrityksen esiintymistä SOME-kanavissa… Yhtä kaikki, olisin arvostanut selitystä (vaikka sitä klassista `emme lahjoita ylijäämämateriaalejamme turvallisuussyistä / kustannussyistä / työvoimasyistä`) tai pahoittelua. Kaikkein iloisimmaksi olisi tullut pahoittelusta ja lupauksesta jatkossa miettiä yrityksen ekologisia arvoja. Sen verran keskustelu (ja keskustelun katoaminen) jäi harmittamaan, että laitoin yrityksen palautelaatikkoon postia asiasta. En menisi henkeäni pidättelemään vastausta odottaessa, vaikeneminen tuntuu usein olevan yrityskulttuurin normaalia käytäntöä ikävän julkisuuden kohdalla.





Kuvan roskalavat eivät liity mihinkään kertomaani, vaan ovat Flickr.com –kuvapalvelusta.


11 kommenttia:

  1. Meidän työpaikan roskalavat vaihtuivat kannellisiin ja lukittaviin, ettei sieltä voi kukaan mitään kelvollista ottaa ja hyötyä! Oikein sydäntä särki, kun näki kelvollisten tavroiden pois heitäntää ja varsinkin lavojen murskaamista!
    Onneksi mieheni on 'dyykkari' ja pelastanut niiden työpaikan k-lavalta mm. meidän olkkarin pöydän lasilevyn ja toimivan mankelin! ja miljoona muuta pientä tuunattavaa juttua.
    Siskoni on löytänyt mm. täysin toimivan aurinkovarjon ja muutaman oikeesti vanhan fillarin, joista yhden mieheni sitten tuunasi minulle 'kukkaHattu'-pyöräksi kesää varten.
    Miksi heittää pois jos ei ei itse tarvitse vai onko ihmisten kateus niin suuri, ettei voi antaa itse maksamaansa tuoteta tarvitsevalle, vaan mieluumin rikotaan ja tuhotaan?
    Rohkeasti vaan niille lavoille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monelta myös puuttuu näkemystä siitä, miten joku toinen voisi tavaraa hyödyntää tuunaten, korjaten, osina...

      Poista
  2. Näin talvella kun illat ja aamut ovat pimeitä, roskalavat märkiä tai lumisia, ja töiden jälkeen ei jaksa, niin en juuri käy roskalavoilla penkomassa. Seuraan kuitenkin roskalavoja ahkerasti ja huokailen, välillä ihastuksesta kun joku on tehnyt upean löydön, välillä harmituksesta kun en itse ehdi tai pysty lähteä tekemään löytöjä, välillä ärsytyksestä kun joku - varsinkin yritys - heittää hyvää tavaras roskiin. Vielä en kuitenkaan ole laittanut palautetta yrityksille. Itse tosin päädyin viime kesänä Keski-Uusimaan sivuille kun olin dyykkaamassa naulakkoa kirjaston roskalavalta. Joku muu, aktiivisempi, oli ilmoittanut lehdelle, että kirjasto heittää kirjoja roskalavalle.
    Mutta kunhan lumet sulaa ja kevät kunnolla koittaa eikä tarvitse miettiä aamulla töihin lähtöä, ja Roskalava-ryhmässä vinkataan kiinnostavasta lavasta niin minä hyppään taas auton rattiin iltahämärissä tai aamuauringossa tekemään "löytöjä". Harmi vain että silloin on muutkin aktiivisempia.

    VastaaPoista
  3. Toistaiseksi en ole löytänyt varsinaisia aarteita, mutta monenlaista pientä kuitenkin. Viime keväänä löysin esimerkiksi monta kassillista lankoja, hyvät sakset, joulukynttelikköjä ja niihin varalamppuja enemmän kuin loppuiäkseni (sairaalan lavalta), metallinen pystynaulakko, metallisia pannunalusia, pieni metallinen leikkikaruselli, marokkolaistyylinen pippurimylly jne.
    Eniten iloa on kuitenkin varmaan ollut päiväkodin lavalta löydetystä lasten jakkarasta jonka vein työpaikalle. Meidän tulostin on sijoitettu hyllyn päälle ja itsekin olen jotunut nousemasn varpailleni nähdälseni kunnolla asetukset, mutta varsinkin työhuoneen minua lyhyemmät naiset ovat olleet iloisia kun nyt ylettyy kunnolla.

    VastaaPoista
  4. Muistin tokan ikioman asuntoni, jonka ikkunasta katsoin, kun eräs pappa haki kuivakakun roskiksesta! silloin mietin, että hyväntähden, tuskin hän homeista haki!? No, en ruokaa roskapöntöstä ota itse, mutta luettavaa ja joskus jotain muutakin. Kunhan on puhdasta ja siistiä, ettei nyt ihan roskiskamaa oikeasti ole. Mutta entä jos joku näkee!? Mikä siinä oikeasti olisi niin paha?! Mietin itseänikin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten kun itse rohkaistun enemmän hylättyä tavaraa itselleni ottamaan, niin taitaapa mennä minullakin raja ruoan kohdalla.

      Poista
  5. Kun asuin Espoossa kerrostalossa niin kerran otin leipää biojätteestä, joku oli vienyt sinne alkuperäisessä muovipussissaan avaamattoman paketin ruispuikuloita joiden parasta ennen päiväys oli mennyt, mutta kun muutenkin paahdan ruisleivän, niin se oli kuin suoraan uunista tullutta

    VastaaPoista
  6. Yrityksillä pitäisi kyllä ottaaenemmän vastuutakierrätyksesta! Kamalaa, jos on lavat täynnä hyvää tavaraa.

    Minä olen kerran tehnyt loistolöydöt roskalavalta: 60-luvun senkki ja kokopuiset yöpöydät. Lavoja pitäisi varmaan oikein harrastaa, jos mielii tehdä jatkuvasti löytöjä.

    VastaaPoista
  7. Työpaikan pihan roskalavalta olen kerran dyykannut kaksi ihanaa vanhaa puista bonanza-tuolia. Muuten tulee harmittavan harvoin dyykattua :)

    VastaaPoista