En ole koskaan..vielä

Kuva täältä

Olen jäsenenä useammassakin facebookin roskalava-ryhmässä. Niiden ideana on siis kertoa eri alueiden roskalavoista, jotta halukkaat voisivat käydä pelastamassa kaatopaikalle joutumiselta tarpeellisia tai vaan mielenkiintoisia esineitä. Vaikka mielenkiinnolla seuraan näiden ryhmien postauksia ja keskusteluja, en ole itse koskaan käynyt hakemassa mitään roskalavalta. Yhden ainoan kerran laitoin erään kerrostalon pihalla sijainneen roskalavan osoitteen muistiin ja kävin paikalla lavan reunalla keikkumassa. Lavalla oli yhtä ja toista mielenkiintoista esineistöä, mutta en kerta kaikkiaan mitenkään kehdannut ottaa sieltä yhtään tavaraa. En vaan kyennyt. Nolotti. 

Kuva täältä

Silti hurraan joka kerta kun joku noissa ryhmissä esittelee omia roskalavalöytöjään. Kadehdin ja manaan omaa uskalluksen puutettani. Yhtälailla turhaudun joka kerta kun joku jakaa ryhmään valokuvan lavasta joka pursuaa hyväkuntoista tai hyödynnettävää tavaraa. Yksityishenkilöiden ajattelematonta tai `ennemmin-vaikka-roskiin-ettei-kukaan-vaan-minusta-hyödy` asennetta kohtaan ymmärrykseni riittää sentään edes hitusen paremmin kuin yritysten vastaavanlaista toimintaa kohtaan.  Aina silloin tällöin ryhmissä jaetaan tietoa jonkin yrityksen takaovella sijaitsevasta ja käyttökelpoista tavaraa pursuavasta roskalavasta. Usein juuri tällainen yritysten harjoittama järjetön tuhlaus nostaa ryhmissä vilkkaan keskustelun. 

Vaan miten monta tällaista keskustelua täytyy SOME –maailmassa käydä jotta ääni alkaisi kuulua yrityksiin asti. Tavaran kierrättämisestä tai lahjoittamisesta muodostuvia kuluja ja vaivaa käytetään perusteenä sille, että mieluummin ajetaan ylijäämä- tai kertakäyttötavara sen enempiä lajittelematta suoraan roskalavalle kuin etsitään sille uutta käyttöä tai käyttäjää.  Okei, selvä. Mutta; ovatko yrityksen huomioineet tässä lainkaan huonon julkisuuden tuomaa vaikutusta yritystoimintaansa.

 

Kuva täältä

Jälleen tänään seurasin keskustelua erään turkulaisen ison yrityksen takapihalla olleen roskalavan sisällöstä.  Lavalle oli kannettu kasoittain kelvollista materiaalia ja tavaroita, eikä edes ollut kyseisen yrityksen kohdalla ensimmäinen kerta. Parin tunnin ajan viestiketjuun tuli kymmeniä kommentteja siitä miten älyttömästä tuhlaamisesta on kyse. Moni ilmoitti jatkossa kiertävänsä kyseisen yrityksen kaukaa. Ketjussa oli myös kommentteja siitä, miten asiasta pitäisi ottaa yhteyttä tiedotusvälineisiin. 

Kuva täältä

Sitten kuvat ja koko viestiketju hävisivät. Sattumaako, vai olisiko niin että tässä kyseisessä yrityksessä seurataan aktiivisesti oman yrityksen esiintymistä SOME-kanavissa… Yhtä kaikki, olisin arvostanut selitystä (vaikka sitä klassista `emme lahjoita ylijäämämateriaalejamme turvallisuussyistä / kustannussyistä / työvoimasyistä`) tai pahoittelua. Kaikkein iloisimmaksi olisi tullut pahoittelusta ja lupauksesta jatkossa miettiä yrityksen ekologisia arvoja. Sen verran keskustelu (ja keskustelun katoaminen) jäi harmittamaan, että laitoin yrityksen palautelaatikkoon postia asiasta. En menisi henkeäni pidättelemään vastausta odottaessa, vaikeneminen tuntuu usein olevan yrityskulttuurin normaalia käytäntöä ikävän julkisuuden kohdalla.

Kuvan roskalavat eivät liity mihinkään kertomaani, vaan ovat Flickr.com –kuvapalvelusta.