How to be single eli hetkellinen paluu opiskelijaelämään

Opinnoista ja muista kaikenlaisista menoista johtuen minun piti liisata jälkipolven opiskelijaboksi itselleni pariksi päiväksi loppuviikolla. Olen itse asunut iäisyyksiä sitten opiskelija-asunnossa samaisessa kaupungissa ja olipahan hauskaa vertailla nykypäivän opiskelijan elämää omiin muistoihin.

 

Haalarista napattu viisaus. Eikä välii kauanko opiskelijaelämä
kestää, kuha se on mukavaa.

Suurin ero tietysti tulee jo siinä, että omina opiskeluvuosina soluasuminen oli likipitäen ainoa tarjolla oleva vaihtoehto. Itse asuin kaupungin laitamilla kolmen tytön kimppakämpässä. En muista, että huoneita olisi sen enempää sisustettu, kunhan kerättiin kotoa sitä sun tätä matkaan. Minulla oli asunnon ainoa televisio, mistä syystä kämppäkaverin poikaystävä vietti runsaasti aikaa minun huoneessani ja minä pelastauduin kirjapinon kanssa keittiön pöydän viereen. Ehkä näistä syistä opiskelija-asunto oli itselle aina vain kämppä, kotiin mentiin  viikonlopuiksi. 

Nykyopiskelijoille pitää väliaikaisenkin asunnon tuntua omalta kodilta. He eivät taida soluasumista paljon suosia, ei edes tuttujen kesken, puhumattakaan vieraiden kanssa. Samanlaiseen elämänkatsomukseen ja  -tapoihin perustuvat yhteisöasumiset ovat sitten ihan toinen juttu.   

Jo parissa päivässä tuli hyvin huomattua yksin ja kaupungissa elämisen hyviä ja huonoja puolia. Ensin vesisateessa, sitten kinoksissa polkupyörällä liikkuminen pisti keski-ikäisen kummasti kaipaamaan autoa ja autotallia.  Toisaalta luentojen jälkeen pääsi pyörällä nopeasti ja joustavasti käväisemään kahville kaupungin keskustassa, autolla liikkeellä ollessa olisi varmasti jäänyt menemättä. Entäpä kaupassa käynti sitten; ostoskoriin päätyi vain juuri sitä mitä itse teki mieli ja pyörällä viitsi kuljettaa. Toisaalta pienessä keittiössä, vähillä välineillä ja vain itselle kokkaaminen oli paluuta perusasioiden pariin. Mihin ihmeeseen sitä oikein tarvitsee kaikkia niitä eri astioita ja koneita mitä kotikaapit pursuavat..

Iltalenkki kaupungissa oli mukavan erilainen sekin. Omassa kodissa kun saa päättää lähteäkö kävelemään metsään vai pururadalle päin, yhtä pimeää ja tylsää kummassakin suunnassa. Kaikki muut kaupungilla kävelijät näyttivät siltä kuin olisivat menossa kuluttamaan kulttuuria.

Opiskelijaelämän tyyliin tuli valvottua vähän turhan pitkään, ilta meni yön puolelle kirjaimellisesti netflix & chill –teemalla. Elokuvankin sain valita ihan oman maun mukaan. Ja vaikka muutaman päivän `sinkkulomalla` olinkin, niin netflix & chill tarkoittaa tässä kohdassa juurikin vain ja ainoastaan leffaa ja löhöilyä, ei siis sitä minkä kiertoilmaisuksi sanapari on sinkkumaailmassa viime aikoina muuttunut.

Kotiin lähtiessä tiskasin astiat, jätin ruokaa jääkaappiin ja ostin tulppaaneja pöydälle. Toivottavasti saan lähilomailla tässä residenssissä toistekin. Ihan kuin olisi ollut minilomalla...

EDIT;  Kukka, kuha, kuura, kylmä, koti. Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin K-kirjain aiheiseen makrotex-haasteeseen.